Auttakaa miksi puoliso suuttuu,jos puhun

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi:voitko ottaa minut lähelle jos minulla on itku herkässä?

Onko tuo syy hermostua?

Ap

Vaikka olenkin nainen niin tämmöinen turhan itkeskely ja nyyhkiminen ärsyttää suunnattomasti minua. Voin kuvitella, että puolisoasi lähinnä alkaa kiukuttamaan, jos olet vaatimassa loputtomasti empatiaa ja sympatiaa.

Ette sovi toisillenne. Noin! Sait ilmaisen vastauksen ettekä tarvi terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi:voitko ottaa minut lähelle jos minulla on itku herkässä?

Onko tuo syy hermostua?

Ap

Ei ole. Kertomastasi päätellen mies on tunnevammainen taikka suoraan tunnekylmä. Siihen ei ole pikaista ratkaisua, jolla teille tulisi onni taloon. Parasta olisi eroaminen, oikeasti. Tuo on miehen _luonne_, ja sitä on turha taikka raskasta lähteä muuttamaan JA se vaatisi pitkällistä terapiassa/psykologilla ramppaamista miehen taholta tai siiten yhdessä teiltä parisuhdeterapian kautta. Korostan että muuta HYVÄÄ ratkaisua ei ole. Mies ei ole sinun tunteista ja tarpeistasi kiinnostunut, ymmärrätkö, etkä sinä saa häntä niistä kiinnostumaan, mutta ulkopuolinen auktoriteetti voisi saada häntä ymmärtämään ja samalla purkamaan sitä, mitä miehen omassa kodissa on aikoinaan opittu ja että se ei olekaan ok jne. 

Korostan. Sinä et saa häntä muuttumaan. Luonne, tunnekylmyys. Olen nähnyt vierestä jne. Tiedän. Paras ratkaisu on se, että lähdet menemään. Koska takeita ei ole, että mies koskaan muuttuu sinusta huolta pitäväksi mieheksi. Sinä saat antaa, antaa, antaa, joka päivä lämpöä ja tukea, mies ei anna mitään. Älä mieti taloutta. Hyvinvointisi on tärkeää, ei materia. Paremmin menee kun pääset hänestä eroon. Pahimmillaan saisistte lapsia ja TÄMÄ HOMMA vaikuttaa myös heihin, eikä hyvin, kierre jatkuu taas eteenpäin sukupolvittain jne. Nähtyä. 

Turha myöskään ymmärtää "liikaa", tyyliin miehellä on kotona ollut paskat olot eikä tunteita. Aivan, mutta on nyt. Hän voisi pyrkiä itse vaikuttamaan ja tekemään parempaa. Hän ei ole idiootti. Jos ei mene psykologille ramppaamaan eikä ole itse kiinnostunut muuttumaan parempaan suuntaan, niin tervemenoa. 

Usko minua. Säästät itseäsi ja tulevia lapsia kaikelta, jos näet homman pidemmälle kuin tähän päivään. 

Sinä vaikutat todella raskaalta ihmiseltä. Erilaisuus on heti narsismia ja ratkaisu kaikkeen on ero?

Kaikkea muuta.  :) Sinä vaikutat tunnevammaiselta ja lukutaidottomalta trollilta. Missään ei mainittu narsismia, eikä kaikkeen ole ratkaisuna ero. Jopa tuossa tekstissä mainittiin, miten he voisivat jatkaa yhdessä, ero ei ollut ainoa tarjottu ratkaisuehdotus. 

On se jännä, että yleensä juuri kaltaisesi tunnevammaiset tyypit haluavat suhteeseen ihkujen ihmisten kanssa, jotta pääsevät sitten tuhoamaan nämä, syy ei ole koskaan heidän. Mieti vaan omaa käytöstäsi ja ettet jatka huonolla tiellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi:voitko ottaa minut lähelle jos minulla on itku herkässä?

Onko tuo syy hermostua?

Ap

Ei ole. Kertomastasi päätellen mies on tunnevammainen taikka suoraan tunnekylmä. Siihen ei ole pikaista ratkaisua, jolla teille tulisi onni taloon. Parasta olisi eroaminen, oikeasti. Tuo on miehen _luonne_, ja sitä on turha taikka raskasta lähteä muuttamaan JA se vaatisi pitkällistä terapiassa/psykologilla ramppaamista miehen taholta tai siiten yhdessä teiltä parisuhdeterapian kautta. Korostan että muuta HYVÄÄ ratkaisua ei ole. Mies ei ole sinun tunteista ja tarpeistasi kiinnostunut, ymmärrätkö, etkä sinä saa häntä niistä kiinnostumaan, mutta ulkopuolinen auktoriteetti voisi saada häntä ymmärtämään ja samalla purkamaan sitä, mitä miehen omassa kodissa on aikoinaan opittu ja että se ei olekaan ok jne. 

Korostan. Sinä et saa häntä muuttumaan. Luonne, tunnekylmyys. Olen nähnyt vierestä jne. Tiedän. Paras ratkaisu on se, että lähdet menemään. Koska takeita ei ole, että mies koskaan muuttuu sinusta huolta pitäväksi mieheksi. Sinä saat antaa, antaa, antaa, joka päivä lämpöä ja tukea, mies ei anna mitään. Älä mieti taloutta. Hyvinvointisi on tärkeää, ei materia. Paremmin menee kun pääset hänestä eroon. Pahimmillaan saisistte lapsia ja TÄMÄ HOMMA vaikuttaa myös heihin, eikä hyvin, kierre jatkuu taas eteenpäin sukupolvittain jne. Nähtyä. 

Turha myöskään ymmärtää "liikaa", tyyliin miehellä on kotona ollut paskat olot eikä tunteita. Aivan, mutta on nyt. Hän voisi pyrkiä itse vaikuttamaan ja tekemään parempaa. Hän ei ole idiootti. Jos ei mene psykologille ramppaamaan eikä ole itse kiinnostunut muuttumaan parempaan suuntaan, niin tervemenoa. 

Usko minua. Säästät itseäsi ja tulevia lapsia kaikelta, jos näet homman pidemmälle kuin tähän päivään. 

Sinä vaikutat todella raskaalta ihmiseltä. Erilaisuus on heti narsismia ja ratkaisu kaikkeen on ero?

Esim. mun entiselle olisi riittänyt hiljainen avioliitto sekä pikarykäisy kerta viikkoon. Jättäminen oli väistämätöntä. Erilaisuus ei aina tarkoita vetovoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No aila vaikea noilla tiedoilla on sanoa miksi. Ehkä puolisosi on vaan ku_si_pää. Ta sitten sinulla on tapana pitää puolisoasi pelkkänä tukihenkilönä, eikä hän enää jaksa jokapäiväisiä ongelmiasi. Hänestä voi tuntua, että aina puhutaan sinusta, ja sinun tunteistasi, eikä hän tule kuulluksi.

Lisään vielä, että vaimo on jauhanut samasta ongelmasta aamusta iltaan viikon. Muusta ei olla puhuttu. Tekisi mieli mennä tänään yksin saunaan. Nytkin kun kirjoitan tätä, hän yrittää keskustella aiheesta.

M43

Ymmärrätkö että jos et kuuntele häntä, avioero saattaa olla hyvinkin lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Ette sovi toisillenne. Noin! Sait ilmaisen vastauksen ettekä tarvi terapiaa.

Juuri näin. 

Lämmin ja kylmä ihminen eivät sovi yhteen. 

Koska suomalaiset miehet ei näytä tunteita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi:voitko ottaa minut lähelle jos minulla on itku herkässä?

Onko tuo syy hermostua?

Ap

Ei ole. Kertomastasi päätellen mies on tunnevammainen taikka suoraan tunnekylmä. Siihen ei ole pikaista ratkaisua, jolla teille tulisi onni taloon. Parasta olisi eroaminen, oikeasti. Tuo on miehen _luonne_, ja sitä on turha taikka raskasta lähteä muuttamaan JA se vaatisi pitkällistä terapiassa/psykologilla ramppaamista miehen taholta tai siiten yhdessä teiltä parisuhdeterapian kautta. Korostan että muuta HYVÄÄ ratkaisua ei ole. Mies ei ole sinun tunteista ja tarpeistasi kiinnostunut, ymmärrätkö, etkä sinä saa häntä niistä kiinnostumaan, mutta ulkopuolinen auktoriteetti voisi saada häntä ymmärtämään ja samalla purkamaan sitä, mitä miehen omassa kodissa on aikoinaan opittu ja että se ei olekaan ok jne. 

Korostan. Sinä et saa häntä muuttumaan. Luonne, tunnekylmyys. Olen nähnyt vierestä jne. Tiedän. Paras ratkaisu on se, että lähdet menemään. Koska takeita ei ole, että mies koskaan muuttuu sinusta huolta pitäväksi mieheksi. Sinä saat antaa, antaa, antaa, joka päivä lämpöä ja tukea, mies ei anna mitään. Älä mieti taloutta. Hyvinvointisi on tärkeää, ei materia. Paremmin menee kun pääset hänestä eroon. Pahimmillaan saisistte lapsia ja TÄMÄ HOMMA vaikuttaa myös heihin, eikä hyvin, kierre jatkuu taas eteenpäin sukupolvittain jne. Nähtyä. 

Turha myöskään ymmärtää "liikaa", tyyliin miehellä on kotona ollut paskat olot eikä tunteita. Aivan, mutta on nyt. Hän voisi pyrkiä itse vaikuttamaan ja tekemään parempaa. Hän ei ole idiootti. Jos ei mene psykologille ramppaamaan eikä ole itse kiinnostunut muuttumaan parempaan suuntaan, niin tervemenoa. 

Usko minua. Säästät itseäsi ja tulevia lapsia kaikelta, jos näet homman pidemmälle kuin tähän päivään. 

Sinä vaikutat todella raskaalta ihmiseltä. Erilaisuus on heti narsismia ja ratkaisu kaikkeen on ero?

Kaikkea muuta.  :) Sinä vaikutat tunnevammaiselta ja lukutaidottomalta trollilta. Missään ei mainittu narsismia, eikä kaikkeen ole ratkaisuna ero. Jopa tuossa tekstissä mainittiin, miten he voisivat jatkaa yhdessä, ero ei ollut ainoa tarjottu ratkaisuehdotus. 

On se jännä, että yleensä juuri kaltaisesi tunnevammaiset tyypit haluavat suhteeseen ihkujen ihmisten kanssa, jotta pääsevät sitten tuhoamaan nämä, syy ei ole koskaan heidän. Mieti vaan omaa käytöstäsi ja ettet jatka huonolla tiellä. 

Tunnekylmyys on kyllä narsismin suomenkielinen termi ja sitähän se persoonallisuyshäiriönä on.

Tässä pistettiin kaikki miehen syyksi ihan muutama aloittajan yksipuolisen kommentin perusteella. Kyllä se miehen pakottaminen tai jättäminen oli esillä ihan kaikessa.

Olen rakentanut hyvän ja luottavan parisuhteen itsensä aiemmin satuttaneen miehen kanssa. Nyt jo 12-vuotta yhdessä ja meidän suhteemme perustuu siihen että tutustumme toisiimme, puhumme avoimesti ja kasvamme yhdessä.

Hyvä analyysi.

Minun mieheni ei ymmärrä tunteita eikä tuskaa. On sukulainen,joka on raateleva susi. En saa mitään vastakaikua. Mies on muuten täysin hyvä.Miehiltä puuttuu usein kyky ymmärtää syvimpiä asioita ihmisessä. Yksin täytyy tuskansa kantaa ja selvitellä itsensä selville vesille. Lähden autolla pois ja huudan siellä kaiken tuskan ja kiukun ulos tässä ihmisten maailmassa , joka on petojen maailma ,kilteille ja herkille ihmisille. Niitä sanotaan herkiksi suvun piirissä,jotka loukkaavat. Sisarensa sanovat: on niin herkkä,vaikka tämä herkkä on julma ja sadistinen raatelija . Mieheni ei tartu tähän,sillä sisko hyökkää,kun mies ei kuule. Nyt en ota vastaan,jos tällä ei ole viisaampaa vartijaa mukanaan,kun meille tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi:voitko ottaa minut lähelle jos minulla on itku herkässä?

Onko tuo syy hermostua?

Ap

Ei ole. Kertomastasi päätellen mies on tunnevammainen taikka suoraan tunnekylmä. Siihen ei ole pikaista ratkaisua, jolla teille tulisi onni taloon. Parasta olisi eroaminen, oikeasti. Tuo on miehen _luonne_, ja sitä on turha taikka raskasta lähteä muuttamaan JA se vaatisi pitkällistä terapiassa/psykologilla ramppaamista miehen taholta tai siiten yhdessä teiltä parisuhdeterapian kautta. Korostan että muuta HYVÄÄ ratkaisua ei ole. Mies ei ole sinun tunteista ja tarpeistasi kiinnostunut, ymmärrätkö, etkä sinä saa häntä niistä kiinnostumaan, mutta ulkopuolinen auktoriteetti voisi saada häntä ymmärtämään ja samalla purkamaan sitä, mitä miehen omassa kodissa on aikoinaan opittu ja että se ei olekaan ok jne. 

Korostan. Sinä et saa häntä muuttumaan. Luonne, tunnekylmyys. Olen nähnyt vierestä jne. Tiedän. Paras ratkaisu on se, että lähdet menemään. Koska takeita ei ole, että mies koskaan muuttuu sinusta huolta pitäväksi mieheksi. Sinä saat antaa, antaa, antaa, joka päivä lämpöä ja tukea, mies ei anna mitään. Älä mieti taloutta. Hyvinvointisi on tärkeää, ei materia. Paremmin menee kun pääset hänestä eroon. Pahimmillaan saisistte lapsia ja TÄMÄ HOMMA vaikuttaa myös heihin, eikä hyvin, kierre jatkuu taas eteenpäin sukupolvittain jne. Nähtyä. 

Turha myöskään ymmärtää "liikaa", tyyliin miehellä on kotona ollut paskat olot eikä tunteita. Aivan, mutta on nyt. Hän voisi pyrkiä itse vaikuttamaan ja tekemään parempaa. Hän ei ole idiootti. Jos ei mene psykologille ramppaamaan eikä ole itse kiinnostunut muuttumaan parempaan suuntaan, niin tervemenoa. 

Usko minua. Säästät itseäsi ja tulevia lapsia kaikelta, jos näet homman pidemmälle kuin tähän päivään. 

Sinä vaikutat todella raskaalta ihmiseltä. Erilaisuus on heti narsismia ja ratkaisu kaikkeen on ero?

Kaikkea muuta.  :) Sinä vaikutat tunnevammaiselta ja lukutaidottomalta trollilta. Missään ei mainittu narsismia, eikä kaikkeen ole ratkaisuna ero. Jopa tuossa tekstissä mainittiin, miten he voisivat jatkaa yhdessä, ero ei ollut ainoa tarjottu ratkaisuehdotus. 

On se jännä, että yleensä juuri kaltaisesi tunnevammaiset tyypit haluavat suhteeseen ihkujen ihmisten kanssa, jotta pääsevät sitten tuhoamaan nämä, syy ei ole koskaan heidän. Mieti vaan omaa käytöstäsi ja ettet jatka huonolla tiellä. 

Tunnekylmyys on kyllä narsismin suomenkielinen termi ja sitähän se persoonallisuyshäiriönä on.

Tässä pistettiin kaikki miehen syyksi ihan muutama aloittajan yksipuolisen kommentin perusteella. Kyllä se miehen pakottaminen tai jättäminen oli esillä ihan kaikessa.

Olen rakentanut hyvän ja luottavan parisuhteen itsensä aiemmin satuttaneen miehen kanssa. Nyt jo 12-vuotta yhdessä ja meidän suhteemme perustuu siihen että tutustumme toisiimme, puhumme avoimesti ja kasvamme yhdessä.

Hyvä analyysi.

Mikäs siinä jos jollekin riittää hiljaa oleminen ja ainoa yhteinen intiimihetki on lauantaisin saunan jälkeen. Kaikki muu nähdään kiusaamisena.

Kalevialevi kirjoitti:

Koska suomalaiset miehet ei näytä tunteita

Youtubessa on oikein oppaita miten olla mulkku mies. Ei liity suomalaisuuteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi:voitko ottaa minut lähelle jos minulla on itku herkässä?

Onko tuo syy hermostua?

Ap

Ei ole. Kertomastasi päätellen mies on tunnevammainen taikka suoraan tunnekylmä. Siihen ei ole pikaista ratkaisua, jolla teille tulisi onni taloon. Parasta olisi eroaminen, oikeasti. Tuo on miehen _luonne_, ja sitä on turha taikka raskasta lähteä muuttamaan JA se vaatisi pitkällistä terapiassa/psykologilla ramppaamista miehen taholta tai siiten yhdessä teiltä parisuhdeterapian kautta. Korostan että muuta HYVÄÄ ratkaisua ei ole. Mies ei ole sinun tunteista ja tarpeistasi kiinnostunut, ymmärrätkö, etkä sinä saa häntä niistä kiinnostumaan, mutta ulkopuolinen auktoriteetti voisi saada häntä ymmärtämään ja samalla purkamaan sitä, mitä miehen omassa kodissa on aikoinaan opittu ja että se ei olekaan ok jne. 

Korostan. Sinä et saa häntä muuttumaan. Luonne, tunnekylmyys. Olen nähnyt vierestä jne. Tiedän. Paras ratkaisu on se, että lähdet menemään. Koska takeita ei ole, että mies koskaan muuttuu sinusta huolta pitäväksi mieheksi. Sinä saat antaa, antaa, antaa, joka päivä lämpöä ja tukea, mies ei anna mitään. Älä mieti taloutta. Hyvinvointisi on tärkeää, ei materia. Paremmin menee kun pääset hänestä eroon. Pahimmillaan saisistte lapsia ja TÄMÄ HOMMA vaikuttaa myös heihin, eikä hyvin, kierre jatkuu taas eteenpäin sukupolvittain jne. Nähtyä. 

Turha myöskään ymmärtää "liikaa", tyyliin miehellä on kotona ollut paskat olot eikä tunteita. Aivan, mutta on nyt. Hän voisi pyrkiä itse vaikuttamaan ja tekemään parempaa. Hän ei ole idiootti. Jos ei mene psykologille ramppaamaan eikä ole itse kiinnostunut muuttumaan parempaan suuntaan, niin tervemenoa. 

Usko minua. Säästät itseäsi ja tulevia lapsia kaikelta, jos näet homman pidemmälle kuin tähän päivään. 

Sinä vaikutat todella raskaalta ihmiseltä. Erilaisuus on heti narsismia ja ratkaisu kaikkeen on ero?

Kaikkea muuta.  :) Sinä vaikutat tunnevammaiselta ja lukutaidottomalta trollilta. Missään ei mainittu narsismia, eikä kaikkeen ole ratkaisuna ero. Jopa tuossa tekstissä mainittiin, miten he voisivat jatkaa yhdessä, ero ei ollut ainoa tarjottu ratkaisuehdotus. 

On se jännä, että yleensä juuri kaltaisesi tunnevammaiset tyypit haluavat suhteeseen ihkujen ihmisten kanssa, jotta pääsevät sitten tuhoamaan nämä, syy ei ole koskaan heidän. Mieti vaan omaa käytöstäsi ja ettet jatka huonolla tiellä. 

Tunnekylmyys on kyllä narsismin suomenkielinen termi ja sitähän se persoonallisuyshäiriönä on.

Tässä pistettiin kaikki miehen syyksi ihan muutama aloittajan yksipuolisen kommentin perusteella. Kyllä se miehen pakottaminen tai jättäminen oli esillä ihan kaikessa.

Olen rakentanut hyvän ja luottavan parisuhteen itsensä aiemmin satuttaneen miehen kanssa. Nyt jo 12-vuotta yhdessä ja meidän suhteemme perustuu siihen että tutustumme toisiimme, puhumme avoimesti ja kasvamme yhdessä.

Hyvä analyysi.

Täällä vastataan niiden tietojen perusteella, jotka ovat esillä. Jos toinen pyytää itku silmässä halaamaan, ja kumppani torjuu, se on sydämetöntä. Tämä oli yksi tärkeä esimerkki joka oli esillä. Aloittaja kertoo itse huomioivansa miehen joka päivä, miestä ei kiinnosta aloittajan tunteet ja ajatukset. Se ei ole ok suhde. Molemminpuolinen välittäminen ja arvostaminen on tärkeää. 

En puhunut vain tunnekylmyydestä vaan "tunnevammaisuudesta taikka tunnekylmyydestä", tuo muotoilu kattaa aika paljon. Tunnevammaisuus voi olla esim lievää autismia taikka jotain muuta, opitun kotimallin ja traumojen kautta voi tulla myös tunteettomuutta. Tunnekylmyys voi viitata narsismiin taikka psykopatiaan/sosipatiaan ja antisosiaaliseen tyypitykseen. Voi siis olla lievempää tunnevammaisuutta taikka kylmyyttäkin. 

JOS ihminen itse haluaa toiselle hyvää ja haluaa kehittyä antamaan lämpöä, niin siitä se on kiinni. Jos ihminen on saanut tunteettomat eväät, ne eivät häntä määrää, vaan hän itse sitten ottaa lennosta oppia kiinni ja alkaa kyseenalaistaa hommaa. Kotoa jos opittu että mies on jääkaappi, niin itse voi nähdä että se ei ole paras tie miehelle ja muille. Mitä on vahvuus. Ei tunteettomuutta. 

Jos on aspergeria tms, niin silloin se ei tule tahaltaan ja voi olla vaikeaa. Siten on että on itselleen ja toiselle hyväksi tms. 

Periaatteessa se lyhyt neuvo, jonka joku sanoi ketjussa, siihen päädytään. Ketkä sopivat yhteen. Ei tarvitse mennä yhteen, jos ei sovi yhteen. Lämmin ja kylmä ihminen eivät sopine pussauskoppiin. 

Yhteinen kasvamistie on hieno homma, jos kummatkin tähtää hyvään. 🧡

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi:voitko ottaa minut lähelle jos minulla on itku herkässä?

Onko tuo syy hermostua?

Ap

Ei ole. Kertomastasi päätellen mies on tunnevammainen taikka suoraan tunnekylmä. Siihen ei ole pikaista ratkaisua, jolla teille tulisi onni taloon. Parasta olisi eroaminen, oikeasti. Tuo on miehen _luonne_, ja sitä on turha taikka raskasta lähteä muuttamaan JA se vaatisi pitkällistä terapiassa/psykologilla ramppaamista miehen taholta tai siiten yhdessä teiltä parisuhdeterapian kautta. Korostan että muuta HYVÄÄ ratkaisua ei ole. Mies ei ole sinun tunteista ja tarpeistasi kiinnostunut, ymmärrätkö, etkä sinä saa häntä niistä kiinnostumaan, mutta ulkopuolinen auktoriteetti voisi saada häntä ymmärtämään ja samalla purkamaan sitä, mitä miehen omassa kodissa on aikoinaan opittu ja että se ei olekaan ok jne. 

Korostan. Sinä et saa häntä muuttumaan. Luonne, tunnekylmyys. Olen nähnyt vierestä jne. Tiedän. Paras ratkaisu on se, että lähdet menemään. Koska takeita ei ole, että mies koskaan muuttuu sinusta huolta pitäväksi mieheksi. Sinä saat antaa, antaa, antaa, joka päivä lämpöä ja tukea, mies ei anna mitään. Älä mieti taloutta. Hyvinvointisi on tärkeää, ei materia. Paremmin menee kun pääset hänestä eroon. Pahimmillaan saisistte lapsia ja TÄMÄ HOMMA vaikuttaa myös heihin, eikä hyvin, kierre jatkuu taas eteenpäin sukupolvittain jne. Nähtyä. 

Turha myöskään ymmärtää "liikaa", tyyliin miehellä on kotona ollut paskat olot eikä tunteita. Aivan, mutta on nyt. Hän voisi pyrkiä itse vaikuttamaan ja tekemään parempaa. Hän ei ole idiootti. Jos ei mene psykologille ramppaamaan eikä ole itse kiinnostunut muuttumaan parempaan suuntaan, niin tervemenoa. 

Usko minua. Säästät itseäsi ja tulevia lapsia kaikelta, jos näet homman pidemmälle kuin tähän päivään. 

Sinä vaikutat todella raskaalta ihmiseltä. Erilaisuus on heti narsismia ja ratkaisu kaikkeen on ero?

Kaikkea muuta.  :) Sinä vaikutat tunnevammaiselta ja lukutaidottomalta trollilta. Missään ei mainittu narsismia, eikä kaikkeen ole ratkaisuna ero. Jopa tuossa tekstissä mainittiin, miten he voisivat jatkaa yhdessä, ero ei ollut ainoa tarjottu ratkaisuehdotus. 

On se jännä, että yleensä juuri kaltaisesi tunnevammaiset tyypit haluavat suhteeseen ihkujen ihmisten kanssa, jotta pääsevät sitten tuhoamaan nämä, syy ei ole koskaan heidän. Mieti vaan omaa käytöstäsi ja ettet jatka huonolla tiellä. 

Tunnekylmyys on kyllä narsismin suomenkielinen termi ja sitähän se persoonallisuyshäiriönä on.

Tässä pistettiin kaikki miehen syyksi ihan muutama aloittajan yksipuolisen kommentin perusteella. Kyllä se miehen pakottaminen tai jättäminen oli esillä ihan kaikessa.

Olen rakentanut hyvän ja luottavan parisuhteen itsensä aiemmin satuttaneen miehen kanssa. Nyt jo 12-vuotta yhdessä ja meidän suhteemme perustuu siihen että tutustumme toisiimme, puhumme avoimesti ja kasvamme yhdessä.

Hyvä analyysi.

Täällä vastataan niiden tietojen perusteella, jotka ovat esillä. Jos toinen pyytää itku silmässä halaamaan, ja kumppani torjuu, se on sydämetöntä. Tämä oli yksi tärkeä esimerkki joka oli esillä. Aloittaja kertoo itse huomioivansa miehen joka päivä, miestä ei kiinnosta aloittajan tunteet ja ajatukset. Se ei ole ok suhde. Molemminpuolinen välittäminen ja arvostaminen on tärkeää. 

En puhunut vain tunnekylmyydestä vaan "tunnevammaisuudesta taikka tunnekylmyydestä", tuo muotoilu kattaa aika paljon. Tunnevammaisuus voi olla esim lievää autismia taikka jotain muuta, opitun kotimallin ja traumojen kautta voi tulla myös tunteettomuutta. Tunnekylmyys voi viitata narsismiin taikka psykopatiaan/sosipatiaan ja antisosiaaliseen tyypitykseen. Voi siis olla lievempää tunnevammaisuutta taikka kylmyyttäkin. 

JOS ihminen itse haluaa toiselle hyvää ja haluaa kehittyä antamaan lämpöä, niin siitä se on kiinni. Jos ihminen on saanut tunteettomat eväät, ne eivät häntä määrää, vaan hän itse sitten ottaa lennosta oppia kiinni ja alkaa kyseenalaistaa hommaa. Kotoa jos opittu että mies on jääkaappi, niin itse voi nähdä että se ei ole paras tie miehelle ja muille. Mitä on vahvuus. Ei tunteettomuutta. 

Jos on aspergeria tms, niin silloin se ei tule tahaltaan ja voi olla vaikeaa. Siten on että on itselleen ja toiselle hyväksi tms. 

Periaatteessa se lyhyt neuvo, jonka joku sanoi ketjussa, siihen päädytään. Ketkä sopivat yhteen. Ei tarvitse mennä yhteen, jos ei sovi yhteen. Lämmin ja kylmä ihminen eivät sopine pussauskoppiin. 

Yhteinen kasvamistie on hieno homma, jos kummatkin tähtää hyvään. 🧡

En kyllä vieläkään näe miestä tässä tunnekylmänä. Hän nimenomaan ottaa puolison hädän raskaasti kun hermostuu siitä. Se on aina voimakas tunnereaktio.

Riippuu ehkä siitä kuinka paljon aloittaja itse uppoutuu niihin negatiivisiin ajatuksiin ja käyttääkö hän mahdollisesti miestä terapeuttina, jolla ei kuitenkaan ole ammattilaisen kykyä ratkoa toisen henkistä kuormaa. On aidosti turhauttavaa jos toinen velloo itkun ja alakulon kautta kaiken negatiivisen kokemansa, eikä yritä parantua. Etenkin jos on itselle rakas ihminen kyseessä, siinä kuka vaan on todella riittämätön ja ahdistuu itsekin kun ei pysty auttamaan.

Itse neuvoisin aloittajaa purkamaan välillä sitä pahaa oloaan muille kavereille, tai ihan terapeutille riippuen sen määrästä. Ja miehen kanssa voisi yrittää keskittyä hetken aikaa ihan positiiviseen keskusteluun ja molemmille iloa tuottaviin asioihin yhdessä. Sekin on tukemista. Sitten ajan kanssa, kun läheisyys on taas löytynyt, voi miettiä yhdessä miten käsitellään niitä ikäviä tunteita ja murheita.

Ei siedä tunteita, ei kestä kuulla niistä. Ehkä selviytyy itse elämässä olemalla "luja" eli tukahduttamalla tunteensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi:voitko ottaa minut lähelle jos minulla on itku herkässä?

Onko tuo syy hermostua?

Ap

Ei ole. Kertomastasi päätellen mies on tunnevammainen taikka suoraan tunnekylmä. Siihen ei ole pikaista ratkaisua, jolla teille tulisi onni taloon. Parasta olisi eroaminen, oikeasti. Tuo on miehen _luonne_, ja sitä on turha taikka raskasta lähteä muuttamaan JA se vaatisi pitkällistä terapiassa/psykologilla ramppaamista miehen taholta tai siiten yhdessä teiltä parisuhdeterapian kautta. Korostan että muuta HYVÄÄ ratkaisua ei ole. Mies ei ole sinun tunteista ja tarpeistasi kiinnostunut, ymmärrätkö, etkä sinä saa häntä niistä kiinnostumaan, mutta ulkopuolinen auktoriteetti voisi saada häntä ymmärtämään ja samalla purkamaan sitä, mitä miehen omassa kodissa on aikoinaan opittu ja että se ei olekaan ok jne. 

Korostan. Sinä et saa häntä muuttumaan. Luonne, tunnekylmyys. Olen nähnyt vierestä jne. Tiedän. Paras ratkaisu on se, että lähdet menemään. Koska takeita ei ole, että mies koskaan muuttuu sinusta huolta pitäväksi mieheksi. Sinä saat antaa, antaa, antaa, joka päivä lämpöä ja tukea, mies ei anna mitään. Älä mieti taloutta. Hyvinvointisi on tärkeää, ei materia. Paremmin menee kun pääset hänestä eroon. Pahimmillaan saisistte lapsia ja TÄMÄ HOMMA vaikuttaa myös heihin, eikä hyvin, kierre jatkuu taas eteenpäin sukupolvittain jne. Nähtyä. 

Turha myöskään ymmärtää "liikaa", tyyliin miehellä on kotona ollut paskat olot eikä tunteita. Aivan, mutta on nyt. Hän voisi pyrkiä itse vaikuttamaan ja tekemään parempaa. Hän ei ole idiootti. Jos ei mene psykologille ramppaamaan eikä ole itse kiinnostunut muuttumaan parempaan suuntaan, niin tervemenoa. 

Usko minua. Säästät itseäsi ja tulevia lapsia kaikelta, jos näet homman pidemmälle kuin tähän päivään. 

Sinä vaikutat todella raskaalta ihmiseltä. Erilaisuus on heti narsismia ja ratkaisu kaikkeen on ero?

Kaikkea muuta.  :) Sinä vaikutat tunnevammaiselta ja lukutaidottomalta trollilta. Missään ei mainittu narsismia, eikä kaikkeen ole ratkaisuna ero. Jopa tuossa tekstissä mainittiin, miten he voisivat jatkaa yhdessä, ero ei ollut ainoa tarjottu ratkaisuehdotus. 

On se jännä, että yleensä juuri kaltaisesi tunnevammaiset tyypit haluavat suhteeseen ihkujen ihmisten kanssa, jotta pääsevät sitten tuhoamaan nämä, syy ei ole koskaan heidän. Mieti vaan omaa käytöstäsi ja ettet jatka huonolla tiellä. 

Tunnekylmyys on kyllä narsismin suomenkielinen termi ja sitähän se persoonallisuyshäiriönä on.

Tässä pistettiin kaikki miehen syyksi ihan muutama aloittajan yksipuolisen kommentin perusteella. Kyllä se miehen pakottaminen tai jättäminen oli esillä ihan kaikessa.

Olen rakentanut hyvän ja luottavan parisuhteen itsensä aiemmin satuttaneen miehen kanssa. Nyt jo 12-vuotta yhdessä ja meidän suhteemme perustuu siihen että tutustumme toisiimme, puhumme avoimesti ja kasvamme yhdessä.

Hyvä analyysi.

Täällä vastataan niiden tietojen perusteella, jotka ovat esillä. Jos toinen pyytää itku silmässä halaamaan, ja kumppani torjuu, se on sydämetöntä. Tämä oli yksi tärkeä esimerkki joka oli esillä. Aloittaja kertoo itse huomioivansa miehen joka päivä, miestä ei kiinnosta aloittajan tunteet ja ajatukset. Se ei ole ok suhde. Molemminpuolinen välittäminen ja arvostaminen on tärkeää. 

En puhunut vain tunnekylmyydestä vaan "tunnevammaisuudesta taikka tunnekylmyydestä", tuo muotoilu kattaa aika paljon. Tunnevammaisuus voi olla esim lievää autismia taikka jotain muuta, opitun kotimallin ja traumojen kautta voi tulla myös tunteettomuutta. Tunnekylmyys voi viitata narsismiin taikka psykopatiaan/sosipatiaan ja antisosiaaliseen tyypitykseen. Voi siis olla lievempää tunnevammaisuutta taikka kylmyyttäkin. 

JOS ihminen itse haluaa toiselle hyvää ja haluaa kehittyä antamaan lämpöä, niin siitä se on kiinni. Jos ihminen on saanut tunteettomat eväät, ne eivät häntä määrää, vaan hän itse sitten ottaa lennosta oppia kiinni ja alkaa kyseenalaistaa hommaa. Kotoa jos opittu että mies on jääkaappi, niin itse voi nähdä että se ei ole paras tie miehelle ja muille. Mitä on vahvuus. Ei tunteettomuutta. 

Jos on aspergeria tms, niin silloin se ei tule tahaltaan ja voi olla vaikeaa. Siten on että on itselleen ja toiselle hyväksi tms. 

Periaatteessa se lyhyt neuvo, jonka joku sanoi ketjussa, siihen päädytään. Ketkä sopivat yhteen. Ei tarvitse mennä yhteen, jos ei sovi yhteen. Lämmin ja kylmä ihminen eivät sopine pussauskoppiin. 

Yhteinen kasvamistie on hieno homma, jos kummatkin tähtää hyvään. 🧡

En kyllä vieläkään näe miestä tässä tunnekylmänä. Hän nimenomaan ottaa puolison hädän raskaasti kun hermostuu siitä. Se on aina voimakas tunnereaktio.

Riippuu ehkä siitä kuinka paljon aloittaja itse uppoutuu niihin negatiivisiin ajatuksiin ja käyttääkö hän mahdollisesti miestä terapeuttina, jolla ei kuitenkaan ole ammattilaisen kykyä ratkoa toisen henkistä kuormaa. On aidosti turhauttavaa jos toinen velloo itkun ja alakulon kautta kaiken negatiivisen kokemansa, eikä yritä parantua. Etenkin jos on itselle rakas ihminen kyseessä, siinä kuka vaan on todella riittämätön ja ahdistuu itsekin kun ei pysty auttamaan.

Itse neuvoisin aloittajaa purkamaan välillä sitä pahaa oloaan muille kavereille, tai ihan terapeutille riippuen sen määrästä. Ja miehen kanssa voisi yrittää keskittyä hetken aikaa ihan positiiviseen keskusteluun ja molemmille iloa tuottaviin asioihin yhdessä. Sekin on tukemista. Sitten ajan kanssa, kun läheisyys on taas löytynyt, voi miettiä yhdessä miten käsitellään niitä ikäviä tunteita ja murheita.

Aloittajan pitää näyttää ainoastaan positiivisia tunteita ja jatkaa miehensä tukemista? Toihan on yksisuuntainen katu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi:voitko ottaa minut lähelle jos minulla on itku herkässä?

Onko tuo syy hermostua?

Ap

Ei ole. Kertomastasi päätellen mies on tunnevammainen taikka suoraan tunnekylmä. Siihen ei ole pikaista ratkaisua, jolla teille tulisi onni taloon. Parasta olisi eroaminen, oikeasti. Tuo on miehen _luonne_, ja sitä on turha taikka raskasta lähteä muuttamaan JA se vaatisi pitkällistä terapiassa/psykologilla ramppaamista miehen taholta tai siiten yhdessä teiltä parisuhdeterapian kautta. Korostan että muuta HYVÄÄ ratkaisua ei ole. Mies ei ole sinun tunteista ja tarpeistasi kiinnostunut, ymmärrätkö, etkä sinä saa häntä niistä kiinnostumaan, mutta ulkopuolinen auktoriteetti voisi saada häntä ymmärtämään ja samalla purkamaan sitä, mitä miehen omassa kodissa on aikoinaan opittu ja että se ei olekaan ok jne. 

Korostan. Sinä et saa häntä muuttumaan. Luonne, tunnekylmyys. Olen nähnyt vierestä jne. Tiedän. Paras ratkaisu on se, että lähdet menemään. Koska takeita ei ole, että mies koskaan muuttuu sinusta huolta pitäväksi mieheksi. Sinä saat antaa, antaa, antaa, joka päivä lämpöä ja tukea, mies ei anna mitään. Älä mieti taloutta. Hyvinvointisi on tärkeää, ei materia. Paremmin menee kun pääset hänestä eroon. Pahimmillaan saisistte lapsia ja TÄMÄ HOMMA vaikuttaa myös heihin, eikä hyvin, kierre jatkuu taas eteenpäin sukupolvittain jne. Nähtyä. 

Turha myöskään ymmärtää "liikaa", tyyliin miehellä on kotona ollut paskat olot eikä tunteita. Aivan, mutta on nyt. Hän voisi pyrkiä itse vaikuttamaan ja tekemään parempaa. Hän ei ole idiootti. Jos ei mene psykologille ramppaamaan eikä ole itse kiinnostunut muuttumaan parempaan suuntaan, niin tervemenoa. 

Usko minua. Säästät itseäsi ja tulevia lapsia kaikelta, jos näet homman pidemmälle kuin tähän päivään. 

Sinä vaikutat todella raskaalta ihmiseltä. Erilaisuus on heti narsismia ja ratkaisu kaikkeen on ero?

Kaikkea muuta.  :) Sinä vaikutat tunnevammaiselta ja lukutaidottomalta trollilta. Missään ei mainittu narsismia, eikä kaikkeen ole ratkaisuna ero. Jopa tuossa tekstissä mainittiin, miten he voisivat jatkaa yhdessä, ero ei ollut ainoa tarjottu ratkaisuehdotus. 

On se jännä, että yleensä juuri kaltaisesi tunnevammaiset tyypit haluavat suhteeseen ihkujen ihmisten kanssa, jotta pääsevät sitten tuhoamaan nämä, syy ei ole koskaan heidän. Mieti vaan omaa käytöstäsi ja ettet jatka huonolla tiellä. 

Tunnekylmyys on kyllä narsismin suomenkielinen termi ja sitähän se persoonallisuyshäiriönä on.

Tässä pistettiin kaikki miehen syyksi ihan muutama aloittajan yksipuolisen kommentin perusteella. Kyllä se miehen pakottaminen tai jättäminen oli esillä ihan kaikessa.

Olen rakentanut hyvän ja luottavan parisuhteen itsensä aiemmin satuttaneen miehen kanssa. Nyt jo 12-vuotta yhdessä ja meidän suhteemme perustuu siihen että tutustumme toisiimme, puhumme avoimesti ja kasvamme yhdessä.

Hyvä analyysi.

Täällä vastataan niiden tietojen perusteella, jotka ovat esillä. Jos toinen pyytää itku silmässä halaamaan, ja kumppani torjuu, se on sydämetöntä. Tämä oli yksi tärkeä esimerkki joka oli esillä. Aloittaja kertoo itse huomioivansa miehen joka päivä, miestä ei kiinnosta aloittajan tunteet ja ajatukset. Se ei ole ok suhde. Molemminpuolinen välittäminen ja arvostaminen on tärkeää. 

En puhunut vain tunnekylmyydestä vaan "tunnevammaisuudesta taikka tunnekylmyydestä", tuo muotoilu kattaa aika paljon. Tunnevammaisuus voi olla esim lievää autismia taikka jotain muuta, opitun kotimallin ja traumojen kautta voi tulla myös tunteettomuutta. Tunnekylmyys voi viitata narsismiin taikka psykopatiaan/sosipatiaan ja antisosiaaliseen tyypitykseen. Voi siis olla lievempää tunnevammaisuutta taikka kylmyyttäkin. 

JOS ihminen itse haluaa toiselle hyvää ja haluaa kehittyä antamaan lämpöä, niin siitä se on kiinni. Jos ihminen on saanut tunteettomat eväät, ne eivät häntä määrää, vaan hän itse sitten ottaa lennosta oppia kiinni ja alkaa kyseenalaistaa hommaa. Kotoa jos opittu että mies on jääkaappi, niin itse voi nähdä että se ei ole paras tie miehelle ja muille. Mitä on vahvuus. Ei tunteettomuutta. 

Jos on aspergeria tms, niin silloin se ei tule tahaltaan ja voi olla vaikeaa. Siten on että on itselleen ja toiselle hyväksi tms. 

Periaatteessa se lyhyt neuvo, jonka joku sanoi ketjussa, siihen päädytään. Ketkä sopivat yhteen. Ei tarvitse mennä yhteen, jos ei sovi yhteen. Lämmin ja kylmä ihminen eivät sopine pussauskoppiin. 

Yhteinen kasvamistie on hieno homma, jos kummatkin tähtää hyvään. 🧡

En kyllä vieläkään näe miestä tässä tunnekylmänä. Hän nimenomaan ottaa puolison hädän raskaasti kun hermostuu siitä. Se on aina voimakas tunnereaktio.

Riippuu ehkä siitä kuinka paljon aloittaja itse uppoutuu niihin negatiivisiin ajatuksiin ja käyttääkö hän mahdollisesti miestä terapeuttina, jolla ei kuitenkaan ole ammattilaisen kykyä ratkoa toisen henkistä kuormaa. On aidosti turhauttavaa jos toinen velloo itkun ja alakulon kautta kaiken negatiivisen kokemansa, eikä yritä parantua. Etenkin jos on itselle rakas ihminen kyseessä, siinä kuka vaan on todella riittämätön ja ahdistuu itsekin kun ei pysty auttamaan.

Itse neuvoisin aloittajaa purkamaan välillä sitä pahaa oloaan muille kavereille, tai ihan terapeutille riippuen sen määrästä. Ja miehen kanssa voisi yrittää keskittyä hetken aikaa ihan positiiviseen keskusteluun ja molemmille iloa tuottaviin asioihin yhdessä. Sekin on tukemista. Sitten ajan kanssa, kun läheisyys on taas löytynyt, voi miettiä yhdessä miten käsitellään niitä ikäviä tunteita ja murheita.

Aloittajan pitää näyttää ainoastaan positiivisia tunteita ja jatkaa miehensä tukemista? Toihan on yksisuuntainen katu.

Hyvin luettu...