Lue keskustelun säännöt.
Onko tämmöistä koirarotua olemassakaan?
24.04.2021 |
Mulla on ollut koiria ennenkin, joten on jo kokemusta niin hyvine kuin huonoine puolineen koiran omistamisesta ja kouluttamisesta. Aiempi koira nukkui pois vanhuuttaan, ja olen nyt alkanut miettimään uutta koirakaveria. Mutta en vain tunnu löytävän sopivaa, jos joku kriteeri mätsää, niin sitten rodulla on joku iso negatiivinen piirre.
Haluaisin koiran, joka/josta
-ei juurikaan lähde karvaa. Trimmaaminen ei haittaa, pääasia että niitä karvoja ei ole koko talo/vaatteet/auto/työeväät/suu/koko maailma täynnänsä kesät talvet
-on helppo kouluttaa ja on tottelevainen, tykkäisin harrastaa esim. tokoa
-pysyttelee koulutettuna omistajan lähellä, eikä lähde omille reissuilleen. Siis että voi pitää irti kun on itse pihalla tai metsälenkeillä jne ilman jatkuvaa stressaamista sen suhteen, että kohta sesse pistää kuulon pois päältä ja katoaa häntä viuhuen jonnekin.
-vieraat/pihaan tulijat saa ilmoittaa haukulla, mutta muuten ei tarvitsisi räksyttää kaikkea
-koiran pitäisi pystyä kulkea mukana monenlaisiin paikkoihin, joten olisi sellainen ettei ole arka, stressiherkkä vaan pystyisi olemaan rauhallinen vaikka ympärillä ois melkein millaista menoa tahansa. Ehdottomasti ei saa olla arka ja ääniherkkä!
-koolla ei sinänsä suurta väliä, mutta mieluummin keskikokoinen tai ehkä isompi. En oikein välitä sellaista pienistä taskukoirista.
Arki koiran kanssa olisi ulkoilua, metsässä samoilua, tokoilua. Työ on sellainen, että voisin sinnekin välillä ottaa koiran mukaan, mutta siellä pitäisi sitten osata olla rauhassa kun asiakkaita saapuu paikalle. Jos koira jää kotiin työpäivän ajaksi, niin sitten ois yksinoloa kahdeksan tuntia maksimissaan. Asun maaseudulla, mutta keskustaan on sen verran lyhyt matka, että sielläkin tulisi lenkkeiltyä, ns. ihmisten ilmoilla. Pieniä lapsia ei enää perheessämme ole eikä muita koiriakaan. Pari rauhallista sisäkissaa löytyy. Ystävillä on koiria, niin yhteislenkkeilyjä tulisi varmaan tehtyä ja yhteisiä metsäretkiä.
Onko mulla ihan utopistiset toiveet koiran suhteen?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Suutsnautseri. Ei liikaa metsästysvaistoa, ja älykäs kuin mikä. Ei helpoimmasta päästä, mutta hyvin koulutettuna (positiivisella vahvistamisella) on luotettava kuin kallio. Vaatii myös kunnon sosiaalistamisen. Pahimmillaan liian reviititietoinen ja suojelutaipumus pukkaa voimakkaana esiin, jos ei pysty luottamaan omistajaansa. Lojaali, kärsivällinen, huumorintajuinen, utelias. Saattaa olla vähän taivaanrannan maalari (meillä viimeisin haisteli kukkia koko ajan, siis ihan oikeasti oli onnesta soikeana keväällä, kun löysi ensimmäisen leskenlehden). Valitettavasti jättirotuisena tuppaavat olemaan lyhytikäisiä, joten nyt meillä on snautseri, siis se peruskokoinen. Vähän nössömpi, mutta voi johtua myös ihan yksilöstä.
Ei oo totta! Meidän nyt jo edesmennyt riiseni oikeasti pysähteli haistelemaan kukkia, ja voi sitä onnea, kun se kevään ensimmäinen leskenlehti oli pihassa... Iso musta mörkö silmät ummessa nuuskuttamassa kukkaa, ja naama keltaisena siitepölystä - miten mä olin viidessä vuodessa unohtanut jo tuon. Voi mun kultaa...
Meilläkin on, samasta syystä, keskikokoinen nausseri.
Ja tosiaan, ap:n kuvauksesta tuli mieleen snautserit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EN MUISTA MILLOIN OLISIN EES NÄHNYT SUURSNAUTSERIN MUT OON AINA TYKÄNNYT SIITÄ
Irlanninterrieriä ei ainakaan voi pitää irti
Mä voin kertoa että tiibetinmastiffi ei ainakaan sovi kriteereihin!
SUURSNAUTSERIT ON NÄTTTEJÄ JA TOSI KAUNIITA