Lue keskustelun säännöt.
Onko lääkäreillä omat salaiset muistiinpanot?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurempi ongelma on se kasvokkainen kanssakäyminen potilaan kanssa.
Potilaalla pitäisi olla oikeus ottaa kaikki filmille äänityksen kera, niin saatais selville ne kaikki raiskausfantasioinnit sun muut mitä nämä k-sipäiset ammattinimikkeen käyttöön oikeutetut suustansa suoltavat!
Potilaalla on oikeus nauhoittaa käyntinsä.
Tietysti nauhoittamisesta kannattaa ihan kohteliaisuuden ja keskinäisen luottamuksen parantamisen takia olla avoin, eli kertoa siitä vastaanottavalle th-ammattilaiselle, ellei sitten ole jotain oikeasti painavaa syytä pitää nauhoitus salassa (sellaisen voisin kuvitella olevan esim. vaikka seksuaalista häirintää harjoittavan lääkärin vastaanotolla käynnin nauhoittaminen).
Omasta mielestä esim. sellasia käyntejä on ihan hyödyllistä nauhoittaa, missä tulee paljon asiaa, jota olisi vaikea muuten muistaa.
Olen samaa mieltä että kaikki käynnit kannattaa videoida jotta niitä voi sitten illalla katsella kotona illanistujaisissa tai laittaa nettiin kommentoitavaksi. T: tk lääkäri
Niin, ainoastaan silkkaa pikkusieluisuuttaan tai lapsellisuuttaanhan potilaat kokevat tarvetta nauhoittaa käyntejään. Ollenkaan ei ikinä ole kyse tarpeesta yrittää jollain tavalla turvata itsensä, niin että käynnistä olisi myöhemmin muutakin todistetta kuin oma sana lääkärin sanaa vastaan.
Ja siis kyllä, suljettujen ovien takana vastaanotoilla tapahtuu normaalin ja asiallisen lääkärintyön ohella myös hyvinkin traumatisoivia asioita. Luottamusta lääkäreihin ei hirveästi lisää ammattikunnan keskimääräinen defensiivisyys ja haluttomuus myöntää omia virheitään.
En kyllä keksi ainuttakaan tilannetta missä olisi mun sana lääkärin sanaa vastaan. Vaikka minä kuinka inttäisin ei se minun syöpäni mihinkään katoaisi, jos lääkäri sellaisen minusta löytää.
Kliinisesti todettavia selviä diagnooseja ei ehkä potilas käy niin vain kiistämään. Paitsi, ethän voi tietää onko labratuloksetkaan aina oikeita tai oikein tulkittu. Niissä muissa, varsinkin psykologian puolelta voimme nähdä varmaan hieman eriäviä mielipiteitä sekä potilaiden, että muiden kollegojen toimesta.
Epäselvissä tapauksissa olisikin hyvä, jos käytettävissä olisi useamman "ammattilaisen" arvio. Sellaisten, joilla ei varmasti ole varmasti kytköksiä tai puolueellisuutta asioiden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä Omakanta on yksi iso vitsi. Tietoja puuttuu tai ne ovat väärissä paikoissa. Eikö vuonna 2021 ole vieläkään keksitty systeemiä, missä näkyisi diagnoosit, leikkausten epikriisit, kuvantamistutkimusten lausunnot, allergiat, rokotukset ym. samassa paikassa. Jokaisella toimijalla on omat tiedostot, mistä ei siirry tietoja kantaan.
Lääkäritkään eivät näköjään osaa käyttää tätä, esim. vakavat allergiat on mainittu käynnin yhteydessä, mutta ei kriittisissä riskitiedoissa, missä niiden pitäisi olla. Nyt niistä pitää itse osata kertoa jokaisen hoidon yhteydessä, kun ne eivät näy missään. Mitäs, jos olen tajuton?
Ainoa asia mikä toimii joten kuten, on reseptit ja niiden uusiminen kannan kautta.
Miten tässä maassa on vuosikymmenet hirveillä summilla näitä järjestelmiä kehitetty, eikä mikään toimi. Apotista en halua edes kuulla,
sekin on ihan susi.Loppujen lopuksi kyse on kuntapohjaisesta järjestelmästä jossa jokainen kunta hoitaa omat kuntalaisensa sillä potilastietojärjestelmällä kuin haluaa. Kuntayhtymän sairaalalla on sitten omat järjestelmänsä. Mitä kaikkea on kirjattu niin se riippuu kuinka hyvin esitiedot on käyty läpi ja lääkitykset tarkistettu jne. Jos potilastietojärjestelmän teko olisi helppoa niin sellaisia olisi tarjolla mutta näin ei ole tällä hetkellä.
Oma ongelmansa on jokaisen käynnin, määräyksen, toimenpiteen yms. vaatimat kirjaukset hallinnolle jotta saadaan rahat perittyä maksajalta. Moni ei todella tajua minkälaista on olla terveydenhuollossa klikkailemassa tietokonetta ja siinä ohessa yritetään hoitaa potilasta parhaan taitomme mukaan.
Tavallisen potilaan kannattaa pitää mukanaan paperilla ainakin riskitiedot (allergiat), hoitotahto (jos on), voimassa oleva lääkelista ja jonkinlainen yhteenveto sairauksista (vaikka joku epikriisi sairaalahoitojaksolta).
No huh huh. On tuokin. Pitää tuollaista paperinivaskaa mukana, kun ei voi luottaa että "koneella" on oikeat tiedot itsestä. Pahimmassa tapauksessa tärkeitä asioita ihan väärin.
Siinä ensiavussa sitten joku huutelee: "sulla oli siis tällaista ja tällaista" siihen sitten heiluttelemaan paperinivaskaa et: ei, ei mulla mitään tuollaista, teillä on väärät tiedot, katsokaa nämä
paperit.
Ja jos vielä jotain väärin kirjattuja psyk. juttuja, (joita ei pitäisi olka ollenkaan) kumpaa uskotaan; sitä normaalia potilasta, joka väittää koneella olevia tietoja vääriksi vai kirjauksia koneella.
Tietenkin asioita voidaan aina kysellä kirjausten tekijöiltä, toivoen että ihan tahallisesti ei sentään ole väärin kirjattu ja kiireessä hankala tarkistella mitään.
Siinä mielessä voi ollakin, että mua pidettiin pitkään luulosairaana, vaikka mulla oli jo yksi vaikea tauti. Sitten löytyi toinen ja nyt on yhtäkkiä kaikki lääkärit tosissaan. Saan aikoja helposti, tutkitaan, laitetaan lähetteitä ja olen ollut osastollakin hoidettavana. Meininki muuttunut 180 astetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, moni teilaa jonkun asian sillä, että: "Eihän niin voi tehdä. Se on laitonta ja rikollista" No, mutta, jos nyt lähdetään siitä, että joku tai jotkut päättävät tehdä jotain laitonta, se saatetaan ja voidaan tehdä.
Ja ei kai niitä silloin kirjata mihinkään silloin herran jestas. Tai ei kirjata ainakaan sellaisiin järjestelmiin, joihin potilaalla on pääsy tai muiden salattavien asian kannalta ulkopuolisten pääsy. Ei lääkäritkään varmaan rikosten tekijöinä niitä tyhmimpiä ole, joten selusta on turvattu.
Kyllä kirjauksia varmaan vääristellään, (kun halutaan tehdä jotain "luvatonta"), mutta se on sitten eri asia löytyykö noita vääristeltyjä papereita enää myöhemmin, kun ryhdytään tutkimaan asioita.
Mitään oikeasti salaisia kirjauksia ei pitäisi olla olemassa. Vaikka kannassa ei näy kaikki, potilaalla on oikeus saada epikriisit ja raportit leikkauksista ja toimenpiteistä ja voi eriksern pyytää ne tiedot mitä kannassa ei näy.
Kirjauksia, joita tehdään esim. osastolla ei kai voi potilas itselleen pyytää, mutta nämäkin pitää olla tallessa, jotta voidaan jälkikäteen selvittää mitä on tapahtunut. Mutta mitä ne kirjaukset auttaa, jos ei ole kirjattu kaikkea.
Esim. leikkauksista ei ole anestesia osuutta ollenkaan siinä leikkauskertomuksessa (mikä virallinen nimitys nyt onkaan) olisin itse mielelläni nähnyt sen esim. omista leikkauksista varsinkin kun hieman häikkää oli pari kertaa asioiden kulussa. Kai nekin on pyynnöstä saatavilla. Potilaalla on tietääkseni oikeus saada kaikki omaa hoitoa koskevat päätökset.Miksi sinä haet hoitoa, jos et luota siihen miten sinua hoidetaan? Eikö olisi helpompi olla ilman hoitoa?
Minä ainakin odotan, että jos haen hoitoa, saan hoitoa täysin lakien ja säännösten mukaan, saan kaiken hoitoa koskevan tiedon itselleni jo etukäteen niinkuin kuuluisi ja saan itse päättää omasta hoidostani lain sallimissa puitteissa. Sekin muuten että asiakasta aletaan auttelemaan tai hoitamaan ilman että itse on hakeutunut ammattilaiselle on täysin hullua. Itseasiassa en osaa kuvitella että tuollaista tilannetta edes voisi olla. Ajatella, joku olisi paperilla potilas, mutta oikeasti ei ole kertaakaan edes käynyt vastaanotolla. Ehkä se on jotain sairasta vallantunnetta. Joillain puoskareilla tai pervoilla voi olla esim. tarve tunkea nokkaa toisten asioihin pyytämättäkin. Varsin pervoa terveysasioissa. Eli pähkinänkuoressa asiantuntevaa ammatillista hoitoa unohtamatta moraalia ja etiikkaa. Jos lain yli halutaan hyppiä, siitäkin haluan olla tietoinen ja sanoa sanottavani. Yllärit ja salaisuudet ei sovi terveydenhuoltoon. Ei kai kukaan hoitoa haekaan jos ei ole suostuvainen edellämainuttuihin normaaleihin käytäntöihin.
Yksi hyvä lisähuomio on, että ammattilaiset pitäisi olla myös sen verran fiksuja ja suoraselkäisiä, että huomaavat ja puuttuvat kollegoidensa vääryyksiin, elleivät ole itse mukana ja esittävät "tyhmää" "ai eks se ollutkaan niin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lääkäri, vaan sosiaalityöntekijä, mutta yhtälailla mekin kirjataan. Nykyään näkyy kannassakin. Kyllä mä teen asiakastapaamisella muistiinpanot vihkooni ja vasta myöhemmin kirjaan koneelle siitä oleellisimmat asiat, en kaikkea. Näitä vihkoja mulla on kaappi pulollaan. Kaikkea ei ehdi koneelle kirjata, esim. puheluita, joten välillä tulee vihkoista tarkisteltua jotain asioita.
Näinhän se monesti menee käytännössä mutta laitonta tämä on. Kirjaus pitää tehdä potilastietojärjestelmään mahdollisimman pian ja tämän jälkeen hävittää ne sen pohjana toimineet muistiinpanot, mitään varjoarkistoja ei saa pitää.
Lisäksi kommenttina johonkin muuhun viestiin:
Psykiatrian lehden näkyvyys Omakannasta riippuu potilastietojärjestelmästä, meillä kaikki valuu suoraan sinne. Tarvittaessa kirjaukset, myös muut kuin psykiatrian, voi viivästää joko määräajaksi tai toistaiseksi (joskus on potilaan kanssa sovittu viivästämisestä jos potilas itse tunnistaa että muuten lueskelisi niitä ahdistuneena öisin), ja joissain tilanteissa käytetään ERAS-lisälehteä johon kirjatut tiedot ei päädy potilaalle missään tilanteessa - tällaisia voi olla esim. alaikäisen potilaan hoidon kannalta oleellinen vanhemmalta saatu tieto, esim. traumaattisesta tapahtumasta tai vanhemman terveydentilasta, joka ei kuitenkaan saa kulkea potilaalle itselltarpeellista jakaa toisen vaeen.
Itse olen lastensuojelun sosiaalityöntekijä. Työmäärät meillä ovat sellaisia, että kirjaukset laahaavat kuukaudenkin jäljessä tapaamisista. Siellä ne ovat ruutuvihoilla ja muistissa odotta,assa. Tietenkin voimme laahata sen kuukauden jäljessä vaikkapa palvelun aloittamista, kun priorisoimme palveluja, mutta harva sossu varmaan niin valitsee. Siellä eras -merkinnöissä on myös toista huoltajaa koskevia tietoja. Eroperheissä ei ole tarpeellista jakaa toisen vanhemman tietoja toiselle. Toisinaan nuo tiedot voivat olla vaarallisiakin sille, kenen tietoja ne ovat sen toisen vanhemman käsissä. Emme myös jaa sellaisia tietoja, jotka ovat oleellisia esim. kun suunnitellaan sijoitusta ja sosiaalipäivystyksen tulee saada mennä paikalle siten, että nuori ei esim. hatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurempi ongelma on se kasvokkainen kanssakäyminen potilaan kanssa.
Potilaalla pitäisi olla oikeus ottaa kaikki filmille äänityksen kera, niin saatais selville ne kaikki raiskausfantasioinnit sun muut mitä nämä k-sipäiset ammattinimikkeen käyttöön oikeutetut suustansa suoltavat!
Potilaalla on oikeus nauhoittaa käyntinsä.
Tietysti nauhoittamisesta kannattaa ihan kohteliaisuuden ja keskinäisen luottamuksen parantamisen takia olla avoin, eli kertoa siitä vastaanottavalle th-ammattilaiselle, ellei sitten ole jotain oikeasti painavaa syytä pitää nauhoitus salassa (sellaisen voisin kuvitella olevan esim. vaikka seksuaalista häirintää harjoittavan lääkärin vastaanotolla käynnin nauhoittaminen).
Omasta mielestä esim. sellasia käyntejä on ihan hyödyllistä nauhoittaa, missä tulee paljon asiaa, jota olisi vaikea muuten muistaa.
Olen samaa mieltä että kaikki käynnit kannattaa videoida jotta niitä voi sitten illalla katsella kotona illanistujaisissa tai laittaa nettiin kommentoitavaksi. T: tk lääkäri
Niin, ainoastaan silkkaa pikkusieluisuuttaan tai lapsellisuuttaanhan potilaat kokevat tarvetta nauhoittaa käyntejään. Ollenkaan ei ikinä ole kyse tarpeesta yrittää jollain tavalla turvata itsensä, niin että käynnistä olisi myöhemmin muutakin todistetta kuin oma sana lääkärin sanaa vastaan.
Ja siis kyllä, suljettujen ovien takana vastaanotoilla tapahtuu normaalin ja asiallisen lääkärintyön ohella myös hyvinkin traumatisoivia asioita. Luottamusta lääkäreihin ei hirveästi lisää ammattikunnan keskimääräinen defensiivisyys ja haluttomuus myöntää omia virheitään.
En kyllä keksi ainuttakaan tilannetta missä olisi mun sana lääkärin sanaa vastaan. Vaikka minä kuinka inttäisin ei se minun syöpäni mihinkään katoaisi, jos lääkäri sellaisen minusta löytää.
Kliinisesti todettavia selviä diagnooseja ei ehkä potilas käy niin vain kiistämään. Paitsi, ethän voi tietää onko labratuloksetkaan aina oikeita tai oikein tulkittu. Niissä muissa, varsinkin psykologian puolelta voimme nähdä varmaan hieman eriäviä mielipiteitä sekä potilaiden, että muiden kollegojen toimesta.
Epäselvissä tapauksissa olisikin hyvä, jos käytettävissä olisi useamman "ammattilaisen" arvio. Sellaisten, joilla ei varmasti ole varmasti kytköksiä tai puolueellisuutta asioiden suhteen.
Minä en potilaana ala kyseenalaistamaan lääkärini kykyä tulkita labratuloksia enkä oleta olevani siinä asemassa, että lääkärini tekemiset olisi tarkistettava joka kerta toisen lääkärin toimesta. Joka tuollaista hoitoa haluaa, toviottavasti maksaa siitä itsensä todella kipeäksi. Veroilla ei tuollaista hulluutta pidä ruokkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurempi ongelma on se kasvokkainen kanssakäyminen potilaan kanssa.
Potilaalla pitäisi olla oikeus ottaa kaikki filmille äänityksen kera, niin saatais selville ne kaikki raiskausfantasioinnit sun muut mitä nämä k-sipäiset ammattinimikkeen käyttöön oikeutetut suustansa suoltavat!
Potilaalla on oikeus nauhoittaa käyntinsä.
Tietysti nauhoittamisesta kannattaa ihan kohteliaisuuden ja keskinäisen luottamuksen parantamisen takia olla avoin, eli kertoa siitä vastaanottavalle th-ammattilaiselle, ellei sitten ole jotain oikeasti painavaa syytä pitää nauhoitus salassa (sellaisen voisin kuvitella olevan esim. vaikka seksuaalista häirintää harjoittavan lääkärin vastaanotolla käynnin nauhoittaminen).
Omasta mielestä esim. sellasia käyntejä on ihan hyödyllistä nauhoittaa, missä tulee paljon asiaa, jota olisi vaikea muuten muistaa.
Olen samaa mieltä että kaikki käynnit kannattaa videoida jotta niitä voi sitten illalla katsella kotona illanistujaisissa tai laittaa nettiin kommentoitavaksi. T: tk lääkäri
Niin, ainoastaan silkkaa pikkusieluisuuttaan tai lapsellisuuttaanhan potilaat kokevat tarvetta nauhoittaa käyntejään. Ollenkaan ei ikinä ole kyse tarpeesta yrittää jollain tavalla turvata itsensä, niin että käynnistä olisi myöhemmin muutakin todistetta kuin oma sana lääkärin sanaa vastaan.
Ja siis kyllä, suljettujen ovien takana vastaanotoilla tapahtuu normaalin ja asiallisen lääkärintyön ohella myös hyvinkin traumatisoivia asioita. Luottamusta lääkäreihin ei hirveästi lisää ammattikunnan keskimääräinen defensiivisyys ja haluttomuus myöntää omia virheitään.
En kyllä keksi ainuttakaan tilannetta missä olisi mun sana lääkärin sanaa vastaan. Vaikka minä kuinka inttäisin ei se minun syöpäni mihinkään katoaisi, jos lääkäri sellaisen minusta löytää.
Kliinisesti todettavia selviä diagnooseja ei ehkä potilas käy niin vain kiistämään. Paitsi, ethän voi tietää onko labratuloksetkaan aina oikeita tai oikein tulkittu. Niissä muissa, varsinkin psykologian puolelta voimme nähdä varmaan hieman eriäviä mielipiteitä sekä potilaiden, että muiden kollegojen toimesta.
Epäselvissä tapauksissa olisikin hyvä, jos käytettävissä olisi useamman "ammattilaisen" arvio. Sellaisten, joilla ei varmasti ole varmasti kytköksiä tai puolueellisuutta asioiden suhteen.
Terveydenhuollon edustajan käyttäytyminen, siitä lähinnä kyse. Itsellä ei dg:ien suhteen sanomista, kun itsekin tietää mistä kyse. Mutta KÄYTTÄYTYMINEN, jos kerran väittävät kohtelevansa ihmisiä ihmisarvoa kunnioittaetuohon sisältyy asiallisuuteen pitäytyminen, vai onko se sittenkin ihmisarvon mukainen kohtelu johon pyrkivät.
Kaksi kolme idioottia tuon asiallisuudessa pysymisen suhteen kohdattu
Ääliöitä yhteiskunnan suomin valtuuksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, moni teilaa jonkun asian sillä, että: "Eihän niin voi tehdä. Se on laitonta ja rikollista" No, mutta, jos nyt lähdetään siitä, että joku tai jotkut päättävät tehdä jotain laitonta, se saatetaan ja voidaan tehdä.
Ja ei kai niitä silloin kirjata mihinkään silloin herran jestas. Tai ei kirjata ainakaan sellaisiin järjestelmiin, joihin potilaalla on pääsy tai muiden salattavien asian kannalta ulkopuolisten pääsy. Ei lääkäritkään varmaan rikosten tekijöinä niitä tyhmimpiä ole, joten selusta on turvattu.
Kyllä kirjauksia varmaan vääristellään, (kun halutaan tehdä jotain "luvatonta"), mutta se on sitten eri asia löytyykö noita vääristeltyjä papereita enää myöhemmin, kun ryhdytään tutkimaan asioita.
Mitään oikeasti salaisia kirjauksia ei pitäisi olla olemassa. Vaikka kannassa ei näy kaikki, potilaalla on oikeus saada epikriisit ja raportit leikkauksista ja toimenpiteistä ja voi eriksern pyytää ne tiedot mitä kannassa ei näy.
Kirjauksia, joita tehdään esim. osastolla ei kai voi potilas itselleen pyytää, mutta nämäkin pitää olla tallessa, jotta voidaan jälkikäteen selvittää mitä on tapahtunut. Mutta mitä ne kirjaukset auttaa, jos ei ole kirjattu kaikkea.
Esim. leikkauksista ei ole anestesia osuutta ollenkaan siinä leikkauskertomuksessa (mikä virallinen nimitys nyt onkaan) olisin itse mielelläni nähnyt sen esim. omista leikkauksista varsinkin kun hieman häikkää oli pari kertaa asioiden kulussa. Kai nekin on pyynnöstä saatavilla. Potilaalla on tietääkseni oikeus saada kaikki omaa hoitoa koskevat päätökset.Miksi sinä haet hoitoa, jos et luota siihen miten sinua hoidetaan? Eikö olisi helpompi olla ilman hoitoa?
Tuota kyllä nykypäivänä on aika ihmeellistä kertoa potilaalle, että pitäisi vaan luottaa hoitoon tai potilaan ei pitäisi olla mukana itseään koskevissa päätöksissä tai vaikka kysellä ja tarkistella jotain. On se tietenkin kova paikka joillekin, varsinkin niille, joiden mielestä lääkäri on jumala. Ei se diagnoosien tekeminenkään ole ihan joka asiassa rakettitiedettä. Vaikka joku vetää herneen nenään jo siitäkin, jos maallikko mainitsee jonkun oman epäilyn kuten, voisiko olla vaikka angiina tai muuten haluaa olla päättämässä omista henkilökohtaisista asioista.
Mutta tää on taas tätä älytöntä metafora jankutusta. Kyllä pervoja riittää tässä maassa ja ihan joka tasolla, varsinkin tällä palstalla. Itseasiassa jos lahdattaisiin kaikki pervot tästä maasta vähenisi Suomen populaatio puoleen. Valitettavasti tuo näyttää olevan tilanne tässä maassa.
Huvittavaa, kuinka sek..i asiat pyörittää ihmisiä. Ihan aikuisia, koulutettuja ihmisiä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tulee kuitenkin ilmi näitä joilla laajalle levinnyt syöpä, mutta ei ole kymmenenkään lääkärin toimesta otettu tosissaan.
Itse ravasin juuri tuon kymmenisen kertaa ennenkuin sain vaikean endometrioosidiagnoosin.Se tuntuu olevan vakio että jos on monenlaisia oireita, niin silloin on automaattisesti vain päässä vikaa. Vaikka todellisuudessa ne monenlaiset oireet yhtäaikaa voi kertoakin siitä että terveys on tosi pahassa jamassa. Tuntuu että jos haluaa että otetaan vakavasti, niin pitää olla vain yksi rajattu paikka kerrallaan kipeä.
Lääkärin työ ei aina ole helppoa kun oireet ovat epämääräiset ja moninaiset. Yksi yleinen oire on väsymys ja toinen huimaus.
Moni meistä on väsynyt mutta jos potilas pystyy käymään töissä ja salilla. Jos laboratoriokokeissa tai tutkimuksissa ei löydy mitään niin mitä sitten tutkittaisiin?
Huimauksen kohdalla taas osalla ei ole mitään poikkeavaa neurologisssa tutkimuksessa joten pitäisikö sitten lähettää neurologille vai pään magneettiin?
Huonokuntoiset potilaat menevät tavallisesti ambulanssilla suoraan sairaalaan. Hitaammin tulleiden oireiden kohdalla selvittely voi viedä jonkin verran aikaa. On ihan selvää että kaikista ei voi tilata kuvantamistutkimuksia ihan huvin vuoksi kun jonot ovat pitkät jo muutenkin.
Toivottavasti et ole lääkäri. Tässä sulle vinkki: älä ainakaan leimaa potilasta pääkopastaan väsähtäneeksi, sellaisia on vastaanotolla aika vähän (koska suurin osa ei jaksa vaivautua lääkäriin asti valittamaan pientä stressiä ja väsymystä). Osa oirehtii masennuksen oireilla ja se on helppo diagnosoida. Jos ei ole kyse masennuksesta eikä väsyneellä potilaalla ei löydy mitään kilpirauhas- ja verensokerikokeissa, ei se tarkoita että hän kuvittelisi oireensa. Parasta on kuulustella potilasta kunnolla, jotta saadaan tietoa historiasta ja lisäoireista. Väsymyksen (oikeammin uupumuksen) suurimmat aiheuttajat ainakin oman ymmärrykseni mukaan ovat autoimmuunitaudit ja pitkittyneet infektiot ja/tai infektioiden jälkitilat. Voi olla kyse myös vaikka aivovaurioista, nepsyongelmista, ptsd:stä tai raudanpuutteesta ja kaikesta siltä väliltä. Se, että näitä potilaita on paljon kertoo vain siitä miten moni sairaus ilmenee uupumuksena. Kysy ensin 2 vuoden sisällä sairastanut infektiot ja lääkekuurit. Kysy elintavoista, muista sairauksista ja niiden lääkityksistä, itselääkinnästä, jne. Luulisi jotain selviävän. Oman kokemukseni mukaan näitä ei koskaan kysellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lääkäri, vaan sosiaalityöntekijä, mutta yhtälailla mekin kirjataan. Nykyään näkyy kannassakin. Kyllä mä teen asiakastapaamisella muistiinpanot vihkooni ja vasta myöhemmin kirjaan koneelle siitä oleellisimmat asiat, en kaikkea. Näitä vihkoja mulla on kaappi pulollaan. Kaikkea ei ehdi koneelle kirjata, esim. puheluita, joten välillä tulee vihkoista tarkisteltua jotain asioita.
Näinhän se monesti menee käytännössä mutta laitonta tämä on. Kirjaus pitää tehdä potilastietojärjestelmään mahdollisimman pian ja tämän jälkeen hävittää ne sen pohjana toimineet muistiinpanot, mitään varjoarkistoja ei saa pitää.
Lisäksi kommenttina johonkin muuhun viestiin:
Psykiatrian lehden näkyvyys Omakannasta riippuu potilastietojärjestelmästä, meillä kaikki valuu suoraan sinne. Tarvittaessa kirjaukset, myös muut kuin psykiatrian, voi viivästää joko määräajaksi tai toistaiseksi (joskus on potilaan kanssa sovittu viivästämisestä jos potilas itse tunnistaa että muuten lueskelisi niitä ahdistuneena öisin), ja joissain tilanteissa käytetään ERAS-lisälehteä johon kirjatut tiedot ei päädy potilaalle missään tilanteessa - tällaisia voi olla esim. alaikäisen potilaan hoidon kannalta oleellinen vanhemmalta saatu tieto, esim. traumaattisesta tapahtumasta tai vanhemman terveydentilasta, joka ei kuitenkaan saa kulkea potilaalle itselleen.Tuo on yksi selvä epäkohta oikeusturvassa tuo psykiatrian hoidon "salainen" käytäntö ala-ikäisen kohdalla. Herran jestas kyllä kai virallisen huoltajan pitäisi aina olla perillä myös tuon hoidon osalta kaikesta, mitä on kirjattu ja mitä "ammattilaisten" kanssa päätetty. Vanhemmalla on vastuu lapsesta ja lapsen hoidosta, mutta ei pääse katsomaan tietoja kannasta. Entä jos siellä on virheitä, ihan sellaisia, mitkä lapsikin myöntää virheiksi. Nyt asianomaiset itse ei pääse niitä edes näkemään. Aikamoinen epäkohta, jos viranomaiset voivat puuhastella omiaan terveydenhuollon parissa.
Jos perustellaan arkaluonteisina asioina, jotka eivät saa päätyä vanhemman tietoon niin herran jestas alaikäisen kohdalla voisi käyttää sosiaalivirastoa ja lastensuojelua jonakin välittäjänä. Itseasiassa näinhän pitäisi tehdäkin, jos lapsi kertoo vanhemmista jotain huolestuttavaa. Sehän on silloin jo huolestuttavaa lastensuojelun näkökulmasta, eikä vain terveydenhuollon ja lapsen välinen asia.
Ainakin asia pitäisi selvittää vanhemman kanssa.
Aika hullua olisi tilanne, jossa viranomaiset puhuisivat vaikka mitä lapseen ja vanhempiin liittyen, valheitakin vanhempien selän takana, eikä vanhemmat ikinä saisi sitä tietoon. Kyllä mielestäni kaikkia lasten asioita on käsiteltävä tietenkin yhdessä vanhempien kanssa, varsinkin kun vanhempi on virallinen huoltaja. Tietääksei jopa lastenkodissa asuvien lasten asiat käsitellään yhdessä vanhempien kanssa.Luonteeltaan terapeuttisten käyntien kirjaukset ei kuulu vanhemmille. Vanhemmille pitää tietysti luovuttaa tarpeellinen tieto nuoren voinnista ja hoidosta, mutta kyllä isomman lapsen pitää voida keskustella terapeutin kanssa ilman että vanhempi lukee jälkikäteen keskustelusta raportin. Minusta nuoremmankin. Se kuuluu terapiasuhteen luonteeseen. Miten avoimesti olisit itse 16-vuotiaana puhunut terapiassa jos joka käynnistä lähtisi äiskälle ja iskälle muistio?
Lain mukaan terveydenhuollon ammattilainen arvioi käyntikohtaisesti onko nuori kypsä päättämään ko. käynnillä käsiteltyjen tietojen luovuttamisesta huoltajalle, ja mikäli on, hän saa sen tehdä. Tämä pätee erikoisalasta ja hoitotahosta riippumatta. Vaikka käyntikirjaukset eivät näykään aina huoltajille, voi olennaiset tiedot ihan soittaa sinne kotiin tai tuoda esiin hoitoneuvottelussa. Jos lapsen hoidossa tehdään jotain mitä vanhemman tulee tietää, ei todellakaan jäädä sen varaan että vanhempi sen sieltä Omakannasta lukee, vaan otetaan yhteyttä.
Jos vanhemman terveydentilasta ollaan huolestuneita keskustelujen pohjalta, kyllä siitä pitäisi tehdä ladtensuojelu ilmoutus, jonka sitten lasu kävisi läpi vanhemman kanssa. Silloinhan ei ole kyse vain lapsen ja terapeutin välisistä asioista, jos jonkun muun perheenjäsenen tetveydentila vaikuttaa lapsen tilanteeseen.
Ja entä jos tiedoissa on oikeasti virheitä? Miten niitä voi oikaista. Kyllä vanhemman pitäisi saadaa tietoonsa itseään koskevat tiedot, mitä on mahdollisesti käsitelty lapsen terveykäyntien yhteydessä. Ja todellakin jos huolestuttavia asioita ne pitää käsitellä lastensuojelun kanssa. Jos asiat eivät ole oikein, saattaa vaikuttaa jopa virheellisesti lapsen hoitoon. Väittääkö esim. arvon terapeutti että yli 10-vuotias lapsi voi käydä omia ja perheen asioita vain keskenään viranomaisten kanssa? Aikaisemminhan yli 10-vuotiaan tietoja ei päässyt vanhempi katsomaan ollenkaan.
Missä vanhempien oikeusturva kun ei näe lapsestaan tai ennenkaikkea itsestään tai omasta perheestään kirjattuja tietoja?
Juu äidin mielenterveydestä oltiin kuulemma huolestuneita. Äiti sai tietää tästä vasta pari vuotta lastensuojeluilmoituksen jälkeen, koska ilmoituksesta ei otettu äitiin yhteyttä vaikka olisi lain mukaan pitänyt. Kas kummaa äiti ei ollut ollut kertaakaan millään vastaanotolla mt-ongelmista eikä muistakaan. Ei mitään vanhoja diagnooseja, ei mitään. Itseasiassa se ketä teki ilmon tiesi hyvin että oli perusteeton, mutta ilmeisesti joku muu oli aikaisemmin sepitellyt vaikka mitä omiaan sos. terv. puolelle ja tämän oli tarkoitus vähän saada tietoisuuteen, että tällaista on sepitelty viranomaisten kesken selän takana. Ja miksi, no pitkä monimutkainen tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lääkäri, vaan sosiaalityöntekijä, mutta yhtälailla mekin kirjataan. Nykyään näkyy kannassakin. Kyllä mä teen asiakastapaamisella muistiinpanot vihkooni ja vasta myöhemmin kirjaan koneelle siitä oleellisimmat asiat, en kaikkea. Näitä vihkoja mulla on kaappi pulollaan. Kaikkea ei ehdi koneelle kirjata, esim. puheluita, joten välillä tulee vihkoista tarkisteltua jotain asioita.
Näinhän se monesti menee käytännössä mutta laitonta tämä on. Kirjaus pitää tehdä potilastietojärjestelmään mahdollisimman pian ja tämän jälkeen hävittää ne sen pohjana toimineet muistiinpanot, mitään varjoarkistoja ei saa pitää.
Lisäksi kommenttina johonkin muuhun viestiin:
Psykiatrian lehden näkyvyys Omakannasta riippuu potilastietojärjestelmästä, meillä kaikki valuu suoraan sinne. Tarvittaessa kirjaukset, myös muut kuin psykiatrian, voi viivästää joko määräajaksi tai toistaiseksi (joskus on potilaan kanssa sovittu viivästämisestä jos potilas itse tunnistaa että muuten lueskelisi niitä ahdistuneena öisin), ja joissain tilanteissa käytetään ERAS-lisälehteä johon kirjatut tiedot ei päädy potilaalle missään tilanteessa - tällaisia voi olla esim. alaikäisen potilaan hoidon kannalta oleellinen vanhemmalta saatu tieto, esim. traumaattisesta tapahtumasta tai vanhemman terveydentilasta, joka ei kuitenkaan saa kulkea potilaalle itselleen.Tuo on yksi selvä epäkohta oikeusturvassa tuo psykiatrian hoidon "salainen" käytäntö ala-ikäisen kohdalla. Herran jestas kyllä kai virallisen huoltajan pitäisi aina olla perillä myös tuon hoidon osalta kaikesta, mitä on kirjattu ja mitä "ammattilaisten" kanssa päätetty. Vanhemmalla on vastuu lapsesta ja lapsen hoidosta, mutta ei pääse katsomaan tietoja kannasta. Entä jos siellä on virheitä, ihan sellaisia, mitkä lapsikin myöntää virheiksi. Nyt asianomaiset itse ei pääse niitä edes näkemään. Aikamoinen epäkohta, jos viranomaiset voivat puuhastella omiaan terveydenhuollon parissa.
Jos perustellaan arkaluonteisina asioina, jotka eivät saa päätyä vanhemman tietoon niin herran jestas alaikäisen kohdalla voisi käyttää sosiaalivirastoa ja lastensuojelua jonakin välittäjänä. Itseasiassa näinhän pitäisi tehdäkin, jos lapsi kertoo vanhemmista jotain huolestuttavaa. Sehän on silloin jo huolestuttavaa lastensuojelun näkökulmasta, eikä vain terveydenhuollon ja lapsen välinen asia.
Ainakin asia pitäisi selvittää vanhemman kanssa.
Aika hullua olisi tilanne, jossa viranomaiset puhuisivat vaikka mitä lapseen ja vanhempiin liittyen, valheitakin vanhempien selän takana, eikä vanhemmat ikinä saisi sitä tietoon. Kyllä mielestäni kaikkia lasten asioita on käsiteltävä tietenkin yhdessä vanhempien kanssa, varsinkin kun vanhempi on virallinen huoltaja. Tietääksei jopa lastenkodissa asuvien lasten asiat käsitellään yhdessä vanhempien kanssa.Luonteeltaan terapeuttisten käyntien kirjaukset ei kuulu vanhemmille. Vanhemmille pitää tietysti luovuttaa tarpeellinen tieto nuoren voinnista ja hoidosta, mutta kyllä isomman lapsen pitää voida keskustella terapeutin kanssa ilman että vanhempi lukee jälkikäteen keskustelusta raportin. Minusta nuoremmankin. Se kuuluu terapiasuhteen luonteeseen. Miten avoimesti olisit itse 16-vuotiaana puhunut terapiassa jos joka käynnistä lähtisi äiskälle ja iskälle muistio?
Lain mukaan terveydenhuollon ammattilainen arvioi käyntikohtaisesti onko nuori kypsä päättämään ko. käynnillä käsiteltyjen tietojen luovuttamisesta huoltajalle, ja mikäli on, hän saa sen tehdä. Tämä pätee erikoisalasta ja hoitotahosta riippumatta. Vaikka käyntikirjaukset eivät näykään aina huoltajille, voi olennaiset tiedot ihan soittaa sinne kotiin tai tuoda esiin hoitoneuvottelussa. Jos lapsen hoidossa tehdään jotain mitä vanhemman tulee tietää, ei todellakaan jäädä sen varaan että vanhempi sen sieltä Omakannasta lukee, vaan otetaan yhteyttä.
Jos vanhemman terveydentilasta ollaan huolestuneita keskustelujen pohjalta, kyllä siitä pitäisi tehdä ladtensuojelu ilmoutus, jonka sitten lasu kävisi läpi vanhemman kanssa. Silloinhan ei ole kyse vain lapsen ja terapeutin välisistä asioista, jos jonkun muun perheenjäsenen tetveydentila vaikuttaa lapsen tilanteeseen.
Ja entä jos tiedoissa on oikeasti virheitä? Miten niitä voi oikaista. Kyllä vanhemman pitäisi saadaa tietoonsa itseään koskevat tiedot, mitä on mahdollisesti käsitelty lapsen terveykäyntien yhteydessä. Ja todellakin jos huolestuttavia asioita ne pitää käsitellä lastensuojelun kanssa. Jos asiat eivät ole oikein, saattaa vaikuttaa jopa virheellisesti lapsen hoitoon. Väittääkö esim. arvon terapeutti että yli 10-vuotias lapsi voi käydä omia ja perheen asioita vain keskenään viranomaisten kanssa? Aikaisemminhan yli 10-vuotiaan tietoja ei päässyt vanhempi katsomaan ollenkaan.
Missä vanhempien oikeusturva kun ei näe lapsestaan tai ennenkaikkea itsestään tai omasta perheestään kirjattuja tietoja?
Jos vanhemman terveydentilasta ja sen vaikutuksesta lapseen on huoli, tietysti se otetaan puheeksi vanhemman ja tarvittaessa lasun kanssa. Ja kun lapsen kanssa käydyistä keskusteluista kirjataan, kirjataan että "lapsi kertoo", ei mitään absoluuttisia totuuksia - jokainen lukija tietää että tässä käsitellään nyt lapsen kertomaa, ei varmistettua tietoa. Vaikka lapsi puhuisi puuta heinää, totta on, että "lapsi kertoo" niin.
En minä nyt ymmärrä mikä tässä on vaikeaa? Voihan vaikka sisaruksesi vuodattaa sinusta vaikka mitä terapeutilleen ilman että tekstit toimitetaan sinulle tarkistettavaksi, ja näin sen kuuluukin olla. Alaikäisen kohdalla vanhemmalle kerrotaan se minkä alaikäinen haluaa ja sen lisäksi se minkä ammattilainen katsoo aiheelliseksi. Jos 13v kuormittuu siitä että äiti hössöttää, hänen kanssaan voidaan yhdessä miettiä miten ja milloin tämä otetaan ehkä puheeksi tai voisiko nuori itse tulkita tilannetta toisin - ei ole tarkoituksenmukaista toimittaa äidille kirjallista raporttia asap käynnin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lääkäri, vaan sosiaalityöntekijä, mutta yhtälailla mekin kirjataan. Nykyään näkyy kannassakin. Kyllä mä teen asiakastapaamisella muistiinpanot vihkooni ja vasta myöhemmin kirjaan koneelle siitä oleellisimmat asiat, en kaikkea. Näitä vihkoja mulla on kaappi pulollaan. Kaikkea ei ehdi koneelle kirjata, esim. puheluita, joten välillä tulee vihkoista tarkisteltua jotain asioita.
Näinhän se monesti menee käytännössä mutta laitonta tämä on. Kirjaus pitää tehdä potilastietojärjestelmään mahdollisimman pian ja tämän jälkeen hävittää ne sen pohjana toimineet muistiinpanot, mitään varjoarkistoja ei saa pitää.
Lisäksi kommenttina johonkin muuhun viestiin:
Psykiatrian lehden näkyvyys Omakannasta riippuu potilastietojärjestelmästä, meillä kaikki valuu suoraan sinne. Tarvittaessa kirjaukset, myös muut kuin psykiatrian, voi viivästää joko määräajaksi tai toistaiseksi (joskus on potilaan kanssa sovittu viivästämisestä jos potilas itse tunnistaa että muuten lueskelisi niitä ahdistuneena öisin), ja joissain tilanteissa käytetään ERAS-lisälehteä johon kirjatut tiedot ei päädy potilaalle missään tilanteessa - tällaisia voi olla esim. alaikäisen potilaan hoidon kannalta oleellinen vanhemmalta saatu tieto, esim. traumaattisesta tapahtumasta tai vanhemman terveydentilasta, joka ei kuitenkaan saa kulkea potilaalle itselleen.Tuo on yksi selvä epäkohta oikeusturvassa tuo psykiatrian hoidon "salainen" käytäntö ala-ikäisen kohdalla. Herran jestas kyllä kai virallisen huoltajan pitäisi aina olla perillä myös tuon hoidon osalta kaikesta, mitä on kirjattu ja mitä "ammattilaisten" kanssa päätetty. Vanhemmalla on vastuu lapsesta ja lapsen hoidosta, mutta ei pääse katsomaan tietoja kannasta. Entä jos siellä on virheitä, ihan sellaisia, mitkä lapsikin myöntää virheiksi. Nyt asianomaiset itse ei pääse niitä edes näkemään. Aikamoinen epäkohta, jos viranomaiset voivat puuhastella omiaan terveydenhuollon parissa.
Jos perustellaan arkaluonteisina asioina, jotka eivät saa päätyä vanhemman tietoon niin herran jestas alaikäisen kohdalla voisi käyttää sosiaalivirastoa ja lastensuojelua jonakin välittäjänä. Itseasiassa näinhän pitäisi tehdäkin, jos lapsi kertoo vanhemmista jotain huolestuttavaa. Sehän on silloin jo huolestuttavaa lastensuojelun näkökulmasta, eikä vain terveydenhuollon ja lapsen välinen asia.
Ainakin asia pitäisi selvittää vanhemman kanssa.
Aika hullua olisi tilanne, jossa viranomaiset puhuisivat vaikka mitä lapseen ja vanhempiin liittyen, valheitakin vanhempien selän takana, eikä vanhemmat ikinä saisi sitä tietoon. Kyllä mielestäni kaikkia lasten asioita on käsiteltävä tietenkin yhdessä vanhempien kanssa, varsinkin kun vanhempi on virallinen huoltaja. Tietääksei jopa lastenkodissa asuvien lasten asiat käsitellään yhdessä vanhempien kanssa.Luonteeltaan terapeuttisten käyntien kirjaukset ei kuulu vanhemmille. Vanhemmille pitää tietysti luovuttaa tarpeellinen tieto nuoren voinnista ja hoidosta, mutta kyllä isomman lapsen pitää voida keskustella terapeutin kanssa ilman että vanhempi lukee jälkikäteen keskustelusta raportin. Minusta nuoremmankin. Se kuuluu terapiasuhteen luonteeseen. Miten avoimesti olisit itse 16-vuotiaana puhunut terapiassa jos joka käynnistä lähtisi äiskälle ja iskälle muistio?
Lain mukaan terveydenhuollon ammattilainen arvioi käyntikohtaisesti onko nuori kypsä päättämään ko. käynnillä käsiteltyjen tietojen luovuttamisesta huoltajalle, ja mikäli on, hän saa sen tehdä. Tämä pätee erikoisalasta ja hoitotahosta riippumatta. Vaikka käyntikirjaukset eivät näykään aina huoltajille, voi olennaiset tiedot ihan soittaa sinne kotiin tai tuoda esiin hoitoneuvottelussa. Jos lapsen hoidossa tehdään jotain mitä vanhemman tulee tietää, ei todellakaan jäädä sen varaan että vanhempi sen sieltä Omakannasta lukee, vaan otetaan yhteyttä.
Jos vanhemman terveydentilasta ollaan huolestuneita keskustelujen pohjalta, kyllä siitä pitäisi tehdä ladtensuojelu ilmoutus, jonka sitten lasu kävisi läpi vanhemman kanssa. Silloinhan ei ole kyse vain lapsen ja terapeutin välisistä asioista, jos jonkun muun perheenjäsenen tetveydentila vaikuttaa lapsen tilanteeseen.
Ja entä jos tiedoissa on oikeasti virheitä? Miten niitä voi oikaista. Kyllä vanhemman pitäisi saadaa tietoonsa itseään koskevat tiedot, mitä on mahdollisesti käsitelty lapsen terveykäyntien yhteydessä. Ja todellakin jos huolestuttavia asioita ne pitää käsitellä lastensuojelun kanssa. Jos asiat eivät ole oikein, saattaa vaikuttaa jopa virheellisesti lapsen hoitoon. Väittääkö esim. arvon terapeutti että yli 10-vuotias lapsi voi käydä omia ja perheen asioita vain keskenään viranomaisten kanssa? Aikaisemminhan yli 10-vuotiaan tietoja ei päässyt vanhempi katsomaan ollenkaan.
Missä vanhempien oikeusturva kun ei näe lapsestaan tai ennenkaikkea itsestään tai omasta perheestään kirjattuja tietoja?
Teini-ikäisellä voi olla esim. seksielämä, joka ei kuulu vanhemmalle. Eivät lääkäritkään kerro yli 15 -vuotiaan ehkäisyasioita vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aivan sama, mitä tietoja lääkäreillä potilaasta on.
Lääkärit ovat ainakin julkisella puolella virkamiehen asemassa, ja he hoitavat kaikki potilaat parhaansa mukaan.
Lääkäri ei välitä siitä, mitä sun taustasi on, tai minkämaalainen olet, tai olet juoppo, narkkari vaiko suuren yrityksen johtaja.
Lääkärit, papit, asianajajat ja tuomarit eivät voi eivätkä saa tuollaista katsoa.
Erityisen ykköskohta tämä on lääkereillä, koska he ovat ainoita, jotka pelastaa ihmisen kuoleman porteilta takaisin elämään, täällä Suomessa.
Ja totisesti tiedän tasan tarkkaan mistä puhun. En toimi terveydenhuollossa, mutta lähellä sitä olevassa organisaatiossa.
Lääkärit eivät koskaan hoida välinpitämättömästi, huonosti tai piittaamattomasti yhtä ainoatakaan potilasta.
Nämähän on niitä ideaaleja, siis miten asioiden ihannetilassa tulisi olla. Todellisuus ei kuitenkaan automaattisesti vastaa ideaalia.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki potilaat saavat parhaan mahdollisen hoidon. Lääkärille huonosti hoidettu potilas tai kuoleva potilas on aina suurin epäonnistuminen mitä heidän työssään voi koskaan, milloinkaan tapahtua.
Harva muistaa että lääkäritkin ovat vain ihmisiä, sen työnsä ohessa. Ja he haluavat tehdä työnsä aina viimeisen päälle oikein ja hyvin. Lääkärit ovat taatusti yksi kunnianhimoisiapia ammattikuntia maailmassa.
Parantunut ja elämään takaisin palannut potilas sekä sellainen potilas joka sairaudestaan huolimatta voi elää suht.koht. lähes hyvää elämää. on jokaisen lääkärin kiitos ja paras saavutus omassa työssään.
Niin, tässä on vaan se sudenkuoppa, että juuri se se kunnianhimo ja halu nähdä itsensä sekä tulla nähdyksi virheettömänä ja aina viimeisen päälle toimivana saattaa toisinaan kääntyä niin, että omia vikoja ja virheitä ei kyetä katsomaan. Tämä ei siis tarkoita sitä, etteikö suurin osa lääkäreistä varmasti ihan aidosti tekisi työtään kaikkein parhaimpansa mukaan, moni uupumukseen asti, mutta sokea idealisointi ei kuitenkaan ole oikein ketään kohtaan.
Ei ole lääkäreillä, mutta Te-keskuksen virkailijoilla on. Siellä omassa Mol.fissä ei ole tähän verrattuna yhtään mitään.
Kannattaa pyytää omat tiedot paperilla paikoista joihin tietoja on kirjattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurempi ongelma on se kasvokkainen kanssakäyminen potilaan kanssa.
Potilaalla pitäisi olla oikeus ottaa kaikki filmille äänityksen kera, niin saatais selville ne kaikki raiskausfantasioinnit sun muut mitä nämä k-sipäiset ammattinimikkeen käyttöön oikeutetut suustansa suoltavat!
Potilaalla on oikeus nauhoittaa käyntinsä.
Tietysti nauhoittamisesta kannattaa ihan kohteliaisuuden ja keskinäisen luottamuksen parantamisen takia olla avoin, eli kertoa siitä vastaanottavalle th-ammattilaiselle, ellei sitten ole jotain oikeasti painavaa syytä pitää nauhoitus salassa (sellaisen voisin kuvitella olevan esim. vaikka seksuaalista häirintää harjoittavan lääkärin vastaanotolla käynnin nauhoittaminen).
Omasta mielestä esim. sellasia käyntejä on ihan hyödyllistä nauhoittaa, missä tulee paljon asiaa, jota olisi vaikea muuten muistaa.
Olen samaa mieltä että kaikki käynnit kannattaa videoida jotta niitä voi sitten illalla katsella kotona illanistujaisissa tai laittaa nettiin kommentoitavaksi. T: tk lääkäri
Niin, ainoastaan silkkaa pikkusieluisuuttaan tai lapsellisuuttaanhan potilaat kokevat tarvetta nauhoittaa käyntejään. Ollenkaan ei ikinä ole kyse tarpeesta yrittää jollain tavalla turvata itsensä, niin että käynnistä olisi myöhemmin muutakin todistetta kuin oma sana lääkärin sanaa vastaan.
Ja siis kyllä, suljettujen ovien takana vastaanotoilla tapahtuu normaalin ja asiallisen lääkärintyön ohella myös hyvinkin traumatisoivia asioita. Luottamusta lääkäreihin ei hirveästi lisää ammattikunnan keskimääräinen defensiivisyys ja haluttomuus myöntää omia virheitään.
En kyllä keksi ainuttakaan tilannetta missä olisi mun sana lääkärin sanaa vastaan. Vaikka minä kuinka inttäisin ei se minun syöpäni mihinkään katoaisi, jos lääkäri sellaisen minusta löytää.
Kliinisesti todettavia selviä diagnooseja ei ehkä potilas käy niin vain kiistämään. Paitsi, ethän voi tietää onko labratuloksetkaan aina oikeita tai oikein tulkittu. Niissä muissa, varsinkin psykologian puolelta voimme nähdä varmaan hieman eriäviä mielipiteitä sekä potilaiden, että muiden kollegojen toimesta.
Epäselvissä tapauksissa olisikin hyvä, jos käytettävissä olisi useamman "ammattilaisen" arvio. Sellaisten, joilla ei varmasti ole varmasti kytköksiä tai puolueellisuutta asioiden suhteen.Minä en potilaana ala kyseenalaistamaan lääkärini kykyä tulkita labratuloksia enkä oleta olevani siinä asemassa, että lääkärini tekemiset olisi tarkistettava joka kerta toisen lääkärin toimesta. Joka tuollaista hoitoa haluaa, toviottavasti maksaa siitä itsensä todella kipeäksi. Veroilla ei tuollaista hulluutta pidä ruokkia.
No virheitä sattuu tahattomasti tai tahallisesti lääkäreillekin tai voi olla joku väärinkäsitys esim. asiakas odottaa että soitetaan tuloksista vaikka ei soiteta ja jotain jää huomaamatta. Kyllä se on hyvä vähän kyseenalaistaa välillä. En tarkoitakaan että pitäisi aina tarkistella usealla lääkärillä, mutta joskus voi olla aihetta. Ei se kovin tavatonta ole, että ensimmäinen sanoo ei löydy mitään ja toinen löytääkin jotain. Varsinkin jos omasta mielestä jokin ei stemmaa ei kannata ihan jättää siihen tai uskoa että kaikki on tutkittu tai tehty.
Olihupialukeeniitä kirjoitti:
Ei ole lääkäreillä, mutta Te-keskuksen virkailijoilla on. Siellä omassa Mol.fissä ei ole tähän verrattuna yhtään mitään.
Kannattaa pyytää omat tiedot paperilla paikoista joihin tietoja on kirjattu.
Ai tosiaan. Olen huomannut, että käsittelevät asiakkaitaan hyvin eritavalla. Joihinkin on suorastaan erityiskiinnostus ja joistain ei välitetä yhtään. Yksikin te-virkailija puhui niinku näin: mä danon sulle nyt nyt ihan suoraan tai tehellisesti... ja blaa blas. Vähän ihme puhetta kun emme tuttavia olleet
Vierailija kirjoitti:
Olihupialukeeniitä kirjoitti:
Ei ole lääkäreillä, mutta Te-keskuksen virkailijoilla on. Siellä omassa Mol.fissä ei ole tähän verrattuna yhtään mitään.
Kannattaa pyytää omat tiedot paperilla paikoista joihin tietoja on kirjattu.Ai tosiaan. Olen huomannut, että käsittelevät asiakkaitaan hyvin eritavalla. Joihinkin on suorastaan erityiskiinnostus ja joistain ei välitetä yhtään. Yksikin te-virkailija puhui niinku näin: mä danon sulle nyt nyt ihan suoraan tai tehellisesti... ja blaa blas. Vähän ihme puhetta kun emme tuttavia olleet
Mitä ihmettä? Tuota käytetään silloin, kun ei haluta kaunistella totuutta. Kun sanotaan, että jos et sä pässi tee kuten sanon, niin sulle tulee negatiivisia seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Olihupialukeeniitä kirjoitti:
Ei ole lääkäreillä, mutta Te-keskuksen virkailijoilla on. Siellä omassa Mol.fissä ei ole tähän verrattuna yhtään mitään.
Kannattaa pyytää omat tiedot paperilla paikoista joihin tietoja on kirjattu.Ai tosiaan. Olen huomannut, että käsittelevät asiakkaitaan hyvin eritavalla. Joihinkin on suorastaan erityiskiinnostus ja joistain ei välitetä yhtään. Yksikin te-virkailija puhui niinku näin: mä danon sulle nyt nyt ihan suoraan tai tehellisesti... ja blaa blas. Vähän ihme puhetta kun emme tuttavia olleet
Kuulosti melkein uhkaukselta tuo...mene töihin tai... mitä? Järjesti mulle sellasen twilight zone paikan, josta läksin muutaman vuoron jälkeen.
Vähän ohiksena siihen, että viranomaiset keskenään hoitelisi asiakkaan asioita ilman, että asiakas on mukana mitenkään tai itseään koskevia tärkeitä tietoja pimitetään häneltä, hmm. veikkaan huonoa hoitovastetta. Riippuu millaisesta hoidosta kysymys. Tietenkin jos tuikataan väkisin lääkettä vaikka kankkuun on varmaan jonkinlainen hoitovaste odotettavissa. Potilaan tai asiakkaan hoitomyönteisyys ja avoin rehellinen tiedon kulku on aika avainasemassa terveydenhuollossa.
Jos tuo ohitetaan, voi olla että potilas kokee hoidon vain päättömänä kohelluksena tai rikollisena puuhasteluna. Ei ne lait ole turhaan siellä sos. terv. puolellakaan olemassa.
Joku voi tietämättäänkin osallistua laittomuuksiin ja moraalittomuuksiin, jos tiedonkulku ja kirjaukset ei kunnossa.