Lue keskustelun säännöt.
Meikkausalotus lyötiin tilttiin. Miksi nainen ei vaan voi olla sen näkönen kun on?
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma näkökantani on, että meikkaaminen lähes poikkeuksetta saa näyttämään vanhemmalta ja se oli kivaa ehkä teini-iässä, muttei juuri ole miellyttänyt omaa silmääni sen jälkeen. Iho pysyy paremmassa kunnossa kun ei meikkaa, rahaa ja luontoa säästyy, joten en meikkaa, mutta meikkaamisessa tai meikkaamattomuudessa ei itselleni tullut hetkeäkään mieleen miettiä mitä joku muu, naiset tai miehet, siitä ajattelee. Jokainen tehköön kuin haluaa, eniten toivon että ihmiset hillitsisivät myös meikkaamisen osalta kuluttamista.
Et vain osaa meikata, jos väität noin.
~Lähes~ poikkeuksetta, näin on. Katsoo ihan julkkistenkin kuvia, ja heitä on ollut meikkaamassa ammattilaiset. Toki riippunee mihin silmä on tottunut, mutta kun on tottunut "paljaisiin naamoihin" näyttää muu vaan feikiltä, ellei mennä tosi luonnollisella linjalla, jonka silti itse huomaan. Sitten kun mennään vahvempaan ehostamiseen, feikki ei näytä nuorelta, se näyttää epätoivoiselta nuoruuden tavoittelulta.
En tiedä, mitä sinä lasket sitten meikkaamiseksi, jos tarkoitat lähinnä julkkisten meikkejä. Todella monille se meikkaaminen on ripsiväri, kulmien piirtäminen ja tummien silmänalusien peittäminen. En ymmärrä, miten se tekee kenetkään vanhaksi.
Tummat silmänaluset näyttää sata kertaa paremmalta kuin meikkikerros niiden päällä.
M36
Ai? Sanopas tuo niille, jotka kysyvät minulta, olenko sairas, kun en ole peittänyt silmänalusiani.
No kai ne nyt kysyy, jos ovat tottuneet näkemään sut silmänaluset pakkeloituna valkoisiksi ja yhtäkkiä jätätkin pakkeloimatta. Jos et koskaan olisi päättänyt paklata niitä piiloon, kukaan tuskin kysyisi yhtään mitään.
Minulla on myös tummat silmänaluset eikä kukaan ole niitä kauhistellut, koska en ole koskaan feikannut niitä toisenlaisiksi.
Ei tuo liity asiaan mitenkään. Jos tummat silmänaluset muka näyttävät paremmilta kuin meikki, heidänhän pitäisi sanoa, että näytätpäs hehkeältä eikä kysyä olenko sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsepetos vai rehellisyys?
Miten rehellisyys liittyy tähän? Kyllä minä ihan rehellisesti meikkaan. Olen ostanut meikit ihan omalla rahalla enkä kenellekään väitä, että ripseni olisivat luonnostaan näin mustat.
vaan etpä ole laittanut ripsiisi varoituskylttiäkään siitä, että huijaat olevasi paremmannäköinen kuin oikeasti olet. olet teeskentelijä, huijari ja oikeasti ruma ihminen (sisältä ja meikin alta)
Mitä ihmeen varoituskylttiä? Ketä minun pitää varoittaa ja miksi? Kenelle siinä aiheutuu vaaratilanne, ellei otsassani ole kylttiä? Miten sinun elämääsi vaikuttaa, onko minulla luonnostaan valkoiset vai mustat ripset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsepetos vai rehellisyys?
Miten rehellisyys liittyy tähän? Kyllä minä ihan rehellisesti meikkaan. Olen ostanut meikit ihan omalla rahalla enkä kenellekään väitä, että ripseni olisivat luonnostaan näin mustat.
vaan etpä ole laittanut ripsiisi varoituskylttiäkään siitä, että huijaat olevasi paremmannäköinen kuin oikeasti olet. olet teeskentelijä, huijari ja oikeasti ruma ihminen (sisältä ja meikin alta)
Yritin laittaa mutta valitettavasti se oli niin painava että haittasi kun ripset roikkuivat silmien edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meikkaus on yksi tekijä monien joukossa, jolla naiset arvottavat ja kilpailevat keskenään. Naisilla on miehistä riippumatta voimakas tarve määrittää toisten naisten arvoa ja nokkimisjärjestystä ja tämän kilpailun takia ostetaan kalliita muotivaatteita (joita kukaan mies ei tunnista, kalliita laukkuja (joita kukaan mies ei tunnista), kalliita meikkejä ja rasvoja (joita kukaan mies ei tunnista). Mutta toinen nainen tunnistaa ja välittömästi arvottaa naisen joko itsensä yläpuolelle tai alapuolelle.
Eli jos Maijalla on kirppikseltä ostettu hippilaukku ja Tiinalla 1000 euroa maksanut merkkilaukku, niin kumman heistä he arvottavat toisen yläpuolelle? Ovatko he arvotuksesta samaa vai eri mieltä? Entäs kun paikalle astelee Liisa goottilaukun kanssa, Tellervo itsetehdyn laukun kanssa ja Paula City-marketista ostetun laukun kanssa, niin millä lailla he arvottavat Maijaa ja Tiinaa - entä toisiaan? Sitten pakkaa tulee sekoittamaan vielä Jaana, jolla ei ole laukkua ollenkaan, vaan Amnestyn kangaskassi, sekä hänen kaverinsa Mirkku, jolla on pienestä kivijalkaliikkeestä ostettu 250 euron laukku.
Ovatko nämä kaikki samaa mieltä siitä, kumpi on mageempi tyyppi, Maija vai Tiina? Tai ovatko he yleensä kiinnostuneita toistensa laukuista? Tunnistavatko kaikki nämä naiset esimerkiksi Tiinan laukun, tai osaavatko arvioida sen hinnan - tai kiinnostaako heitä edes se?
Kun paikalle tulee Sofia 2500 euron LV:n kanssa, niin kaikki tietää kenellä on kallein laukku. Muut voivat väittää ettei kiinnosta, mutta silti pieni kateus iskee kun itsellä on ollut varaa vain siihen 400 euron Guessin laukkuun.
Eli sä ajattelet, että kaikki ostavat aina niin kalliin laukun mihin vaan on varaa, ja ajattelet myös, että ihmiset kadehtivat aina sitä, jolla on enemmän pätäkkää?
Miksi joku ostaa kesämökin eikä laita sitäkin rahaa maailman kalleimpaan laukkuun? Varaahan olisi siihen veskaankin, joten miksi mökki, jota ei metsän keskeltä edes kukaan näe?
Miten joku merkkilaukuista kiinnostumaton muuten erottaa toisistaan 2000 euron ja 2500 euron laukut? Miten hän erottaa nämä laukut edes 250 euron laukusta? Ja ei, kaikki eivät todellakaan tiedä ja tunnista laukkuja, koska kaikkia ei kiinnosta. Ja vaikka joku tunnistaisikin, hän ei silti välttämättä edes haluaisi juuri niitä laukkuja. Esim. se esimerkkini Gootti-Liisa haluaisi kuitenkin sen oman tyylinsä mukaisen 60 euron goottilaukun eikä jotain tyyliinsä sopimatonta 2000 euron laukkua.
...eikä puolet tuostakaan jengistä käyttäisi laukkua lainkaan, mikäli naisten vaatteisiin tehtäisiin kunnon taskut.
Eri
Riippuu varmaan, mitä kantaa mukanaan. Taskussa voisi mennä kännykkä, lompakko ja meikit, mutta jos sen lisäksi on kalenteri, joku kirja, vesipullo ja vaikka joku hedelmä, niin täytyisi kyllä olla melkoiset taskut, että nämä saisi ilman laukkua kulkemaan.
Jos ulkonäköön satsaaminen on jollain tapaa väärin, niin mites sitten vaateet, sisustus, hiusten leikkaaminen itseään pukevaan malliin, ruuan kattaminen kauniisti, korut
Olisiko parasta että meillä kaikilla olisi univormu Maon Kiinan tyyliin? Huonekaluja valmistettaisiin vain esimerkiksi ripulinruskeina koska samahan se nyt on minkävärisellä sohvalla sitä istuu, sairaalanvalkoiset seinät kaikkialla koska samahan tuo, ruoka vaan kauhottaisiin kippoihin valmiiksi sekoitettuna vaikka olisi mitä fine diningia, koruja ei olisi ollenkaan sillä nehän ovat täysin turhia.... Mutta ainakaan kukaan ei voisi huijata olevansa kauniimpi tai rikkaampi kuin onkaan.
Huh miten ankea maailma olisi.
T: Esteetikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä meikkaan samasta syystä kuin valitsen vaatteet jotka pukevat mun vartalotyyppiä ja väritystä, tai harrastan kirjallisuutta ja kultuuria ja käyn keikoilla, valmistan herkullista ja ravitsevaa ruokaa, matkustan tai olen tavoitellut mielenkiintoista ja hyväpalkkaista duunia.
Eli ollakseni paras ja kiinnostavin mahdollinen versio itsestäni, miksi ihmeessä en pyrkisi kaikin keinoin täyttämään elämäni kauniilla ja mielekkäillä asioilla? Ketä se että pukeudun säkkiin, näytän valjulta ja yritän kaikin keinoin olla huomaamaton palvelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meikkaus on yksi tekijä monien joukossa, jolla naiset arvottavat ja kilpailevat keskenään. Naisilla on miehistä riippumatta voimakas tarve määrittää toisten naisten arvoa ja nokkimisjärjestystä ja tämän kilpailun takia ostetaan kalliita muotivaatteita (joita kukaan mies ei tunnista, kalliita laukkuja (joita kukaan mies ei tunnista), kalliita meikkejä ja rasvoja (joita kukaan mies ei tunnista). Mutta toinen nainen tunnistaa ja välittömästi arvottaa naisen joko itsensä yläpuolelle tai alapuolelle.
Eli jos Maijalla on kirppikseltä ostettu hippilaukku ja Tiinalla 1000 euroa maksanut merkkilaukku, niin kumman heistä he arvottavat toisen yläpuolelle? Ovatko he arvotuksesta samaa vai eri mieltä? Entäs kun paikalle astelee Liisa goottilaukun kanssa, Tellervo itsetehdyn laukun kanssa ja Paula City-marketista ostetun laukun kanssa, niin millä lailla he arvottavat Maijaa ja Tiinaa - entä toisiaan? Sitten pakkaa tulee sekoittamaan vielä Jaana, jolla ei ole laukkua ollenkaan, vaan Amnestyn kangaskassi, sekä hänen kaverinsa Mirkku, jolla on pienestä kivijalkaliikkeestä ostettu 250 euron laukku.
Ovatko nämä kaikki samaa mieltä siitä, kumpi on mageempi tyyppi, Maija vai Tiina? Tai ovatko he yleensä kiinnostuneita toistensa laukuista? Tunnistavatko kaikki nämä naiset esimerkiksi Tiinan laukun, tai osaavatko arvioida sen hinnan - tai kiinnostaako heitä edes se?
Kun paikalle tulee Sofia 2500 euron LV:n kanssa, niin kaikki tietää kenellä on kallein laukku. Muut voivat väittää ettei kiinnosta, mutta silti pieni kateus iskee kun itsellä on ollut varaa vain siihen 400 euron Guessin laukkuun.
Mitä enemmän Aaveen tekstejä lukee, sitä enemmän alan nähdä tiettyjä piirteitä eräiden miesten käytöksessä. Olen naisena kohdannut työelämässä paljon vähättelyä, tytöttelyä sekä suoraa osaamiseni kyseenalaistamista. Ennen ihmettelin tätä, koska kuitenkin työpanoksellani ja ulosannillani osoitan, että olen asiantuntija.
Lisäksi deittaillessa on tullut vastaan miehiä, jotka ovat joko yrittäneet esitellä omaa omaisuuttaan, auton mallia, talon kokoa, paljonko se ja tämä maksoi (vaikka minua ei kiinnosta pätkääkään) tai ovat arvostelleet omaa yksinkertaista elämäntyyliäni ja selvästi tarkkailleet mitä olen mistäkin asiasta/hankinnasta mieltä (koekysymyksiä tyyliin haluaisitko tämän turhan ja kalliin asian synttärilahjaksi - no en halua).
He ovat varmaan olleet tämän lainaamani viestin kirjoittajan kaltaisia: pitävät oikeasti naisia yhtenä ryhmänä, joka poikkeuksetta välittää jostain laukuista suhteessa jonkun toisen naisen laukkuun. Varmaan siellä töissä nämä epäilijät mielessään kelasivat ulkonäköäni miettien, että minulla pitkät kynnet sen takia että Mirkulla on vähän lyhyemmät ja näin näytän Mirkulle paikkansa. Tai nuo deittimiehet koettivat saada minua paljastamaan kuvittelemansa gold digger -ominaisuudet - että ottaisin kyllä kalliin lahjan vastaan, koska sitten pääsen juorukerhossa nokittamaan Lissun ja Maijan, kun heidän miehensä ostivat 200 e halvemmat lahjat. Vai mitä -ittua...?
Muuten sekä LV että Guess ovat niin törkeän rumia, etten ikimaailmassa kehtaisi kävellä ovesta ulos sellainen käsivarrella. Olen valinnut laukkuni sen perusteella, mikä näytti omaan silmään kivoimmalta. Ihmeellistä, eikö totta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen entinen vanhoillislestadiolainen. Olen kyllä edelleen uskovainen, mutta en kuulu ko. yhteisöön ja mulla on osin eri ajatukset, kuin yhteisössä elävällä tulisi olla.
Vl- yhteisössä meikkaaminen on asia, jota ei pidetä hyvänä ja joka yhdistetään suoraan uskon laatuun ja sieluntilaan. Aika monelle siitä tulee siksi sellainen ns. kielletty hedelmä.
Näin ehkä myös itselläni. Yhteisössä ollessani teki hirveästi mieli meikata ym ym, mutta erkaannuttuani vastaavaa poltetta ei ollut. Jännä juttu.
Mä meikkaan, kun siltä tuntuu, mutta saatan olla meikkaamattakin. Eri tilanteisiin eri tavoin, usein kevyesti. Meikkaan, koska se tuottaa minulle hyvää oloa, eikä vahingoita ketään muuta.
Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät meikkaa, mutta tarviiko sitä toisten pöytiin silti huudella? Elä, ja anna toistenkin elää.
Meikkaaminen osoittaa sopivaa nöyryyttä ja tietoisuutta siitä, että aina voi yrittää miellyttää jotain enemmän, vaikkei se tilannetta parantaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meikkaaminen osoittaa sopivaa nöyryyttä ja tietoisuutta siitä, että aina voi yrittää miellyttää jotain enemmän, vaikkei se tilannetta parantaisikaan.
Mä pyrin miellyttämään ulknäolläni vain ja ainoastaan itseäni.
Jos kukaan ei meikkaisi, niin kukaan ei meikkaisi.
Ei muinoin ihmiset käyttäneet valkoisia peruukkeja ihan vaan itseään piristääkseen tai itseilmaisuun. Niitä käytettiin, koska se kuului sosiaaliseen koodiin.
Samoin kuin korsetit ja isot hameet.
Samalla tavoin, me emme käytä nyt noita isoja hameita, mutta collarit, treenihousut ja farkut ajaa samaa asiaa.
Käytämme vain asioita, mitkä ovat kullekkin aikakaudelle koettu ”sopiviksi”.
Meikkaaminen ja plastiikkakirurgia on nyt in.
Ihmiset kysyvät nykyään plastiikkakirurgilta, josko tämä voisi muokata heidät sellaisiksi kuin he näyttävät instassa filtterin avulla.
Se on sitä tämän hetken trendiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ulkonäköön satsaaminen on jollain tapaa väärin, niin mites sitten vaateet, sisustus, hiusten leikkaaminen itseään pukevaan malliin, ruuan kattaminen kauniisti, korut
Olisiko parasta että meillä kaikilla olisi univormu Maon Kiinan tyyliin? Huonekaluja valmistettaisiin vain esimerkiksi ripulinruskeina koska samahan se nyt on minkävärisellä sohvalla sitä istuu, sairaalanvalkoiset seinät kaikkialla koska samahan tuo, ruoka vaan kauhottaisiin kippoihin valmiiksi sekoitettuna vaikka olisi mitä fine diningia, koruja ei olisi ollenkaan sillä nehän ovat täysin turhia.... Mutta ainakaan kukaan ei voisi huijata olevansa kauniimpi tai rikkaampi kuin onkaan.
Huh miten ankea maailma olisi.
T: Esteetikko
Meikkaus, vaatteet, sisustus, hiusvärit jne. ovat kulutustuotteita. Nykyajan ongelma on, että kulutetaan todella paljon näitä tuotteita. Kaikkien näiden tuotteiden tekeminen tuhoaa ja kuluttaa luontoa. Eläimiltä tuhoutuu elinympäristöt, jotta ihmiset saavat näitä tuotteita ja päästöjäkin syntyy, mikä edesauttaa ilmastonmuutosta.
Kyllä ennenkin sisustettiin jne, mutta nykyisin se on kertakäyttöisempää. Ennen vanhaan hamstrattiin kaikkea myöhempää käyttöä varten ja tavaroita käytettiin myös pidempään ja jos meni rikki niin korjattiin. Nykyisin on helpompi heittää pois tai laittaa kierrätykseen ja hankkia uusi kaupasta, jos kyllästyy tavaroihinsa.
Meikkaus on tietyllä lailla kulttuurin määräämää. Muistan kun jo kutosluokalla koulussa saatiin murrosikä-tietopaketti vihkoset ja tytöille suunnatussa osiossa oli meikkausohjeita. Aivan kuin murrosikään ja naiseuteen kuuluisi olennaisena osana meikkaaminen, vaikka eihän meikit tee naisesta naista. Vihkosesta tuli tunne, että minun pitäisi alkaa meikkaamaan sen ikäisenä, vaikka se ei minua kiinnostanutkaan.
Itse en ole ollut kiinnostunut meikkaamisesta ikinä. Olen kuitenkin kokenut aina itseni jotenkin vähemmän huolitelluksi kuin muut naiset, koska muilla on meikkiä ja minulla ei. Tässä nyt nuorena aikuisena olen paljon pohtinut, että pitäisi varmaan opetella meikkaamaan ihan vain siksi, että en tuntisi itseäni seurassa aina jotenkin huonommaksi kuin muut naiset.
Miksi ihmetellä jonkun toisen valintoja? Eikä olisi viisain keskittyä omaan elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmetellä jonkun toisen valintoja? Eikä olisi viisain keskittyä omaan elämään?
...eikä puolet tuostakaan jengistä käyttäisi laukkua lainkaan, mikäli naisten vaatteisiin tehtäisiin kunnon taskut.
Eri