Onko täällä muita, ketkä epäonnistunut niin rakkauden, uran sekä raha-asioiden suhteen?
Minä aloitan. Kaikki parisuhteet on mennyt pieleen, kelvottomia miehiä ja viimeinen olisi ollut hyvä mutta olin itse niin pilalla niiden kelvottomien jäljiltä että pilasin itse kaiken käyttäytymällä samalla tavalla kuin ne narsissimiehet.
Opiskelu ja työ. Olen aloittanut monta erilaista opintoa, vain yksi loppuun ja muut kesken. Mihinkään töihin en ole pätevä, pystyn hakemaan vain siivoojan ja henkilökohtaisen avustajan töitä vaikka erilaisiin opintoihin on tuhlattu vuosikymmen ja lainaa otettu parikyt tonnia.
Ja raha-asiat on myös tietysti päin v*ttua, johtuen turhasta opiskelusta mikä ei johtanut mihinkään ammattiin. Velkaa on, eikä mitään omaisuutta.
Mielenterveys on tästä kaikesta ihan p*skana kun ei ole onnistunut missään asiassa vaikka aina on optimistisena kovasti yrittänyt kaikenlaista. Tällä hetkellä odotan hautaan pääsyä.
Kommentit (45)
Itse kuulun näihin näennäisesti menestyjiin. Oma asianajotoimisto, töitä riittää sopivasti, rikas en missään nimessä ole, mutta hyvintoimeentuleva.
Mutta sitten on tosiaan se kolikon toinen puoli. Elämä on mennyt uran luomiseen, että perheen perustaminen jäi. En kyllä välttämättä lapsia olisi halunnutkaan, mutta ei miestä, ei parisuhdetta. Elämäni aikana ainoastaan ehkä yksi potentiaalinen on ollut. Muuten olen hampparimagneetti (alko-ongelmaisia, työttömiä ja rahattomia kyllä on löytynyt). Liekö sitten ammattini puolesta jotenkin noihin vetoan tai sitten niitä kun asiakaskunta täynnä, niin pitäisihän sitä semmoinen yksityiselämästä löytyä... Vai mitenkähän se pitäisi mennä?
Viimeiseen 6-7 vuoteen en ole ollut innostunut parisuhdetta löytämäänkään.
Eipä se tämäkään oikein elämää kai ole? Elämä täynnä töitä ja töille eletään. Tilillä kyllä rahaa, mutta yksityiselämään ei kuulu muuta ratsastus, tv ja palstailu....
Älkää nyt vielä lannistuko ainakaan te kolmekymppiset. Olette vielä niin nuoria että ehtii vielä opiskella uuden ammatin, käydä töissä, säästää rahaa jne. Sit jos 60v ei ole mitään saavuttanut niin voi jo todeta että eiköhän tämä ollut tässä ja nauttia eläkepäivistä.
No mulla on parisuhde kyllä, mutta ei sekään aina kovin häävisti suju. Meillä on joku riippuvuussuhde toisiimme, en jaksa sitä avata enempää. Mutta muuten siis kaikki on aika huonosti. Terveys reistailee, kaikki koulutukset ja "urat" yhtä tyhjän kanssa, ei omaisuutta, ulosotto hätyyttelee, ylipainoa 25kg ja ulkonäkö muutenkin hirveä kortisonilääkityksen takia, työttömänä nyt 3 vuotta. Ilmeisesti en enää koskaan pääsekään töihin, olen 54v. En juurikaan kehtaa liikkua ihmisten ilmoilla enää.
Ja siis ennenkuin joku kuittailee, en väitä että olen lihonut lääkityksen takia, ihan syömällä hankittua läskiä. Mutta kortisoni turvottaa ja kasvot näyttää hirveältä. Tuntuu kuin mun pää olisi tuplakokoinen normaaliin verrattuna, eikä vain tunnu, vaan näyttää myös siltä.
Hyvin sulla menee. Minulla:
Ura : palkkaa viimeksi 2009.
2,5v tupperimyyjänä sekä puhelinmyyjänä, 2 turhaa Amis tutkintoa
Raha-asiat: luottotiedot meni jo 2006. Omaa hyvä uskoisuutta ja omaa tyhmyyttä. Ulosotossa ehkä 35 000e,senttiäkään en ole koskaan lyhentänyt.
Rakkaus : No mies ja perhe on. Muuten olisin tappanut itseni velka helvetin vuoksi vuosia sitten
N35