Onko täällä muita, ketkä epäonnistunut niin rakkauden, uran sekä raha-asioiden suhteen?
Minä aloitan. Kaikki parisuhteet on mennyt pieleen, kelvottomia miehiä ja viimeinen olisi ollut hyvä mutta olin itse niin pilalla niiden kelvottomien jäljiltä että pilasin itse kaiken käyttäytymällä samalla tavalla kuin ne narsissimiehet.
Opiskelu ja työ. Olen aloittanut monta erilaista opintoa, vain yksi loppuun ja muut kesken. Mihinkään töihin en ole pätevä, pystyn hakemaan vain siivoojan ja henkilökohtaisen avustajan töitä vaikka erilaisiin opintoihin on tuhlattu vuosikymmen ja lainaa otettu parikyt tonnia.
Ja raha-asiat on myös tietysti päin v*ttua, johtuen turhasta opiskelusta mikä ei johtanut mihinkään ammattiin. Velkaa on, eikä mitään omaisuutta.
Mielenterveys on tästä kaikesta ihan p*skana kun ei ole onnistunut missään asiassa vaikka aina on optimistisena kovasti yrittänyt kaikenlaista. Tällä hetkellä odotan hautaan pääsyä.
Kommentit (45)
Tähän vielä lisäksi inhottava lapsuudenperhe ja se kun kaikki ystävät ovat menestyneet niissä asioissa missä itse epäonnistunut niin ei ole montaa syytä elää.
Vain rakkaudessa. Rahaa on ettei paskalle taivu, on tutkintoa ja töitä. Jälkimmäisten hinta on ollut se, etten saanut miestä tai lapsia. Oliko sen arvoista? Ei ollut.
Ja joku voisi tulla sanomaan että "onhan sulla ne ystävät". Eipä niillä ole aikaa kun on kädet täynnä hienojen urien, omakotitalojen, hyvien miestensä ja ihanien lapsiensa kanssa.
Minulla ei ole mitään. Saan heissä aikaan epämukavan olon joten ei tule enää nähtyä niin usein.
Niin, minä tyytyisin edes käsihoitoon (ei siis manikyyriin).
Elämä meni raiteiltaan miehen sairastuttua. Onni oli, ettei ollut velkoja. Tuli ero. Nyt asun kahden teinin yksinhuoltajana vuokralla. Olen työkyvytön mt- syistä. En odota elämältä enää mitään. Päädyn itsemurhakuutioon yksin, kun lapset lähtevät. No, on edes lapset, vaikka heille en pysty mitään tarjoamaan aikaani lukuun ottamatta.
Ap epäonnistunut myös äidinkielen opinnoissa.
Jos on vielä terveys jäljellä niin voi relata. Muilla asioilla ei niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vain rakkaudessa. Rahaa on ettei paskalle taivu, on tutkintoa ja töitä. Jälkimmäisten hinta on ollut se, etten saanut miestä tai lapsia. Oliko sen arvoista? Ei ollut.
Tästä nykyisen naisten urakeskeisen feministisen voimaantumisdiskurssin varjopuolista ei hirveästi puhuta ainakaan mediassa. Surullista :(
Kaljaa nuorille kirjoitti:
Jos on vielä terveys jäljellä niin voi relata. Muilla asioilla ei niin väliä.
Se tässä onkin se p*ska homma että henkisesti on ihan loppuun ajettu ja aivojen mielestä elämä on ohi, kaikki on jo koettu ja pilattu ja epäonnistuttu. Mutta keho porskuttaa terveenä kuin pukki ja varmaan elää 100 vuotiaaksi vaikka haluaisin kuolla jo nyt.
Välillä suorastaan raivostuttaa kun on fyysisesti ihan terve. Ei edes mikään veriarvo ole viiterajojen ulkopuolella.
Jos kaikki parisuhteet on epäonnistunu, niin onkohan vika itse aloittajassa eikä niissä miehissä?
No todellakin. Ensimmäinen avioliitto päättyi, kun mies rakastui lasten päiväkodin tätiin. Erossa silti kyni kaiken minulta, kun olin niin tyhmä, että luulin jättävän minut sillä rauhaan. Ei jättänyt, kiusasivat uuden mt-ongelmaisen vaimonsa kanssa minua vuosia. Toinen avioliitto miehen kanssa, joka oli mustasukkainen lapsilleni. Saimme yhden yhteisen lapsen ja erosimme, kun tyttö oli 2-vuotias. Ostin asunnon, josta vuosien päästä ilmeni vesivahinko, jouduin yksin maksajaksi ja menetin lopulta luottotietoni velkojen takia. Isä ei ole koskaan välittänyt lapsestaan, päihteet kiinnostaa enemmän. Olen ollut vuosia ja vuosia työpaikassa, jossa ei ole etenemismahdollisuuksia ja palkka on surkea. En ikinä tule saamaan uutta työpaikkaa ja luultavasti olen ulosoton asiakas lopun ikääni. Ei kauheen hohdokasta.
TSSSSSSSSSHHHHH reps
Anteeksi reaktio, mutta osui niin nappiin.
Luottotiedot on vielä jäljellä, mutta hyvää vauhtia menossa nekin, kun ei vaan jaksa enää välittää, kun tietää että kuolema, jota on odottanut koko elämän, on viimein varmaan tuolla nurkan takana....
N31
Vierailija kirjoitti:
No todellakin. Ensimmäinen avioliitto päättyi, kun mies rakastui lasten päiväkodin tätiin. Erossa silti kyni kaiken minulta, kun olin niin tyhmä, että luulin jättävän minut sillä rauhaan. Ei jättänyt, kiusasivat uuden mt-ongelmaisen vaimonsa kanssa minua vuosia. Toinen avioliitto miehen kanssa, joka oli mustasukkainen lapsilleni. Saimme yhden yhteisen lapsen ja erosimme, kun tyttö oli 2-vuotias. Ostin asunnon, josta vuosien päästä ilmeni vesivahinko, jouduin yksin maksajaksi ja menetin lopulta luottotietoni velkojen takia. Isä ei ole koskaan välittänyt lapsestaan, päihteet kiinnostaa enemmän. Olen ollut vuosia ja vuosia työpaikassa, jossa ei ole etenemismahdollisuuksia ja palkka on surkea. En ikinä tule saamaan uutta työpaikkaa ja luultavasti olen ulosoton asiakas lopun ikääni. Ei kauheen hohdokasta.
Karua 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain rakkaudessa. Rahaa on ettei paskalle taivu, on tutkintoa ja töitä. Jälkimmäisten hinta on ollut se, etten saanut miestä tai lapsia. Oliko sen arvoista? Ei ollut.
Tästä nykyisen naisten urakeskeisen feministisen voimaantumisdiskurssin varjopuolista ei hirveästi puhuta ainakaan mediassa. Surullista :(
Ei se voimaantumisesta johtunut. Miehet eivät koskaan minua halunneet, niin täysin elämäni suorittamisella.
Vierailija kirjoitti:
TSSSSSSSSSHHHHH reps
Anteeksi reaktio, mutta osui niin nappiin.
Luottotiedot on vielä jäljellä, mutta hyvää vauhtia menossa nekin, kun ei vaan jaksa enää välittää, kun tietää että kuolema, jota on odottanut koko elämän, on viimein varmaan tuolla nurkan takana....N31
Minkä takia haluaisit kuolla? Itsekin siis haluaisin ja tehdäänkö se yhdessä?
M31
Täällä kanssasisar. Tervetuloa joukkoon.