Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, ketkä epäonnistunut niin rakkauden, uran sekä raha-asioiden suhteen?
22.04.2021 |
Minä aloitan. Kaikki parisuhteet on mennyt pieleen, kelvottomia miehiä ja viimeinen olisi ollut hyvä mutta olin itse niin pilalla niiden kelvottomien jäljiltä että pilasin itse kaiken käyttäytymällä samalla tavalla kuin ne narsissimiehet.
Opiskelu ja työ. Olen aloittanut monta erilaista opintoa, vain yksi loppuun ja muut kesken. Mihinkään töihin en ole pätevä, pystyn hakemaan vain siivoojan ja henkilökohtaisen avustajan töitä vaikka erilaisiin opintoihin on tuhlattu vuosikymmen ja lainaa otettu parikyt tonnia.
Ja raha-asiat on myös tietysti päin v*ttua, johtuen turhasta opiskelusta mikä ei johtanut mihinkään ammattiin. Velkaa on, eikä mitään omaisuutta.
Mielenterveys on tästä kaikesta ihan p*skana kun ei ole onnistunut missään asiassa vaikka aina on optimistisena kovasti yrittänyt kaikenlaista. Tällä hetkellä odotan hautaan pääsyä.
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan kaikki on mennyt päin prinkkalaa teini-iän ja varhaisaikuisuuden kohellusten jälkeen.
Viime aikoina on näyttänyt hieman paremmalta kun olen päässyt parempaan sisäiseen tasapainoon ja fyysiseen kuntoon.
Juu täällä, ikää on kohta 39. Tutkinnon sain riivittyä kasaan, mutta kaikki muu sitten onkin mennyt pieleen. Olen ikisinkku enkä ole koskaan saanut kokea minkäänlaisia mielenkiintoa miesten taholta. Ei romantiikkaa, ihastumisia, seksiä, ei mitään.
Tämän lisäksi en vain osaa tehdä rahaa. Palkka on aina vaan pieni vaikka olen vaihtanut työpaikkaakin monta kertaa. En omista mitään, olen vuokralla yksiössä, heti kun saan pari tonnia säästöön, tulee takaisku. En tuhlaa enkä tee melkeinpä mitään, mutta rahaa ei vain jää säästöön pitempiaikaisesti. Tänäkin vuonna nousi vuokra ja kaikki asumiskulut vaikka palkankorotusta ei koronan takia voinut saada.
Olen yksinäisyyteeni hakenut useita kodittomia koiria, en ole saanut yhtään kun ilmeisesti olen kelvoton jopa siihen. (tililläni olevat pienet säästöt käyttäisin mielelläni koiraan). En tiedä mikä yli-ihminen pitää olla lemmikin hoitoon.
Pahimmillaan tätä on vielä 50 vuotta jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Juu täällä, ikää on kohta 39. Tutkinnon sain riivittyä kasaan, mutta kaikki muu sitten onkin mennyt pieleen. Olen ikisinkku enkä ole koskaan saanut kokea minkäänlaisia mielenkiintoa miesten taholta. Ei romantiikkaa, ihastumisia, seksiä, ei mitään.
Tämän lisäksi en vain osaa tehdä rahaa. Palkka on aina vaan pieni vaikka olen vaihtanut työpaikkaakin monta kertaa. En omista mitään, olen vuokralla yksiössä, heti kun saan pari tonnia säästöön, tulee takaisku. En tuhlaa enkä tee melkeinpä mitään, mutta rahaa ei vain jää säästöön pitempiaikaisesti. Tänäkin vuonna nousi vuokra ja kaikki asumiskulut vaikka palkankorotusta ei koronan takia voinut saada.
Olen yksinäisyyteeni hakenut useita kodittomia koiria, en ole saanut yhtään kun ilmeisesti olen kelvoton jopa siihen. (tililläni olevat pienet säästöt käyttäisin mielelläni koiraan). En tiedä mikä yli-ihminen pitää olla lemmikin hoitoon.
Pahimmillaan tätä on vielä 50 vuotta jäljellä.
Haluaisitko tutustua?
M31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu täällä, ikää on kohta 39. Tutkinnon sain riivittyä kasaan, mutta kaikki muu sitten onkin mennyt pieleen. Olen ikisinkku enkä ole koskaan saanut kokea minkäänlaisia mielenkiintoa miesten taholta. Ei romantiikkaa, ihastumisia, seksiä, ei mitään.
Tämän lisäksi en vain osaa tehdä rahaa. Palkka on aina vaan pieni vaikka olen vaihtanut työpaikkaakin monta kertaa. En omista mitään, olen vuokralla yksiössä, heti kun saan pari tonnia säästöön, tulee takaisku. En tuhlaa enkä tee melkeinpä mitään, mutta rahaa ei vain jää säästöön pitempiaikaisesti. Tänäkin vuonna nousi vuokra ja kaikki asumiskulut vaikka palkankorotusta ei koronan takia voinut saada.
Olen yksinäisyyteeni hakenut useita kodittomia koiria, en ole saanut yhtään kun ilmeisesti olen kelvoton jopa siihen. (tililläni olevat pienet säästöt käyttäisin mielelläni koiraan). En tiedä mikä yli-ihminen pitää olla lemmikin hoitoon.
Pahimmillaan tätä on vielä 50 vuotta jäljellä.
Haluaisitko tutustua?
M31
Ei taida onnistua kun asun ulkomailla. Mutta kiitos kuitenkin eleestä (vaikka pitäisikö kysyä että mikä sinussa on vikana jos tuon tekstin perusteella mietit tutustumista :D).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu täällä, ikää on kohta 39. Tutkinnon sain riivittyä kasaan, mutta kaikki muu sitten onkin mennyt pieleen. Olen ikisinkku enkä ole koskaan saanut kokea minkäänlaisia mielenkiintoa miesten taholta. Ei romantiikkaa, ihastumisia, seksiä, ei mitään.
Tämän lisäksi en vain osaa tehdä rahaa. Palkka on aina vaan pieni vaikka olen vaihtanut työpaikkaakin monta kertaa. En omista mitään, olen vuokralla yksiössä, heti kun saan pari tonnia säästöön, tulee takaisku. En tuhlaa enkä tee melkeinpä mitään, mutta rahaa ei vain jää säästöön pitempiaikaisesti. Tänäkin vuonna nousi vuokra ja kaikki asumiskulut vaikka palkankorotusta ei koronan takia voinut saada.
Olen yksinäisyyteeni hakenut useita kodittomia koiria, en ole saanut yhtään kun ilmeisesti olen kelvoton jopa siihen. (tililläni olevat pienet säästöt käyttäisin mielelläni koiraan). En tiedä mikä yli-ihminen pitää olla lemmikin hoitoon.
Pahimmillaan tätä on vielä 50 vuotta jäljellä.
Haluaisitko tutustua?
M31
Ei taida onnistua kun asun ulkomailla. Mutta kiitos kuitenkin eleestä (vaikka pitäisikö kysyä että mikä sinussa on vikana jos tuon tekstin perusteella mietit tutustumista :D).
Samanlainen elämäntarina 🙄 Ja joo, on mussa paljonkin vikoja.... oishan se kiva tavata kaltaisensa.
M31
Ilmoittaudun joukkoon!
Olen elänyt jotenkin ihan väärin.
Oli tosi hyvät todistukset ja sain hyviä arvosanoja opiskelussa. Sitten oli väkivaltainen poikaystävä, opinnot hidastui, opintotuki loppui, tutkinto jäi kesken, tuli lama... Enhän mä voi syyttää ketään, mutta moni asia meni pieleen. Kotoa oli huonot eväät, kilttinä tyttönä sinnittelin vaikka oli vaikeaa monella tavalla.
Miessuhteita on ollut, aina jopa vähän parempia kuin edelliset, mutta ei silti hyvää ja kestävää. Ei ole ollut juuri valinnan varaa ja olen saanut todella ongelmaisia miehiä. Lopulta jäänyt yksin. Viimeksi minut jätti erittäin ylipainoinen, työtön ja alkoholiongelmainen mies.
Vielä on jäljellä vähän opintolainaa, jota olen maksanut vuosia peruspäivärahasta. Pärjään vähällä rahalla, olen tottunut kun koskaan ei ole ollut juuri enempää. Aika vähän mahdollisuuksia.
Olen hakenut opiskelemaan, työkokeiluun ja töihin - turhaan. Moni sanoi, että on edes terve. Niin minäkin, mutta välillä olen myös sairastanut vakavasti, kokenut kovia silläkin tavalla.
Mitä mulla on: ystäviä, siinä olen rikas ja voin ajatella, että jollain tavalla hyvä ihminen mun pitää olla, koska ihmiset viihtyy mun seurassa siitä huolimatta, ettei ole mitään statusjuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sinua aloittaja. Ymmärrän hyvin sinua. Itse olen sotkenut oikeastaan aina kaikki asiani, tahattomasti kaiketi useimmiten. Opiskelu jäi heti alkuunsa juoppovanhempien köyhyyden takia. Sitten pamahdin alle 20-vuotiaana paksuksi, asuin väkivaltaisen idiootin kanssa joitakin vuosia kunnes sisuunnuin ja muutin lasten kanssa pois. Tapasin eksäni, sain vielä yhden lapsen. Erosimme. Luin itseni matalapalkkaiseen työhön, jota vihaan. Nyt lapset ovat aikuisia ja asun yksin. Jokaikinen (useita) suhdeviritys on mennyt persiilleen. Näihin sisältyy useampia avioliittoja. Joka kerta kuvittelen että nyt tämä on se oikea mies. Voi hemmetti. Velkaa on tällä hetkellä hieman alle 30 000 e. Tästä velasta ei enää ole konkreettista materiaa jäljellä kuin vuokrakämppäni kalusteet ja ikivanha auto. Maksan tätä velkaa vielä 15 vuotta ja sen takia näen lähinnä nälkää. Eli, kaikki on ihan päin puuta tällä hetkellä. Olen hyväntahtoinen, hyväuskoinen ja naiivi. Tämän takia kai lähden aina epäsopivien tyyppien matkaan. Velkaantuminen on omaa typeryyttä. Huoh. Tsemppiä sinulle. Koitetaan jaksaa elää vielä vähän ! N45
Kyllä on. Mikään ei ole ikinä onnistunut:ura,pari/ihmissuhteet,terveyskin meni jo lapsena ja näyttää pahentuvan nekin ongelmat vaan iän myötä. Ikuinen köyhyys, yksinäisyys,työttömyys ja kaikesta osattomuus vain seuranain, huoh:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla huonot miehet on pilanneet aapeen? Eikö homman luulisi sujuvan automaattisesti hyvin, jos hieno mies sattuu kohdalle.
Raha-asiat on ainut joka minulla on hyvin, mutta eipä se kauheasti lohduta kun muu on perseellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän vielä lisäksi inhottava lapsuudenperhe ja se kun kaikki ystävät ovat menestyneet niissä asioissa missä itse epäonnistunut niin ei ole montaa syytä elää.
Lopeta vertailu. Jokaisella on omat taakkansa, ihan jokaisella.
Jokaisella on myös onnistumisensa ja ne asiat, mistä nauttii.
Mistä sinä nautit?
Mitä sinä haluat?
Tuntuu, että koko elämä on valunut hukkaan sairastellessa ja raha-asioista murehtiessa, ei ole yleensä ollut voimia ja/tai rahaa tehdä sitä kaikkea mitä muut on tehnyt sillä aikaa, kun itse vaan sairastellut/masistellut kotona. En sovellu mihinkään työhön ja terveysongelmat eivät auta urasuunnitelmien yrittämisessäkään. Mistään parisuhteista saati lapsista on varman turha edes haaveilla enää eikä just edes lemmikkiin ole varaa tai terveyttä pitää sitä:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uraa ei ole, koska en ole jaksanut juuri töitä tehdä ja koulutuskin aika matala ja sekin ihan väärälle alalle. Mua väsyttää aina, ei auta terveellinen ruoka, lisävitamiinit, hyvät yöunet, liikunta, ulkoilu, ei mikään. Mitään sairauksia ei tutkimusten mukaan ole. Lisäksi olen aina lievästi masentunut. Monenlaisia töitä ilen tehnyt, mutta puoli vuotta on maksimi mitä jaksan. Kun olen töissä, en jaksa tehdä mitään muuta. Kun en ole töissä, jaksan tehdä kotityöt ja liikkua jonkin verran.
Köyhä olen ollut koko aikuisikäni. Olen kuitenkin naimisissa, joten miehen siivellä olen pitkälti elellyt. Meillä on myös lapsia, joten onhan toki heidän hoitonsa käynyt työstä. Nyt kun lapset on aikuisia, ei ole järkevää syytä olla kotona. Parisuhde on semmoinen, että ihme, jos mies ei lähde. Miten se onkin mua näin kauan katellu...
Eli joo, on mulla perhe. Siinä syy elää.
Kaljaa nuorille kirjoitti:
Jos on vielä terveys jäljellä niin voi relata. Muilla asioilla ei niin väliä.
Minulla prakannut ap:n mainitsemien asioiden lisäksi myös terveys.
56v n. Sössin ihan kaiken. Alusta asti ihmissuhteet menneet pieleen. Avioliitot varsinkin. Äitinä olin niin huono, mummoksi en kelpaa lapseni lapsille. Työkyky meni, yritys meni, elämä meni. En jaksa enää yrittää mitään. En polta, en juo, kävelen yksin ulkona, että on edes jotain tekemistä. Olen muuttunut näkymättömäksi osittain pakon edessä, osittain omasta halusta.
Voin niin samaistua. Katkerinta on se että olisin aikanaan voinut saada todella hyvän miehen. Mutta sössin sen asian ihan itse kun en tajunnut miten olisi pitänyt olla. Mies oli selvästi kinnostunut mutta en tyhmyyttäni ja kokemattomuuttani osannut heittäytyä juttuun kunnolla mukaan vaan ajattelin että ajan kanssa asiat järjestyvät. No eivät järjestyneet vaan mies löysi toisen joka osasi napata miehen kun pienikin tilaisuus tuli.
Vieläkin näen aina välillä kun kulkevat yli 20 vuotta myöhemmin käsi kädessä onnellisen näköisinä ja niiden mukavat kauniit lapset pääsevät johonkin oikiksiin ja vastaaviin. Itse olen edelleen yksin ja nökötän illat koirin kanssa kotona ja olen kuin jonkun hullun vanhanpiian prototyyppi.
Kumpa saisi elää elämän uudestaan niin nyt osaisi!
Vierailija kirjoitti:
Täällä kanssasisar. Tervetuloa joukkoon.
kiva ku kävit vastaamassa itelles trolloooo
vinkkinä seuraavaan atooriin jos esiinnyt naisena niin naiset ei kirjoita näin..
s tietysti päin v*ttua,
Rakkaus: ei kokemusta, en ole koskaan seurustellut tai käynyt edes treffeillä
Ura: teen pskaduunia
Raha-asiat: työuraa takana 10+ vuotta ja säästössä 8000 e, ei muuta omaisuutta
Olen täysiluuseri. N32
Olen epäonnistunut parisuhteissa/rakkaudesda. Ainoan suhteen sain muodostettua mt-ongelmaiseen juoppoon. Muutoin olen rakastunut tavoittomattomin.
Työpaikka on, uraa ei.