Kerro mielestäsi kaikkein tärkein kasvatusvinkki, vain yksi!

Komppaan edellistä, eli nro 20.

Ja että hyväksy lapsesi juuri sellaisena, kuin hän on. Hän ei ole kopiosi, vaan ihan itsenäinen, oma persoonansa.

Annat  itse mallin lapsellesi miten elää ja toimia.

Ja tämä malli tulee lapselle jo aivan pienestä alkaen perhe-elämässä.

Älä synnytä erityislasta

Älä huuda ja käskytä, ohjaa ja opasta. 

Muista vaihtaa kasvin mullat toisinaan ja samalla lannoittaa jos kasvi sitä tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Pidä aina hyvät puhevälit lapseen. Vaikka tulee kausia jolloin lapsi itsenäistyy eikä kerro asioistaan niin avoimesti, on silloinkin tärkeää tietää, että vanhempi on käytettävissä ja kiinnostunut kuulumisista.

Tämä minullekin tuli ekana mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Relaa. On ihan sama, miten yrität ohjailla: jälkikasvusi oppii kaiken kantapään kautta itse.

Mä taas sanoisin päinvastoin!

Puutu ajoissa kaikkeen. Neuvo ja ohjaa etukäteen. Kerro esimerkkejä että lapsi/nuori varmasti ymmärtää mitä ajat takaa.

Rajat on rakkautta.

Anna paljon tissiä.

Vierailija kirjoitti:

Asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin ellun kanat. Lapsuuden on tarkoitus olla hauskaa, ei mikään armeija.

Käytän itse aivan samaa sanontaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet kieltänyt jotain, lapsen kohdalla ei ei saa muuttua jooksi, kun tarpeeksi kiukuttelee. Vaikka ajattelet, että no annetaan nyt periksi, kun asia ei ole niin tärkeä, lapsi ei ajattele samoin. Hän oppii, että kiukuttelu, hankalaksi heittäytyminen ja mankuminen kannattaa.

Pätee ehkä ihan pienen kanssa.

Tai en tiedä?

Se että on järkkymätön auktoriteetti joka ei anna piiruakaan periksi kasvattaa sitä kapinamieltä jossain vaiheessa.

Kun joustaa itse niin sitä joustoa löytyy sitten puolin ja toisin. Ja komprimissit ovat myös hyvä ja niihin päästään keskustelemalla. Jyrkkä "ei ei" ei ehkä ole se rakentavin tapa.

Toki on asioita mistä ei voi neuvotella mutta maalaisjärki peliin.

Tehosta lapsen oppimista kehumalla. Jokainen lapsi haluaa luontaisesti mielyttää vanhempiansa ja olla heidän silmäteränsä, muista tämä seikka kun ohjaat ja opetat.

Rajat ovat rakkautta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet kieltänyt jotain, lapsen kohdalla ei ei saa muuttua jooksi, kun tarpeeksi kiukuttelee. Vaikka ajattelet, että no annetaan nyt periksi, kun asia ei ole niin tärkeä, lapsi ei ajattele samoin. Hän oppii, että kiukuttelu, hankalaksi heittäytyminen ja mankuminen kannattaa.

Pätee ehkä ihan pienen kanssa.

Tai en tiedä?

Se että on järkkymätön auktoriteetti joka ei anna piiruakaan periksi kasvattaa sitä kapinamieltä jossain vaiheessa.

Kun joustaa itse niin sitä joustoa löytyy sitten puolin ja toisin. Ja komprimissit ovat myös hyvä ja niihin päästään keskustelemalla. Jyrkkä "ei ei" ei ehkä ole se rakentavin tapa.

Toki on asioita mistä ei voi neuvotella mutta maalaisjärki peliin.

Tjaa, selkeys? Kun lapsi oppii että on sääntöjä mitä ei rikota ja on sääntöjä mistä voi neuvotella. Ja ehkä tärkein ettei kaikkeen ole sääntöjä annettu eikä anneta. Olen joskus sanonut että et tee niinku muuta vaan aina mietit ensin teetkö ite.

Ennakointi on yleensä järkevää. Ja jos sitten kaikki meneekin plörinäksi, niin riittävä määrä armollisuutta kaikkia asianosaisia kohtaan.

Näe hyvä lapsessa ja keskity vahvistamaan sitä.

Vierailija kirjoitti:

Valitse taistelusi

Tämä! Lyhyt ja ytimekäs. Sovella mahdollisuuksien mukaan.

Ota lapsi mukaan oikeaan elämään; ruuanlaittoon, muihin kotihommiin, retkille, keskusteluihin mahdollisuuksien mukaan jne. Lapsi kyllä huomaa, kun saa olla mukana sellaisessa, mikä on yleensäkin vanhemmillekin tärkeää ja mielekästä. Leikkien lisäksi.

Säännöllisestä päiväjärjestyksestä on oikeasti hyötyä, kun lapset ovat pieniä. On paljon helpompi elää, kun ei tarvitse yrittää innostaa nälkäistä tai väsynyttä taaperoa tsemppaamaan.

Opeta hyväksymään ihmisten erilaisuus, esim. kehitysvammaisuus.

Älä anna yhdenkään päivän mennä ohi osoittamatta lapselle pyyteetöntä välittämistäsi. Hän tarvitsee sitä eniten silloin kun ulospäin vähiten siltä näyttää.