Miten on mahdollista, ettei setäni oli sairastunut tällaisella elämällä? ...
On yli puolet elämästään kiskonut kaljaa lähes jokailta ja vielä tölkkikaupalla.
On myös kirkkaita kuluttanut jonkun verran..
Hänen ruokavalionsa on päin honkia.
Jättää aterioita väliin. Syö paljon sokeria ja rasvaa. Noista käytännössä kostuu hänen ruokavalionsa.
On polttanut tupakkaa puolet elämästään.
Ei liiku juuri mihinkään.
Ei ole edes lihava, mutta ns. Laihaläski jolla ei ole lihaksia.
Nyt ikää hänellä 53v ja on ruvennut omasta halustaan parantamaan elintapojaan.
Oli yhdessä vaiheessa naamastaan aika hurjan näköinen. Naama oli punanen ja kiilsi kilsojen päähän.
Kävi tarkistuttamassa itsensä ja kaikki veriarvot kunnossa.
Samoin verenpaineet hyvät..
Miten jonkun kroppa oikeasti kestää tuollaista elämää.
Ainiin ja unirytmi sekin oli paska. Valvo yöt syöden ja nukkui aamupäivän yli..
Kommentit (12)
No on siinä iässä, että elintaso sairaudet ovat vasta kolkuttelemassa ovea.
Eli ei ole mikään ihme, että nuoren kroppa kestää.
Setä on hyvin marinoitu. Saattaa olla, että elintapojen muutos tuo mukanaan terveysongelmia.
Kaikki ei vain sairastu. Terveys ja sairaudet ovat monimutkainen asia. Ei kaikille tule syöpää vaikka miten kerjäisi.
Joku paikka luultavasti on hänelläkin heikompi..
Vierailija kirjoitti:
No on siinä iässä, että elintaso sairaudet ovat vasta kolkuttelemassa ovea.
Eli ei ole mikään ihme, että nuoren kroppa kestää.
Itselläni ensimmäiset kohonneet verenpainearvot mitattiin 19-vuotiaana. Paino oli normaali, tupakoimaton, liikuntaa päivittäin harrastava ja lähes täysin raitis. Siskollani 18-vuotiaana, jolla muuten samat jutut, mutta oli suorastaan laiha ja absolutisti, mitattiin korkeat kolesteroliarvot. Paskaa sukua siis. Elintasosairauksista en puhuisi mitään joka yhteydessä.
Tämä veriarvoilla kehuskelu jatkuu aina siihen asti, kun tyyppi onkin yhtäkkiä keltainen. Maksalla tulee ajokilometrit jossain vaiheessa täyteen, muutos voi olla nopea.
Entäs minun setäni? On jo edesmennyt. Oli hoikka, urheili päivittäin. Rakasti maratonia ja hiihtämistä. Söi huipputerveellisesti, ei koskaan mitään herkkuja. Sairastui kakkostyypin diabetekseen noin 50-vuotiaana ja Alzheimeriin alle 70-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Entäs minun setäni? On jo edesmennyt. Oli hoikka, urheili päivittäin. Rakasti maratonia ja hiihtämistä. Söi huipputerveellisesti, ei koskaan mitään herkkuja. Sairastui kakkostyypin diabetekseen noin 50-vuotiaana ja Alzheimeriin alle 70-vuotiaana.
Samanlaiset elintavat kuin enollani. Kokonaiskolesteroli (silloinen termi, mikä lie nykyään kirjainyhdistelmä) oli kymmenen pintaan.
Sattumalla on osansa. Millaiset geenit saat, paskat geenit joilla sairastut vakavasti jo nuorena vai supergeenit. Syöpä ei tule automaattisesti huonoilla elintavoilla, mutta mitä epäterveellisemmin elät sitä enemmän todennäköisyys sen saamiseksi nousee.
Mun iltatöitä tekevä äiti oli superterve ylipainostaan huolimatta yli 60-vuotiaaksi. Syöminen mitä sattuu ja paljon hiilareita. Sitten 60 vähän yli alkoi verenpaine nousta ja pumppukin reistailla. Aivoinfarkti pian sen jälkeen ja siitä ei selvinnyt. 53-vuotias ei ole vanha ja veriarvoista ei näe kaikkea. Mulla on hyvät veriarvot ja matala verenpaine, mutta silti olen menossa tutkimuksiin rintakipujen vuoksi. ikä 57. Ylipainoa ei minulla ole ja elän kohtalaisen terveellisesti, paljon kasviksia, paljon liikuntaa, ei huonoja rasvoja ja hiilareita kohtuudella.
Ei stressiä ja paljon unta. Siinä kaksi syytä miksi nykyihminen sairastuu. Työelämä ja koulu pilaavat ihmisen terveyden. Aamulla pitää väkisin herätä kesken parhaiden unien. Unet jäävät sen takia lyhyeksi ja tulee stressiä. Kaikista parasta olisi jos saisi nukkua niin pitkään kun nukuttaa.
Lyhyet ja huonot yöunet mm. lihottaa ja stressi aiheuttaa monenlaisia sairauksia (stressi on ihan fyysinen reaktio jossa stressihormoonit tuhoavat elimistöä).
Jollain on rautanen terveys, mutta ei pitäisi liikaa luottaa siihen!