Pitikö äitisi sinulle lastenkutsuja synttäreinäsi pienenä? Entä miten hän nykyisin suhtautuu syntymäpäiviisi?

Piti, meillä oli isoja lastenkutsuja. Ja muisti aina aikuisenakin lahjalla.

Ei pitänyt

Piti. Nyt olen 27v, saan aina onnittelut ja yleensä lahjankin.

Alle kouluikäisille kutsuttiin isovanhemmat, kummit, ystävät (vanhempien) yms läheisiä. Kouluikäisille sitten kutsuttiin kaverit (lapsen), isovanhemmat ja kummit. Yläasteella ei enää järjestetty mitään.

Nykyisin saadaan onnittelupuhelu.

Ei pitänyt. Emme ole tekemisissä enää.

Muistaakseni kerran piti kestit.

Nyt aikuisena tulee onnittelupuhelu.

Ei pitänyt enkä ole saanut onnitteluja enkä lahjoja kertaakaan sen jälkeen kun tulin teini-ikään.

Kyllä järjestivät isän kanssa kahvitukset sukulaisille joka vuosi sekä lastenkutsut siihen asti, kun täytin 13. Nyt käyvät syntymäpäivinäni meillä kahvilla ja tuovat kukkia.

Piti kyllä. Lisäksi äitini antoi meille aina tulla yökyläläisiä . Parhaimmillaan meillä oli kerran 6 naapuriston lasta yhtä aikaa yötä ( ja asuttiin siis kerrostalokolmiossa :D, siellä vain olkkariin levitettiin sohva ja laitettiin patjoja siskonpediksi lattialle). 

Äitini valitettavasti kuoli jo 16 vuotta sitten, viisikymppisenä.

Ihan pienenä oli sukulaissynttäreitä. Kouluikäisestä yläasteelle saakka kaverisynttäreitä, mihin äiti leipoi kakun. Ne loppuivat, kun alettiin viettää synttäreiltä vanhemmilta piilossa kaljan voimin. Kun muutin kotoa, on aina soittanut ja onnitellut.

On ollut sukulais- ja kaverisynttärit.

Edelleen onnitellaan ja saan lahjan.

Täytän 39-vuotta tänä vuonna.

Piti kyllä, vaikka muuten ei ollutkaan ihanneäiti millään muotoa, mutta synttäreihini hän aina panosti ja olin ylpeä koska mun synttäreillä oli aina parhaat tarjoilut kakkuineen, voileipineen ja limsoineen.

Vierailija kirjoitti:

Piti kyllä, vaikka muuten ei ollutkaan ihanneäiti millään muotoa, mutta synttäreihini hän aina panosti ja olin ylpeä koska mun synttäreillä oli aina parhaat tarjoilut kakkuineen, voileipineen ja limsoineen.

Äitini on edesmennyt, joten enää ei suhtaudu mitenkään. Oon kyllä aina lahjan saanut äidin eläessä.

Mieleen on jäänyt yksi kerta 7-vuotiaana, kun oli lastenkutsut, oli kolme kaveria synttäreillä. Muutoin juhlittiin perheen kesken ja joskus kävi sukulaisia. Nykyään saan tekstarilla synttärionnittelut, ei mitään lahjoja, paitsi 50-v täyttäessäni sain addressin :D

Ei todellakaan pitänyt. Äitini yritti tappaa minut lääkkeillä.

Kyllä piti ja nykyisin äitini on isoäitini lisäksi ainoa joka syntymäpäiväni edes muistaa.

Piti minulle ja nautin niistä. Nykyään kun olen 28 vuotias muistaa minua silti joillain kuten muumimukilla yms

Piti siihen saakka, kun olin noin kymmenenvuotias. Nykyään muistaa kukilla ja monesti lupaa maksaa minulle esim. uuden talvitakin (olen marraskuussa syntynyt) tai rahoittaa osan uusista silmälaseista tms. Ja kyse ei ole rahasta, olen kohta viisikymppinen, keskituloinen nainen 😬 Mutta kiva, että haluaa ostaa/muistaa jollain järkevällä ❤️

Ei pitänyt koskaan. Yhden kerran odotin synttäreitä ja ketään ei tullut. Sain lahjaksi leikkikäsiraudat.

Ei pitänyt. Sisaruksille kyllä järjesti. Mun synttärit oli kuulemma aina niin epäsopivaan aikaan, ettei kavereita voinut koskaan käskeä. Lapsena tyydyin osaani. Nyt hän on kyllä kovasti tulossa aina juhlimaan, kun ei enää tarvitse itse järjestää juhlia, eikä aikakaan ole enää ollenkaan epäsopiva. Olen sanonut etten juhli. Miksi juhlisin aikuisena, kun en koskaan lapsenakaan saanut juhlia?