Miten tutista eroon helpoiten?
Meillä on kohta käsillä aika luopua tutista, joka tuntuu olevan lapselle kaikki kaikessa. Kaksivuotias ei vielä tajua mitään oravatarinoita eikä varmaan ymmärrä vaihtokauppaa. En siis usko, että millään uudella lelulla tms saisi lasta luopumaan tutista.
Paljastakaa siis niksinne, että miten vieroitus hoitui. Apua kaivataan :)
Kommentit (20)
Meillä kaikille kolmelle on tehty tuttivieroitus samalla metodilla eli yhtenä päivänä on vain heitetty kaikki tutit kertalaakista roskiin. Kun tutit on hävitetty koko talosta, ei siinä itsellään ole enää mahdollisuutta pakittaa. Eka yö on ollut vaikea, vuorokauden päästä eivät ole enää muistaneetkaan koko tuttia. Tosin meillä tämä on tehty vauvaikäisenä, mutta usko, että 2-vuotiaskin sopeutuu nopeasti, sen ikäisellä ei ole enää sellaista imemisen tarvettakaan. Vanhemman on vain oltava johdonmukainen.
Meillä tutit ”menivät” rikki eli leikattiin rikki. Sai syödä, mutta ei halunnut.
Meillä lapsi oli juuri kolme vuotta täyttänyt, kun tuttirotta kävi yöllä pureskelemassa reikiä kaikkiin tutteihin. Saksilla siis leikattiin. Ensimmäisenä yönä lapsi heräsi kerran kyselemään tuttia, mutta tyytyi siihen, kun muistutettiin, että tuttirotta oli käynyt. Sen jälkeen ei tuttia kaivannut.
Vanhemmuus on nykyään niin vaikeaa.
Mutta jospa hävittäisit ne tutit.
Miksei lapsi saisi käyttää tuttia niin pitkään kuin haluaa? Tuskin haluaa enää kouluun tuttia ottaa.
Meillä 3-vuotias vielä käytti tuttia. No kerran joku ilta ei sitä sitten suuhun laittanutkaan ja saman tien laitettiin tutti pois käytöstä.
Tupakki tilalle, tai sikaari jos olette parempaa väkeä
Meillä edettiin vaiheittain eikä lapselle aiheutunut tästä yhtään harmia. Ensin piiloteltiin päivän aikana tutit ja sai pyytäessään. Sitten alkoi vähitellen unohtamaan tutit päivän ajalta. Seuraavaksi oli päiväunien vuoro samalla periaatteella (alkuun ei tarjottu itse vaan sai pyytäessä, lopulta ei enää pyytänyt) ja viimeisimpänä vuorossa oli yö. Vähän samaan tyyliin lopeteltiin imetys ilman harmia :)
Parvekkeelle vaan yöaikaan vähillä vaatteilla, kyllä se tutina siitä alkaa. Sitä en tiedä, miten se voisi johtaa eroon.
Meillä tutit hävitettiin kun lapsi oli vajaa 10 kk. Meillä asia oli taktikoitu jo alusta lähtien, että tuttia käytetään mahdollisimman vähän, ettei siitä tulisi kovin tärkeä. Tutti otettiin ylipäätään käyttöön vain sen vuoksi, että imetys ei onnistunut ja lasta ruokittiin aluksi nenä-mahaletkulla. Jostain sain päähäni, että lapsen tarvitsee saada imeä kuitenkin jotain, niin tutti oli luonteva valinta.
Mutta siis kerroin lapselle, että huomenna laitetaan tutit pois. Sitten seuraavana päivänä sanoin, että tänään laitetaan tutit pois, eikä niitä sitten enää käytetä. Illalla laitoin lapsen samoin nukkumaan kuin tutinkin kanssa, eikä ollut mitään ongelmaa. Seuraavana iltana lapsi huusi kuin syötävä varmaan 10 min ja heräsi kerran yöllä itkemään. Sitten jatko sujui niin kuin tuttia ei olisi koskaan ollutkaan.
Vaikka tuntuu ettei lapsi ymmärrä mitään, niin kyllä sille silti kannattaa kertoa mitä tapahtuu ja miksi. Yllättävän paljon ne kuitenkin tajuaa.
Luin otsikon: miten tytistä eroon helpoiten
Leikkaa reikiä ja sano et rikki meni voi voi.
Jos olet itse kovin herkkä, etkä pysty heittämään kerralla roskiin, niin pistä tutin päähän hiukan jotain pahanmakuista, kuten tulista sinappia tai valkopippuria. Ei varmaan halua enää suuhunsa. :)
Kyllä 2-vuotias ymmärtää, jos on luettu. Meillä kuopuksen tutit vietiin pupuille. Esikoisen kohdalla kävi niin, että oltiin vanhempieni luona ja tutit jäi kotiin. Asia selitettiin ja se oli siinä.
Meillä oli molemmille lapsille tutit tosi tärkeitä, mutta helposti se luopuminen silti meni. Ei se oikeasti ole niin iso juttu.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tutit hävitettiin kun lapsi oli vajaa 10 kk. Meillä asia oli taktikoitu jo alusta lähtien, että tuttia käytetään mahdollisimman vähän, ettei siitä tulisi kovin tärkeä. Tutti otettiin ylipäätään käyttöön vain sen vuoksi, että imetys ei onnistunut ja lasta ruokittiin aluksi nenä-mahaletkulla. Jostain sain päähäni, että lapsen tarvitsee saada imeä kuitenkin jotain, niin tutti oli luonteva valinta.
Mutta siis kerroin lapselle, että huomenna laitetaan tutit pois. Sitten seuraavana päivänä sanoin, että tänään laitetaan tutit pois, eikä niitä sitten enää käytetä. Illalla laitoin lapsen samoin nukkumaan kuin tutinkin kanssa, eikä ollut mitään ongelmaa. Seuraavana iltana lapsi huusi kuin syötävä varmaan 10 min ja heräsi kerran yöllä itkemään. Sitten jatko sujui niin kuin tuttia ei olisi koskaan ollutkaan.
Vaikka tuntuu ettei lapsi ymmärrä mitään, niin kyllä sille silti kannattaa kertoa mitä tapahtuu ja miksi. Yllättävän paljon ne kuitenkin tajuaa.
Vähän ohis, mutta tuo imemisen tarve vauvalla on todellinen juttu. Meidän lastamme ruokittiin nenämahaletkulla sairaalassa vastasyntyneenä, ja henkilökunta laittoi lapselle tutin kyselemättä, siitä oli apua lapsen hätään ja turvattomaan oloon jo toimenpiteiden aikana (laitettiin myös sokerikanyyli jne). Ammattilaiset tietää kyllä. Parilta puolitutulta mammalta olen saanut silmien pyörittelyä ja paheksuntaa vauvan tutin käytöstä tästä taustasta huolimatta, ne kun on joidenkin mielestä suurinta syntiä.
Kyllä kaksivuotias ymmärtää hyvin, kun selittää asian. Mutta siis onpa tarina mikä vain, kerralla pois! Ja kun on otettu pois, ei anneta takaisin. Lapsi ei mene rikki, vaikka vähän huutaisi. Tuon ikäiset osaavat olla hyvin dramaattisia ja vetoavia, mutta tässä asiassa ei todellakaan kannata perääntyä. Tutista luopuminen tehdään lapsen parhaaksi.
Meillä tutti leikattiin rikki 2v päivän tienoilla. Pari päivää/yötä oli pahinta, mut kun ei antanut periksi niin viikossa helpottui. Tilasin korvikkeeksi netistä traktorin mallisen purulelun silikoni-ketjulla mitä sai hypistellä. Sekin unohtui muutaman kuukauden aikana.
SIinä tutti isoille tytöille ja miksei "pojillekin".....
https://netrinoimages.s3.eu-west-2.amazonaws.com/2009/11/20/20636/20642…
Vierailija kirjoitti:
Miksei lapsi saisi käyttää tuttia niin pitkään kuin haluaa? Tuskin haluaa enää kouluun tuttia ottaa.
Purenta huononee.
Nakkasin tutit roskiin.
Homma oli sillä selvä.