Kaveri jättää asioita kertomatta

Mulla oli ystävä, joka myös teki asioita minulle kertomatta mutta tuli sitten jälkikäteen kertomaan uutisen: Olen aloittanut uuden harrastuksen! Olen aloittanut opiskelun oppilaitoksessa x! Lähden kuukaudeksi ulkomaille, huomenna! 

Todella outoa, kun muuten kuitenkin useamman kerran viikossa juteltiin niitä näitä, ja tosiaan syvällisiäkin asioita. 

Mutta jotenkin tykkäsi tulla kertomaan "suuria uutisia", mielummin kuin että olisi jakanut asian ystävän kanssa jo suunnitteluvaiheessa. 

Tuli olo, että jaankohan itse liikaa suunnitelmiani ja kerroin  sitten uuden lemmikin hankinnasta vasta kun olin lähdössä lemmikkiä noutamaan. Pyysin häntä mukaan noutokeikalle. Tästä kaveri loukkaantui kamalasti, että miksei HÄNELLE ole kerrottu. Vaikka juurihan kerroin ja pyysin vielä mukaankin. Jälkikäteenkin muisteli, miten loukkaavaa oli, että hänet oli jätetty ulkopuolelle. 

Jotkut ne vaan arvioivat omaa käytöstään täysin eri lähtökohdista kuin kavereiden käytöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuttu jolla on todella vahva, itse rakennettu käsitys minusta. Esim että minulla ei ole ystäviä tai elämää tai en matkustele jne. Sitten jos kerron jotain, mikä todistaa toista, niin näen kun hänen naamansa sulaa pieneen kiukkuun ja sen jälkeen hän vaihtaa puheenaihetta eikä ihan aidosti muista että olen sanonut jotain asiaan liittyen. Hän ikään kuin piilottaa sen itseltäänkin.

Jos julkaisen kuvan facebookissa ystävieni kanssa, hänellä alkaa omituinen kiihtynyt facebook-ripuli omilla sivuillaan ja niitä sitten piilottelee jälkikäteen.

En jaksa kertoa tuolle ihmiselle mitään ja hän tuntuu olevan tyytyväisin, kun saa puhua itsestään, omista jutuistaan, NEUVOA JA NEUVOA JA NEUVOA, ja olla minun yläpuolellani. Ahdistaa aina etukäteen kun "pitäisi" kertoa jotain. Isoimmista jutuista (uusi hyvä työpaikka) se on saattanut mennä ihan raiteiltaan kuukausiksi.

Kuvailee itseään myös ihmiseksi joka on avulias ja välittävä ja jolla on paljon ystäviä. Hehe...

Miksi olet tuollaisen ihmisen kanssa edes missään tekemisissä?

Kertoiko se sen että fistaa minua? Vaikka oli sopimus.

Kerroin viime viikolla yhdelle kaverilleni että olen muuttamassa. Ajattelin ennen kertomista että no, oikeastaan en halua julkistaa (esim instassani vaikka onkin yksityinen) asiaa vielä kun muuttostressi on vikoina viikkoina aikamoinen, mutta tunsin hetkellisesti ikäänkuin yhteenkuuluvuutta ja luottamusta kun siinä juttelimme, ja kerroin iloisena että muutan ensi kuussa.

Kaverin reaktio oli ällistynyt ja lähes ärtyneen oloisena kyseli "miten et oo mitään sanonu, ihan oikeestiko muutat" - eli joskus se mitä itse ajattelee kertovansa oikein erityisellä luottamuksella omista suunnitelmista onkin toiselle pettymyksen paikka kun en ole kertonut aiemmin.

:D

Vierailija kirjoitti:

Miten tarkkaan hänen pitäisi asioitaan sinulle selvittää? Jos kerran isot jutut kertoo, niin miksi pitäisi selittää ummet ja lammet jostain uusista harrastuksista?

Ap kirjoitti:

"En nyt väitäkään, että kaverin pitäisi kertoa minulle kaikki. Mutta hän jättää suurempiakin asioita kertomatta. Ei tule vaikkapa vuoteen maininneeksi, että aloitti uuden harrastuksen. Ja kun jutellaan harrastuksista, niin ei tule edelleenkään maininneeksi."

Jättää siis isotkin jutut kertomatta. Eikä ap missään vaatinut selittämään ummet ja lammet, vaan että miten ei tule maininneeksi, kun esim. harrastuksista on muutenkin puhe. 

Ystävyys on yleensä ihmisille merkittävä, syvällinen ihmissuhde, jossa toivoisi läheisyyttä ja avoimuutta. 

Ap, sinua kummastuttaa, että ystävä on avoin tietyissä asioissa, mutta tietyt asiat kuulet muuta kautta.

Emme tietenkään voi arvailla, miten asia ystäväsi kannalta on. Mutta mieleeni tuli muutamia kysymyksiä. Halutessasi voit omassa mielessäsi miettiä näitä

1) Onko niistä 'kertomatta jääneistä' asioista aikaisemmin ollut riitaa tai skismaa - eli onko tavallaan tarinalla historia,  mikä selittäisi sen? 

2) Kun tapaatte, onko sinulla (ja teillä molemmilla) tapana  antaa toiselle tilaa, kysyä kuulumisia, kuunnella toisen kuulumisia. Miten sulla on mennyt viime aikoina / miten jakselet / mitä kuuluu-  Jos ei, sitä kannattaaa kokeilla.

3) Näetkö mahdollisena kertoa ystävällesi tunteistasi: Hei, huomaan, että tulin surulliseksi kun kuulin muuta kautta että sinä XXXX. Olisin toivonut kuulevani sen sinulta itseltäsi. 

Ja sitten se ehkä itsestäänselvä mutta silti niin vaikea asia: toista ei voi muuttaa. Vain itseensä ja omiin kommunikaatiotaitoihin voi vaikuttaa. Jos ystäväsi on valinnut olla kertomatta asioita, et oikein voi muuta kuin hyväksyä seikan. 

Mitä näistä ajatuksista sulle tulee mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ystävä, joka myös teki asioita minulle kertomatta mutta tuli sitten jälkikäteen kertomaan uutisen: Olen aloittanut uuden harrastuksen! Olen aloittanut opiskelun oppilaitoksessa x! Lähden kuukaudeksi ulkomaille, huomenna! 

Todella outoa, kun muuten kuitenkin useamman kerran viikossa juteltiin niitä näitä, ja tosiaan syvällisiäkin asioita. 

Mutta jotenkin tykkäsi tulla kertomaan "suuria uutisia", mielummin kuin että olisi jakanut asian ystävän kanssa jo suunnitteluvaiheessa. 

Tuli olo, että jaankohan itse liikaa suunnitelmiani ja kerroin  sitten uuden lemmikin hankinnasta vasta kun olin lähdössä lemmikkiä noutamaan. Pyysin häntä mukaan noutokeikalle. Tästä kaveri loukkaantui kamalasti, että miksei HÄNELLE ole kerrottu. Vaikka juurihan kerroin ja pyysin vielä mukaankin. Jälkikäteenkin muisteli, miten loukkaavaa oli, että hänet oli jätetty ulkopuolelle. 

Jotkut ne vaan arvioivat omaa käytöstään täysin eri lähtökohdista kuin kavereiden käytöstä. 

Hän kertoi asioistaan, vaikka ei sinun mielestäsi oikeassa aikataulussa. Kuulostaa todella omistavalta, että oikein sinut olisi pitänyt ottaa hänen asioitaan suunnittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tarkkaan hänen pitäisi asioitaan sinulle selvittää? Jos kerran isot jutut kertoo, niin miksi pitäisi selittää ummet ja lammet jostain uusista harrastuksista?

Ap kirjoitti:

"En nyt väitäkään, että kaverin pitäisi kertoa minulle kaikki. Mutta hän jättää suurempiakin asioita kertomatta. Ei tule vaikkapa vuoteen maininneeksi, että aloitti uuden harrastuksen. Ja kun jutellaan harrastuksista, niin ei tule edelleenkään maininneeksi."

Jättää siis isotkin jutut kertomatta. Eikä ap missään vaatinut selittämään ummet ja lammet, vaan että miten ei tule maininneeksi, kun esim. harrastuksista on muutenkin puhe. 

Oletteko tosi nuoria, kun kerran harrastukset ovat iso asia? Minusta iso juttu on uusi työpaikka, ihmissuhde, avoliitto, läheisen kuolema jne. Harrastuksista kertominen on rinnastettavissa siihen, mitä kukin katsoo tv:stä.

Ei kaverin kanssa tarvitse elää symbioosissa. Se voi muuttua ajan myötä sairaaksikin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuttu jolla on todella vahva, itse rakennettu käsitys minusta. Esim että minulla ei ole ystäviä tai elämää tai en matkustele jne. Sitten jos kerron jotain, mikä todistaa toista, niin näen kun hänen naamansa sulaa pieneen kiukkuun ja sen jälkeen hän vaihtaa puheenaihetta eikä ihan aidosti muista että olen sanonut jotain asiaan liittyen. Hän ikään kuin piilottaa sen itseltäänkin.

Jos julkaisen kuvan facebookissa ystävieni kanssa, hänellä alkaa omituinen kiihtynyt facebook-ripuli omilla sivuillaan ja niitä sitten piilottelee jälkikäteen.

En jaksa kertoa tuolle ihmiselle mitään ja hän tuntuu olevan tyytyväisin, kun saa puhua itsestään, omista jutuistaan, NEUVOA JA NEUVOA JA NEUVOA, ja olla minun yläpuolellani. Ahdistaa aina etukäteen kun "pitäisi" kertoa jotain. Isoimmista jutuista (uusi hyvä työpaikka) se on saattanut mennä ihan raiteiltaan kuukausiksi.

Kuvailee itseään myös ihmiseksi joka on avulias ja välittävä ja jolla on paljon ystäviä. Hehe...

Tuttua! Yksi vanha opiskelukaveri oli meistä se uralla menestyvämpi ja huolen varjolla jakoi mulle pätkätyöläiselle neuvoja. Pätevöidy uudelleen, lähde sieltä työpaikasta. Tosi nöyryyttävää. Ja oli aina tapaamisten pääpuheenaihe. Kun kerroin saaneeni ihan hyvän projektin, hän ei vaikuttanut uskovan sitä. Olisiko pitänyt näyttää työsoppari. Mokomakin " uraneuvoja" sai jäädä.

Itse olen jättänyt kertomatta asioita, koska pelkään niiden menevän pieleen. Minulle on käynyt niin usein, että innostun vaikka jostain miehestä ja selviääkin, että se kokoajan oli suhteessa. Olen ollut kauan sinkkuna, joten en puhu suhdeasioistani, ennen kuin on varmalla pohjalla. Olen vaan tullut varovaiseksi, ettei tarvitse nolostua jos ei tulekaan mitään. Sitten kun aikaa menee ja asiaa on piilotellut niin odottaa hyvää hetkeä kertoa. Tai se kertominen (esimerkiksi harrastus-asiassa) ei enää tunnu ihmeelliseltä kun alkuinnostus mennyt.

Ehkä kaverillasi on samanlaisia pelkoja: juttu epäonnistuu, ei järkeä kertoa ennen kuin on varma.

Jospa raskaana oleva ei uskalla kertoa ennenkun on terve vauva syntynyt? Noihin liittyy kaikkia pelkoja keskenmenosta yms terveydestä. Tai sitten oletti että näit kyllä että oli raskaana.

Mun on vaikeaa kertoa ystävilleni mitään, mikä liittyy meidän raha-asioihin isommalti. Ollaan siis vuosien saatossa kerrytetty omaisuutta eikä mun ystävillä ole hajuakaan, et ollaan varakkaita. Ollaan keski-ikäisiä ja ystäväni ovat tunteneet mut 25-40v. Oltiin joskus kaikki samalla viivalla taloudellisesti ja edelleenkin elämme sellaista perus vaatimatonta elämää. Mutta nyt tullut sitten tehtyä hankintoja (esim asunto nuorellemme), jotka eittämättä tulee herättämään ihmetystä. En ole vielä kertonut ja koko ajan se kalvaa, kun on tunne, että salaan asioita. Toivon vaan, että se kuuluisa kateus ei tule sotkemaan pitkiä ystävyyssuhteitamme 🤔

Itse koen että olen aika itsenäinen, en tarvitse asioihin muiden neuvoa enkä halua että kukaan puuttuu asioihini, ellen sitä itse pyydä. Siksi yleensä kerron silloin kun haluan. En myöskään halua kuulla ollenkaan lannistavia kommentteja. Näitä on tullut joskus joiltakin. En vaan kaipaa sellaista. On tylsää kuunnella kuinka joku vähättelee minua tai kykyjäni. Kivempi vain ilmoittaa että nyt vaikka seurustelen tai nyt opiskelen jotain. Kuulumisten jakamista se on, ei neuvojen jakamista kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tarkkaan hänen pitäisi asioitaan sinulle selvittää? Jos kerran isot jutut kertoo, niin miksi pitäisi selittää ummet ja lammet jostain uusista harrastuksista?

Ap kirjoitti:

"En nyt väitäkään, että kaverin pitäisi kertoa minulle kaikki. Mutta hän jättää suurempiakin asioita kertomatta. Ei tule vaikkapa vuoteen maininneeksi, että aloitti uuden harrastuksen. Ja kun jutellaan harrastuksista, niin ei tule edelleenkään maininneeksi."

Jättää siis isotkin jutut kertomatta. Eikä ap missään vaatinut selittämään ummet ja lammet, vaan että miten ei tule maininneeksi, kun esim. harrastuksista on muutenkin puhe. 

Oletteko tosi nuoria, kun kerran harrastukset ovat iso asia? Minusta iso juttu on uusi työpaikka, ihmissuhde, avoliitto, läheisen kuolema jne. Harrastuksista kertominen on rinnastettavissa siihen, mitä kukin katsoo tv:stä.

Olen 40 ja kyllä minulle harrastukset ovat merkityksellisiä asioita. Niihin suhtaudutaan intohimolla, hankitaan tietoa, verkostoidutaan muiden harrastajien kanssa, saadaan elämään virtaa ja sisältöä. Jos alan vaikkapa treenata lajia joka vie kolme iltaa viikossa, niin vaikuttaahan se jo ajankäyttöön kavereiden kanssa ja sinänsä kiinnostavaa heillekin. Jos harrastukset taas on tuota telkkarin katsomista niin sitten ymmärrän ettei siitä kiinnosta puhua ystäville.

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikeaa kertoa ystävilleni mitään, mikä liittyy meidän raha-asioihin isommalti. Ollaan siis vuosien saatossa kerrytetty omaisuutta eikä mun ystävillä ole hajuakaan, et ollaan varakkaita. Ollaan keski-ikäisiä ja ystäväni ovat tunteneet mut 25-40v. Oltiin joskus kaikki samalla viivalla taloudellisesti ja edelleenkin elämme sellaista perus vaatimatonta elämää. Mutta nyt tullut sitten tehtyä hankintoja (esim asunto nuorellemme), jotka eittämättä tulee herättämään ihmetystä. En ole vielä kertonut ja koko ajan se kalvaa, kun on tunne, että salaan asioita. Toivon vaan, että se kuuluisa kateus ei tule sotkemaan pitkiä ystävyyssuhteitamme 🤔

Minä en tuollaista kertoisi, eihän se kuulu heille mitenkään. Kai nyt ystävä voi olla vaikkei kerro raha-asioitaan yksityiskohtaisesti.

Itse tunnen pari idioottia joiden kanssa en jaksa riitautua muiden kavereiden kanssa, mutta heille kerron käytännössä niin vähän asioitani kuin mitenkään mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ystävä, joka myös teki asioita minulle kertomatta mutta tuli sitten jälkikäteen kertomaan uutisen: Olen aloittanut uuden harrastuksen! Olen aloittanut opiskelun oppilaitoksessa x! Lähden kuukaudeksi ulkomaille, huomenna! 

Todella outoa, kun muuten kuitenkin useamman kerran viikossa juteltiin niitä näitä, ja tosiaan syvällisiäkin asioita. 

Mutta jotenkin tykkäsi tulla kertomaan "suuria uutisia", mielummin kuin että olisi jakanut asian ystävän kanssa jo suunnitteluvaiheessa. 

Tuli olo, että jaankohan itse liikaa suunnitelmiani ja kerroin  sitten uuden lemmikin hankinnasta vasta kun olin lähdössä lemmikkiä noutamaan. Pyysin häntä mukaan noutokeikalle. Tästä kaveri loukkaantui kamalasti, että miksei HÄNELLE ole kerrottu. Vaikka juurihan kerroin ja pyysin vielä mukaankin. Jälkikäteenkin muisteli, miten loukkaavaa oli, että hänet oli jätetty ulkopuolelle. 

Jotkut ne vaan arvioivat omaa käytöstään täysin eri lähtökohdista kuin kavereiden käytöstä. 

Hän kertoi asioistaan, vaikka ei sinun mielestäsi oikeassa aikataulussa. Kuulostaa todella omistavalta, että oikein sinut olisi pitänyt ottaa hänen asioitaan suunnittelemaan.

En sanonut, että suunnittelemaan, vaan suunnitteluvaiheessa. Että olisi tullut maininneeksi. esim. että on lähdössä opiskelemaan, haki oppilaitokseen, pääsi sisään ja hyväksyi opiskelupaikan.

Kun muutenkin juteltiin pitkiä puheluita joissa jaettiin syvimpiäkin tunteita, ihmissuhdeongelmia, terveysasioita ja jopa lapsuudentraumoja. Puhuttiin tulevaisuuden suunnitelmista ja esim. epävamuuksista työuran suhteen. Niin kyllä itse tulis mainittua, että "hainkin opiskelemaan... "

Ja siis se, että itse loukkaantui hirveästi kun kerran en ollut ihan alusta asti selostanut lemmikkisuunnitelmiani.

Loukkaantuiko hän varmasti siitä lemmikkiasiasta? Vai parahdi vaan leikillään että voi et oo kertonut?! Silleen innoissaan.

Ihmisillä voi olla syynsä olla kertomatta asioista, eikä ne välttämättä liity niihin kavereihin joille eivät kerro.

Itse olen seurustellut jo pidempään mutta en ole pitänyt asiasta meteliä, koska ystävien elämäntilanteet ovat jo paljolti sitä onnellista ydinperhettä tai sellaisen etsintää, eli siis normien mukaista elämää jossa on tarkoitus edetä johonkin vakavaan ja pysyvään. Oma suhteeni ei ole tällainen, kunhan ollaan niin kauan kuin on mukavaa. Suhde on myös avoin, vaikkei kumpikaan käsittääkseni ole tässä koronan aikana tavannut muita ihmisiä sellaisissa merkeissä.

En siis jaksaisi sellaista suhtautumista, että no onko tuo nyt vakavaa, miksette jo muuta yhteen, no onko lapsia tulossa, ja jos ero tulee niin muut pitää sitä kamalana epäonnistumisena, koska eihän kukaan voi haluta seurustella ilman vakaata aikomusta päätyä samaan vanhainkotiin elämän ehtoopuolella.

Eli ap, suhtaudutko asioihin tosi konservatiivisesti ja vain oman näkökulmasi kautta, tai oletko tuomitseva, vähättelevä tai asioita olettava? Siinä yksi mahdollinen syy.