Lue keskustelun säännöt.
Kaveri jättää asioita kertomatta
21.04.2021 |
En nyt väitäkään, että kaverin pitäisi kertoa minulle kaikki. Mutta hän jättää suurempiakin asioita kertomatta. Ei tule vaikkapa vuoteen maininneeksi, että aloitti uuden harrastuksen. Ja kun jutellaan harrastuksista, niin ei tule edelleenkään maininneeksi. Tai jos on aloittanut seurustelun, niin ei tule kertoneeksi siitä.
Kuitenkin juttelemme paljon, ettei ole siitäkään kyse, ettei olisi tilaisuuksia yllin kyllin. Eikä siitä, ettei haluaisi kertoa, sillä sanoo itse, että ei ymmärrä miksei kerro, kun haluaisi, mutta jostain syystä ei kerro asioita. Juttelemme myös ihan kaikesta mahdollisesta, eli olemme melko läheisiä. Mutta tällaista outoa "salaamista" on.
Kuka osaisi kertoa, että mistä tuo järjestelmällinen puhumattomuus joidenkin aiheiden kohdalla johtuu? Kun sitten toisaalta kertoo omista vaikeistakin asioista kuitenkin minulle kyllä.
Kommentit (48)
Mistä tiedät, että kaveri on aloittanut uuden harrastuksen vuosi sitten, jos hän ei kerta asiasta ole maininnut? Kieltääkö tämä harrastavansa uutta lajia vai miten tämä kertomattomuus ilmenee?
Ehkä hänelle tietyt asiat elämässä on hyvinkin arkipäiväisiä, eikä koe tarvetta erikseen kertoa niistä. Tulee ilmeisesti sinulle ilmi muuta kautta kuitenkin.
Tai ehkäpä hänellä on useita ystäviä ja läheisiä, ja hän on kertonut asiat jo niin monelle ihmiselle, ettei koe tärkeänä jakaa uusia asioita enempää. En minäkään aina muista välttämättä mainita kaikesta, jos esimerkiksi ystävän tapaamisessa on ollut taukoa, ja uudesta asiasta on jo ehtinyt tulla osa arkea.
En ihan ymmärrä, miksi ottaa ongelma kaverin elämästä ja sen käänteistä, jos kerta kuitenkin muuten kommunikointi sujuu eikä suhteessa muuten mitään ongelmia. Vaikuttaisiko se asioista tietäminen jotenkin väleihinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä huomasin, että mulle kävi noin - en koskaan päätynyt siihen tilanteeseen, jossa olisin tullut sanoneeksi tuon tapaisista ”uutisista” - kun tuntui että kaverini ei hyväksynyt minua, tekemisiäni eikä etenkään sitä, että mulla meni hyvin ja oli kivaa. Ei sillä kaverillakaan huonosti mennyt, mutta oltiin erittäin kilpailullisella alalla ja juuri tuossa vaiheessa sillä oli useampia takaiskuja ja pettymyksiä ja se selvästi hiersi häntä. Tunsin sen ja nöin sen selvästi hänen käytöksestään. Siksi ei tuntunut koskaan olevan hyvää tilaisuutta ottaa esiin mitään sellaista, jossa mulla ”taas” meni hyvin. En uskaltanut, etten vaan loukkaisi.
Mind you, hän ei itse nähnyt käytöstään ollenkaan samalla lailla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ex-tuttu tai parikin joka teki tuota, aina muuta kautta ponnahti asiat esille että tuli shokkina. Ei sillä että pitäisi kertoa.
Sama asia ja väitti olen hänen pestis numero 1.Milloin oli sairas ymm.Selvis kävi siellä täällä toisen kanssa.Olinkin se kolmaspyörä,siloin kun se toinen oli estynyt.Se toinen kun jostain sille suuttu,kerto kaiken mulle! No ne ei ole enää kavereita ja itse näytin ovea molemmille ajat sit.Eikä ole ikävä yhtään häntä ,heitä.
Mun ystävä ei kertonut raskaudestaan. Sain tietää vasta lapsen synnyttyä. Asutaan eri puolilla Suomea, mut oltiin kyllä juteltu puhelimessa ja netissä ihan aktiivisesti. Silloin loukkaannuin. Muuten on kyllä kertonut arkaluontoisistakin asioista, joten en tajua mikä tuossa oli.
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä ei kertonut raskaudestaan. Sain tietää vasta lapsen synnyttyä. Asutaan eri puolilla Suomea, mut oltiin kyllä juteltu puhelimessa ja netissä ihan aktiivisesti. Silloin loukkaannuin. Muuten on kyllä kertonut arkaluontoisistakin asioista, joten en tajua mikä tuossa oli.
Tää on just samaa mitä aloituksessa tarkoitin. Että miten ihmeessä voi jäädä kertomatta.
Ja mun tapauksessa ei ainakaan ole kyse tuosta yllä ehdotetusta, ettei kaveri enää muistaisi kenelle on jo kertonut ja kenelle ei. Hänellä ei ole oikein muita kavereita kuin minä. Eikä ole vanhempiensakaan kanssa kovin lämpimissä väleissä. Joten hän on hyvin tietoinen, ettei ole kertonut kenellekään, kun ei ole edes minulle kertonut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tuttu jolla on todella vahva, itse rakennettu käsitys minusta. Esim että minulla ei ole ystäviä tai elämää tai en matkustele jne. Sitten jos kerron jotain, mikä todistaa toista, niin näen kun hänen naamansa sulaa pieneen kiukkuun ja sen jälkeen hän vaihtaa puheenaihetta eikä ihan aidosti muista että olen sanonut jotain asiaan liittyen. Hän ikään kuin piilottaa sen itseltäänkin.
Jos julkaisen kuvan facebookissa ystävieni kanssa, hänellä alkaa omituinen kiihtynyt facebook-ripuli omilla sivuillaan ja niitä sitten piilottelee jälkikäteen.
En jaksa kertoa tuolle ihmiselle mitään ja hän tuntuu olevan tyytyväisin, kun saa puhua itsestään, omista jutuistaan, NEUVOA JA NEUVOA JA NEUVOA, ja olla minun yläpuolellani. Ahdistaa aina etukäteen kun "pitäisi" kertoa jotain. Isoimmista jutuista (uusi hyvä työpaikka) se on saattanut mennä ihan raiteiltaan kuukausiksi.
Kuvailee itseään myös ihmiseksi joka on avulias ja välittävä ja jolla on paljon ystäviä. Hehe...
Mikähän velvollisuus on kertoa raskaudesta? Itsekään en ole kertonut kenellekään, vaikka on jo puolivälissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaveri, josta jossain vaiheessa huomasin tuon salailun. En edes tiedä missä asuu. No, en minäkään enää kerro omista asioistani tasapuolisuuden vuoksi. Kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä ei kertonut raskaudestaan. Sain tietää vasta lapsen synnyttyä. Asutaan eri puolilla Suomea, mut oltiin kyllä juteltu puhelimessa ja netissä ihan aktiivisesti. Silloin loukkaannuin. Muuten on kyllä kertonut arkaluontoisistakin asioista, joten en tajua mikä tuossa oli.
Tää on just samaa mitä aloituksessa tarkoitin. Että miten ihmeessä voi jäädä kertomatta.
Ja mun tapauksessa ei ainakaan ole kyse tuosta yllä ehdotetusta, ettei kaveri enää muistaisi kenelle on jo kertonut ja kenelle ei. Hänellä ei ole oikein muita kavereita kuin minä. Eikä ole vanhempiensakaan kanssa kovin lämpimissä väleissä. Joten hän on hyvin tietoinen, ettei ole kertonut kenellekään, kun ei ole edes minulle kertonut.
Ap
Onhan hän nyt kuitenkin jossain vaiheessa kertonut asioista sinulle, kun niistä tiedät etkä ole niistä kuullut keneltäkään toiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuttu jolla on todella vahva, itse rakennettu käsitys minusta. Esim että minulla ei ole ystäviä tai elämää tai en matkustele jne. Sitten jos kerron jotain, mikä todistaa toista, niin näen kun hänen naamansa sulaa pieneen kiukkuun ja sen jälkeen hän vaihtaa puheenaihetta eikä ihan aidosti muista että olen sanonut jotain asiaan liittyen. Hän ikään kuin piilottaa sen itseltäänkin.
Jos julkaisen kuvan facebookissa ystävieni kanssa, hänellä alkaa omituinen kiihtynyt facebook-ripuli omilla sivuillaan ja niitä sitten piilottelee jälkikäteen.
En jaksa kertoa tuolle ihmiselle mitään ja hän tuntuu olevan tyytyväisin, kun saa puhua itsestään, omista jutuistaan, NEUVOA JA NEUVOA JA NEUVOA, ja olla minun yläpuolellani. Ahdistaa aina etukäteen kun "pitäisi" kertoa jotain. Isoimmista jutuista (uusi hyvä työpaikka) se on saattanut mennä ihan raiteiltaan kuukausiksi.
Kuvailee itseään myös ihmiseksi joka on avulias ja välittävä ja jolla on paljon ystäviä. Hehe...
Minulla oli myös tällainen kaveri. Opiskeli muuten sairaanhoitajaksi, ja kuvaili itseään rehelliseksi ja välittäväksi ihmiseksi. Mitä nyt halveksui masentuneita ihmisiä, ja vähän kaikkia yhtään erilaisia tyyppejä.
Ahdistaa ajatus, että joudun törmäämään häneen terveyskeskuksessa tai sairaalassa joskus. Varmasti hänen koko vuotensa on pelastettu jos näkee, että minulla meneekin terveyden kanssa huonosti. Tai läheiseni on sairas.
Mietin nyt näistä vastauksista, että ehkä minun pitää katsoa peiliin, että olenko niin ankara tai epäluotettava, ettei hän halua kertoa minulle joitain asioita. Mutta sitten päädyn ihmettelemään, että kuitenkin sydänsurunsa jakaa minun kanssani tai traumansa tai mielenterveysongelmansa. Ja eikö noiden jakamiseen vaadita aika paljon luottamusta ja turvallisuudentunnetta, että ne uskaltaa jakaa.
Tuota ristiriitaa jäsennellessäni olen huomaavinani, että ehkä hän puhuu minulle niistä asioista mihin kaipaisi apua ja neuvoja. Ja sitten jotkin uudet harrastukset tai auton vaihto ym. hankinnat eivät ole sellaisia, missä hän tarvitsisi minua mihinkään, joten ei myöskään puhu niistä minulle.
Tuosta sitten vain tulee vähän loukattu olo, kun käyttää minua terapeuttinaan, mutta sitten kun olisi jotain iloisia uutisia, niin niitä ei jaa minun kanssani. Itse asiassa tästä meillä on ollut puhetta jokunen vuosi sitten. En enää muista tarkemmin, mutta muistan ihmetelleeni tuota, että hän kuormittaa minua asioillaan tosi paljon, mutta sitten kun voisi ilahduttaa minua hyvillä uutisillaan, niin ei teekään sitä. Vähän hyväksikäytöltä tuo tässä kirjoittaessa vaikuttaa.
Mitä kommentoisitte? Keksittekö jotain positiivisempaa lähestymiskulmaa tuohon hyväksikäyttönäkemykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta hänhän on kertonut niistä sinulle. Mutta ei niin pian kuin olisit halunnut niistä kertoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä ei kertonut raskaudestaan. Sain tietää vasta lapsen synnyttyä. Asutaan eri puolilla Suomea, mut oltiin kyllä juteltu puhelimessa ja netissä ihan aktiivisesti. Silloin loukkaannuin. Muuten on kyllä kertonut arkaluontoisistakin asioista, joten en tajua mikä tuossa oli.
Tää on just samaa mitä aloituksessa tarkoitin. Että miten ihmeessä voi jäädä kertomatta.
Ja mun tapauksessa ei ainakaan ole kyse tuosta yllä ehdotetusta, ettei kaveri enää muistaisi kenelle on jo kertonut ja kenelle ei. Hänellä ei ole oikein muita kavereita kuin minä. Eikä ole vanhempiensakaan kanssa kovin lämpimissä väleissä. Joten hän on hyvin tietoinen, ettei ole kertonut kenellekään, kun ei ole edes minulle kertonut.
Ap
Onhan hän nyt kuitenkin jossain vaiheessa kertonut asioista sinulle, kun niistä tiedät etkä ole niistä kuullut keneltäkään toiselta.
Joo toki hän on esim. vuoden päästä kertonut, että on jo vuoden harrastanut uutta lajia. Eikä siinä asiayhteydestä irrotettuna olekaan mitään ihmeellistä. Mutta me juttelemme viikottain ja viestittelemme myös, niin kyllä siinä on jo täytynyt väistellä kertomasta, että on onnistunut noin pitkään olemaan edes lipsauttamatta asiaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta hänhän on kertonut niistä sinulle. Mutta ei niin pian kuin olisit halunnut niistä kertoa?
korjaan: kuulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä ei kertonut raskaudestaan. Sain tietää vasta lapsen synnyttyä. Asutaan eri puolilla Suomea, mut oltiin kyllä juteltu puhelimessa ja netissä ihan aktiivisesti. Silloin loukkaannuin. Muuten on kyllä kertonut arkaluontoisistakin asioista, joten en tajua mikä tuossa oli.
Tää on just samaa mitä aloituksessa tarkoitin. Että miten ihmeessä voi jäädä kertomatta.
Ja mun tapauksessa ei ainakaan ole kyse tuosta yllä ehdotetusta, ettei kaveri enää muistaisi kenelle on jo kertonut ja kenelle ei. Hänellä ei ole oikein muita kavereita kuin minä. Eikä ole vanhempiensakaan kanssa kovin lämpimissä väleissä. Joten hän on hyvin tietoinen, ettei ole kertonut kenellekään, kun ei ole edes minulle kertonut.
Ap
Onhan hän nyt kuitenkin jossain vaiheessa kertonut asioista sinulle, kun niistä tiedät etkä ole niistä kuullut keneltäkään toiselta.
Joo toki hän on esim. vuoden päästä kertonut, että on jo vuoden harrastanut uutta lajia. Eikä siinä asiayhteydestä irrotettuna olekaan mitään ihmeellistä. Mutta me juttelemme viikottain ja viestittelemme myös, niin kyllä siinä on jo täytynyt väistellä kertomasta, että on onnistunut noin pitkään olemaan edes lipsauttamatta asiaa.
Ap
Vähän tuo kuulostaa ahdistavalta oletukselta, että ystävä määrittelisi sen, mistä asioista hänelle pitää kertoa ja missä aikataulussa. Voisiko hänellä olla vaikka jotain sellaista taustaa, että on tavannut aloittaa asioita, mutta ei sitten olekaan jatkanut niitä ja on lakannut kertomasta asioista, ennen kuin on nähnyt ns. tuleeko siitä mitään? Ettei sitten sanottaisi (selän takana kenties) että taas se vouhotti jostain ja kohta jo lopetti. tms.
Jospa hän on oppinut sinusta jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä ei kertonut raskaudestaan. Sain tietää vasta lapsen synnyttyä. Asutaan eri puolilla Suomea, mut oltiin kyllä juteltu puhelimessa ja netissä ihan aktiivisesti. Silloin loukkaannuin. Muuten on kyllä kertonut arkaluontoisistakin asioista, joten en tajua mikä tuossa oli.
Tää on just samaa mitä aloituksessa tarkoitin. Että miten ihmeessä voi jäädä kertomatta.
Ja mun tapauksessa ei ainakaan ole kyse tuosta yllä ehdotetusta, ettei kaveri enää muistaisi kenelle on jo kertonut ja kenelle ei. Hänellä ei ole oikein muita kavereita kuin minä. Eikä ole vanhempiensakaan kanssa kovin lämpimissä väleissä. Joten hän on hyvin tietoinen, ettei ole kertonut kenellekään, kun ei ole edes minulle kertonut.
Ap
Onhan hän nyt kuitenkin jossain vaiheessa kertonut asioista sinulle, kun niistä tiedät etkä ole niistä kuullut keneltäkään toiselta.
Joo toki hän on esim. vuoden päästä kertonut, että on jo vuoden harrastanut uutta lajia. Eikä siinä asiayhteydestä irrotettuna olekaan mitään ihmeellistä. Mutta me juttelemme viikottain ja viestittelemme myös, niin kyllä siinä on jo täytynyt väistellä kertomasta, että on onnistunut noin pitkään olemaan edes lipsauttamatta asiaa.
Ap
Vähän tuo kuulostaa ahdistavalta oletukselta, että ystävä määrittelisi sen, mistä asioista hänelle pitää kertoa ja missä aikataulussa. Voisiko hänellä olla vaikka jotain sellaista taustaa, että on tavannut aloittaa asioita, mutta ei sitten olekaan jatkanut niitä ja on lakannut kertomasta asioista, ennen kuin on nähnyt ns. tuleeko siitä mitään? Ettei sitten sanottaisi (selän takana kenties) että taas se vouhotti jostain ja kohta jo lopetti. tms.
No joo, on se sellainen, että kaikki asiat tuppaavat jäämään kesken.
Ap
Miten tarkkaan hänen pitäisi asioitaan sinulle selvittää? Jos kerran isot jutut kertoo, niin miksi pitäisi selittää ummet ja lammet jostain uusista harrastuksista?
Myös mulla oli kaveri, joka ei kertonut raskaudestaan. Tapasimme raskauden aikana pari kertaa ja jopa puhuimme kakkosen hankkimisesta, kun esikoisemme ovat saman ikäisiä. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt huomata raskaus ainakin sillä viimeisellä kyläilykerralla, mutta kaverillani oli joku todella oversize marimekko yllä, enkä tajunnut yhtään katsoa sillä silmällä.
Oli tosi nolo tilanne, kun yhteinen kaverimme otti asian yhtäkkiä puheeksi tyyliin "Maijakin pääsi vauvan kanssa sitten eilen sairaalasta kotiin" ja minä olin ihan että häh, siis mistä sinä puhut?!
Loukkaannuin kyllä. Ja ihmettelin.
Minulla on ex-tuttu tai parikin joka teki tuota, aina muuta kautta ponnahti asiat esille että tuli shokkina. Ei sillä että pitäisi kertoa.