Lue keskustelun säännöt.
Nyt on äitien ja opettajien neuvot kultaakin kalliimmat. Teinin täydellinen kevätperseily
21.04.2021 |
Niin mulla on siis kutosluokalla poika, jolla alkoi selkeesti murrosikä joulun tienoilla. Poika on selkeästi "miehistynyt", pituutta on tullut huimasti lisää ja on muutenkin rotevoitunut. Valitettavasti meillä murrosikä toi mukanaan myös hirvittävän uhmakkuuden ja puhumattomuuden. Ennen poika pärjäsi moitteetta koulusta ja opettajilta tuli ainoastaan hyvää kommenttia. Nyt viimeisen kuukauden aikana valehtelematta joka viikko (jopa useamman kerran viikossa) on tullut negatiivisia merkintöjä. Open kanssa ollaan palaverissakin oltu asiasta. Poika ei siis suostu tekemään koulussa yhtään mitään. Ei ota kirjoja esille tai edes kuuntele opetusta. Kuulema makoilee vaan pulpetin päällä ja esittää nukkuvaa. Luuhaa välituntien jälkeen useita minuutteja käytävässä tai muualla piilossa ennen kuin palaa tunnille. Reksin juttusilla on käynyt mutta poika on vaan että evvk.
En tiedä mitä teen pojan kanssa. Läksyjä ei kotonakaan suostu tekemään. Eilen (ja useita kertoja ennenkin) meillä oli siitä kunnon riitakin. Poika karju ja itki että menisin pois ja jättäisin hänet rauhaan. Minä itkin ja sanoin, että haluan vaan auttaa. Aamulla ei nähty. Nyt oon matkalla töistä kotiin ja jo valmiiksi jännittää meidän ilmapiiri. Opelta tuli wilmassa viestiä ettei ollut tänään edes reppua mukana.. oon niin voimaton enkä tiedä mitä tehdä. Poika on ollut aina niin helppo enkä puoli vuotta sitten ois voinut kuvitellakaan että hän heittää ranttaliksi eikä suostu edes mulle puhumaan. Aiemmin oisin sanonut että meillä on ihanat ja läheiset välit, nyt meidän kommunikaatio on sitä että poika suuttuu ja huutaa jos mainitsen/huomautan mistään. Muuten ei vastaa mitään. Eli jos vaikka kysyn että teenkö ruokaa ei puhu mitään, ehkä kohauttaa olkapäitä vaan. Surkea olo.
Mitä tässä voi tehdä?
Kommentit (71)
Esimurrosikä. Anna pojan olla rauhassa, myös koulussa palaa kuitenkin tunnille (open tehtävä on hakea hänet jos käytävällä, ystävällisesti), lepo pulpetilla ei ole nukkumista – hän silti kuuntelee. Älä riitele, se vie viimeisenkin luottamuksen, ole ystävällinen neutraali. Anna tilaa, omaa aikaa hänelle. Sano että voit auttaa läksyissä vaikeimmat kysymykset tai hänen toinen vanhempi, katso kirjoja mitä niissä on meneillään. Lopeta lapsellinen itku ja draama, sinun pitäisi olla turvallinen aikuinen. Esiteini ei pidä vanhemmistaan jo, eikä opettajista, aistii oikeat aikeet ja että on pelkkiä vaatimuksia. Myöhemmin se menee ohi vuosien päästä kun murrosikä on ohi, ellei koe ihmistä epämiellyttäväksi pysyvämmin. Tuleeko hän paremmin toimeen toisen vanhemman kanssa. Anna hänen ilmaista tunteita, ymmärrä poikaa. Draamavanhempi saa raivoa aikaan lapsessa, joten heijasta muita tunteita, positiivisempia tai luottamusta herättäviä – ei kyttäystä ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna sen olla. Oikeasti koulussa ei opeteta mitään niin tärkeää, että läksyjen tekemättömyys puolen vuoden ajan haittaisi yhtään mitään. Ne samat jutut oppii sityen myöhemmin jos ei ihan tyhmä ole.
Vierailija kirjoitti:
Ei kutosella oleva ole edes teini vielä, ja hyvin harva poika murkkuilee alle teininä.
Ai 13v finninaama ei ole teini?!?
T. Tällaisen kutosluokkalaisen äiti
Mikä vi - tun neiti, leikkii kovista ja itkee pillittää jos äiti sanoo vähän kovasti, taitaa olla hinttaripoika minkä on nyt keksinyt kun on alkanut jorma kiinnostaa.
😂😂😂😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Mikä vi - tun neiti, leikkii kovista ja itkee pillittää jos äiti sanoo vähän kovasti, taitaa olla hinttaripoika minkä on nyt keksinyt kun on alkanut jorma kiinnostaa.
😂😂😂😂😂😂
Itku on normaali reaktio pahaan mieleen tai suruun. Jokainen itkee joskus. Ei tarvitse olla homo itkeäkseen. Ja vaikka olisikin homo niin mitä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan lapsi oli pieni tai teini ei muutu noin lyhyessä hetkessä noin paljon
Sä taidat elää itse satumaailmassa jos uskot tähän. Teiniä sulla ei ainakaan ole ollut.
Voiko olla ettei poikaa ole kasvatettu ja ohjattu ollenkaan, kun on ollut "niin helppo".
Mikäli näin, niin juuri tuossa iässä alkaa oireilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sillä on jokin hätä? Onko tutustunut viimeaikoina mihinkään uusiin (ehkä ongelma)nuoriin? Entä onko mahdollista että olis alkanut kokeilla/käyttää päihteitä? Moni aloittaa huumeidenkäytön tai ainakin kokeilut jo ala-asteella. Kannattaa varmistaa vaikka tuo murkkuiältä kuulostaakin. Onko poika ollut ennen "ylikiltti"? Jos sw yrittää tehdä vaikutusta muihin tai on jotenkin ihastunut tähän uuteen maailmaan missä ei tarvitse totella.
T. Nuorisotyöntekijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt remmiä ja kuria sille lapsellesi. Sanot että joko teet läksyt tai sitten itket ja teet ne.
Kerro lapsellesi, että koulu on otettava vakavasti jo nyt, jos haluaa päästä lukioon ja yliopistoon. Muuten hän joutuu huonoon ammattiin ja köyhyyteen aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aloitus olisi totta, olisi koulussa aloitettu jo tukitoimet (psykologi, erityisopettaja, kuraattori jne) ja lisäksi teillä olisi tiedossa, että tuskin pystyy siirtymään seuraavalle luokalle, jos ei suorita kutosta.
Yleensä ajatus luokan kertaamisesta tai pienryhmästä saa murrosikäisen yhteistyöhaluiseksi, varsinkin vielä alakoulussa ( Ja jos vastaavia ongelmia ei ole ollut jo pitempään).
Mietin, että onko jotain sattunut, tai muuta joka ahdistaa lasta.
Jos itse alat itkeä noita tilanteita puidessa, niin voi olla ettei lapsi halua huolestuttaa asioillaan enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti poikaasi kiusataan tai häntä on hyväksikäytetty eikä uskalla kertoa siitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne on alkanut äkillisesti, selvittäisin ensimmäiseksi onko jotain sattunut. Onko koulussa edelleen kavereita, miten kaverit käyttäytyvät, onko kaikilla samanlaista perseilyä?
Pyytäisin äkkiä myös oppilashuoltopalaveria. Viimeiset hetket vaikuttaa asiaan, yläkoulussa kun opettajat vaihtuvat joka tunnilla, opettajien on todella vaikeaa puuttua asiaan millään tavalla. Toki yläkoulu voi tuoda myös mukanaan uusia kavereita ja positiivisia roolimalleja, jos hyvin käy.
Melko äkillisestihän tuo alkoi. Ei nyt ihan yhdessä yössä mutta melko radikaali muutos oli. Ei ole suostunut kertomaan oikein kuulumisiakaan, ei kuulema oo mitään mistä kertoa eikä halua mulle puhua. Ennen tosiaan oli hyvät ja lämpimät välit, jutusteltiin aina kuulumiset koulun jälkeen. Nyt en enää edes tiedä onko kaikki ok. En tiedä onko kavereita, ope ei sitä erityisemmin ole korostanut. Toisaalta ei ainakaan täällä ole viime aikoina poikia näkynyt. Siitä huolimatta käy kyllä kavereilla (?) nytkin lähti jonnekin. Ei se siis taida yksinäinen olla. Toivottavasti. Open kanssa ollaan pohdittu lähinnä sitä mitä poika on tehnyt ja miten olis hyvä edetä. Opekin on melko voimaton. Ei poika opellekaan oikein puhu mitään. Poika ei suostu kuraattorillekaan puhumaan. Oppilashuollonpalaveri ei siis auta, vaikka huoli lapsesta on muillakin koulun aikuisilla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos aloitus olisi totta, olisi koulussa aloitettu jo tukitoimet (psykologi, erityisopettaja, kuraattori jne) ja lisäksi teillä olisi tiedossa, että tuskin pystyy siirtymään seuraavalle luokalle, jos ei suorita kutosta.
Yleensä ajatus luokan kertaamisesta tai pienryhmästä saa murrosikäisen yhteistyöhaluiseksi, varsinkin vielä alakoulussa ( Ja jos vastaavia ongelmia ei ole ollut jo pitempään).
Poika ei suostu aikuisille avautumaan. Sanoo että kaikki on ok. Ei sitä voi kuraattorille pakottaa, jos ei se sinne itse halua. Ei siitä muuten ole mitään hyötyä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että onko jotain sattunut, tai muuta joka ahdistaa lasta.
Jos itse alat itkeä noita tilanteita puidessa, niin voi olla ettei lapsi halua huolestuttaa asioillaan enempää.
Meillä on aina näytetty avoimesti tunteet. Itkut ja naurut. Poika kyllä on tottunut että itken jos mua itkettää, eikä se siitä ahdistu.
Enkä usko että mitään erityistä olisi sattunut. Murrosikä selvästi jyllää, fyysiset muutokset selvästi havaittavissa. Kai on vaan ajatukset pojalla niin sekasin.
On vaan hirveä olo kun poika heittää koulun ihan ranttaliksi eikä mitään voi tehdä. Ehkä kuitenkin pahemmalta tuntuu se ettei poika enää puhu mulle mitään, huutaa vaan jos sitäkään..
Olen opettaja ja ihan ensimmäisenä tulee kyllä mieleen, että jotakin on tapahtunut kun on noin radikaali muutos. Harvemmin käytös muuttuu noin paljon vain murrosiän takia. Mulla on ollut 9-vuotias oppilas, jonka käytös muuttui noin radikaalisti yhtäkkiä. Käytöksen taustalta löytyi sitten aika iso asia. En sano, että ap:n pojan kohdalla olisi isosta ja vakavasta asiasta kyse enkä sulje pois pelkästä murrosiästä johtuvaa käytöstä, mutta kannattaa selvittää onko jotakin tapahtunut.
Jos mulla ois tuollainen tilanne oman lapsen kanssa, niin menisin lapsen huoneeseen juttelemaan. Istuisin viereen ja höpöttelisin aluksi ihan kevyitä kuulumisia, jos ei halua puhua niin en pakottaisi. Yrittäisin vähän silittää hiuksia ja kertoa että oli mitä vaan aina saa tulla kertomaan äidille. Vaikka keskellä yötä. Sanoisin lopuksi kuinka rakas hän mulle on. Toistaisin joka päivä. Tekisin lapselle selväksi että olen edelleen turvallinen aikuinen vaikka kasvaminen on vaikeaa. Ehkä jossain vaiheessa lapsi alkaisi puhumaan. Keskity mukaviin hetkiin ja muista kertoa lapsesta hyviä juttuja. Kun koulussa tulee onnistumisia niin kehu niistä ja ehkä jopa palkitse. Pienin askelin rakennat suhdettanne uudestaan. Se voi alkuun tuntua yksipuoliselta mutta ei se sitä ole jos suhde on aiemminkin hyvä ollut. Kyllä se siitä.
Siis mitä?! Hyvä, hyvähenkien, positiivinen ja rakentava ehdotus? AV:lla? Tuskin nousee aurinko idästä enää huomenaaamulla...