Lue keskustelun säännöt.
Nyt on äitien ja opettajien neuvot kultaakin kalliimmat. Teinin täydellinen kevätperseily
21.04.2021 |
Niin mulla on siis kutosluokalla poika, jolla alkoi selkeesti murrosikä joulun tienoilla. Poika on selkeästi "miehistynyt", pituutta on tullut huimasti lisää ja on muutenkin rotevoitunut. Valitettavasti meillä murrosikä toi mukanaan myös hirvittävän uhmakkuuden ja puhumattomuuden. Ennen poika pärjäsi moitteetta koulusta ja opettajilta tuli ainoastaan hyvää kommenttia. Nyt viimeisen kuukauden aikana valehtelematta joka viikko (jopa useamman kerran viikossa) on tullut negatiivisia merkintöjä. Open kanssa ollaan palaverissakin oltu asiasta. Poika ei siis suostu tekemään koulussa yhtään mitään. Ei ota kirjoja esille tai edes kuuntele opetusta. Kuulema makoilee vaan pulpetin päällä ja esittää nukkuvaa. Luuhaa välituntien jälkeen useita minuutteja käytävässä tai muualla piilossa ennen kuin palaa tunnille. Reksin juttusilla on käynyt mutta poika on vaan että evvk.
En tiedä mitä teen pojan kanssa. Läksyjä ei kotonakaan suostu tekemään. Eilen (ja useita kertoja ennenkin) meillä oli siitä kunnon riitakin. Poika karju ja itki että menisin pois ja jättäisin hänet rauhaan. Minä itkin ja sanoin, että haluan vaan auttaa. Aamulla ei nähty. Nyt oon matkalla töistä kotiin ja jo valmiiksi jännittää meidän ilmapiiri. Opelta tuli wilmassa viestiä ettei ollut tänään edes reppua mukana.. oon niin voimaton enkä tiedä mitä tehdä. Poika on ollut aina niin helppo enkä puoli vuotta sitten ois voinut kuvitellakaan että hän heittää ranttaliksi eikä suostu edes mulle puhumaan. Aiemmin oisin sanonut että meillä on ihanat ja läheiset välit, nyt meidän kommunikaatio on sitä että poika suuttuu ja huutaa jos mainitsen/huomautan mistään. Muuten ei vastaa mitään. Eli jos vaikka kysyn että teenkö ruokaa ei puhu mitään, ehkä kohauttaa olkapäitä vaan. Surkea olo.
Mitä tässä voi tehdä?
Kommentit (71)
Olen teini ikäisen pojan yksinhuoltaja . Neuvoisin sinua pysymään tiukkana kannassasi , mutta huutamatta ja räyhäämättä. Pysy turvallisena aikuisena ja anna tarvittaessa hänelle aikaa murjottaa ja mököttääkkin huoneessaan. Minä olen ollut mielestäni monta kertaa ’paska äiti’ pitäessäni rajat , mutta poika on joka kerta tullut jälkeenpäin kiittämään minua kovana pysymisestä koska tuntee lopulta olevansa tärkeä ja rakastettu ja miksi rajoitan pelaamista tai velvoitan läksyjen tekoon. Kehun häntä myös päivittäin , aina löytyy joku syy kauniisiin sanoihin. Lisäksi olemme hyvinä hetkinä keskustelleet miksi opiskelu on tärkeää, eli ei minua eikä opea varten , vaan hänen omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan varten .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siis niin, että isä ei oo kuvioissa? Onko ketään muuta pojalle tärkeää miestä?
En ihan ymmärrä miksi tämä on niin olennaista, mutta kun kysytte niin paljon niin ei ole. Ollaan erottu jo kymmenen vuotta sitten. Isäänsä poika näkee ihan liian harvoin, pari kertaa vuodessa vaan. Isä kun asuu niin kaukana. En tiedä pitävätkö yhteyttä mitenkään.
Mulla on uus mies ollut jo lähes yhtä kauan kun erosta on aikaa ja hän on pojalle kuin isä. Ennen touhusivat paljonkin yhdessä. Nyt ei miehellekään oikein mitään puhu tai mitään halua tehdä. Haluaa olla yksin vaan. Jos ei oo ulkona niin on omassa huoneessaan.
Ap
Miten sä et voi tietää, onko lapsesi isänsä kanssa tekemisissä? - ettekö te oikeasti keskustelu mistään, mitään? :O Vaihda kuulumisia?
Enkä tarkoita nyt tätä hetkeä, vaan jos kymmenen vuotta sitten on ero tullut... niin sähän olet ollut vastuussa isän kanssa niistä väleistä. Sä olet lapsen puolelta ollut järjestämässä soittoja tai tapaamisia. Eihän mikään neljä vuotias voi tämmöisestä olla vastuussa.
Kylläpäs rupes v-tuttamaan!
Siis mitä ihmettä? Miten sä voit tosta viestistä päätellä yhtään mitään? 10 vuotta sitten pojan isä asui samalla paikkakunnalla ja he näkivät joka toinen viikonloppu. Kaks vuotta sitten pojan isä muutti lappiin kauas täältä jolloin tapaamiset harveni. Pojalla kuitenkin on jo silloin ollut kännykkä ja taito käyttää sitä, joten varmasti on osannut itsekin ottaa isään yhteyttä jos on halunnut. Se mies on loukannut mua niin syvästi etten voi olla missään tekemisissä hänen kanssaan vaikka kuinka yritän. En vaan pysty. Ap
Meillä myös 13v.poika joka muuttunut muutamassa kuukaudessa aivan toiseksi ihmiseksi! Kuraattori yrittää saada sen puhumaan. Tuskin onnistuu mutta pitää yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siis niin, että isä ei oo kuvioissa? Onko ketään muuta pojalle tärkeää miestä?
En ihan ymmärrä miksi tämä on niin olennaista, mutta kun kysytte niin paljon niin ei ole. Ollaan erottu jo kymmenen vuotta sitten. Isäänsä poika näkee ihan liian harvoin, pari kertaa vuodessa vaan. Isä kun asuu niin kaukana. En tiedä pitävätkö yhteyttä mitenkään.
Mulla on uus mies ollut jo lähes yhtä kauan kun erosta on aikaa ja hän on pojalle kuin isä. Ennen touhusivat paljonkin yhdessä. Nyt ei miehellekään oikein mitään puhu tai mitään halua tehdä. Haluaa olla yksin vaan. Jos ei oo ulkona niin on omassa huoneessaan.
Ap
Miten sä et voi tietää, onko lapsesi isänsä kanssa tekemisissä? - ettekö te oikeasti keskustelu mistään, mitään? :O Vaihda kuulumisia?
Enkä tarkoita nyt tätä hetkeä, vaan jos kymmenen vuotta sitten on ero tullut... niin sähän olet ollut vastuussa isän kanssa niistä väleistä. Sä olet lapsen puolelta ollut järjestämässä soittoja tai tapaamisia. Eihän mikään neljä vuotias voi tämmöisestä olla vastuussa.
Kylläpäs rupes v-tuttamaan!
Siis mitä ihmettä? Miten sä voit tosta viestistä päätellä yhtään mitään? 10 vuotta sitten pojan isä asui samalla paikkakunnalla ja he näkivät joka toinen viikonloppu. Kaks vuotta sitten pojan isä muutti lappiin kauas täältä jolloin tapaamiset harveni. Pojalla kuitenkin on jo silloin ollut kännykkä ja taito käyttää sitä, joten varmasti on osannut itsekin ottaa isään yhteyttä jos on halunnut. Se mies on loukannut mua niin syvästi etten voi olla missään tekemisissä hänen kanssaan vaikka kuinka yritän. En vaan pysty. Ap
Minä ja mun tunteet... Isi loukkas mun tunteita niin en voi ikinä enää olla aikuinen ja puhua hänelle.
Minä reippaasti soittaisin eksälle ja kysyisin että onko hän huomannut pojassa mitään muuttuneen. Voi olla että isä on sua paremmin kärryillä pojan elämästä. Iskä on pojalle kuitenkin aina iskä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne on alkanut äkillisesti, selvittäisin ensimmäiseksi onko jotain sattunut. Onko koulussa edelleen kavereita, miten kaverit käyttäytyvät, onko kaikilla samanlaista perseilyä?
Pyytäisin äkkiä myös oppilashuoltopalaveria. Viimeiset hetket vaikuttaa asiaan, yläkoulussa kun opettajat vaihtuvat joka tunnilla, opettajien on todella vaikeaa puuttua asiaan millään tavalla. Toki yläkoulu voi tuoda myös mukanaan uusia kavereita ja positiivisia roolimalleja, jos hyvin käy.
Melko äkillisestihän tuo alkoi. Ei nyt ihan yhdessä yössä mutta melko radikaali muutos oli. Ei ole suostunut kertomaan oikein kuulumisiakaan, ei kuulema oo mitään mistä kertoa eikä halua mulle puhua. Ennen tosiaan oli hyvät ja lämpimät välit, jutusteltiin aina kuulumiset koulun jälkeen. Nyt en enää edes tiedä onko kaikki ok. En tiedä onko kavereita, ope ei sitä erityisemmin ole korostanut. Toisaalta ei ainakaan täällä ole viime aikoina poikia näkynyt. Siitä huolimatta käy kyllä kavereilla (?) nytkin lähti jonnekin. Ei se siis taida yksinäinen olla. Toivottavasti. Open kanssa ollaan pohdittu lähinnä sitä mitä poika on tehnyt ja miten olis hyvä edetä. Opekin on melko voimaton. Ei poika opellekaan oikein puhu mitään. Poika ei suostu kuraattorillekaan puhumaan. Oppilashuollonpalaveri ei siis auta, vaikka huoli lapsesta on muillakin koulun aikuisilla. Ap
Et siis tiedä missä lapsesi on, kenen kanssa ja mitä tekee? Olen sanaton
Joo nyt ap roti tähän touhuun. Voi olla vaikka maistelemassa tupakkaa tai kaljaa. Haistele kun tulee kotiin ja ratsaa reppu tai taskut. Toivottavasti on kotiintuloaika viimeistään seiskalta että ehtii hoitaa iltatoimet ennen nukkumaanmenoa.
Toivottavasti et ole tosissasi. Kotiintuloaika seiskalta? Meillä harrastukset loppuu vitosluokkalaiselta vasta varttia vaille kasi ja hyvin on kympiltä jo nukkumassa
Mä ainakin olen, toki poika vasta nelosella, kotiintuloaika seiskalta, pe-la puoli kasilta. Eihän se tietenkään koske sitä, kun treenit loppuu kasilta. Kotiintuloaikahan tarkoittaa sitä milloin tullaan kotiin, kun on jossain ulkona/kavereilla tms. Toki nuo kasilta loppuvat treenit on ikävät, vaikka miten nopeasti tullaan kotiin, syö ja käy suihkussa, niin ei ennen ysiä sänkyyn ehdi. Muina iltoina menee jo puoli ysin jälkeen sänkyyn, ja puolisen tuntia kulutetaan lukien ja jutellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sillä on jokin hätä? Onko tutustunut viimeaikoina mihinkään uusiin (ehkä ongelma)nuoriin? Entä onko mahdollista että olis alkanut kokeilla/käyttää päihteitä? Moni aloittaa huumeidenkäytön tai ainakin kokeilut jo ala-asteella. Kannattaa varmistaa vaikka tuo murkkuiältä kuulostaakin. Onko poika ollut ennen "ylikiltti"? Jos sw yrittää tehdä vaikutusta muihin tai on jotenkin ihastunut tähän uuteen maailmaan missä ei tarvitse totella.
T. Nuorisotyöntekijä
Meinasin kirjoittaa juuri saman. Oma kiltti poikani alkoi tehdä 6.-luokalla vaikka sun mitä rikkeitä. Viimein paljastui, että hän kuvitteli, että kaverit arvostavat häntä silloin paremmin. Kaveripiiri kannattaa selvittää.
Voi pyhä lehmä ja kaikki muut eläimet. Ollaanko nykyään näin kujalla murkkuikäsen käytöksestä ? Miten se voi olla jollekkin yllätys? Ootte te vissiin itekki ollu murrkuikäisiä ? Muistelkaapa sitä ja niitä kavereritanne. Jotku oli ihan mahdottomia , toiset vähä vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siis niin, että isä ei oo kuvioissa? Onko ketään muuta pojalle tärkeää miestä?
En ihan ymmärrä miksi tämä on niin olennaista, mutta kun kysytte niin paljon niin ei ole. Ollaan erottu jo kymmenen vuotta sitten. Isäänsä poika näkee ihan liian harvoin, pari kertaa vuodessa vaan. Isä kun asuu niin kaukana. En tiedä pitävätkö yhteyttä mitenkään.
Mulla on uus mies ollut jo lähes yhtä kauan kun erosta on aikaa ja hän on pojalle kuin isä. Ennen touhusivat paljonkin yhdessä. Nyt ei miehellekään oikein mitään puhu tai mitään halua tehdä. Haluaa olla yksin vaan. Jos ei oo ulkona niin on omassa huoneessaan.
Ap
Miten sä et voi tietää, onko lapsesi isänsä kanssa tekemisissä? - ettekö te oikeasti keskustelu mistään, mitään? :O Vaihda kuulumisia?
Enkä tarkoita nyt tätä hetkeä, vaan jos kymmenen vuotta sitten on ero tullut... niin sähän olet ollut vastuussa isän kanssa niistä väleistä. Sä olet lapsen puolelta ollut järjestämässä soittoja tai tapaamisia. Eihän mikään neljä vuotias voi tämmöisestä olla vastuussa.
Kylläpäs rupes v-tuttamaan!
Siis mitä ihmettä? Miten sä voit tosta viestistä päätellä yhtään mitään? 10 vuotta sitten pojan isä asui samalla paikkakunnalla ja he näkivät joka toinen viikonloppu. Kaks vuotta sitten pojan isä muutti lappiin kauas täältä jolloin tapaamiset harveni. Pojalla kuitenkin on jo silloin ollut kännykkä ja taito käyttää sitä, joten varmasti on osannut itsekin ottaa isään yhteyttä jos on halunnut. Se mies on loukannut mua niin syvästi etten voi olla missään tekemisissä hänen kanssaan vaikka kuinka yritän. En vaan pysty. Ap
Minä ja mun tunteet... Isi loukkas mun tunteita niin en voi ikinä enää olla aikuinen ja puhua hänelle.
Minä reippaasti soittaisin eksälle ja kysyisin että onko hän huomannut pojassa mitään muuttuneen. Voi olla että isä on sua paremmin kärryillä pojan elämästä. Iskä on pojalle kuitenkin aina iskä
En oo ap mutta en eksälleni soittele herranen aika... Jos ei eksä osaa aikuisena pitää lapseensa yhteyttä niin oma on häviönsä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siis niin, että isä ei oo kuvioissa? Onko ketään muuta pojalle tärkeää miestä?
En ihan ymmärrä miksi tämä on niin olennaista, mutta kun kysytte niin paljon niin ei ole. Ollaan erottu jo kymmenen vuotta sitten. Isäänsä poika näkee ihan liian harvoin, pari kertaa vuodessa vaan. Isä kun asuu niin kaukana. En tiedä pitävätkö yhteyttä mitenkään.
Mulla on uus mies ollut jo lähes yhtä kauan kun erosta on aikaa ja hän on pojalle kuin isä. Ennen touhusivat paljonkin yhdessä. Nyt ei miehellekään oikein mitään puhu tai mitään halua tehdä. Haluaa olla yksin vaan. Jos ei oo ulkona niin on omassa huoneessaan.
Ap
Miten sä et voi tietää, onko lapsesi isänsä kanssa tekemisissä? - ettekö te oikeasti keskustelu mistään, mitään? :O Vaihda kuulumisia?
Enkä tarkoita nyt tätä hetkeä, vaan jos kymmenen vuotta sitten on ero tullut... niin sähän olet ollut vastuussa isän kanssa niistä väleistä. Sä olet lapsen puolelta ollut järjestämässä soittoja tai tapaamisia. Eihän mikään neljä vuotias voi tämmöisestä olla vastuussa.
Kylläpäs rupes v-tuttamaan!
Siis mitä ihmettä? Miten sä voit tosta viestistä päätellä yhtään mitään? 10 vuotta sitten pojan isä asui samalla paikkakunnalla ja he näkivät joka toinen viikonloppu. Kaks vuotta sitten pojan isä muutti lappiin kauas täältä jolloin tapaamiset harveni. Pojalla kuitenkin on jo silloin ollut kännykkä ja taito käyttää sitä, joten varmasti on osannut itsekin ottaa isään yhteyttä jos on halunnut. Se mies on loukannut mua niin syvästi etten voi olla missään tekemisissä hänen kanssaan vaikka kuinka yritän. En vaan pysty. Ap
Minä ja mun tunteet... Isi loukkas mun tunteita niin en voi ikinä enää olla aikuinen ja puhua hänelle.
Minä reippaasti soittaisin eksälle ja kysyisin että onko hän huomannut pojassa mitään muuttuneen. Voi olla että isä on sua paremmin kärryillä pojan elämästä. Iskä on pojalle kuitenkin aina iskä
En oo ap mutta en eksälleni soittele herranen aika... Jos ei eksä osaa aikuisena pitää lapseensa yhteyttä niin oma on häviönsä
Entä lapsi? Eikö sillä ole mitään väliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siis niin, että isä ei oo kuvioissa? Onko ketään muuta pojalle tärkeää miestä?
En ihan ymmärrä miksi tämä on niin olennaista, mutta kun kysytte niin paljon niin ei ole. Ollaan erottu jo kymmenen vuotta sitten. Isäänsä poika näkee ihan liian harvoin, pari kertaa vuodessa vaan. Isä kun asuu niin kaukana. En tiedä pitävätkö yhteyttä mitenkään.
Mulla on uus mies ollut jo lähes yhtä kauan kun erosta on aikaa ja hän on pojalle kuin isä. Ennen touhusivat paljonkin yhdessä. Nyt ei miehellekään oikein mitään puhu tai mitään halua tehdä. Haluaa olla yksin vaan. Jos ei oo ulkona niin on omassa huoneessaan.
Ap
Miten sä et voi tietää, onko lapsesi isänsä kanssa tekemisissä? - ettekö te oikeasti keskustelu mistään, mitään? :O Vaihda kuulumisia?
Enkä tarkoita nyt tätä hetkeä, vaan jos kymmenen vuotta sitten on ero tullut... niin sähän olet ollut vastuussa isän kanssa niistä väleistä. Sä olet lapsen puolelta ollut järjestämässä soittoja tai tapaamisia. Eihän mikään neljä vuotias voi tämmöisestä olla vastuussa.
Kylläpäs rupes v-tuttamaan!
Siis mitä ihmettä? Miten sä voit tosta viestistä päätellä yhtään mitään? 10 vuotta sitten pojan isä asui samalla paikkakunnalla ja he näkivät joka toinen viikonloppu. Kaks vuotta sitten pojan isä muutti lappiin kauas täältä jolloin tapaamiset harveni. Pojalla kuitenkin on jo silloin ollut kännykkä ja taito käyttää sitä, joten varmasti on osannut itsekin ottaa isään yhteyttä jos on halunnut. Se mies on loukannut mua niin syvästi etten voi olla missään tekemisissä hänen kanssaan vaikka kuinka yritän. En vaan pysty. Ap
Minä ja mun tunteet... Isi loukkas mun tunteita niin en voi ikinä enää olla aikuinen ja puhua hänelle.
Minä reippaasti soittaisin eksälle ja kysyisin että onko hän huomannut pojassa mitään muuttuneen. Voi olla että isä on sua paremmin kärryillä pojan elämästä. Iskä on pojalle kuitenkin aina iskä
En oo ap mutta en eksälleni soittele herranen aika... Jos ei eksä osaa aikuisena pitää lapseensa yhteyttä niin oma on häviönsä
Entä lapsi? Eikö sillä ole mitään väliä?
Näin. Jos lapsi pitää tehdä, siitä pitää voida myös huolehtia. Herranen aika. Joskus joutuu vaikeisiin tilanteisiin lapsen kanssa mutta elämä on.
Toivottavasti et ole tosissasi. Kotiintuloaika seiskalta? Meillä harrastukset loppuu vitosluokkalaiselta vasta varttia vaille kasi ja hyvin on kympiltä jo nukkumassa