Lue keskustelun säännöt.
Nyt on äitien ja opettajien neuvot kultaakin kalliimmat. Teinin täydellinen kevätperseily
21.04.2021 |
Niin mulla on siis kutosluokalla poika, jolla alkoi selkeesti murrosikä joulun tienoilla. Poika on selkeästi "miehistynyt", pituutta on tullut huimasti lisää ja on muutenkin rotevoitunut. Valitettavasti meillä murrosikä toi mukanaan myös hirvittävän uhmakkuuden ja puhumattomuuden. Ennen poika pärjäsi moitteetta koulusta ja opettajilta tuli ainoastaan hyvää kommenttia. Nyt viimeisen kuukauden aikana valehtelematta joka viikko (jopa useamman kerran viikossa) on tullut negatiivisia merkintöjä. Open kanssa ollaan palaverissakin oltu asiasta. Poika ei siis suostu tekemään koulussa yhtään mitään. Ei ota kirjoja esille tai edes kuuntele opetusta. Kuulema makoilee vaan pulpetin päällä ja esittää nukkuvaa. Luuhaa välituntien jälkeen useita minuutteja käytävässä tai muualla piilossa ennen kuin palaa tunnille. Reksin juttusilla on käynyt mutta poika on vaan että evvk.
En tiedä mitä teen pojan kanssa. Läksyjä ei kotonakaan suostu tekemään. Eilen (ja useita kertoja ennenkin) meillä oli siitä kunnon riitakin. Poika karju ja itki että menisin pois ja jättäisin hänet rauhaan. Minä itkin ja sanoin, että haluan vaan auttaa. Aamulla ei nähty. Nyt oon matkalla töistä kotiin ja jo valmiiksi jännittää meidän ilmapiiri. Opelta tuli wilmassa viestiä ettei ollut tänään edes reppua mukana.. oon niin voimaton enkä tiedä mitä tehdä. Poika on ollut aina niin helppo enkä puoli vuotta sitten ois voinut kuvitellakaan että hän heittää ranttaliksi eikä suostu edes mulle puhumaan. Aiemmin oisin sanonut että meillä on ihanat ja läheiset välit, nyt meidän kommunikaatio on sitä että poika suuttuu ja huutaa jos mainitsen/huomautan mistään. Muuten ei vastaa mitään. Eli jos vaikka kysyn että teenkö ruokaa ei puhu mitään, ehkä kohauttaa olkapäitä vaan. Surkea olo.
Mitä tässä voi tehdä?
Kommentit (71)
ja ironia otsikossa, että kysytään nimenomaan äitien ja opettajien (joista suurin osa naisia) neuvoja, kun miesnäkökulmaa tarvittaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei vaan olisi tehnyt mitään pahaa mitä ei omatunto kestä? Näitä viimeaikaisia alaikäisten pahoinpitelyitä ja huumekauppoja kuulleena, et ilmeisesti tiedä mihin hän menee ja kenen kanssa liikkuu viestisi perusteella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että onko jotain sattunut, tai muuta joka ahdistaa lasta.
Jos itse alat itkeä noita tilanteita puidessa, niin voi olla ettei lapsi halua huolestuttaa asioillaan enempää.Meillä on aina näytetty avoimesti tunteet. Itkut ja naurut. Poika kyllä on tottunut että itken jos mua itkettää, eikä se siitä ahdistu.
Enkä usko että mitään erityistä olisi sattunut. Murrosikä selvästi jyllää, fyysiset muutokset selvästi havaittavissa. Kai on vaan ajatukset pojalla niin sekasin.
On vaan hirveä olo kun poika heittää koulun ihan ranttaliksi eikä mitään voi tehdä. Ehkä kuitenkin pahemmalta tuntuu se ettei poika enää puhu mulle mitään, huutaa vaan jos sitäkään..
Voi ap... Älä ole noin typerä. Se että poika on tottunut sun pillityksiin on ihan ok mutta se ei tarkoita sitä etteikö se vois ahdistaa. Jos poika tietää että oot tosi herkkä ja pahoitat sun mielen helposti, ei poika välttämättä uskalla sulle mitään puhua. Ei kukaan lapsi halua satuttaa vanhempiaan vaan mieluummin suojelee omilta murheilta. Vai kuinka mielellään itse avautuisit omista murheista itkevälle äidillesi. Entistä paskempi fiilis siitä tulee kun aattelee että nyt äidillekin tuli "mun takia" paha mieli. Koveta ap ittesi, nyt ei oo sinä ja sun tunteet vaan sun poika ja sen hyvinvointi. Ei se halua sua itkettää ja siks sulle puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että onko jotain sattunut, tai muuta joka ahdistaa lasta.
Jos itse alat itkeä noita tilanteita puidessa, niin voi olla ettei lapsi halua huolestuttaa asioillaan enempää.Meillä on aina näytetty avoimesti tunteet. Itkut ja naurut. Poika kyllä on tottunut että itken jos mua itkettää, eikä se siitä ahdistu.
Enkä usko että mitään erityistä olisi sattunut. Murrosikä selvästi jyllää, fyysiset muutokset selvästi havaittavissa. Kai on vaan ajatukset pojalla niin sekasin.
On vaan hirveä olo kun poika heittää koulun ihan ranttaliksi eikä mitään voi tehdä. Ehkä kuitenkin pahemmalta tuntuu se ettei poika enää puhu mulle mitään, huutaa vaan jos sitäkään..
Ehkä kannattaa nyt kuitenkin pohtia myös sitä omaa toimintaansa, että olisiko parempi yrittää olla neutraalimpi pojan seurassa eikä vaan antaa niiden omien tunteiden vyöryä ilmoille... Se sun pikkupoika on voinut olla niiden sun tunteiden näytön kanssa ihan ok, mutta se nyt kovasti teini-ikäisenä muuttunut teinipoika ei enää osaakaan suhtautua samalla tavalla itkevään äitiinsä, vaan sulkeutuu itkustasi vaan enemmän ja enemmän... Ja lapsihan ottaa aikuisesta esimerkkiä, jos on ok että äiti ei kestä itkemättä keskustelua, miksi poika ei saisi vastaavasti huutaa sulle? Samalla tavallahan te siinä tuotte niitä tunteitanne "avoimesti" ilmi kumpikin, sinä itkemällä ja lapsi huutamalla/mököttämällä hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Psykologille nopeasti. Yksityiselle heti. Huoltaja voi pyytää luokalle jäämistä, jos yläkouluun riittävää osaamista ei ole.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, eikä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että onko jotain sattunut, tai muuta joka ahdistaa lasta.
Jos itse alat itkeä noita tilanteita puidessa, niin voi olla ettei lapsi halua huolestuttaa asioillaan enempää.Meillä on aina näytetty avoimesti tunteet. Itkut ja naurut. Poika kyllä on tottunut että itken jos mua itkettää, eikä se siitä ahdistu.
Enkä usko että mitään erityistä olisi sattunut. Murrosikä selvästi jyllää, fyysiset muutokset selvästi havaittavissa. Kai on vaan ajatukset pojalla niin sekasin.
On vaan hirveä olo kun poika heittää koulun ihan ranttaliksi eikä mitään voi tehdä. Ehkä kuitenkin pahemmalta tuntuu se ettei poika enää puhu mulle mitään, huutaa vaan jos sitäkään..
Voi ap... Älä ole noin typerä. Se että poika on tottunut sun pillityksiin on ihan ok mutta se ei tarkoita sitä etteikö se vois ahdistaa. Jos poika tietää että oot tosi herkkä ja pahoitat sun mielen helposti, ei poika välttämättä uskalla sulle mitään puhua. Ei kukaan lapsi halua satuttaa vanhempiaan vaan mieluummin suojelee omilta murheilta. Vai kuinka mielellään itse avautuisit omista murheista itkevälle äidillesi. Entistä paskempi fiilis siitä tulee kun aattelee että nyt äidillekin tuli "mun takia" paha mieli. Koveta ap ittesi, nyt ei oo sinä ja sun tunteet vaan sun poika ja sen hyvinvointi. Ei se halua sua itkettää ja siks sulle puhua.
Näin. Jos on esim kiusattu niin ei varmasti halua että sä alat itkemään ja pahotat mielesi. Se suojelee sua. Samoin jos on tehnyt pöllön töitä ja nyt omatunto soimaa. Muutenkin teinistä vuolaat tunteen purkaukset voi tuntua tosi kiusallisilta... Mieti ap omalle kohdalles
voi luoja näitä naisten ja "ammattilaisten" neuvoja.
kuinka pihalla te nykynaiset oikein olette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä arki pysynyt tasaisena vai onko muutoksia? Lapsi voi murehtia vanhempien eroa tai työttömyyttä ja siksi oireilla. Missä isä on? Onko harrastuksia?
Ap sai tänään inspiraationsa Hesarin jutusta, jossa yh kertoo ongelmistaan murrosikäisen poikansa kanssa. En lukenut avausta edes loppuun, niin ilmiselvästi Hesarin juttu inspiroinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kutosella oleva ole edes teini vielä, ja hyvin harva poika murkkuilee alle teininä.
Onhan kutosella oleva teini jo , jos on syntynyt alkuvuodesta tai keväällä eli täyttänyt 13.
Vierailija kirjoitti:
Onko siis niin, että isä ei oo kuvioissa? Onko ketään muuta pojalle tärkeää miestä?
En ihan ymmärrä miksi tämä on niin olennaista, mutta kun kysytte niin paljon niin ei ole. Ollaan erottu jo kymmenen vuotta sitten. Isäänsä poika näkee ihan liian harvoin, pari kertaa vuodessa vaan. Isä kun asuu niin kaukana. En tiedä pitävätkö yhteyttä mitenkään.
Mulla on uus mies ollut jo lähes yhtä kauan kun erosta on aikaa ja hän on pojalle kuin isä. Ennen touhusivat paljonkin yhdessä. Nyt ei miehellekään oikein mitään puhu tai mitään halua tehdä. Haluaa olla yksin vaan. Jos ei oo ulkona niin on omassa huoneessaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas provoilet ap.
Kukaan lapsi oli pieni tai teini ei muutu noin lyhyessä hetkessä noin paljon.
Selostuksesi on pitkä ja omasta satumaailmastasi keksitty.
Tarina vois olla osittain totta, mutta sun kirjottaman se ei ole.
Olet tämän palstan tunnetuin tarina-täti.
Juu, provo on.
Tuo ap lopettaa aina provonsa samoihin sanoihin, jotain että: mitä teen, mitä tässä vois tehdä jne.Hän käyttää tekstissään myös paljon sulkuja ja hänen provoavat aloituksensa ovat aina erittäin pitkiä.
Onko sillä loppujen lopuksi mitään väliä, jos joku teininsä kanssa puhki oleva vanhempi saa hyviä vinkkejä omaan selvitymiseensä ja perheen tilanne paranee?
En ole aloittaja. Aihe ei edes kosketa omaa elämääni, mutta monen elämää koskettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne on alkanut äkillisesti, selvittäisin ensimmäiseksi onko jotain sattunut. Onko koulussa edelleen kavereita, miten kaverit käyttäytyvät, onko kaikilla samanlaista perseilyä?
Pyytäisin äkkiä myös oppilashuoltopalaveria. Viimeiset hetket vaikuttaa asiaan, yläkoulussa kun opettajat vaihtuvat joka tunnilla, opettajien on todella vaikeaa puuttua asiaan millään tavalla. Toki yläkoulu voi tuoda myös mukanaan uusia kavereita ja positiivisia roolimalleja, jos hyvin käy.
Melko äkillisestihän tuo alkoi. Ei nyt ihan yhdessä yössä mutta melko radikaali muutos oli. Ei ole suostunut kertomaan oikein kuulumisiakaan, ei kuulema oo mitään mistä kertoa eikä halua mulle puhua. Ennen tosiaan oli hyvät ja lämpimät välit, jutusteltiin aina kuulumiset koulun jälkeen. Nyt en enää edes tiedä onko kaikki ok. En tiedä onko kavereita, ope ei sitä erityisemmin ole korostanut. Toisaalta ei ainakaan täällä ole viime aikoina poikia näkynyt. Siitä huolimatta käy kyllä kavereilla (?) nytkin lähti jonnekin. Ei se siis taida yksinäinen olla. Toivottavasti. Open kanssa ollaan pohdittu lähinnä sitä mitä poika on tehnyt ja miten olis hyvä edetä. Opekin on melko voimaton. Ei poika opellekaan oikein puhu mitään. Poika ei suostu kuraattorillekaan puhumaan. Oppilashuollonpalaveri ei siis auta, vaikka huoli lapsesta on muillakin koulun aikuisilla. Ap
Et siis tiedä missä lapsesi on, kenen kanssa ja mitä tekee? Olen sanaton
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne on alkanut äkillisesti, selvittäisin ensimmäiseksi onko jotain sattunut. Onko koulussa edelleen kavereita, miten kaverit käyttäytyvät, onko kaikilla samanlaista perseilyä?
Pyytäisin äkkiä myös oppilashuoltopalaveria. Viimeiset hetket vaikuttaa asiaan, yläkoulussa kun opettajat vaihtuvat joka tunnilla, opettajien on todella vaikeaa puuttua asiaan millään tavalla. Toki yläkoulu voi tuoda myös mukanaan uusia kavereita ja positiivisia roolimalleja, jos hyvin käy.
Melko äkillisestihän tuo alkoi. Ei nyt ihan yhdessä yössä mutta melko radikaali muutos oli. Ei ole suostunut kertomaan oikein kuulumisiakaan, ei kuulema oo mitään mistä kertoa eikä halua mulle puhua. Ennen tosiaan oli hyvät ja lämpimät välit, jutusteltiin aina kuulumiset koulun jälkeen. Nyt en enää edes tiedä onko kaikki ok. En tiedä onko kavereita, ope ei sitä erityisemmin ole korostanut. Toisaalta ei ainakaan täällä ole viime aikoina poikia näkynyt. Siitä huolimatta käy kyllä kavereilla (?) nytkin lähti jonnekin. Ei se siis taida yksinäinen olla. Toivottavasti. Open kanssa ollaan pohdittu lähinnä sitä mitä poika on tehnyt ja miten olis hyvä edetä. Opekin on melko voimaton. Ei poika opellekaan oikein puhu mitään. Poika ei suostu kuraattorillekaan puhumaan. Oppilashuollonpalaveri ei siis auta, vaikka huoli lapsesta on muillakin koulun aikuisilla. Ap
Et siis tiedä missä lapsesi on, kenen kanssa ja mitä tekee? Olen sanaton
Joo nyt ap roti tähän touhuun. Voi olla vaikka maistelemassa tupakkaa tai kaljaa. Haistele kun tulee kotiin ja ratsaa reppu tai taskut. Toivottavasti on kotiintuloaika viimeistään seiskalta että ehtii hoitaa iltatoimet ennen nukkumaanmenoa.
Kouluasioista en olisi läheskään niin huolissaan kuin tuosta puhumattomuudesta. Minäkin epäilen, että jotain on tapahtunut eikä hän uskalla kertoa sulle syystä tai toisesta.
Sekään ei ole hyvä, että sä näytä tietävän mitä poikasi tekee. 13-vuotias on vielä lapsi. Sä et voi sallia lapsesi kulkevan jossain teillä tietämättömillä. Sun pitää laatia jotkut säännöt, että lapsi kertoo minne menee, vastaa jos soitat/tekstaat, tulee kotiin kun on sovittu. Jos hän ei noudata sääntöjä, tulee siitä seurauksia: ei puhelinta, ei rahaa jne.
Täällä on jo annettu paljon neuvoa näyttää rakkautta, mutta ilmeisesti poika tarvitsee myös rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että onko jotain sattunut, tai muuta joka ahdistaa lasta.
Jos itse alat itkeä noita tilanteita puidessa, niin voi olla ettei lapsi halua huolestuttaa asioillaan enempää.Meillä on aina näytetty avoimesti tunteet. Itkut ja naurut. Poika kyllä on tottunut että itken jos mua itkettää, eikä se siitä ahdistu.
Enkä usko että mitään erityistä olisi sattunut. Murrosikä selvästi jyllää, fyysiset muutokset selvästi havaittavissa. Kai on vaan ajatukset pojalla niin sekasin.
On vaan hirveä olo kun poika heittää koulun ihan ranttaliksi eikä mitään voi tehdä. Ehkä kuitenkin pahemmalta tuntuu se ettei poika enää puhu mulle mitään, huutaa vaan jos sitäkään..
Voi ap... Älä ole noin typerä. Se että poika on tottunut sun pillityksiin on ihan ok mutta se ei tarkoita sitä etteikö se vois ahdistaa. Jos poika tietää että oot tosi herkkä ja pahoitat sun mielen helposti, ei poika välttämättä uskalla sulle mitään puhua. Ei kukaan lapsi halua satuttaa vanhempiaan vaan mieluummin suojelee omilta murheilta. Vai kuinka mielellään itse avautuisit omista murheista itkevälle äidillesi. Entistä paskempi fiilis siitä tulee kun aattelee että nyt äidillekin tuli "mun takia" paha mieli. Koveta ap ittesi, nyt ei oo sinä ja sun tunteet vaan sun poika ja sen hyvinvointi. Ei se halua sua itkettää ja siks sulle puhua.
Olin tulossa kirjoittamaan samaa! Lapset eivät halua kertoa vanhemmille tunteistaan, jos he eivät ole varmoja kestääkö vanhemman psyyke. Itse koin itkevän äidin hämmentävänä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kutosella oleva ole edes teini vielä, ja hyvin harva poika murkkuilee alle teininä.
Meidän esikoisen murrosiän pahimmat vuodet olivat viidennellä ja kuudennella. Se lintsas, myöhästeli, ei tehnyt mitään tai jätti kamoja milloin minnekin... Keskustelut oli hankalia, kun ei vielä sitten oikein ymmärtänyt asioista, kuten muutaman vuoden vanhemman voisi olettaa ymmärtää.
Poika pääsi nippanappa luokiltaan ja yläkouluun. Sitä pelättiin niin pirukseen, että mitähän kaikkea p-skaa se tuo tullessaan.
Ei mitään, ei sitten yhtään mitään. Jannulla oli kolme myöhästymistä koko yläasteen aikana ja yhden kerran oli poissa, kun oli kuumetta. Läksyt tehty, kokeisiinkin luki ja 8-9 sai tulokseksi.
Ala-asteen opettaja kutsui vanhan luokkansa kahville ja tämä lensi kirjaimellisesti perseelleen. "mitä tolla on tapahtunut?!" Poika oli hyväkäytöksinen ja puhui reippaasti kaikille, eikä enää ynähdellyt tai leikkinyt nukkuvaa. Lisäksi oli sen 20 senttiä tullut pituuttakin lisää.
Pakko se vaan on ollut uskoa, että murkkuikä voi tulla toisille aikaisemminkin. Sitten se jannu kävi lukion kivasti ja nyt on yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siis niin, että isä ei oo kuvioissa? Onko ketään muuta pojalle tärkeää miestä?
En ihan ymmärrä miksi tämä on niin olennaista, mutta kun kysytte niin paljon niin ei ole. Ollaan erottu jo kymmenen vuotta sitten. Isäänsä poika näkee ihan liian harvoin, pari kertaa vuodessa vaan. Isä kun asuu niin kaukana. En tiedä pitävätkö yhteyttä mitenkään.
Mulla on uus mies ollut jo lähes yhtä kauan kun erosta on aikaa ja hän on pojalle kuin isä. Ennen touhusivat paljonkin yhdessä. Nyt ei miehellekään oikein mitään puhu tai mitään halua tehdä. Haluaa olla yksin vaan. Jos ei oo ulkona niin on omassa huoneessaan.
Ap
Miten sä et voi tietää, onko lapsesi isänsä kanssa tekemisissä? - ettekö te oikeasti keskustelu mistään, mitään? :O Vaihda kuulumisia?
Enkä tarkoita nyt tätä hetkeä, vaan jos kymmenen vuotta sitten on ero tullut... niin sähän olet ollut vastuussa isän kanssa niistä väleistä. Sä olet lapsen puolelta ollut järjestämässä soittoja tai tapaamisia. Eihän mikään neljä vuotias voi tämmöisestä olla vastuussa.
Kylläpäs rupes v-tuttamaan!
Onko siis niin, että isä ei oo kuvioissa? Onko ketään muuta pojalle tärkeää miestä?