15 vuotias ei tee itse ruokaa

No, eikö köksän etäopinnot luista?

Vierailija kirjoitti:

Öö, en tehnyt itsekään muistaakseni ku munakasta ja vanukasta. Mut mikäli on tarkoitus ryhtyä kokiksi tai leipuriksi niin lapset aloittaa jo 10 vuotiaana opettelee mitä ihmeellisiä leipomuksia

Minä tein 9-vuotiaana ensimmäisen kerran suklaakääretorttua yksin pikkuisella käsikäyttöisellä vatkaimella.Onnistui täydellisesti.Minusta tuli kokki...

Vierailija kirjoitti:

No, eikö köksän etäopinnot luista?

No, meidän lapsella ei ole köksää valinnaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, eikö köksän etäopinnot luista?

No, meidän lapsella ei ole köksää valinnaisena.

Ilmankos tuota voileivillä mennään!

Opetat tekemään. Meillä poika on 11 vuotiaasta tehnyt ruokaa, keittänyt perunat jne. Hieman vanhempana opetin tekeen kastikkeita ja keittoja ja 15 vuotiaana teki jo koko perheelle ruokaa, on kyllä aina tykännyt kokata ja leipoa muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla 18 v, eikä tee. Osaa kyllä.

pitäiskö laittaa tekemään jos aikoo syödä. Miksi te passaatte aikuisia ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Ei tee mun mieskään, 55 v. Siinä varottava esimerkki miehestä, jolle äiti teki kaiken valmiiksi. Opeta ja vaadi lapseltasi. Hänellä ollut koulussa kotsaa jo 3 vuotta, joten selitykset pois.

3 vuotta? Eihän sitä ole pakollisena kuin seiska luokalla. Toiseksi, et voi suoraan ikävuodesta päätellä luokka-astetta. 8- luokkalaisista alkuvuodesta syntyneet ovat täyttäneet ja 15- vuotta. 

En mäkään 15-vuotiaana tehnyt vapaaehtoisesti ruokaa, vaikka olenkin nainen. Meillä äiti uhrautui/uhriutui ja teki käytännössä kaikki ruuat. Kun oli joku, joka teki kaiken mun puolesta, niin miksi olisin vaivautunut tekemään asian itse? Usein kuitenkin hän otti minut tai veljeni jotenkin mukaan ruuanlaittoon, erityisesti viikonloppuisin. Pilko vihannekset, sekoita kastiketta, mittaa tämä ja tuo, sötkötä jauhelihaa pannulla. Meillä myös leivottiin aika paljon, ja siihen kyllä osallistuttiin ihan kiitettävästi.

Vasta kun muutin 20-vuotiaana omilleni, alkoi ruuanlaitto kiinnostaa (kun oli pakko itse tehdä eikä ollut varaa ostaa pelkkää einestä). Eli jos haluat 15-vuotiaan kiinnostuvan ruuanlaitosta, sun pitää oma-aloitteisesti ottaa se lapsi mukaan ruuanlaittoon, eihän se muuten mitään ikinä opi. "Hei voisitko tulla auttaan ruuanlaitossa? Jos voisit pilkkoa nää vihannekset, kiitos!" tai "Olen tulossa töistä kotiin. Ottaisitko x:n jääkaapista pöydälle ja laittaisit y:n verran vettä kiehumaan kattilaan? Mitta on siinä kaapissa, kattila tässä kaapissa."

Jotenkin teini-ikäisen lapsen kanssa oletetaan, että tietyn iän saavuttaminen tuo automaattisesti mukanaan tietynlaiset taidot, vaikka oikeasti ihminen noin keskimäärin oppii asioita ainoastaan toiston ja harjoittelun kautta.

En osannut minäkään ruokaa laittaa 15 ikäisenä. Ruuan suhteen olin kyllä aika valikoiva. Lähinnä voileivillä ja jollain hedelmällä elin 18 vuotiaaksi asti.

Meidän kotona ei lapset saanut osallistua ruuanlaittoon. Piti pysyä etäällä kuumista helloista ja kattiloista. Leipomiseen saatiin kyllä yleensä osallistua. Tosin taikinat taisi silti olla äidin tai isän tekemiä.

Esim. muistan joskus kun äiti teki lihapullia niin kysyin, että saanko minäkin tehdä. En saanut, koska raakaan lihaan ei saanut koskea. Toki äiti oli varmasti väsynyt (meitä oli 8 lasta) ja halusi saada ruuan nopeasti uuniin. Lapset olisivat olleet tiellä sotkemassa.

Kotitaloustunteja oli vain seiskaluokalla. Sekin turhaa, koska opettaja ihan kamala eikä osannut opettaa. Valinnaiseksi aineeksi en olisi kotsaa ottanut pahimmassa painajaisessakaan.

Ammattikoulussa oli jokunen kotsan tunti. Siellä saatoin oppiakin jotain. Opettaja oli erittäin hyvä.

Ruokia aloin valmistaa itse 18 vuotiaana. Innostus ruuan tekemiseen tuli, koska halusin syödä terveellisemmin ja lisäksi minulla oli purentaongelma mikä vaikeutti syömistä. Opettelin tekemään (ja syömään, olin tosi nirso) esim. puuroja ja tehosekoittimella soseita.

Muista kotitöistä kuten pyykinpesun opin ollessani 18 ikäisenä psyk.osastolla hoidossa.

Voi olla, että olisi ehkä ollut hyvä jos äiti olisi ottanut meitä lapsia pienestä pitäen mukaan ruuanlaittoon. Mutta toisaalta ymmärrän, koska meitä oli iso perhe. Äiti oli suurimmaksi osaksi kotiäitinä ja isä kävi töissä.

Sinun olisi pitänyt opettaa häntä kun hän oli jotain viisivuotias kun lapsi olisi todennäköisesti halunnut tehdä sitä mitä äitikin teki. Tyhmyydestä ja ymmärtämättömyhdestä voi monesti myöhemmin olla kiusaa.

Vierailija kirjoitti:

Vai että oikein heitteillejättö, kun lapset on opetettu tekemään ruokaa. :D

Minulla on 7 poikaa, joista jokainen on ikätasonsa mukaan otettu mukaan kotiaskareisiin. Nyt kolme näistä pojista on jo maailmalla, eikä asunnot ole mitään poikamies sikolättejä, vaan perussiistejä. Osaavat kokata, eikä miniäehdokkaatkaan joudu tekemään kaikkea kotona.

Nuoremmat tekevät mitä osaavat, ja opettelevat kokoajan lisää. Nuorin, 4 vuotiaskin osaa täyttää astianpesukoneen, kerätä lelunsa ja viedä pyykkinsä likapyykkikoriin ja opettelee mielellään imuroimista, luutuamista ja pölyjen pyyhintää. Näissä toki sotkee vielä enemmän kuin siivoaa, mutta kokemukseni kertoo, että tämä kannattaa.

Mainiota. Siinä on esimerkkiä muillekin vanhemmille.

Hah, meillä 15v poika tekee just currykanaa. Ja ihan sen takia että oppii tekemään ruokaa ja arvostamaan myös muiden tekemää ruokaa. Niin ja tietty sitten tekee vaikutuksen tyttöihin myöhemmin kun osaa tehdä vaikka mitä.