Lue keskustelun säännöt.
Vasta terapiassa sain lapsuudenaikaisen tapahtuman mieleeni. miten päästä yli siitä?
20.04.2021 |
Mietin sitä joka päivä. Paikalla oli Enoni, isoveljeni ja isosiskoni ja hänen poikaystävänsä. Kaikki väittävät, että olen kuvitellut koko tilanteen. Muistan hyvin elävästi kun isosiskon poikaystävä r a i s k a s i minut kun olin juuri täyttänyt 12 vuotta. Jotenkin se tapahtuma sulkeutui mielestäni. Olin muutenkin masentunut ja ajattelin "mitä väliä"
R a i skaaja oli 19-vuotias. Huusin kyllä, että lopeta, mutta rimpuilu ja huuto ei auttanut. Ei osannut kieltä, mutta luulisi että rimpuilu ja huutaminen kertoisi jotakin, että toinen ei tahdo?
Nykyään jatkuvat painajaiset.
Pidetäänkö minua hulluna,
jos nyt hakeudun terapiaan?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla tottakin, mutta saattaa myös olla valemuisto. Googleta sana valemuisto, etsi tietoa aiheesta.
Yhteen aikaan Amerikassa oli suuri buumi, että paljon ihmisiä innostui käymään terapiassa. Ja sitten terapian myötä alkoi suurella joukolla ihmisiä tulla mieleen muistoja, joissa heitä on hyväksikäytetty yleensä sukulaisten toimesta. Monet perhesuhteet meni rikki ja myöhemmin kun ilmiötä on tutkittu niin tutkijat ja myös monet terapiassa itse käyneet ovat todenneet, että kyseiset muistot eivät olleetkaan totta, vaan terapiassa luotiin vahingossa ihmisille valemuistoja.
Suomessakin on näin käynyt monta kertaa. Yksi Yle Perjantai minidokkari myös käsitteli tätä aihetta, etsi ja katso se. Ja ole varovainen ennen kuin alat syyttelemään ihmisiä. Ja mieti myös terapiaasi, johdatteleeko terapeutti sinua jollain lailla ajattelemaan, että ongelmasi saattaisivat johtua hyväksikäytöstä? Näin ne valemuistot syntyy, jos terapeutti on epäpätevä ja johdattelee asiakastaan "muistamaan" asioita.
Ja ota huomioon, että terapeutti saattaa olla epäpätevä, vaikka hänellä olisi psykiatrin tai psykologin koulutus tai mikä tahansa muu hieno ammattititteli. Mahdollinen hyväksikäyttökokemus lapsuudessa on helppo syyllinen sinun henkisiin ongelmiin, mutta henkiset ongelmasi saattavat johtua myös jostain muustakin asiasta tai kokemuksesta.
Eiku hetkinen, eihän aloittaja ole edes käynyt terapiassa eli ei kukaan ole ainakaan häntä voinut johdatella valemuistoon. Eli koko viestini on aika turha. Mutta te, jotka väitätte valemuistoksi niin huomatkaa, että se on aika suuri osoitus, ettei välttämättä ole valemuisto, kun aloittaja ei ole käynyt terapiassa. Yleensä nämä valemuistot syntyvät terapian myötä. Joissain tapauksissa myös ilman terapiaa, mutta se on paljon harvinaisempaa.
Luehan otsikko uudelleen: "vasta terapiassa sain lapsuudenaikaisen tapahtuman mieleeni"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin mummoni kanssa saunassa. Menin suihkuun. Hän istui penkille viereen ja sanoi leveä hymy kasvoillaan: ”Mää katselen kun sää peset.”
Olin 11-vuotias. En ole ollut terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla tottakin, mutta saattaa myös olla valemuisto. Googleta sana valemuisto, etsi tietoa aiheesta.
Yhteen aikaan Amerikassa oli suuri buumi, että paljon ihmisiä innostui käymään terapiassa. Ja sitten terapian myötä alkoi suurella joukolla ihmisiä tulla mieleen muistoja, joissa heitä on hyväksikäytetty yleensä sukulaisten toimesta. Monet perhesuhteet meni rikki ja myöhemmin kun ilmiötä on tutkittu niin tutkijat ja myös monet terapiassa itse käyneet ovat todenneet, että kyseiset muistot eivät olleetkaan totta, vaan terapiassa luotiin vahingossa ihmisille valemuistoja.
Suomessakin on näin käynyt monta kertaa. Yksi Yle Perjantai minidokkari myös käsitteli tätä aihetta, etsi ja katso se. Ja ole varovainen ennen kuin alat syyttelemään ihmisiä. Ja mieti myös terapiaasi, johdatteleeko terapeutti sinua jollain lailla ajattelemaan, että ongelmasi saattaisivat johtua hyväksikäytöstä? Näin ne valemuistot syntyy, jos terapeutti on epäpätevä ja johdattelee asiakastaan "muistamaan" asioita.
Ja ota huomioon, että terapeutti saattaa olla epäpätevä, vaikka hänellä olisi psykiatrin tai psykologin koulutus tai mikä tahansa muu hieno ammattititteli. Mahdollinen hyväksikäyttökokemus lapsuudessa on helppo syyllinen sinun henkisiin ongelmiin, mutta henkiset ongelmasi saattavat johtua myös jostain muustakin asiasta tai kokemuksesta.
Se Ylen minidokkari oli hämmentävä. Minä uskoin sitä tyttöä. Isänsä tuumasi vaan jotain "sitä minäkin" kun tyttö perui väitteensä. Eikö syytön olisi ollut tunteikkaampi?
Minäkin muistin asioita vasta, kun aloin niitä terapiassa avaamaan. Kaikki loksahti paikoilleen.
Minusta tunteiden näyttämisen vaatimus on pöljää. Jotkut eivät vain ole kovin tunteellisia tai jos ovat niin eivät halua näyttää sitä muille vaan tunteilevat vasta kun saavat olla omassa rauhassa. Ainakin itse olen tällainen. Yksin vollotan elokuville, mutta en todellakaan itke jos katson elokuvaa jonkun toisen kanssa. Ja jos on riita, niin mieluummin poistun tilanteesta ja päästelen höyryjä yksikseni ja palaan asiaan kun tunteet ovat laantuneet ja olen rauhoittunut.
Eli kyseinen isä on saattanut tuntea suurta helpotusta ja iloa, mutta ei vaan osannut tai halunnut sitä tyttärelleen näyttää siinä kyseisellä hetkellä.
Nääkkeri raiskaa, talossa puutarhassa