Mentiinkö ennen kylään, vaikka siellä joku oli influenssan ankarissa kourissa? Siis pelättiinkö ennen tauteja vähemmän?
Menisittekö nykyään?
Onko viisasta päästää lasta kaverille, kun siellä on influenssatapaus (todella kova)?
Kommentit (62)
En tietenkään menis tahallani tautia hankkimaan.
Olihan vesirokko bileitäkin kunnes jollekin kåvi sitten vähän huonommin saadun taudin kanssa.
Tämähän se näissä taudeista onkin se juju kun toiselle voi tulla pikku nuha ja toiselta vie hengen.
No ei ole koskaan kyläilty ehdoin tahdoin taloudessa jossa joku sairastaa. Mutta ennen ajateltiin myös sairastamisen kuuluvan elämään ja oli ihan hyväksyttävää että silloinkin joku riskiryhmäläinen saattoi sairastua vakavasti tai jopa menehtyä. Oli normaalia, että vakava sairaus kuten influenssa aiheutti helposti jälkitauteja. Ajatella, niistä ajoista on vain reilu vuosi. Koskahan maalaisjärki voittaa tämän humpuukin?
Mikä sitten on ennen...?
Ennen koronaa oli jollain tavalla jopa sankarillista, että flunssan tullen painoi vain normaalisti töitä toimistolla. Tartuntariskistä ei piitattu tai jos vaikka joku työkaveri itsekseen sitä mielessään harmitteli, niin kukaan ei kuitenkaan sanonut ikinä mitään.
Tuttavaperhekin saattoi tulla kylään niin että vasta kun tulivat, huomasi, että joku perheestä yskii tai ääni on ihan pois tai jotain. Tosi "kiva". Sen verran että jos oli pikkuvauva perheessä, niin ihmiset olivat tarkempia, mutta eipä juuri muuten,
Tästä koronasta kyllä toivoisi sen jäävän, ettei kukaan lähde sairaana liikkeelle toisia varta vasten tartuttamaan. Ei kyse ole pelosta, mutta aivan turhaahan noita flunssia on sairastaa. Etätyöstäkin on nyt opittu, että se onnistuu ihan hyvin monessa paikassa.
Omaa lapsuutta kun muistelee, niin ei ainakaan miltään räkätaudeilta tunnuttu suuremmin lapsia suojelevan, leikkimässä käytiin puolin ja toisin, vaikka oli kuumetta yms. jos toinen vain jaksoi leikkiä ja kouluun tultiin yskimään ja niistämän, jos ei kuumetta ollut.
No en ole kyllä koskaan kyläillyt kenenkään flunssa/yrjö/ripulisairaan luona. Eikä omat lapsenikaan. Kuka edes haluaa sairaana vieraita? Emäntä keittää kahvit ja tekee leivät ja "sorry käynpäs tässä välissä yrjöllä ja vääntämässä ripulit". Juu ei.
Kyllähän vielä 2020 alussa lapset meni päiväkotiin ja kouluun nuhaisina. Jos ei ollut kuumetta niin sai kyllä olla aika räkäinen ja aivasteleva, ennenkuin jäi kotiin.
Ei kai influenssaa sairastavien luokse olla koskaan varta vasten menty, mutta tavallisiin flunssiin suhtautuminen on aiemmin ennen koronaa ollut kyllä todella sallivaa tapaamisien suhteen. Yleensä tuttavat saattoivat ennen kyläilyä kertoa, että on vähän flunssaa, tuletteko käymään siitä huolimatta. Ja käytännössä kukaan ei perunut tapaamisia ellei ollut todella kipeä. Saa nähdä muuttuuko asenteet enää koronan jälkeen koskaan joustavammiksi.
Pientä nuhaa ei pelätty. Musta surma oli varmaan eri juttu.
Ei tietenkään menty, mutta aina on ollut vanhempia, jotka eivät välitä. Kylään menevä lapsi ei tiedä että joku perheestä onkin sairaana.
Meillä tarttui vesirokko naapurin lapsista, ilmeni vasta siinä vaiheessa, kun oma lapsi oli sairaana ja jo tervehtyneet kaverit tulivat hakemaan pihalle.
Osallistuin muutama vuosi sitten terveydenhuollon järjestämälle kurssille, jossa ohjaaja painotti, että jokaiseen tapaamiseen osallistuminen olisi tärkeää ja hänen mukaansa flunssassa voi ihan hyvin tulla mukaan, koska flunssan voi saada kauppareissullakin. Tuskin enää ohjeistaa näin..
Olin lapsena 1960-70- luvulla kaverini luona kaiket illat kun hänellä oli vihurirokko ja vesirokko. Kummankaan vanhemmat eivät sitä vastustelleet. Sain häneltä vihurirokon, vesirokkoa en saanut vaikka sanotaan sen olevan erittäin herkästi tarttuva tauti.
Muistan montakin tapausta, kun eri tyttöystävä oli ollut kuumeessa ja silti tavattiin. Koska "nussimalla nuha lähtee".
Ei ehkä pitäisi, mutta en kyllä ikinä saanut flunssia/kuumetta näiltä. Flunssaa/kuumetta ei ainakaan siis pelätty tarttuvan.
Pomo käski töihin vatsataudissakin. "Eihän se kestä kuin päivän." Samoin jokaisessa isommassa ja pienemmässäkin flunssassa piti töihin tulla, jos vain pääsi ylös sängystä - muuten olit paska työntekijä, joka vain pilasi pomon työviikon.
Kavereita nähtiin puolin ja toisin ja juhlissa oli aina joku, joka oli just tulossa kipeeksi tai ollut kipeänä, "nenä vähän vuotaa".
Jos joku ilmoitti, että Paavolla on nyt kuumetta, ja edellisenä päivänä just nähty, ei siitä saanut paskahalvausta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sitten on ennen...?
Ennen koronaa oli jollain tavalla jopa sankarillista, että flunssan tullen painoi vain normaalisti töitä toimistolla. Tartuntariskistä ei piitattu tai jos vaikka joku työkaveri itsekseen sitä mielessään harmitteli, niin kukaan ei kuitenkaan sanonut ikinä mitään.
Tuttavaperhekin saattoi tulla kylään niin että vasta kun tulivat, huomasi, että joku perheestä yskii tai ääni on ihan pois tai jotain. Tosi "kiva". Sen verran että jos oli pikkuvauva perheessä, niin ihmiset olivat tarkempia, mutta eipä juuri muuten,
Tästä koronasta kyllä toivoisi sen jäävän, ettei kukaan lähde sairaana liikkeelle toisia varta vasten tartuttamaan. Ei kyse ole pelosta, mutta aivan turhaahan noita flunssia on sairastaa. Etätyöstäkin on nyt opittu, että se onnistuu ihan hyvin monessa paikassa.
Influenssassa ei kyllä töitä tehdä, tavalliset kuumeflunssat ovat sitten ihan eri juttu. Mulla on kerran ollut influenssa ja se oli aivan kamalaa. Ihan eri tauti kuin pahinkaan kuumeflunssa mitä on ollut. Influenssa on ankara ja pitkä. Itse jaksoin yli viikon ja sitten jäin päivystyksestä sairaalaan ankaraa kuumetta potemaan. Siellä löytyi sitten viruskeuhkokuumekin ja vierähti kolme viikkoa.
Ja ikää oli 33 silloin.
Ei käyty sairaiden luona kylässä tai jos kotona oli joku sairaana. Samoin peruttiin tulossa olevat vieraat, jos joku oli sairaana. Ja ihan 80-90 -luvuilla oli tämä kotipuolessa normaali toimintatapa.
Ei menty, eikä silloin lähdetty kipeänä kylillekään. Ihmisillä oli vielä terve järki.
Täytyy nyt muistaa, että influenssa ja muut taudit oli ihan oikeita tauteja mistä oli haittaa tai potentiaalista vaaraa. Ne ei ilmenneet pelkästään testissä tai jollekin tuli kurkku kipeäksi. Niitä ei haluttu ihan luonnostaan koska kaikki ymmärsi ne ikäviksi taudeiksi.
Ei menty. Tauti ku tauti niin pystyttiin poissa.