Mentiinkö ennen kylään, vaikka siellä joku oli influenssan ankarissa kourissa? Siis pelättiinkö ennen tauteja vähemmän?

Juu, kyllä me lapsuudessani käytiin kylässä, vaikka joku olisi sänkypotilaana ollut. Ainoastaan oksennustautisia vältettiin. Isä myös yritti painostaa kipeänä kouluun, vaikken olisi halunnut mennä.

Ja ihan viime vuoden alkupuolellahan oltiin yskäisinä ja nuhaisina töissä ja kouluissa. Kyläiltiinkin, muttei sentään kovin kipeiden luona.

Turun kansainväliseen päiväkotiin tuli joku influenssavirusta erittävä. Tulos: Henkilökunta ja lapsia sairastui ankaraan tautiin ja koko päiväkoti piti sulkea. Kaksi lasta joutui sairaalaan. Sairastuneet olivat pitkään pois. Tästä oli silloin uutinen.

Että sellainen "flunssa"...

Ei menty. Jos isäntäväki sanoo että on pöpöjä niiin ei vieraita.Varsinkin vatsataudit kuten norovirus viheliäisiä. 

Oikeen mentiin hakemaan se tauti. Muistan kun lapsena oli rokkoja, naapurin tenavat tulivat hakemaan sen kun on lievempi lapsena sairastettuna.

Ei se ennen vanhaan tällaista vöyhötystä ollut. Olimme 9 lasta ja vanhemmat pienessä asunnossa.En muista milloinkaan mitään flunssaa enkä muitakaan sairauksia. 

Tämä lääkkeiden ylisyönti on mennyt aivan liian pitkälle. 

Ennen koronaa ei kyllä perusflunssista välttämättä edes infottu vieraille. Työpaikalla niistettiin ihan huoletta, joskus joku saattoi sanoa, että mene kotiin, kun oikein sairaan näköinen oli.

Vauva-aikana saattoi olla vähän tarkempaa, mutta ei mulla kyllä ollut kuin yksi kaveri, joka tunnollisesti tiedotti tai jäi pois yhteisistä sovituista tapaamisista, kun nenä vuoti lapsella. Useimmat oli sitä mieltä, että ainahan lapsilla vähän nenä vuotaa. Ja yksi toinen perhe, jossa emäntä heti ovelta osoitti vessaa ja antoi ymmärtää, että siellä sopii pestä kädet.

Oksennustaudit ja kuumeet tietty eri asia, niissä jäätiin kotiin sairastamaan.

No ei menty.

Influenssa onkin sitten ihan eri tauti. Turha selittää tavallisista flunssista.

No ei mun lapsuudessa ja nuoruudessa 70-80-luvulla menty, eikä sittemmin oman perheen tapoihinkaan ole tuo kuulunut. Mutta muistan, kun lapsemme olivat alakoululaisia, niin jopa opettaja huomautti, että ei pienen flunssan takia kotiin tarvitse jäädä. Meillä kun lapset jäivät koulusta pois, jos oli flunssaa tai vaikka päänsärky. Ikinä en tehnyt niin kuin monet muut, että särkylääkettä vaan ja kouluun. Minusta ihan hullua lähteä edes vähän sairaana sairastumaan lisää ja tartuttamaan muita. Uskon, että osittain tämän varovaisuuden takia meidän lapset eivät koskaan ole käyneet lääkärissä flunssan takia. Nopeasti meni aina flunssa ohi, muut kun meni puolikuntoisena kouluun, niin kohta olikin kunnon tauti ja pitkä poissaolo.

Sama pätee mielestäni myös tähän koronaan, kotona pysytään jos on oireita. Ei ole mielestäni mitään hysterisointia, mutta käsidesit ja naamarätit jätän käyttämättä. 

No ei kyllä ikinä ole tullut mieleen mennä räkätautisen luo kyläilemään ja väkisin flunssaa hankkimaan :D Harvinaisen pökerö avaus.

Kun olin pieni niin vietin kesät maalla mummolassa (70-luvulla) serkkujen kanssa. Jos oltiin vähän kipeitä niin ei soiteltu lääkärille vaan jos eläinlääkäri kävi katsomassa lehmiä niin se tarkasti myös kipeät ihmiset 😅

Koulussa jos tuli kuumetta niin sai mennä parhaan kaverin kanssa kotiin. Joskus jotkut lämmittivät kuumemittaria patterilla, varsinkin ennen kokeita. Mutta jos oli jotain kivaa tiedossa niin ei pienet kuumeet haitannut.

Se on kummallista, että itsekin ajattelee "ennen", kun ajattelee aikaa ennen koronaa.

Se on aikamoinen jakaja monen asian suhteen.

Tottakai. Mitään muuta ei tehtykään 40.5 asteen kuumeessa, päänsärkyisenä ja keuhkokipuisena kuin kyläiltiin. Sehän ihmisellä on aina sairaana ensimmäiseksi mielessä, kyläily.

Ei meitä 60 -luvulla eristyksissä pidetty. Yksi luokkakavereistani oli bakteeri-aivokalvontulehduksessa kotona ja me kävimme joka päivä katsomassa. Kukaan muu ei sairastunut. Samoin kun oli joku rokko se joko tuli kaikkiin tai ei

Ei yleensä menty. Muistan kyllä oli varmaan 70-luvun loppua, kun olin kovassa kuumeessa. Yritin syödä keittoa, vaikka ei tietysti maistunut. Naapurin täti istui pöydässä marmattamassa, kun kipeenäkin pitäisi kyllä syödä.

mummo kävi katsomassa mua kun taistelin influenssassa. toi mulle lelun mutta en jaksanut nousta edes sängystä. mummokin sairastui ja kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Mitään muuta ei tehtykään 40.5 asteen kuumeessa, päänsärkyisenä ja keuhkokipuisena kuin kyläiltiin. Sehän ihmisellä on aina sairaana ensimmäiseksi mielessä, kyläily.

Ei sairaat tietenkään juossu pitkin kyliä. Muistan, että lapsena/nuorena kyläiltiin kavereilla vaikka esim. pikkusisaret olivat sairaana. Siellä ne pyöri yöpuvuissaan posket punottaen seassa. Nykyään ollaan tarkempia, jo ennen koronaa.

Mentiin kylään tietysti,oli mustasurma,Espanja tauti,hinkuyskä.Äitini tubi ollut,koteloitunyt,en tiedä me lapset minä ehkä sain..keuhkoissa pleura jostain. Hinkuyskä epäilykin ollut itsellä.En ole vanha vielä..Nuorempana sairastin enempi talvella oli flunssa.Rokkoja ei juuri,lievä vesirokko?joku pari vesikelloa oliko ?Korona veisi hengen..

Muistakaa kaikki ketjun lukijat, että ihmisen immuunipuolustuksen kehityksen kannalta olisi erittäin tärkeää, että elimistö kohtaa säännöllisesti taudinaiheuttajia. Nykyihminen kohtaa niitä normaalioloissakin liian vähän, saati nyt korona-aikaan. Tästä seurauksena elimistö alkaa taistella itseään vastaan, mistä seuraa autoimmuunitauteja. Sääliksi käy lapset, joilta nyt jää immuunipuolustus kehittymättä normaalisti. Mitä käykään, kun maailma avautuu. Ainakin paljon räkätauteja kaikille, toivottavasti ei pahempaa.

Ei menty, tietenkään. Influenssa on paha tauti ja sairas tarvitsee lepoa.

Eikä ennen nimitetty viisautta peloksi.

Pelkurilla ei muuta ole mielessäkään kuin mustavalkoinen pelko ja uhma, joista kummastakin on järki kaukana.