Vainyläluokkajutut - mitkä asiat kuuluu yläluokkaisuuteen
Keskiluokkaketjun innoittamana,
kerätään yläluokan elämäntapaan liittyviä ominaispiirteitä. Monestihan sanotaan, että yläluokka pyrkii piilottamaan varallisuuttaan/asemaansa, joten mistä yläluokkaisuuden sitten tunnistaa?
Kommentit (88)
Luulen, että "yläluokassa" on pienemmät piirit kuin keskiluokassa. Toki yläluokan edustajat ovat aina kohteliaita (erinomaiset käytöstavat), mutta oikeaan sisäpiirin pääseminen ja hyväksytyksi tuleminen on vaikeampaa kuin keskiluokassa?
Kuinka moni tuntee oikeasti rikkaita tai yläluokkaisia? Ja onko ne edes sama asia Suomessa?
Minä kävin koulua alueella, johon tuli Helsingin varakkaimmalta alueelta lapsia ja niitä lapsia ei kyllä erottanut mitenkään keskiluokkaisista lapsista. Tavaraa oli varmasti enemmän ja asunto meren rannalla. Keskimääräistä useammin oli perheessä alkoholiongelmaa tms ongelmaa. Raha kun tahtoo pahentaa riippuvuuksia. Mutta tämä oli 80-luvulla.
Ehkä asia on nyt toisin. Kuka on ollut koulussa oikeasti rikkaiden kanssa 2000-luvulla?
Yhden ainoan suomenruotsalaisen rikkaan naisen olen tavannut ja mitenkään muuten ei eronnut muista kui; että asuntoa oli montaa sorttia. Kallis kerrostaloasunto Helsingissä, Kirkkonummella iso huvila ja saaristossa kesäasunto. Yhdessä asunnossa kävin ja se oli toki sisustettu kalliilla materiaaleilla, mutta tyylillisesti se ei eronnut omasta sisustustavasta. Eli oli kodikas, maanläheisiä värejä, myös kirkkaita värejä. Ei mitään mustavalkoista metallia, mikä ehkä enemmän kuuluu sellaiseen mielikuvaan uusrikkaista.
Katse oli varmaan arvioivampi kuin tavallisella tallaajalla ja odotukset toisille ihmisille suurempia. Rikkauteen kuuluu mahdollisuus hoitaa asiat niin kuin haluaa ja siksi vaatimukset muita kohtaan voivat nousta, vaikkei mitenkään ilkeäksi muuttuisikaan. Ikäänkuin halua tyytyä siihen, minkälaisia ihmiset ovat ehkä voi puuttua.
Mutta sitten taas toisaalta. Minun isäni oli iso johtaja isossa firmassa. Asuu kauniaisissa uuden vaimonsa kanssa isossa talossa, tavarat ovat ns uusantiikkia, tapetit kalliita luontoaiheisia ja auto ja mökki tietysti hienoja. Tai näin siis asiat olivat 20 vuotta sitten kun viimeksi isäni näin. Mitään näistä en tule perimään, koska hän juristina osaa kyllä lahjoitella pmaisuutensa etukäteen muille, minä kun en kelpaa.
Yläluokkaiset naiset on ladylikeja, joilla on aina nudenväriset sukkahout jalassa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tunne Suomessa yhtäkään yläluokkaan kuuluvaa ihmistä, en edes etäisesti. Jäin oikein pohtimaan tätä. Kaikki varakkaat ja komean uran johtotehtävissä tai politiikassa tehneet ihmiset tuttavapiirissäni ovat mielestäni ylempää keskiluokkaa eli ovat aika tavallisista oloista kotoisin, itse opiskelleet ja tehneet todella paljon töitä jne, ei heillä ole perittyä omaisuutta tai mitään kartanoita.
Suomalainen yläluokka taitaa olla tosi pieni, siihen kuuluvat perheet saa varmaan sormin laskettua. En osaa kyllä sanoa, millaisia piirteitä heillä on. Ruotsinkielinen sukunimi?
Mun mielestä tämä kertoo, miksi suomalaiset luulee, ettei Suomessa ole sosiaaliluokkia. Nämä yläluokkaiset elävät muiden joukossa keskiluokkaisen näköisesti, ja yläluokka näkyy heillä suvun kesken ja muun yläluokan kesken.
Tunnen montakin yläluokkaista, mutta heidän yläluokka ei näy työelämässä, työkavereiden kanssa puhuessa, vaatteista tai autoista. Jos tutustuu henkilökohtaisemmin, se alkaa pilkistää. Suvulla on ehkä kartano, ritarihuoneelle tulee kutsu. Perinnöt ovat vähän omaa luokkaansa, ja niissä mietitään tosissaan, kenelle arvonimi periytyy, ja kenellä on ensisijassa oikeus asua siihen liittyvää kartanoa. Elämä muutenkin lähtee vähän eri lähtöoletuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi jännä piirre joka yhdistää kaikkia yläluokkaisia jotka tunnen on tietynlainen avarakatseisuus. Kaikille puhutaan kohteliaasti ja samalla tavalla, oli sitten resuinen kylähullu tai kirurgi.
Keskiluokkaisissa esiintyy paljon enemmän hätäilyä siitä, että ollaan yhteyksissä vain oikean statuksen porukan kanssa.
Tämä on todellakin totta. Avarakatseisuus todella täsmää kyllä tietämiini aatelisiin sekä ns. kulttuurisukujen kasvatteihin. He kohtelevat kaikkia ihmisiä hyvin, avarakatseisesti ja tasaveroisesti sekä kohteliaasti.
Nousukkaat ja osin alempi keskiluokka sen sijaan katsovat koiria karvoihin voimakkaasti ja ovat pinnallisten asioiden perässä sekä pyrkyrimäisesti haluavat hakeutua niiden "itseään parempien" seuraan ja halveksivat voimakkaasti niitä itseään huonompina pitämiään.
Olen ylempänä virkamiehenä tavannut paljonkin maaseutuaatelia. Tasaveroinen ei ole se mitä ensimmäiseksi tulee heidän asenteesta mieleen.
Olen kotoisen kommunisti-valtiosta. Mun äiti on ollut eläkkeellä 8 vuotta. Minä vaan haluaan sanoa että siellä hänen eläke on parempi kuin Suomessa.
1. Noin 300euroa lääke kortti vuodessa( pari euroa voi ostaa silmätipat, Suomessa varmasti yli 10 euroa, niin iso summa että hän aina ostaa mulle paljon lääkettä kun käyn siellä ja minä tuon tänne)
2. Eläke raha nousee joka vuosi. Ei veroa .
3. Lahja entiseltä työpaikalta monta kertaa vuodessa. Lahja voi olla rahaa, ruokaa, vaikka mitä.
4. Melkein ilmainen sairaus hoito, 5% omavastuu.
5. Velaton koti, matalat kulut. Suomessa vastike on liian korkea, mun äiti maksaa 2euroa vastike kuussa.
Erilaoset sairaudet, stressi sekä lääleteollisuuden myrkyt voivat vaikuttaa kenen tahanda kehoon, oli yläluokkaa tai ei. Aateliusmon verenperinnössä. Ja käytöksessä.
Moukat ovat moukkia, vaikka nousukkaina laitetaan vaikka työväenluokasta se tiedetakki tai lääkäritakki päälle.