Lapsen mummon käytös harmittaa

Olemme 35-vuotias pariskunta, ja meillä on yksi nyt jo ekaluokkalainen lapsi. Taloudellinen tilanteemme on kaikin puolin hyvä ja tasapainoinen, ja saamme itse hankittua kaiken tarvitsemamme kuten tähänkin saakka.

Lapsen mummo on nyt viimeisen vuoden aikana ottanut jonkinlaiseksi pakkomielteekseen lapsemme ulkovaatteet. Lapsi kulkee uusissa, ehjissä ja laadukkaissa vaatteissa.

Moni olisi varmaan tästä kiitollinen, ja usein lukee/kuulee, että kunpa isovanhemmat ostaisivatkin jotain.

Mekin otamme vaatelahjat yleensä kiitollisina vastaan, eikä siinä mitään. Mummon kanssa tämä on kuitenkin toisenlaista, emmekä kumpikaan mieheni kanssa pidä mummon tavasta toteuttaa tätä vaateasiaa.

Kyse ei ole erilaisista mieltymyksistä tai siitäkään, että mummo ostaisi väärää kokoa. Emme vain pidä siitä, että mummo saa päähänsä ostaa kumpparit ja raivostuu, kun olemmekin ne jo ostaneet ja kerromme että emme tarvitse enää kolmansia peruskumppareiden ja vuorellisten lisäksi.

Esimerkiksi syksyllä kävi niin, että mummo ilmoitti ostavansa lapselle toppavaatteet ja soittelevansa sitten, kun haluaisi hakea lapsen mukaan ostoksille. Tämä olikin ok, mutta kun ilmat alkoivat viiletä eikä mummoa näkynyt tai kuulunut, lähdimme itse vaateostoksille. Lapsi sai kahdet toppavarusteet sekä ns. paremman takin kenkineen ym. juttuineen, sellaisen, millä lähinnä mennään autosta kauppaan tai muuta vastaavaa. Kun mummo lopulta soitti, kerroimme jo tehneemme ostokset. Reaktio? Mummo loukkaantui aivan hirveästi.

Viime viikolla hän loukkaantui, kun olisi halunnut lähteä ostamaan keväisiä ulkovaatteita lapselle ja sanoimme, ettei tarvitse, koska olemme jo ostaneet. Kerroimme, että esimerkiksi kevyempää ja kesäisempää vaatetta tarvitaan, jos tuntuu että jotain haluaa ostaa. Oli edelleen loukkaantunut.

Meillä on miehen kanssa ollut alusta saakka se periaate, että itse ostetaan ja varsinkin nämä vaateasiat on jostain syystä meille sellaisia asioita, että mieluiten ostellaan itse. (Siis asia erikseen nämä jouluisin tai vaikka synttäreiltä tulevat vaatteet. Niistä antajat on yleensä kyselleet että tarvittaisko jotakin. Tämä tulee näiltä muilta sukulaisilta ja kummeilta jotenkin niin eri tavalla.)

Lähinnä minä nyt ihmettelen, että miksihän tämä on mennyt tällaiseksi ja miten tämän voisi lopettaa? On ok jos mummo silloin tällöin ostelisi jotain, mutta tuo jatkuva loukkaantuminen ja ylipäätään asian ilmoitusluontoisuus kuinka "Minä sitten ostan Saaralle x" kummastuttaa ja harmittaa.

Aiemmin vastaava kohde oli jostain syystä Saaran hiukset. Käytimme lasta kampaamossa kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa, joten lapsella oli aivan normaalit hiukset. Lapsi halusi kasvattaa hiuksiaan, mutta tämä ei sopinut mummolle ja kerran lapsi tulikin kotiin huomattavasti lyhyemmillä hiuksilla. Ilman, että asiasta olisi mitenkään keskusteltu etukäteen. Oli vain puhe, että lapsi voi lähteä mummon kanssa ja että tasataan sentti, pari. Tietysti kysyimme asiasta ja mummon vastaus kuului, että kun ne lyhyetkin sopii sille niin hyvin.

Sekä mies että minä koimme, että mummo käveli ylitsemme asiassa, ja halusimme jatkossa hoitaa kampaamokäynnit itse. Tuloksena mummon loukkaantuminen.

Tämä sama ylikävelty tunne tulee näistä vaateasioistakin.