Ihminen keskellä sekasortoista kotia
Onko tässä aina kyse jostakin mielenterveysongelmasta? Likaakin joo, mutta noin ylipäätään kaikki muukin. Kummallisia muovipussukoita ja kasseja täynnä sälää. Jokainen asia jäänyt kesken ja tarvikkeet siihen. Verhot puoliksi asennettu.
Normaalia?
Kommentit (23)
Luultavasti joku mt-ongelma. Ehkä masennus.
Itselläni oli masennuksen aikana koti ihan hujanhajan kun ei vaan löytynyt innostusta tehdä yhtään mitään
Minä tiedän tuollaisia ihmisiä, jotka kuitenkin käyvät läävästään normaalisti töissä. En tajua kuinka tuo yhtälö toimii, eikö sotku häiritse, eikö pelota että sinne tulee luteita/torakoita/täitä. En tiedä.
Tiedän kaksi tällaista ihmistä. Toinen on menestyvä taiteilija, joka laski standardejaan pikkulapsiajaksi. Toinen on adhd, jolla on toiminnanohjausongelma. Kaikki romu ja sälä ovat eri vaiheissa olevia "projekteja". Esimerkiksi kevätverhojen vaihto voi kestää viikkoja, koska ne kiinnitetään klipsu kerrallaan... :'D Ai niin, ja sitten on yksi työtön hamstraaja. Mies ei kykene luopumaan mistään ja lienee masentunutkin, koska kämpässä ei ole siivottu vuosikausiin. Huoneesta toiseen kulkee kapeita, romuvuorten reunustamia polkuja.
Kaverini on tälläinen. Rohmuaa kaikkea sälää ja romua kotiinsa ajatellen että voi askarrella niistä jotain tai kunnostaa vanhaa. Mitään ei saa aikaiseksi paitsi lisää uusia suunnitelmia. Kiintyy tavaroihin, vanhoihin rääsyihin ja mitään ei raski heittää pois. Koti on kuin varasto ja sen myötä siivoaminenkin on vaikeaa. Tiedän että häntä hävettää sekasotku mutta ei saa aikaiseksi mitään eikä halua apua. Hänen lapsuudenkoti samanlainen kaatopaikka. En usko että on masentunut, on vaan laiska ja saamaton tekemään mitään.
Lapsiperheissä tuo on nyt muotia. Siis avoimesti kerrotaan, että on sotkuinen koti ja ehkä postataan someenkin joku kiva sekasotku.
Meillä on just tuollaista. Kaikenlaisia muovipusseja, laatikoita, pinoja ja kasoja ynnä muita jemmoja joka paikassa. Verhot puoliksi ripustettu. Ei ollut tarpeeksi nipsuja ja sitten kun sain niitä kaupasta, en enää jaksanut jatkaa projektia. Olen auttamaton hamsteri, en pysty heittämään mitään pois. Tosin en ole enää vuosiin ostanutkaan mitään muuta uutta kuin välttämätöntä. Olen laiska ja saamaton, nykyään masentunutkin, mutta samanlaista kodissani oli ennen masennustakin.
Työssä käyn normaalisti. Siellä olen aikaansaava, tarkka ja huolellinen.
Hyi olkoon, minkälaisessa kodissa jotkut asuu.
Minulla on toiminnanohjauksen ongelmia, fyysinen sairaus sekä masennusta. Aika tavalla tuossa järjestyksessä ne vaikuttavat ylläpidon laatuun. Mt ongelma ei siis ole ratkaiseva tekijä.
Sitten on näitä ihmisiä jotka jaksaa päivästä toiseen miettiä ja arvostella toisten tekemisiä ja jättämisiä.
Himohamstraus on psykiatrinen diagnoosi ja tila pahenee vanhetessa. Tyypillistä on, että vähitellen potilas ei päästä ketään sisälle. Tietämäni tapaus sai kymmenessä vuodessa asunnon asumiskieltoon, kun sinne meni ambulanssi sairauskohtauksen takia ja teki huoli-ilmoituksen. Rottia, ulostetta, roskia 10 vuoden ajalta. Siivoukseen tarvittiin suojapuvut ja kaasunaamarit.
Äitini on tuollainen, asteikolla 1-10 (10=asunnossa voi liikkua vain pikku käytäviä pitkin romujen seassa) ehkä 7. Olen yrittänyt kaikkeni teini-ikäisestä alkaen hyvästä pahaan että siivoaisi jälkensä mutta ei se koskaan opi. Varmasti löytyy jokin mt-ongelma. Ei pysty käymään säännöllisesti töissä, pisin työsuhde tässä 20v aikana taisi kestää 2v. Hänet taloudellisesti pelastaa nuorena kuollut yrittäjä-isänsä, jolta peri mukavat summat rahaa. Toisaalta se pahentaa ongelmaa- jos se yhden ulkoapäin todella hienon ja suuren omakotitalon siisteys tuottaa pahoja ongelmia, voitte kuvitella kun rahalla on ostettu muutama muu iso rakennus lisäksi. Mm. saatuani ajokortin ajoin mökille ja siivosin sen. 80m2 mökistä raahasin noin 15 isoa jätesäkillistä romua pois, kuten hiirenkakkimia ikivanhoja lastenvaatteita, leluja ja kirjoja. Äidiltä suoraan kysyttäessä kirjoista luopumisesta vastauksena oli jyrkkä ei. Nyt kun ne ovat poissa, ei ole kysellyt yhdenkään perään.
Äärilaidat sikseen, mutta on kyllä osin syy siinäkin että nykyasunnot ovat pieniä ja kaappeja liian vähän. Jos harrastat esim neulomista jossain kankaita jne on säilytettävä. Eikä niitä jostain pölyisestä kellarikomerosta aina hae. Jos teet lasten pehmoleluja esim jne...
Niin sanottu minimalismi voi jollekkin olla ahdistavaa.
Mulla käy välillä niin, että koti menee tosi sotkuiseksi. Kaikki tasot täytyy tavarasta, en jaksa imuroida, pyykki ei kulkeudu paikoilleen... mulla on masennus/uupumus -taustaa ja taipumusta, lisäksi ADD. Ilman lääkitystä väsyn jo ajatuksesta että pitää hoitaa x määrä asioita, muistaa tietyt jutut, ottaa selvää jostakin jne. Lamaannun ja se näkyy sitten ympäristössä. On myös sitä että innostun ja uppoudun asioihin, huomio poukkoaa herkästi johonkin muuhun ja asiat jää lojumaan.
Ratkaisuni on ollut tavaroiden karsiminen ja armollisuus itseä kohtaan. Hyväksyn sen, ettei homma aina pysy ihan niin kasassa kuin toivoisin, mutta tiedän myös, että kaaos on aika hallittu ja kaikelle on paikkansa sitten kun taas saan ryhdistäydyttyä.
Mitä Ap:n kysymykseen tulee, niin aika laajalla kirjolla meitä ihmisiä on, eikä mikään yksittäinen outokaan juttu ole määriteltävissä mielenterveyden häiriöksi. Yhtälailla tosi kaoottinen kuin hyvin siistikin koti voivat kuitenkin ilmentää myös yksiön psyykkistä vointia. Yksin sen perusteella ei kuitenkaan voida sanoa mitään.
Kokemani moninaisen väkivallan takia en ole pystynyt toimimaan. Kroppa on kipsissä.
Masennus aiheuttaa tuollaista, ettei jaksa siivota.
Ajattelisin, että se on joku mt-juttu tai muuten oman elämän ongelmista kertovaa jos liikaa kiinnostaa muiden tapa asua ja elää. Joillekin koti on vain paikka nukkua ja surffailla netissä, ja omien harrastustavaroiden säilytyspaikka... jos kotona vietetty aika vietetään nukkuen tai katse kirjassa/ruudussa, onko siisteyden kanssa todella niin tarkkaa? Jos ei sotku vaikuta hengitysilmaan eikä siihen kaadu, onko asialla todella väliä jos ei ollenkaan vietä aikaa omia seiniä ja lattioita tuijotellen?
Mikä on normaali? VIHAAT työtäsi, jota sinun pitää tehdä 8-10 h joka arkipäivä, kasvatat pientä hyperenergistä lasta tämän nukkumaan menoon asti ja yrität suunnitella ja kehittää omaa yritystä, yrität liikkua jne. Sen kaiken suorittamisen lisäksi pitäisi suorittaa vielä kodin tiptop-siivousta, vaikka se ei ole itsellesi lainkaan tärkeää? Niin että elämästäsi joka tunti on suorittamista ja muiden miellyttämistä ja itsesi unohtamista? Niin että heität romukoppaan sen ajan, mitä haluat käyttää puhtaasti 100 % vain itseesi, siivoamisen takia. Sekö on normaalia? Ei kiitos.
Joillakin ihmisillä tavoitteet ovat paljon korkeammalla tasolla kuin kodin siisteyden ylläpidossa. Valitettavasti luulen, että ap:n kaltaiset ihmiset eivät voi ymmärtää edes selittämällä. Tavallinen elämä tavallisine asioineen ei innosta, vaan osa siitä on tavallaan aika- ja resurssivaras tärkeämmiltä tavoitteilta.
Jos oot mies, niin normi hommaa
mies53v
Vierailija kirjoitti:
Masennus aiheuttaa tuollaista, ettei jaksa siivota.
Masennus aiheuttaa tuollaista, ettei jaksa miettiä esim. matikkaa tai 50 vuotta eteenpäin tulevaisuuteen tms. Jaksaa vain jotain jonninjoutavaa siivouspuuhailua.
Pää on yhtä sekaisin.