Lue keskustelun säännöt.
Saako oikeudessa valehdella?
18.04.2021 |
Lapsi esitti kysymyksen: 'Miksi oikeudelle saa valehdella?' luettuaan hänen isänsä asianajajan oikeudelle toimittamaa materiaalia. Lapsi tietää itse liiankin hyvin mitä vuosien varrella on tapahtunut ja että isän on äärimmäisen vaikea pysyä totuudessa ylipäätään, mutta erityisen järkyttynyt lapsi on asianajajan käytöksestä. Kyseessä eivät ole ainoastaan sana sanaa vastaan-tilanteet, vaan todistusmateriaalia on myös runsaasti kirjallisena. Osa asianajajan valheellisista väittämistä liittyy myös osapuolten väliseen kirjeenvaihtoon, joista on olemassa yksiselitteisesti ja selkeästi mustaa valkoisella. Nekin asianajaja on ilmaissut oikeudelle nimenomaan päinvastoin.
Millä mekanismilla oikeusjutut lapsiasioissa myötävaikuttavat paremman suhteen luomiseen lapsen ja vanhemman välillä, kun lapsi on jo niin vanha, että ymmärtää isän yrittävän vaikeuttaa hänen ja hänen perheensä elämää aseinaan ainoastaan valheet?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä annat lapsesi lukea oikeudenkäynnin asiakirjoja? Se tuskin on hänelle hyväksi, vaan tuo ikuiset traumat.
Siksi, että hän nimenomaan haluaa tutustua niihin. Kyseessä ovat nimenomaan häneen elämäänsä vaikuttavat asiat. Hän on ollut isän uhkailujen ja tarinoiden varassa. Kirjallisten materiaalien myötä hän pystyy tutustumaan siihen, miten ja minkälaisin perusteluin hänen elämäänsä pyritään vaikuttamaan. Lapselle on myös lain mukaan velvollisuus kertoa häntä koskevista asioista ja hänellä pitäisi olla myös oikeus lausua niistä mielipiteensä.
Olet oikeassa elinikäisistä traumoista, mutta ne eivät tule oikeusmateriaalista, vaan isän käytöksestä.
Eli annat kaksinkertaiset traumat.
Sinun ei ole pakko antaa lapsen lukea niitä, ne eivät kuulu lapselle. Jos kuuluisit tuttavapiiriini, tekisin lasun lapsen kehityksen vahingoittamisesta.
Isästä et?
Päättäjät ovat kovasti luvanneet, että kiusaaminen yhteiskunnassa (mukaan lukien koulu) tulee loppumaan. Niin kauan kun vallankäytön ja kiusaamisen dynamiikkaa ei tunnisteta, ei mitään konkreettista uhrien suojelemiseksi tule tapahtumaan. Ei vanhemmuuteen kykenemättömien vanhempien, kanssaihmisten, lastensuojelun tai minkään muunkaan tahon toimesta. Eikä varsinkaan oikeuslaitoksen, joka toimii mielikuva- ei totuusperusteisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä syyllisempi syytetty on, sitä enemmän hän (yleensä) oikeudessa valehtelee. Paatuneimmat ei tunnusta rikoksiaan edes kuolinvuoteellaan. Vankilassa istuvat väittävät istuvansa täysin syyttöminä. Kummasti ne apurit on niitä, jotka tunnustavat tekonsa, koska eivät ole niin sydämettömiä ja kylmiä kuin päätekijät. Tämä siis tyypillisissä surmakeisseissä.
Jos isän valehtelusta on selvät kirjalliset todisteet, niin sinä / lapsi (en nyt tiedä, kumpi tässä on vastapuolena) on vahvoilla. Isähän menettää kaiken uskottavuutensa, jos kirjallisista todisteista heti näkee, että hän valehtelee. Nyt pidätte vain huolen siitä, että teillä on pätevä asianajaja, joka lausunnossaan heti osoittaa nämä todisteet.
Tai sitten juttu ei olekaan niin yksiselitteinen kuin annat ymmärtää.
Syytteessä oleva saa valehdella (=ei tarvitse puhua totta, jos sillä asettaa itsensä huonoon valoon).
Todistajan on kerrottava tapahtumista totuudenmukaisesti ja puolueettomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syytetty saa valehdella niin paljon kuin ikinä haluaa.
"Ikinä en ole huumeisiin koskenut". Ja satamassa tynnyri täynnä piriä.
Hei, mutta on olemassa sellainen juttu kuin, että itseään ei tarvitse ilmiantaa. Siis ei kenenkään tarvitse ilmiantaa itseään. Tosin tunnustaminen on sitten toinen käsite. Voi tunnustaa, mutta ei tarvitse ilmiantaa itseään.
Liittyiskö tuo sun esimerkki itsensä ilmiantamisasiaan....
Miten sait Sörkkaan vietyä laitteen, jolla kommentoida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä annat lapsesi lukea oikeudenkäynnin asiakirjoja? Se tuskin on hänelle hyväksi, vaan tuo ikuiset traumat.
Siksi, että hän nimenomaan haluaa tutustua niihin. Kyseessä ovat nimenomaan häneen elämäänsä vaikuttavat asiat. Hän on ollut isän uhkailujen ja tarinoiden varassa. Kirjallisten materiaalien myötä hän pystyy tutustumaan siihen, miten ja minkälaisin perusteluin hänen elämäänsä pyritään vaikuttamaan. Lapselle on myös lain mukaan velvollisuus kertoa häntä koskevista asioista ja hänellä pitäisi olla myös oikeus lausua niistä mielipiteensä.
Olet oikeassa elinikäisistä traumoista, mutta ne eivät tule oikeusmateriaalista, vaan isän käytöksestä.
Eli annat kaksinkertaiset traumat.
Sinun ei ole pakko antaa lapsen lukea niitä, ne eivät kuulu lapselle. Jos kuuluisit tuttavapiiriini, tekisin lasun lapsen kehityksen vahingoittamisesta.
Isästä et?
Päättäjät ovat kovasti luvanneet, että kiusaaminen yhteiskunnassa (mukaan lukien koulu) tulee loppumaan. Niin kauan kun vallankäytön ja kiusaamisen dynamiikkaa ei tunnisteta, ei mitään konkreettista uhrien suojelemiseksi tule tapahtumaan. Ei vanhemmuuteen kykenemättömien vanhempien, kanssaihmisten, lastensuojelun tai minkään muunkaan tahon toimesta. Eikä varsinkaan oikeuslaitoksen, joka toimii mielikuva- ei totuusperusteisesti.
Lasu tehdään lapsesta. Tämä lapsi on selvästi vaarassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä annat lapsesi lukea oikeudenkäynnin asiakirjoja? Se tuskin on hänelle hyväksi, vaan tuo ikuiset traumat.
Siksi, että hän nimenomaan haluaa tutustua niihin. Kyseessä ovat nimenomaan häneen elämäänsä vaikuttavat asiat. Hän on ollut isän uhkailujen ja tarinoiden varassa. Kirjallisten materiaalien myötä hän pystyy tutustumaan siihen, miten ja minkälaisin perusteluin hänen elämäänsä pyritään vaikuttamaan. Lapselle on myös lain mukaan velvollisuus kertoa häntä koskevista asioista ja hänellä pitäisi olla myös oikeus lausua niistä mielipiteensä.
Olet oikeassa elinikäisistä traumoista, mutta ne eivät tule oikeusmateriaalista, vaan isän käytöksestä.
Eli annat kaksinkertaiset traumat.
Sinun ei ole pakko antaa lapsen lukea niitä, ne eivät kuulu lapselle. Jos kuuluisit tuttavapiiriini, tekisin lasun lapsen kehityksen vahingoittamisesta.
Isästä et?
Päättäjät ovat kovasti luvanneet, että kiusaaminen yhteiskunnassa (mukaan lukien koulu) tulee loppumaan. Niin kauan kun vallankäytön ja kiusaamisen dynamiikkaa ei tunnisteta, ei mitään konkreettista uhrien suojelemiseksi tule tapahtumaan. Ei vanhemmuuteen kykenemättömien vanhempien, kanssaihmisten, lastensuojelun tai minkään muunkaan tahon toimesta. Eikä varsinkaan oikeuslaitoksen, joka toimii mielikuva- ei totuusperusteisesti.
Lasu tehdään lapsesta. Tämä lapsi on selvästi vaarassa.
Olet oikeassa. Hän on ollut vaarassa jo vuosikausia. Apua on haettu monipuolisesti. Väkivallaton vanhempi on velvoitettu tukemaan lasta, jotta hän jaksaa raskasta kanssakäymistä. Lastensuojelu on ollut samaa mieltä eli että vastuutetaan lähivanhempi huolehtimaan, tukemaan, lohduttamaan, tarjoamaan ennakoitava, hyvä arki, jotta lapsi jaksaa. Toinen vanhempi sitä vastoin on saanut aina käyttäytyä rajattomasti, eikä hänellä ole koskaan ollut minkäänlaista vastuuta lapsen hyvin- tai pahoinvoinnistaan. Nyt lapsi on jo sen ikäinen, että hän itse haluaa tietää, ottaa selvää ja kyseenalaistaa. Häntä ei voi loputtomiin suojella, eikä se ole hänen etunsakaan. Hän näkee todellisuuden jo itse.
Hänen esittämänsä kysymys oikeudessa(kin) valehtelemisesta on relevantti ja hän ansaitsisi siihen vastauksen. Minä en sitä osannut antaa. Ehkäpä hän saa sen oikeudessa, koska isä on nimenomaan vaatinut lapsen kuulemista itse käsittelyssä ja tämähän on lakimuutoksen (joukuu 2019) jälkeen mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeudenkäynnit lasta koskevissa asioissa ovat riitajuttuja, joten ei ole syyttäjää eikä syytettyä. Sovinto on sallittu joten keksittyä totuutta voidaan käyttää osapuolten suostumuksella.
Tässä haiskahtaa kosto ja huoltajuusriita. Jos rakastaisit lastasi, suojelisit häntä näiltä tiedoilta.