Vainkeskiluokkajutut! Kerätään tähän ketjuun statussymboleita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ydinperhe. Ei koskaan uusioperhe.

Mites vaikka Jörn Donner? Ei ilmeisesti yläluokkainen, jos tämä määritelmäsi olisi totta. 

Donner on todellakin yläluokkaa sukunsa perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käsitä mihin kukaan tarvitsee statussymboleja. Meillä on varallisuutta yllin kyllin. Asutaan kyllä väljästi. Meillä on vanhoja kalusteita, kun ovat hyviä ja käyttökelpoisia. Vältän turhaa ostelua. Nytkin suunnitellaan telttailua, kun ei tiedä mihin voi vapaasti matkustaa. On hienoa mennä rönttöfarkuissa metroon, kun sijoitukset ovat kohdillaan. Vähän huvittaa, kun joku kulkee nenä pystyssä hienoissa merkkivaatteissa ja parin tonnin käsilaukku kädessä. Joillakin on luottokortti tapissa ja velkojat kintereillä. Sekö on sitä statusta.

Asun puoliväljästi, olen eronnut, lapsia kahden miehen kanssa, shoppailen, autolomailen, nuorena olen reissanut lähes läpi koko maailman, olen ollut kielikurssilla yläasteikäisenä samoin lapseni, en golfaa mutta lautailen, parin tonnin käsilaukku löytyy, rönttäfarkuissa menen paikallisbussiin, sähköauto on, luottokortti tapissa ja käyttötili usein melko tyhjä, ei velkojia eikä paljon velkojakaan, omistusasunto, vanhempien mökillä lomailen, perintöjä tulossa runsaasti, koulutus tradenomi, osa-aikatyö, sijoitusasunto, toista miljoonaa sijoitusvarallisuutta. Mihin luokkaan kuulun? 

Jaa-a, miksi kutsutaan sitä luokkaa, joka haluaa aina puhua itsestään keskustelunaiheesta riippumatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamiaiskaappi

Alkoholiharrastus

Vapaa-ajan asunto (ei missään nimessä mökki)

Apua, olen keskiluokkainen, mikä on aamiaiskaappi?!

Eikös aamiaiskaappi ole semmonen kaappi, missä on vermeet aamiaisen tekoa varten? Kahvinkeitin, munankeitin etc...

Luokkaretkeilijä kirjoitti:

En löydä itseäni mistään luokasta. En kuulu työväenluokkaan, vaikka olen ollut aiemmin duunaritöissä. En koe keskiluokkaisuutta, vaikka olen vakituisessa akateemisesta tutkintoa vaativassa virassa nykyään. Yläluokkaan en koskaan millään konstilla pääse.

Mutta mihin luokittelette minut näillä tiedoilla: 1) sinkkunainen, 2) velaton omistusasunto kelpoalueella, 3) LAT-suhde, ei avioitumisaikeita mutta syvä ystävyys ja rakkaus, 4) sähköpolkupyörä, 5) tohtorintutkinto ja taita  5-6 kieltä, 6) ei säästöjä, 7) ei luksustuotteita, 8) matkoja silloin tällöin pienellä budjetilla (kohteina esim. Belgrad, Tirana, Skopje, Manchester, Minsk, Galway, Tokio tms), 9) sisustus hankittu sieltä sun täältä mutta omaa makua miellyttäen, 10) harrastuksena sauvakävely ja muu ei-extremeurheilu, 11) peittää harmaat hiusvärillä, 12) omistaa useita hyllymetrejä kirjoja, lähinnä tieteellisiä, 13) on omasta mielestään viher-vassari, mutta äänestäisi kahdesta vaihtoehdosta (kokkarit vs. persut)  pakon edessä pitkin hampain kokkareita, 14) kommunisteja ystäväpiirissä, 15) on ollut työtön useaan otteeseen, 16) perheelliset ja/tai pariskunnat eivät todellakaan kutsu illanistujaisiin ja 17) uus-perheelliset/pariskunnat kutsuvat illanistujaisiin. 

Luokkaretkelle eksynyt?

Joitakin epätyypillisyyksiä voi löytyä mutta silti ehdottomasti keskiluokkaa. Olennaista sinun tapauksessasi on, että löydät markkinataloudesta ja globaalista maailmasta paljonkin hyödykkeita vastineeksi keskiluokkaisille tuloillesi.

Tapauksesi olisi mielestäni vaikeampi lokeroida mikäli et luettelisi oikeastaan mitään kulutuskohteita ja kertoisitkin omaavasi itse hankittuja säästöjä satojen tuhansien eurojen edestä. Se on jo vaikeampi yhdistää keskiluokkaisiin hyveisiin. Ei niin kuin suostu lainkaan pelaamaan keskiluokkaisuuden kentällä vaikka taloudelliset ja muut resurssit olisivat käypiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska lukea näitä kommentteja! Moni asia varmaan osui kohdalleen. Ollaan luokkaretkeilty todella köyhistä oloista ylempään keskiluokkaan omakotitaloineen, lasiterassipergolapaljuineen, volvoineen, laatu viineine ja kahveineen, merkkilaukkuineen jne.

Sielu ei vain tällä matkalla ole pysynyt oikein mukana. Isompia hankintoja tehdessä tuntee monesti kummallista syyllisyyttä. Kerran viikossa tehdään punalappuretki Prismaan, paljun puut hommataan perityltä rämeiseltä metsäpalstalta, pakastin täynnä itsepoimittuja marjoja ja sieniä. Joskus ollaan kavereiden kanssa mietitty sitä, että ollaanko muissa maissa yhtä kiinnostuneita toisten tulotasoista kuin Suomessa? Ja ehkä myös kateutta löytyy meiltä enemmän kuin muualta. Eräs opiskelikakaveri on venäläinen taustaltaan ja kertoi, että jos venäläisessä perheessä on pitäisi ostaa samaan aikaan jääkaappi ja vaimolle kallis takki, niin takki ostetaan ensin.

Kukaan ei ole ollut kiinnostunut minun tulotasostani. Suomessakin taitaa olla monia todellisuuksia.

Todellakin on monia todellisuuksia. Tällaisen jonkinlaisen luokkanousun tehneenä tuntee aina tehneensä väärin, vaikka olisi ostanut hankinnat itse tienatulla rahalla ilman velkaa. Olin esim. käymässä vanhempieni luona hiihtolomalla. Seuraavalla viikolla oli eräs heidän naapurinsa tullut kylään vastaan ja sanonut, että "Minnalla" oli X0 000 euron auto. Tädin synttäreillä oli joku sukulainen ilmeisesti tutkinut eteisen henkarikaapinkin, kun eräs sukulainen oli kauhistellut äidilleni jälkikäteen laukun hintaa (40 vuotislajaksi itselleni ostama, ei tunnettua merkkiä, ei merkki symbolia laukun ulkopuolella). Vaikka emme ole edes sosiaalisessa mediassa levittelemässä hankintoja me, niin silti voidaan kysyä jonkun hankinnan hintaa. Olisiko kauhisteltu jos auto olisi Toyota. Ja ollaan todellakin tavallista tavallisempia ihmisiä ja rentoudutaan parhaiten metsässä puu- tai marja hommissa hikisinä, mutta silti sitä jotenkin tuntee olevansa silmätikku oman sukunsa keskellä.

Keltainen huomiomioliivi moottoripyöräillessä. Ajaa hitaasti ja jäykästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska lukea näitä kommentteja! Moni asia varmaan osui kohdalleen. Ollaan luokkaretkeilty todella köyhistä oloista ylempään keskiluokkaan omakotitaloineen, lasiterassipergolapaljuineen, volvoineen, laatu viineine ja kahveineen, merkkilaukkuineen jne.

Sielu ei vain tällä matkalla ole pysynyt oikein mukana. Isompia hankintoja tehdessä tuntee monesti kummallista syyllisyyttä. Kerran viikossa tehdään punalappuretki Prismaan, paljun puut hommataan perityltä rämeiseltä metsäpalstalta, pakastin täynnä itsepoimittuja marjoja ja sieniä. Joskus ollaan kavereiden kanssa mietitty sitä, että ollaanko muissa maissa yhtä kiinnostuneita toisten tulotasoista kuin Suomessa? Ja ehkä myös kateutta löytyy meiltä enemmän kuin muualta. Eräs opiskelikakaveri on venäläinen taustaltaan ja kertoi, että jos venäläisessä perheessä on pitäisi ostaa samaan aikaan jääkaappi ja vaimolle kallis takki, niin takki ostetaan ensin.

Kukaan ei ole ollut kiinnostunut minun tulotasostani. Suomessakin taitaa olla monia todellisuuksia.

Todellakin on monia todellisuuksia. Tällaisen jonkinlaisen luokkanousun tehneenä tuntee aina tehneensä väärin, vaikka olisi ostanut hankinnat itse tienatulla rahalla ilman velkaa. Olin esim. käymässä vanhempieni luona hiihtolomalla. Seuraavalla viikolla oli eräs heidän naapurinsa tullut kylään vastaan ja sanonut, että "Minnalla" oli X0 000 euron auto. Tädin synttäreillä oli joku sukulainen ilmeisesti tutkinut eteisen henkarikaapinkin, kun eräs sukulainen oli kauhistellut äidilleni jälkikäteen laukun hintaa (40 vuotislajaksi itselleni ostama, ei tunnettua merkkiä, ei merkki symbolia laukun ulkopuolella). Vaikka emme ole edes sosiaalisessa mediassa levittelemässä hankintoja me, niin silti voidaan kysyä jonkun hankinnan hintaa. Olisiko kauhisteltu jos auto olisi Toyota. Ja ollaan todellakin tavallista tavallisempia ihmisiä ja rentoudutaan parhaiten metsässä puu- tai marja hommissa hikisinä, mutta silti sitä jotenkin tuntee olevansa silmätikku oman sukunsa keskellä.

Perisuomalainen kateus

Asiaa tai ei, moni keskiluokan edustaja haaveilee kirjoittavansa kirjan. Absurdia sinänsä sillä monella heistä ei ole juurikaan sanottavaa tai valideja huomioita yhteiskunnasta koska oma elo rakentuu niin tiukasti oman keskiluokkaisen proggiksen vaalimiseen. Kirjallisuus on ollut kuitenkin jo pitkään tekemässä paluuta, lukupiirit yms. Koronapalavereissa on ollut hyvin tärkeää että kun istuu koneen äärellä takana on iso kirjahylly joka pullistelee hyväksi arvioitua kirjallisuutta

Ajaa nastarenkailla koko huhtikuun Helsingissä, joskus toukokuunkin.

"Aamuisin voi olla mustaa jäätä jossain"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ydinperhe. Ei koskaan uusioperhe.

Mites vaikka Jörn Donner? Ei ilmeisesti yläluokkainen, jos tämä määritelmäsi olisi totta. 

Donner on todellakin yläluokkaa sukunsa perusteella.

Donner asui koko elämänsä isoisänsä suunnittelemassa ja rakennuttamassa talossa Pohjoisrannassa, osakkaat ostivat lainarahalla pornokeisarin nenän edestä etuosto-oikeudella huoneiston kun eivät halunneet rahvasta taloonsa. Tämä ei ole mahdollista keskiluokalle, edes ylemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko keskiluokkainen jos ei miellä itseään sellaiseksi, eikä todellakaan halua olla hajuton, mauton ja väritön ja toisaalta jotkut statussymbolit ovat mielestäni naurettavia...?

Olisin voinut valita paljon vaihtoehtoisemmankin elämäntyylin, mutta lasten kanssa omistusasunto, valityö, auto ja koira on helpoin. Ja toisaalta mieheni on hyvin keskiluokkaisesta perheestä, hänelle nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Tulemme ihan mukavasti toimeen, mutta voin käyttää vaatteita jotka löytyvät vaikka roskiksesta jos ne miellyttää silmää.

Tämä ketju on täynnä keskiluokkaisia jotka eivät miellä itseään sellaisiksi. Keskiluokka on laaja luokka, ei mikään haukkumasana.

Kyllä mua ainakin ärsyttäis, jos joku pitäis mua keskiluokkaisena! 

Nimim. kuukausitulot 20,000 euroa/kk

Luokasta en tiedä, mutta kommenttisi perusteella pidän sinua ihmisenä keskinkertaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä edelliseen viestiini, että omakotitaloalueilla asuvat ovat aina kiireisiä, rahattomia ja niiden juhlissa on paskat jutut. Oma kaveripiiri koostuu nykyään enemmän sekalaisista ihmisistä joiden kanssa voi keskustella asioista syvemmin, eikä pelkästään tavaroista tai trendeistä.

- Nelikymppinen ravintolamies (380)

Omakotitalo on pakkotyöleiri, joka pilaa miehen. Siihen vielä koira ulkoilutettavaksi niin avot.

Asumismuoto luo mielestäni jotakin toista jakolinjaa kuin ala-, keski- ja yläluokka. Moni sanoisi vapauden jakolinja mutta ei sekään ole itsestäänselvää koska asunto-osakeyhtiössä asuminen vapauttaa juurikin monista töistä joita mainitset.

No mites tämä: Olen tulohistoriani puolesta keskiluokkainen , mutta sen verran kertynyt, että olen taloudellisesti riippumaton eli voin valita käynkö töissä vai elänkö säästöillä eläkkeeseen asti joka noin 10 vuoden päästä.

Taloudelliselle eliitillehän tämä on normisettiä, keskiluokkaiselle vertaisryhmässään statusta: taloudellinen vapaus.

(Tilanteeseen on johtanut se, että materia ei ole pariinkymmeneen vuoteen kiinnostanut, rahaa vain alkoi jäädä yli n. 85 ke nettovuosituloista, kun asumisen taso oli saavutettu ja maksettu reilu 40 v iässä, iso kattohuoneisto Hgin ydinkeskustassa)

Keskiluokkaisuus on myös ajattelutapa!

Minusta tuntuu, että monet keskiluokkaisiksi itsensä myöntävät ihmiset eivät uskalla haastaa status quoa eivätkä pyri ajattelemaan omalla järjellään vaan tyytyvät konsensusmielipiteeseen. Sitten tätä mielipidettä toistellaan niin kuin se olisi ainoa mahdollinen näkökulma. Jos tältä henkilöltä sitten kysyy perusteluja hänen mielipiteelleen niin vastauksesta huomaa, ettei hän tiedä itse paljon mitään ja on omaksunut näkökannan vain siksi että muutkin ajattelee samalla tavalla. 

Hyväntahtoinen utelias kirjoitti:

Asiaa tai ei, moni keskiluokan edustaja haaveilee kirjoittavansa kirjan. Absurdia sinänsä sillä monella heistä ei ole juurikaan sanottavaa tai valideja huomioita yhteiskunnasta koska oma elo rakentuu niin tiukasti oman keskiluokkaisen proggiksen vaalimiseen. Kirjallisuus on ollut kuitenkin jo pitkään tekemässä paluuta, lukupiirit yms. Koronapalavereissa on ollut hyvin tärkeää että kun istuu koneen äärellä takana on iso kirjahylly joka pullistelee hyväksi arvioitua kirjallisuutta

Hyvä huomio vaikkei omalla työpaikalla olekaan kamerat juurikaan päällä mutta sen verran mitä on niin on havaittavissa jokin sanoma. Toki tämä pätisi vielä voimallisemmin alaluokan teams-palavereissa. Siellä olisi kaikenlaista semiaggressiivista ja puolibarbaarista sekä korostetun maskuliinista tai feminiinistä voimaviestiä. Keskiluokka puolestaan viestii pyöräilyä, jotakin harvinaista liikuntaa tms.

Yläluokkaisen teams-osallistujan viesti voisi olla luettavissa massiivipuisista huoneen rakenteista. Jotakin jota ei voi peittää mutta ei myöskään erikseen esitellä.

Vierailija kirjoitti:

No mites tämä: Olen tulohistoriani puolesta keskiluokkainen , mutta sen verran kertynyt, että olen taloudellisesti riippumaton eli voin valita käynkö töissä vai elänkö säästöillä eläkkeeseen asti joka noin 10 vuoden päästä.

Taloudelliselle eliitillehän tämä on normisettiä, keskiluokkaiselle vertaisryhmässään statusta: taloudellinen vapaus.

(Tilanteeseen on johtanut se, että materia ei ole pariinkymmeneen vuoteen kiinnostanut, rahaa vain alkoi jäädä yli n. 85 ke nettovuosituloista, kun asumisen taso oli saavutettu ja maksettu reilu 40 v iässä, iso kattohuoneisto Hgin ydinkeskustassa)

Lipsahdat luokkien välistä. Etenkin jos varallisuus realisoituu vapaa-ajaksi.

Sinun tapauksessasi keskiluokkaisuuttasi tulee kertomaan paljonkin se pystytkö irtautumaan työstä vapaa-ajan hyväksi. Riippumatta siitä kuinka mielekkääksi työn koet. Koska työ nyt kuitenkin on keskiluokkainen ultimaattihyve. Sekin vielä huomioitava että mihin vapaa-aika sitten kuluu. Minun mielestäni tyypillinen tapa kuluttaa vapaa-aikaa matkusteluun ei ole irtiotto keskiluokkaisuudesta koska myöskin matkustaminen on niin perustavaalaatuinen keskiluokkainen hyve nykypäivänä.

Tämä toki vain yksi näkemys asiaan.

Keskiluokka alkaa 100 000 € vuosituloista. Näin siis muualla kuin entisen itäblokin maissa. Sen alle jäävät ovat alempaa keskiluokkaa jne.

Käyttäjä35958 kirjoitti:

Telinevoimistelua harrastava, mopoautolla huristeleva 15 -vuotias tyttö, ja poika joka opiskelee korean kieltä ja kulttuuria Soulissa. Champanjan värinen citymaasturi joka on kakkosauto ja tarkoitettu "lasten ja koiran kuljettelemiseen". Enolta peritty 60 -luvun avoauto joka otetaan kesäksi esille.

Tuolla koulutuksella poikanne varmaan revitään käsistä työmarkkinoilla ennen kauppiksesta, teknillisestä ym. kouluista valmistuneita. :D

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka alkaa 100 000 € vuosituloista. Näin siis muualla kuin entisen itäblokin maissa. Sen alle jäävät ovat alempaa keskiluokkaa jne.

Suomalaisista noin 2% tienaa yli 100 000€ vuodessa. 

Muiden saman verran tienaavien mieltymysten kopioiminen ja omaksuminen vaikuttaa olevan tyypillistä keskiluokkaan kuuluville. Tämä näkyy statussymboleissa. Keskiluokan väki ei ole tarpeeksi suuri-tai pienituloista rohjetakseen olla yksilöllisiä.