Minulle myönnettiin työkyvyttömyyyseläke!!! Millainen prosessi sinun eläkkeen myöntäminen oli?
Ensimmäisen kerran jouduin psyykkisten ongelmien takia sairaslomalle vuonna 2015 sitä jatkui vuoden ja vuonna 2016 lähtien olen ollut kuntoutustuella. Olen ollut kahdesti työkokeilussa jotka on epäonnistuneet ahdistuksen ja epäluuloisten ajatusten takia. Psykiatrian erikoissairaanhoito päättyi keväällä 2020 jossa sanottin etten tule pääsemään työkyvyttömyyseläkkeelle, korkeintaan osatyökykyeläkkeelle. Haettiin vain jatkoa kuntoutustukeen mutta ei eläkettä. Hoito siirrettiin tuolloin kunnalliselle puolelle jossa olen ollut nyt psykiatrian puolen hoidossa siitä asti. Kunnalisen puolen hoitajani oli sitä mieltä että saatan hyvinkin päästä eläkkeelle. Sanoi vielä että olisi ihme jos en pääsisi. Viime viikon keksiviikkona oli lääkärin aika ja haettiin eläkettä. Hoitaja vielä tsemppasi ja sanoi että lääkäri joka minua haastattelee on erikoistunut lausuntojen tekemiseen. Oli erikoistuva lääkäri. Katsoi muistilistasta mitä pitää kysyä ja minulla oli suuret epäilyt että näinköhän onnistuu eläkkeelle pääsy. Lääkäri yhtyi hoitajan näkemykseen että työkyvytönhän minä olen. Sain maanantaina lääkärin kirjoittaman todistuksen kopion itselleni ja sitä lukiessa ajattelin, että on ihme jos sillä lausunnolla eläke lohkeaa.
Tänä aamuna viiden jälkeen tuli omapostiin vakuutusyhtiön kirje ja olin varma että ei voi olla hyvä uutinen kun hakemus jätetty vasta viikko sitten keksiviikkona ja käsittelyaika 3kk. Yllätys oli suuri kun päätös oli myönteinen. Siirryn työkyvyttömyyseläkkeelle kesäkuun alusta alkaen.
Ei enää ikinä tappelua työkkärin kanssa. Ei hakemus rumbaa ja hätäilyä niiden kanssa. Saan olla vain kunnes jään vanhuuseläkkeelle. Olo on kuin lottovoittajalla. Voisiko paremmin enää ollakkaan? Oletko sinä kenties eläkkellä? Millainen prosessi se sinulla oli että pääsit eläkkeelle?
Elämää kannattaa elää eikä valittaa joka asiasta
Kommentit (295)
Jos myönnetään kansaneläke työkyvyttömyys eläkkeenä, niin tarkoittaako se sitä, että se jatkuu kuolemaan asti, ellei mene töihin? Vai voiko se eläke päättyä jos ei enää suostu ryhmäterapioihin tai ryhmäterapiaan?
Pääsin eläkkeelle mt-syistä oltuani sairaslomalla vuoden, neljä vuotta kuntoutustuella. Pysyvää eläkettä ei haettu, silti tuli eläke koska kuntoutustukea oli uusiutuvasti haettu. Koko kuntoutustukiaika oli ahdistavaa koska ei ikinä tiennyt että tipahtaako tyhjän päälle jos todetaan parempikuntoiseksi kuin onkaan. Saan n. 900 eläkettä, asumistukea en saa sillä en asu yksin. Eläke tuntuu helpommalta tulolta kuin esim kuntoutustuki tai työkkärituki tai sossutuki. Mutta ei sillä kyllä juuri ole varaa mihinkään ylimääräiseen.
En haluaisi olla eläkkeellä vaan tienata omat rahani. Valitettavasti kärsin jatkuvista toimintakyvyn, toiminnanohjauksen, muistin, jaksamisen ja kognition ongelmista mitkä tekee elämästä haastavaa. Normaaliarki on välillä ihan riittävän haastavaa.
Välillä taas on hyvä fiilis olla eläkkeellä, voi elää kuitenkin jonkinlaisella rahalla suojassa kaikenlaiselta painostukselta johonkin. Välillä tuntuu että köyhyysloukussa kituminen ja työkyvyttömyys tuntuu ahdistavalta. Tietää että oma rahatilanne ei parane jos ei kuntoudu ja on omista riippumattomista syistä tuomittu tällaiseen köyhyyteen. Tiedostan kyllä että jotkut ei edes pääse eläkkeelle (vaikka olisivatkin työkyvyttömiä!) ja olen siinä suhteessa onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Pääsin eläkkeelle mt-syistä oltuani sairaslomalla vuoden, neljä vuotta kuntoutustuella. Pysyvää eläkettä ei haettu, silti tuli eläke koska kuntoutustukea oli uusiutuvasti haettu. Koko kuntoutustukiaika oli ahdistavaa koska ei ikinä tiennyt että tipahtaako tyhjän päälle jos todetaan parempikuntoiseksi kuin onkaan. Saan n. 900 eläkettä, asumistukea en saa sillä en asu yksin. Eläke tuntuu helpommalta tulolta kuin esim kuntoutustuki tai työkkärituki tai sossutuki. Mutta ei sillä kyllä juuri ole varaa mihinkään ylimääräiseen.
En haluaisi olla eläkkeellä vaan tienata omat rahani. Valitettavasti kärsin jatkuvista toimintakyvyn, toiminnanohjauksen, muistin, jaksamisen ja kognition ongelmista mitkä tekee elämästä haastavaa. Normaaliarki on välillä ihan riittävän haastavaa.
Välillä taas on hyvä fiilis olla eläkkeellä, voi elää kuitenkin jonkinlaisella rahalla suojassa kaikenlaiselta painostukselta johonkin. Välillä tuntuu että köyhyysloukussa kituminen ja työkyvyttömyys tuntuu ahdistavalta. Tietää että oma rahatilanne ei parane jos ei kuntoudu ja on omista riippumattomista syistä tuomittu tällaiseen köyhyyteen. Tiedostan kyllä että jotkut ei edes pääse eläkkeelle (vaikka olisivatkin työkyvyttömiä!) ja olen siinä suhteessa onnekas.
Jos tienaisin vaikka 1200-300 niin pärjäisin jo paremmin. Mutta minulla ei ollut riittävästi työhistoriaa eläkkeelle jäädessäni saadakseni korkeampaa eläkettä. Pahimmassa tapauksessa joudun elämäni kitkuttamaan tällä, jos ei työkyky parane. Yksi vaihtoehto on myös pieni määrä töitä eläkkeen päälle, jos joskus vielä kykenisin sellaiseen pieneen määrään. Tosin siinäkin tapauksessa veroprosentti voi varmaan nousta jne. En tiedä jääkö siitä juuri paljoa siitäkään käteen.
Olen ollut kolmisen vuotta kuntoutustuella. Sitä ennen neljä vuotta joko sairauspäivärahalla tai liiton päivärahalla.
Nyt ei tullut edes jatkoa kuntoutustukeen vaan suora hylky.
Tilanteeni ei ole ainakaan parantunut, sitten edellisen jatkon jälkeen. Lähinnä päinvastoin.
Päätöksessä on suoranaisia valheita, joten pyysin eläkeyhtiötä lähettämään kopion viimeisimmästä b-lausunnosta, joten voin tarkistaa mitä lääkäri on mahtanut rustailla.
En oikein tiedä, voinko edes pyytää samalta lääkäriltä uutta lausuntoa, koska silloinhan hän joutuisi tilanteeseen jossa myöntää kirjoittaneensa puutaheinää edelliseen lausuntoon.
Pikkasen alkanut pännimään se, että niin paljon on kiinni siitä, kuinka hyvin kukakin lääkäri osaa kirjoittaa "oikeanlaisen" lausunnon.
Ei saisi olla kyse siitä, kuinka hyvin "tietää metkut", miten hyvä b-lausunto tehdään.
Nyt saa sitten ilmoittautua työkkäriin, hakea toimeentulotukea ja samalla koittaa hoitaa uusi b-lausunto ja taas odotella....
Joss mä jäiisin niin perustaiisin valtavankokoisen pilvipuuutarhaan ja oman panimon ja oman tupakkafarmin. Ei oliisi selvää päiväää
Mielenterveysongelmien takia ei pitäisi ketään alle 50-vuotiasta päästää eläkkeelle. Kuntoutustuki joka tarkistetaan vuoden välein, olisi ainoa oikea tomintatapa. Mielenterveys diagnoosilla tosin nykyään on aiempaa vaikeampi päästä eläkkeelle. Nyt saa varautua vähintään 5-vuoden hoitojaksoon, ennen kuin edes harkitaan eläkemahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä kautta eläkettä voi edes hakea jos on työttömyystuella eikä mitään hoitosuhdetta minnekään?
Eläkettä et saa, etkä voi hakea ilman vuosia (yleensä 5-8 vuotta) kestänyttä hoitosuhdetta. Yleensä se menee niin, että hakeudut kunnallisen terveydenhoidon kautta hoitosuhteeseen. Sinulle sopiva hoitomuoto/kuntoutus suunnitellaan ryhmätyönä sinua hoitavien lääkärien, Kelan ja TE-toimiston kanssa, vamman/sairautesi perusteella. Tämän "tiimin" tavoitteena on palauttaa ihminen takaisin työelämään, jos siihen on pienintäkään mahdollisuutta (tämä on hyvä tavoite).
Edessä voi olla alkuun työkokeilua, ammatillista kuntoutusta, fysioterapiaa, opiskelua, arvioita, terapiaa, laitoskuntoutusta ja mieleterveyspalveluja (jos tarvetta). Tämän hoitosuhteen aikana voit olla alkuun sairaslomalla, ja myöhemmin kuntoutustuella. Vuoden sairasloman jälkeen haetaan yleensä kuntoutustukea, jos et ole palannut takaisin työelämään. Kuntoutustuki myönnetään vuodeksi kerrallaan. Jos vuosien hoitosuhteen jälkeen katsotaan, ettei paluusi työelämään enää ole realistinen, sinulle voidaan hakea toistaiseksi voimassa olevaa työkyvyttömyyseläkettä.
Vaikka työeläkeyhtiö ja Kela tekee omat päätökset työkyvyttömyytesi suhteen, he tekevät myös yhteistyötä keskenään tätä päätöstä arvioidessaan. Nykyään työkyvyttömyyseläkkeelle on vaikeampi päästä kuin vielä muutama vuosi sitten. Työkyvyttömyyseläkkeet myönnetään siten, että ne ovat voimassa toistaiseksi, mutta käytännössä se eläke jatkuu vanhuuseläkkeeseen saakka, jos terveytesi suhteen ei tapahdu merkittävää parantumista. Työkyvyttömyyseläkkeelle ei huijaamalla pääse kukaan, sen verran pitkä hoitosuhde ja arviointi potilaalla on nykyään takana.
Älkää siis kadehtiko ihmistä, joka JOUTUU työkyvyttömyyseläkkeelle. Sairaalle jolle myönnetään lopulta se eläke, se on varmasti henkisesti suuri helpotus. Varmasti jokainen heistä olisi kuitenkin mielummin terve ja mukana työelämässä, kuin sairaana työkyvyttömyyseläkkeellä.
Kun ihminen särkyy, sitä ei kannata kadehtia.
Nimetön mietiskelijä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kautta eläkettä voi edes hakea jos on työttömyystuella eikä mitään hoitosuhdetta minnekään?
Eläkettä et saa, etkä voi hakea ilman vuosia (yleensä 5-8 vuotta) kestänyttä hoitosuhdetta. Yleensä se menee niin, että hakeudut kunnallisen terveydenhoidon kautta hoitosuhteeseen. Sinulle sopiva hoitomuoto/kuntoutus suunnitellaan ryhmätyönä sinua hoitavien lääkärien, Kelan ja TE-toimiston kanssa, vamman/sairautesi perusteella. Tämän "tiimin" tavoitteena on palauttaa ihminen takaisin työelämään, jos siihen on pienintäkään mahdollisuutta (tämä on hyvä tavoite).
Edessä voi olla alkuun työkokeilua, ammatillista kuntoutusta, fysioterapiaa, opiskelua, arvioita, terapiaa, laitoskuntoutusta ja mieleterveyspalveluja (jos tarvetta). Tämän hoitosuhteen aikana voit olla alkuun sairaslomalla, ja myöhemmin kuntoutustuella. Vuoden sairasloman jälkeen haetaan yleensä kuntoutustukea, jos et ole palannut takaisin työelämään. Kuntoutustuki myönnetään vuodeksi kerrallaan. Jos vuosien hoitosuhteen jälkeen katsotaan, ettei paluusi työelämään enää ole realistinen, sinulle voidaan hakea toistaiseksi voimassa olevaa työkyvyttömyyseläkettä.
Vaikka työeläkeyhtiö ja Kela tekee omat päätökset työkyvyttömyytesi suhteen, he tekevät myös yhteistyötä keskenään tätä päätöstä arvioidessaan. Nykyään työkyvyttömyyseläkkeelle on vaikeampi päästä kuin vielä muutama vuosi sitten. Työkyvyttömyyseläkkeet myönnetään siten, että ne ovat voimassa toistaiseksi, mutta käytännössä se eläke jatkuu vanhuuseläkkeeseen saakka, jos terveytesi suhteen ei tapahdu merkittävää parantumista. Työkyvyttömyyseläkkeelle ei huijaamalla pääse kukaan, sen verran pitkä hoitosuhde ja arviointi potilaalla on nykyään takana.
Älkää siis kadehtiko ihmistä, joka JOUTUU työkyvyttömyyseläkkeelle. Sairaalle jolle myönnetään lopulta se eläke, se on varmasti henkisesti suuri helpotus. Varmasti jokainen heistä olisi kuitenkin mielummin terve ja mukana työelämässä, kuin sairaana työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ystävälläni meni kaikkiaan viisi vuotta myönteisen eläkepäätöksen saamiseen. Oli tuon koko viisi vuotta hoitoputkessa. Kuntoutettiin ja tehtiin kaikki mahdollinen, mutta hänestä ei ole enää työelämään. Kipulääkkeen avulla menee eteenpäin.
Työkyvyttömyyseläke on liian alhainen. Ei tuolla reilulla 800 eurolla pärjää kun vuokrat, ruuat, muu eläminen ja lääkkeet maksaa niin paljon. Leipäjono kutsuu monia köyhiä. Työkyvyttömyyseläkkeen pitäisi olla yli tuhat euroa.
Vierailija kirjoitti:
Työkyvyttömyyseläke on liian alhainen. Ei tuolla reilulla 800 eurolla pärjää kun vuokrat, ruuat, muu eläminen ja lääkkeet maksaa niin paljon. Leipäjono kutsuu monia köyhiä. Työkyvyttömyyseläkkeen pitäisi olla yli tuhat euroa.
Puhun takuu eläkkeestä, joka on se minimieläke.
Mistähän löytävät aina ihmiset jotka vastaavat että kyllä TEEN TÖITÄ VAIKKA OLEN ELÄKKEELLÄ,KYSELISIVÄT MITÄ TYÖTÄ OLET TEHNYT,,KYLLÄ NÄMÄ PASKAN TYÖN TEKIJÄT ISTUMA TYÖ JNE JNE,,,MUTTÄ KUN OTETAAN TUUNARI NIIN JAKSAAKO TEHDÄ TYÖTÄ PITKÄÄN....
Olin ollut psyk. polin asiakkaana vuodesta 1999 ja vasta tänä vuonna jäin pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle 34-vuotiaana. Diagnooseina vaikea masennus, ahdistus, epävakaa ja vaativa persoonallisuushäiriö. Lukuisista opiskeluyrityksistä ei koskaan tullut mitään ja työhistoriani jäi lyhyeksi ja katkonaiseksi. Kokeilin monia täysin hyödyttömiä kuntoutuskursseja, kuntouttavaa työtoimintaa, päiväosastoa pari kertaa, lääkkeitä enemmän kuin jaksan edes laskea. Olin kuntoutustuella ainakin 10 vuotta. Pari hylkyä tuli kun yritin viime vuosien aikana hakea pysyvää eläkettä. Nyt en edes hakenut pysyvää, vaan jatkoa kuntoutustuelle, mutta ilmeisesti siellä oli kerrankin joku empatiakykyinen tekemässä päätöstä.
En itse allerkirjoita, että olo olisi kuin lottovoittajalla. Kyllähän tämä hieman vähentää turvattomuuden tunnetta, mutta kaikki muu on yhtä huonosti kuin ennenkin. Olisin paljon mieluummin opiskellut, luonut uraa, solminut ihmissuhteita ja viettänyt ihan tavallista nuoruutta. Eipä minulla ole nyt myöskään mitään odotettavaa tulevaisuudelta. Jokainen päivä on samaa merkityksetöntä olemassaoloa, jota ei voi edes kutsua elämäksi.
Olen ollut nyt kahdeksan kk TK eläkkeellä. On ollut ylä-ja alamäkiä. Lääkitystä on rukkailtu. Hoito kunnallisella puolella siirrettiin yhden pilipali lähihoitajan tehtäväksi, joka soittaa kerran kk. Jos tulee jotain ongelmia niin ne kyllä hoidetaan mutta hoito on varsin kevennetty versio siihen, mitä se oli ennen eläkepäätöstä. Lääkärille on kolmen kk jono. Akuutit tilanteet hoidetaan lähetteenä tehostettuun avohoitoon tai lääkäri soittaa ja määrää lääkkeen tai rukkaa annostusta muuten puhelimitse.
Olen viihtynyt eläkkeellä vaikka haasteita on ollut. Päivät on vähän samanlaisia. Korona aikaan ei ole oikein edes vapaaehtoistyötä jota voisi tehdä ajankuluksi. Lukeminen ja kirjojen kuuntelu on ollut isossa osassa.
Elämää kannattaa elää eikä valittaa joka asiasta
Pari kuukautta sitten tuli ilmoitus, että tk-eläke myönnetty. Ennen sitä, neljä vuotta kuntoutustuella ja sitä ennen nelisen vuotta sairauspäivärahalla + liiton korvauksilla.
Kuntoutustukea tuli seitsemän erillistä pätkää, tuona aikana.
Kaipaisin vähän neuvoja. Kyseessä on nuori as- henkilö, joka ei ole pystynyt opiskelemaan eikä menemään töihin. Tällä hetkellä on sinänsä onnekas, että asuu vanhempiensa luona kotonaan, ja he elättävät lastaan (ja ihan vapaaehtoisesti). Tulevaisuus pitäisi kuitenkin jotenkin turvata, sillä jos jompi kumpi vanhemmista kuolee, tulee toiselle tiukkaa elättää itsensä ja tämä nuori.
Mistä tällaisessa tilanteessa pitäisi lähteä liikkeelle - tällä hetkellä ei ole mitään hoitokontaktia (viimeinen katkesi, kun nuori joutui lopettamaan lukion kesken). Etsivä nuorisotyö? Terveyskeskus?
Olet sitten ollut hyväpalkkaisessa työssä ( arvio n 8000e/kk) ja kouluttautunut. Harvinaista, että eläke on tuota luokkaa.