Miksi työpaikoissa ei riitä, että hoitaa työnsä hyvin ja siinä se?

Täytyyhän HR-osastonkin tehdä jotain, että heidät koetaan hyödylliseksi. Tsemppiä ja tiimihenkeä sinullekin!

Niinpä. Mitä se turha, työhön liittymätön small talk -oikeasti tuo lisäarvoa tai tulosta vaikkapa tavallisessa suunnittelutyössä? Eri asia työhön liittyvät suunnittelupalaverit tai palaverit, joissa käydään läpi työnjakoa tai projektin vaiheita.  Minä ainakin koen jopa ahdistavana kaikki työn ulkopuoliset utelut. Ei mulla mitään salattavaa ole, mutta ei minun koko sukuni asiat kuulu työpaikalle, koska heillä on oikeus yksityisyyteen. Jos joku kysyy onko salattavaa, niin tavallaan, ei perheenjäsenen työttömyydet tai sairaudet kuulu omalle työpaikalleni. 

Nykyään joutavanpäiväistä juoruilua kutsutaan verkostoitumiseksi ja sitten kun puhutaan puhelimessa 20 % työasiaa ja 80 % sitä joutavaa, eikun anteeksi, verkostoitumiseen liittyvää small talkia, niin on töissä kiire, kun aika menee puhelimessa. 

Senpä vuoksi introvertin kannattaa hakeutua etätöihin. Terveisiä introvertiltä, joka on ollut vuoden etätöissä ja voi paremmin kuin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Mitä se turha, työhön liittymätön small talk -oikeasti tuo lisäarvoa tai tulosta vaikkapa tavallisessa suunnittelutyössä? Eri asia työhön liittyvät suunnittelupalaverit tai palaverit, joissa käydään läpi työnjakoa tai projektin vaiheita.  Minä ainakin koen jopa ahdistavana kaikki työn ulkopuoliset utelut. Ei mulla mitään salattavaa ole, mutta ei minun koko sukuni asiat kuulu työpaikalle, koska heillä on oikeus yksityisyyteen. Jos joku kysyy onko salattavaa, niin tavallaan, ei perheenjäsenen työttömyydet tai sairaudet kuulu omalle työpaikalleni. 

Nykyään joutavanpäiväistä juoruilua kutsutaan verkostoitumiseksi ja sitten kun puhutaan puhelimessa 20 % työasiaa ja 80 % sitä joutavaa, eikun anteeksi, verkostoitumiseen liittyvää small talkia, niin on töissä kiire, kun aika menee puhelimessa. 

Ah, verkostoituminen! Mikä mukavasti ärsytyssuonta hivelevä sana!

Kanalauman kahvitauot on pahinta mitä tiedän. Yksilöinä juttelevat kukin ihan järkeviä ja ovat kivoja suurin osa, mutta joukossa kaakatus tiivistyy. Yleinen mielipide mistä tahansa aiheesta on social leader chickin arvoja myötäilevä, vaikka privana se on usein jotain ihan muuta. Vappumunkit seuraavana, oli sulla keliakia tai ei.... kaakakkaaaa kaa kaa kaaa....

Vierailija kirjoitti:

Kanalauman kahvitauot on pahinta mitä tiedän. Yksilöinä juttelevat kukin ihan järkeviä ja ovat kivoja suurin osa, mutta joukossa kaakatus tiivistyy. Yleinen mielipide mistä tahansa aiheesta on social leader chickin arvoja myötäilevä, vaikka privana se on usein jotain ihan muuta. Vappumunkit seuraavana, oli sulla keliakia tai ei.... kaakakkaaaa kaa kaa kaaa....

Tuo loi hyvä social leader chick.

Toinen mikä on uuvuttavaa, että pitäisi olla kuollakseen kiinnostunut työstään ja korviaan myöten rakastunut työhönsä ja näin ollen aina valmis mihin tahansa lisäprojekteihin ja ylitöihin, vaikka työpaikka olisi juuri sellainen(jollaisia suurinosa on), että olisi tehnyt mieli täräyttää suoraan, kun haastattelussa kysyttiin "miksi hait meille töihin? ", että sen takia, että saa rahaa jolla elättää itsensä :D

Vierailija kirjoitti:

Kanalauman kahvitauot on pahinta mitä tiedän. Yksilöinä juttelevat kukin ihan järkeviä ja ovat kivoja suurin osa, mutta joukossa kaakatus tiivistyy. Yleinen mielipide mistä tahansa aiheesta on social leader chickin arvoja myötäilevä, vaikka privana se on usein jotain ihan muuta. Vappumunkit seuraavana, oli sulla keliakia tai ei.... kaakakkaaaa kaa kaa kaaa....

Insinööritoimistossa ne vasta onkin ihan kamalia. Suurin osa miesten ajasta menee yhteistyökumppaneiden ja kilpailijoiden kyvyttömyyden haukkumiseen. Ei kahvitaukoa ilman että jotain tyyppiä ei haukuta. Koetan itse pitää puheenaiheet työasioissa, mutta aina se menee tuohon. Se haukkuminen tapahtuu vielä sellaisella paatoksella, että vain ruusunpunaisten lasien kautta miehiä katsova ihaileva hölmö ei tajua miten noloa se on. Sekä miehet ovat kovia haukkumaan sitä, joka ei ole paikalla, saman projektin tyyppejä, toinen toisilleen. 

Teollisuuspuolella harjoittelussa taas rikastuisi, jos laittaisi 10 senttiä säilöön joka kirosanasta. Välillä jaksetaan puhua autoista yms mutta aika paljon jaksetaan puhua siitä että ostaisiko pullon vai pari koskenkorvaa. 

Kyllä se oikeasti riittääkin. Te vaan ette tajua, että niiden sosiaalisten suhteiden ja juttelukanavie. Ylläpito ON MYÖS OSA TEIDÄN TYÖTÄ.

Minä en ole huomannut moista, vaikka hyvin introvertti olenkin. Ihan ieras ajatus, että olisin jossain tilanteessa joutunut vääntämään tekohymyä tai esittämään jotain mitä en ole. Ihanvaan tekemällä työni hyvin ja tehokkaasti, olen pärjännyt työelämässä erittäin hyvin ja olen haluttu työntekijä.

Toki täytyy osata toimia tarvittaessa tiimissä ja tehdä yhteistyötä. Ottaa muut huomioon ja auttaa, kun tilanne sitä vaatii, eikä vaan jurnuttaa omia töitään. Tämä on ihan normaalia työelämässä ja kuuluu myös ihan normaaleihin käytöstapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Toki täytyy osata toimia tarvittaessa tiimissä ja tehdä yhteistyötä. Ottaa muut huomioon ja auttaa, kun tilanne sitä vaatii, eikä vaan jurnuttaa omia töitään. Tämä on ihan normaalia työelämässä ja kuuluu myös ihan normaaleihin käytöstapoihin.

Aika usein päälle päin sosiaaliset ihmiset eivät ole kovin yhteistyökykyisiä. Tältäkin palstalta sen huomaa usein "olen ainoa joka osaa tehdä sitä ja tätä, joten olen tosi tärkeä työpaikalleni". Minä luen tuon niin, että henkilö panttaa töitään eikä dokumentoi tekemisiään kunnolla, koska ei HALUA kenenkään muun osaavan samoja. 

Eräs ystäväni on introvertti, joka on selättänyt tuon ongelman ja kerro nyt, miten se on onnistunut.

Aina uuteen työpaikkaan tullessaan hän on kertonut olevansa luonteeltaan introvertti erakko. Ja saman hän on kertonut, jos on saanut itse uuden työkaverin. Kun hän kertoo sen itse alussa avoimesti, että " hei olen tällainen, tämä ei johdu teistä, vaan minusta" kukaan ei ota hänen käytöstään loukkauksena itseään kohtaan.

Paljon rakentavampaa, kun passiivis-agressiivinen vetäytyminen ja pahan ajattelu sosiaalisista työkavereista ("tyhjänpuhujia", "joutavia höpöttäjiä").

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki täytyy osata toimia tarvittaessa tiimissä ja tehdä yhteistyötä. Ottaa muut huomioon ja auttaa, kun tilanne sitä vaatii, eikä vaan jurnuttaa omia töitään. Tämä on ihan normaalia työelämässä ja kuuluu myös ihan normaaleihin käytöstapoihin.

Aika usein päälle päin sosiaaliset ihmiset eivät ole kovin yhteistyökykyisiä. Tältäkin palstalta sen huomaa usein "olen ainoa joka osaa tehdä sitä ja tätä, joten olen tosi tärkeä työpaikalleni". Minä luen tuon niin, että henkilö panttaa töitään eikä dokumentoi tekemisiään kunnolla, koska ei HALUA kenenkään muun osaavan samoja. 

Tämä. Ja kokemukseni perusteella usein nämä työpaikan sosiaaliset räiskyvät persoonat sortuvat besserwisseröintiin eivätkä osaa ottaa muiden ideoita huomioon vaan ovat jyrääviä "me tehdään näin"-ihmisiä.

Introverttius erikseen mutta en tosiaan ymmärrä miksi pitää olla niin rakastunut työhönsä jos tarkoitus on saada rahat vuokraan ja ruokaan? Esihenkilö sanoi vaatikeskustelussa että hän ei ymmärrä sellaista että "tullaan vaan töihin ja tehdään työt" että pitäisi tehdä aina lisää. Mutta ek puhettakaan palkankorotuksista tai että teetettäisiin ylitöinä, kaikki pitäisi tehdä mieluiten omalla ajalla ja ilmaiseksi. Kun työhaastattelussa kysytään että miksi hait tänne, niin eihän sitä nyt tosiaan voi sanoa että koska tarvitsen työpaikan ja rahaa...

Just ton takia minun työtäni ei jatkettu koeajan jälkeen, kun en ollut se kuuluisa "Hyvä tyyppi". Ei auttanut vaikka tein työt tosi hyvin, mutta kun tauoilla menin vaikka ulos haukkaaamaan happea ja vähän kävelemään, enkä ollut kahvipöydässä ja ostallistunut "kälkätykseen" niin lähtö tuli ja syy oli vain että en ole se mitä etsivät.  Sitten olen käynyt jotain Headhunter kurssia työkkärin kautta ja heiltä tulee viestejä että pitää erottautua kaikista muista ja olla sosiaalinen, kontakteja, suosittelijoita ja vaikka mitä. Ei hitto. Ei voi olla tavallinen duunari vaan pitäisi muuttua, mutta introvertti ei muutu niin paljoa ja esittäminen vie kaiken energian. 

Mä en ole koskaan ollut laumasielu enkä lörpöttelijä, joten valitsin ammattini sen mukaan.

Eo tarvitse läyrytä joutavia, teen työni hyvin ja tyytyväisenä sitten kotiin.

En ole kuitenkaan mikään örkki-erakko.

Mua ahdistaa kun nää puheliaat on kaiken lisäksi kauhean energisiä koko ajan eli joka päivä keksitään uusia tuulia työpaikalle, joten pakko sitten muuttaa asia x täysin päälaelleen, koska tämä uusi tapahan on paljon parempi. Olisi joskus kiva tehdä vaikka viikko kaks töitä ilman, että kukaan käskisi intopinkeänä suunnilleen purkaa jotain kaappia paikoiltaan ja viedä toiselle puolelle taloa.

Epäsosiaalisten ihmisten kanssa nyt vaan on aika raskasta olla töissä. En minäkään hyvässä valossa katsoisi työkaveria, joka aina vain möllöttäisi omissa oloissaan eikä häntä oppisi tuntemaan ihmisenä. Aika loppuun kuluttavaa työilmapiirin kannalta jos kukaan ei koskaan puhuisi muuta kuin pakolliset asiat. Ei tarvitse olla mikään ylisosiaalinen, mutta riittävä sosiaalisuus on lähinnä normaalia ihmisen käytöstä.

Minusta olisit ihanteellinen työntekijä, itsekin introvertti ja saan päänsäryn tekopirteistä räpättäjistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki täytyy osata toimia tarvittaessa tiimissä ja tehdä yhteistyötä. Ottaa muut huomioon ja auttaa, kun tilanne sitä vaatii, eikä vaan jurnuttaa omia töitään. Tämä on ihan normaalia työelämässä ja kuuluu myös ihan normaaleihin käytöstapoihin.

Aika usein päälle päin sosiaaliset ihmiset eivät ole kovin yhteistyökykyisiä. Tältäkin palstalta sen huomaa usein "olen ainoa joka osaa tehdä sitä ja tätä, joten olen tosi tärkeä työpaikalleni". Minä luen tuon niin, että henkilö panttaa töitään eikä dokumentoi tekemisiään kunnolla, koska ei HALUA kenenkään muun osaavan samoja. 

Tämä. Ja kokemukseni perusteella usein nämä työpaikan sosiaaliset räiskyvät persoonat sortuvat besserwisseröintiin eivätkä osaa ottaa muiden ideoita huomioon vaan ovat jyrääviä "me tehdään näin"-ihmisiä.

Vielä yhtenä lisäyksenä, että nämä edellä mainituissa lainauksissa olevat tyypit myös usein sanovat olevansa työpaikan hengennostattajia, äitihahmoja tai vitsiniekkoja.