Onko teillä samaa? Isovanhemmat ostavat aina hienomman lahjan lapselle kuin vanhemmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos niillon enemmän fyffee päällä?

No sitä juuri. Mutta mielestäni pitäisi olla maltillinen lahjoissa, etenkin kun tietää, mitä vanhemmat ovat hankkimassa.

Kyllä perusmuijat on vain tyytyväisiä että joku muu tyrkyttää heille rahaa eikä tarvitse itse niin paljon töitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Tuttua on:

Äiti hankkii halvan ja vaatimattoman lahjan lapsen toiveiden mukaan. Lahja on ehkä kirppiksen ilmaislaatikosta,  ilmaiseksi kierrätettynä kavereilta saatu. Se voi olla myös  kerätty luonnosta tai tehty itse vanhoista materiaaleista. ( Jossain vaiheessa lapsi toivoi erivärisiä kiviä lahjaksi.)

Isä ostaa vaatimattoman lahjan kirpputoreilta lapsen toiveiden mukaan. Ei tee mitään itse.

Isovanhemmat ostavat isomman lahjan kierrätettynä kirpputoreilta lapsen toiveiden mukaan. Lisäksi maksavat matkoja ja harrastuksia yms, jotka maksavat paljon.

Kummi ostaa ison ja kalliin lahjan lapsen toiveiden mukaan. Budjetti on noin 100-200 euroa. 

En ole tiennyt, että tuosta pitäisi mieltänsä pahoittaa. Toki kaikella voi pröystäillä. Jos isovanhemmat pröystäilevät noilla kalliimmilla lahjoillaan, niin on luonnollista, että silloin pahoittaa mielensä.

Ihan kiinnostuksesta, että miksi alapeukku?

Joo, ymmärrän. Yritän ajatella että se on lapsen etu. Ostin halvan käytetyn pyörän, joka varusteltiin ja huollettiin pojan kanssa, sekä opetin ajamaan. (Olen nainen, yh ja tein huollot ekaa kertaa). Sitten isän puoleiset isovanhemmat osti uuden "kunnollisen" tilalle kun kuuli tästä. Kyllähän se tavallaan v*ttuilua on.

Vierailija kirjoitti:

Kumman luulet sen lapsen muistavan isona, sen eväsretken synttäripäivänä perheen kesken vai isovanhempien ostaman ison lelun?

Kummatkin? :D Eihän nämä ole toisiaan pois sulkevia.

Meillä isovanhemmat ovat ostaneet noin 90% kaikista lasten vaatteista. Alussa yritin toppuutella mutta kun haluavat ja rahaa löytyy niin vastaan aina kysyttäessä mikä vaate- ja kengänkoko on nyt meneillään. Lapset olen opettanut kiittämään kyllä joka ikisestä vaatteesta/pyörästä/lelusta, jota ovat saaneet. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmat ovat ostaneet noin 90% kaikista lasten vaatteista. Alussa yritin toppuutella mutta kun haluavat ja rahaa löytyy niin vastaan aina kysyttäessä mikä vaate- ja kengänkoko on nyt meneillään. Lapset olen opettanut kiittämään kyllä joka ikisestä vaatteesta/pyörästä/lelusta, jota ovat saaneet. 

Joo. Kiva jos toimii ja tulee oikeaa kokoa. Erehdyin kerran mummon kuullen toteamaan, että pitääpä käydä ostamassa Mintulle 1,5 v kumisaappaat. No enpä ehtinyt kun mummo tuli seuraavana päivänä kumisaappaiden kanssa, no olivat 5 numeroa liian isot, mutta "nämä on ihan hyvät, kun laittaa kärkeen vaikka paperia." Ostin itse sitten sopivat saappaat kävelyä opettelevalle taaperolle. Myös vaatteet voidaan ostaa niin, että "mahtuu sitten pidemmän aikaa". Eli jos pyydät kokoa 116 cm saat kokoa 128 cm.

Miehen suku osti kalliita lahjoja, kiitos siitä. Olisi vaan ollut mukavampi tunnelma, jos 20 vuoden aikana olisi joskus sanottu edes päivää. Noin kymmenen vuotta yritin jutustella mukavia, mutta kun tulos oli sama passiivis-aggressiivinen murjotus, annoin olla. Jotain sairasta vihaa kaikkia miniöitä kohtaan jotka yritti tulla sukuun. No, nyt on lapset kasvatettu ja mies saa pitää sukunsa. Emme asu enää edes yhdessä.

Ei ole tälläistä ”ongelmaa”.

Siis isovanhemmat ostavat lapsenlapselle kalliin lahjan siksi että se on heidän lapsensa lapsi. Se on siis nimenomaan lapsen vanhempien huomioimista ja heille antamista, perheen tukemista. Minusta vanhempien ei välttämättä tarvitse antaa lapsilleen lahjoja lainkaan. Hehän tarjoavat lapselle ihan kaiken, kodin, hankinnat, ruuan, synttärijuhlat, matkat.....