Miksi olen sairaalloisen lihava?

Otan täyden vastuun omista kiloistani ja tiedän oikein hyvin, että ihan itse olen kiloni syönyt. Mutta en ole syönyt itseäni tämän kokoiseksi vain siksi, että ruoka olisi niin hyvää.

Mulla on eletyssä elämässä suht paljon kaikenlaista ikävää. Asioita, joita en ole osannut käsitellä tai joista en ole edes ymmärtänyt, että ne pitäisi käsitellä. Olen vain mennyt eteenpäin hampaat irvessä ja ajatellut jotenkin niin, että ne menneet asiat lakkaa olemasta ja vaikuttamasta minuun, jos en vain ajattele niitä. Väärin.
Sisälläni on ollut ihan jatkuva paha olo ja ahdistus näitten asioitten käsittelemättömyyden takia, ja tämän pahan olon ja ahdistuksen hoitamiseen olen käyttänyt ruokaa.

Olen myös käyttänyt lihomista suojamuurina -kukaan mies ei voi kiinnostua minusta kun olen lihava ja ruma, jolloin kukaan mies ei myöskään voi enää ikinä mua satuttaa. Minulla ei ole ollut omia rajoja tai ainakaan en ole luottanut siihen, että voisin pitää puoliani vaan olen jotenkin ajatellut, että jos joku mies musta kiinnostuu, vaikka olisi kuinka kamala mua kohtaan tahansa, olen kuin tahdoton nukke ja täysin rääkättävissä taas.

Minulla on ollut myös syömishäiriö, joka alkoi jo joskus ala-asteikäisenä. Söin päivässä kaksi näkkileipää ilman rasvaa ja join lasillisen piimää. Sen lisäksi juoksin joka päivä vähintään parin tunnin lenkkejä. Siis joskus 12-vuotiaana! Ja tätä jatkui niin pitkään, että olin jo ihan liian laiha. Jälkikäteen kuvista katsottuna en ole ollut koskaan lihava lapsi, mutta läskiksi mua haukuttiin ekaluokasta lähtien koko ala-aste aika. Tuosta on alkanut oma koko elämäni kestänyt kamppailu painoni kanssa ja täysin vääristynyt suhteeni ruokaan.

En syytä pelkästään kiusaajiani, ei kaikille koulukiusatuille käy kuten mulle kävi. Tuon kiusaamisen lisäksi elämässäni on ollut muitakin asioita, jotka on vaikuttaneet siihen, millaiseksi suhteeni ruokaan ja syömiseen on kehittynyt.

Nyt olen sairaalloisen lihava. Vuosien jojoilu, kymmenet jos ei sadat laihdutuskuurit ja elämäntaparempat on tehneet tehtävänsä. Olen lihava, koska käytän ruokaa turruttaakseni pahan oloni ja suojellakseni itseäni ihmisuhteilta. Olen lihava, koska en rakasta itse itseäni, vaan kohtelen itseäni kaltoin. Rankaisen itseäni syömättömyydellä ja sen jälkeen ahmin. Suhteeni ruokaan ei ole normaali. En syö ruokaa siksi, että saisin siitä jotain nautintoa. Syön sitä liikaa siksi, että haluan tämän pahan olon pois sisältäni ja haluan olla turvassa.

Kiitos jos jaksoit lukea. Kirjoitin tämän oikeastaan itselleni, selventääkseni omia ajatuksiani nyt, kun olen siinä pisteessä, että olen saanut tarpeekseni tästä kaikesta. Nyt kun tunnistan omat syyni, voin alkaa työstämään niitä muulla tavalla kuin syömällä. En halua syödä itseäni hautaan. Haluan itselleni terveen ja normaalin, aktiivisen elämän. En tätä tällaista, missä olen omien kilojeni vankina ja koko elämä lipuu ohitseni.