Sosiaalisten tilanteiden pelko. Olen nyt vuosia paennut työtä / opiskelua tekemällä vauvan kolmen vuoden välein. Nyt alan olla liian vanha vauvan äidiksi. Mitäs nyt?
Mikä auttoi sua? Saako tk:sta helposti rauhoittavia?
Voin mennä häihin ja synttäreille, kun sitä ennen voi ottaa rohkaisu ryyppyjä. Mies hoitaa vanhempain vartit ja illat, plus kevät ja joulujuhlat. Luojan kiitos Koronasta! Päästiin näistäkin.
Kommentit (194)
Wauuu. Mulla on ihan hirveä sosiaalisten tilanteiden pelko. Töihin meno on aika vaikeaa. Synnyttämiseen en kyllä vaihtaisi silti. 😬
Minä olen myös jännittäjä ja minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko, joka aktivoituu erityisesti masennuksen aikana. Taustalla traumoja ja lievää autismia.
Olen myös suorittaja suorittanut itseni kehittämistä pois sosiaalisten tilanteiden pelosta. Vaiva ei lähde altistamisen avulla 100% pois, mutta elämänlaatu paranee huomattavasti.
Eniten minua on auttanut propral-lääke. Se ei ole rauhoittava vaan beetasalpaaja. Se ei pistä päätä sekaisin vaan tasottaa sydämensykettä -> suu ei kuivu, en vapise, ääni ei värise ja hengitän rauhallisesti, vaikka olisi millainen esiintymistilanne. Kukaan ei huomaa jännitystä ja voin keskittyä itse asiaan. Vähän voi huimata kun verenpaine alenee, mutta ainakaan mukle ei ole tullut ei muita haittavaikutuksia. Kun olen vähän harjoitellut esitystä etukäteen, se meneekin jo tosi hyvin ja tulee positiivinen esiintymiskokemus, että hei, mähän osaan tämän ja tykkään tästä! Ei olekaan totta että en tykkää esiintymisestä - jännitysoireet ja nolostumisen tunne on se mistä en tykkää. Mutta itse esiintyminen ilman jännitystä ja häpeän tunnetta onkin ihan kivaa.
Propral auttaa mulla uusiin tilanteisiin tutustumisessa. Kun tilnteisiin on tottunut, voi niihin alkaa osallistua myös ilman propralia.
Olen jännittäjä-suorittajana päässyt nuorena vaativiin asiantuntija- ja johtotehtäviin ja en olisi tässä tilanteessa ilman tuota lääkettä.
Kuka tehtailee tänne tällaisia osoittelevia aloituksia, joilla ei ole toden perää lainkaan. Kuka nyt "tekee lapsen joka kolmas vuosi"..:D Ei niitä niin vain saada. Ja kuka nyt näin kliinisesti itseään ja motiivejaan arvioi. Pahantahtoisen naisen provo.
Et sitten hoitoa ole koskaan ajatellut? Sääliksi käy sun mies ja lapset.
Jos sulla on useampia lapsia, niin kerro se aina työhaastatteluissa niin kukaan ei palkkaa sua.
Vierailija kirjoitti:
On paljon töitä joissa ei tarvitse tavata ihmisiä. Esim joku varastotyö, puutarhanhoitaja, jne.
Minkä kiven alta sä oot ryöminy? Nykyään jokaiseen työhön haetaan sosiaalisia tiimityöskentelijöitä ja "hyviä tyyppejä". Ei oo niin mitätöntä yksinpuurtamishommaa, etteikö hakuprosessiin ole jo ympätty ryhmähaastattelua tai omaa videoesittelyä.
En tiedä itsekään. Olin kiusattu pitkään ja luonteeltanikin ujompi. Liikaa olen myös yksin ollut. Kaiken tämän jälkeen enää itsekään viihdy toisten seurassa tai pysty olemaan rennosti. Samalla saa kommenttia, että on liian ujo ja se vaan pahentaa kaikkea. Kiinnittää vielä enemmän huomiota itseensä.
Kouluttaudu monimuoto-etänä joksikin, minkä ei tarvitse tehdä työtä ihmisten ilmoilla. Esim. haudankaivaja, siivooja (täysin näkymätön vaikka keskellä päivää), arkistonhoitaja, sitten se sellainen joka avustaa ruumiinavauksissa, mikä olikaan.
Tässä ketjussa huomaa kuinka paljon on tätä "heikompaa ainesta". Kaikilla on nykyään joku diagnoosi ja lapsille haetaan diagnoosit jo ennen kouluikää. Liikaa heikkoutta näissä nykyajan pullamössöihmisissä.
Vierailija kirjoitti:
Hassua, että somen tulon jälkeen nuoret ovat koulussakin muuttuneet paljon aremmiksi kuin ennen. Enää on vaikea teettää ilmaisutaidon harjoituksia, kun kaikki ovat pas -ka jäykkänä ja ajattelevat, että muut nauravat niille. Nuorten elämä vaikuttaa paljon tylsemmältä kuin ennen somea. He eivät osaa enää hullutella, ottaa rennosti. T. äikän ope
Joskus tämä on totta ja muut oikeasti nauravat. Siinä ei sitten olekaan kivaa ottaa rennosti muiden nauraessa. Ei saisi vähätellä kenenkään pelkoa ja pitäisi muistaa jokaisen eri tilanne. Luokassa ei kaikilla ole välttämättä mukava olla.
Aika monet jännittää ja pelkää sosiallisia tilanteita. Jotkut peittää sen paremmin. Jotkut kestää ne pelot paremmin. Mut helpoimmalla pääsee, jos hakee itselleen apua. Silloin voi päästä sosiaalisista peloista, joko kokonaan tai sitten hälvenee niin paljon, että sosiaaliset tilanteet ei enää pelota niin että hallitsisivat elämää ja omia tekemisiä.
Mutta iso matka se on kohti itseään, koska jostakin se johtuu, että sosiaaliset pelot ovat niin suuret. Ja ne syyt on löydettävä sisältä ja käsiteltävä, jotta niistä voi päästä eroon. Haluan sen sanoa, että se on täysin mahdollista, mutta ei kivutonta ja helppoa. Mutta kasvattavaa ja lopulta voi vain kiitollisena katsoa taakseen, että jaksoi käydä matkan läpi, koska voi nyt elää helpompaa ja parempaa elämää. Tsemppiä
Ap: saat varmasti lääkitystä vaivaan. Suosittelen yksityistä psykiatria. Lääkkeet auttavat. Ihan varmasti. Itselläni on on ollut ihan samanlaisia ongelmia. Sain lääkityksen 16 vuotta sitten, sen jälkeen ei ole tarvinnut pelätä. Kolmea erilaista lääkettä: Sertralin (mieliala), propral (beetasalpaaja) ja rauhoittavaa, tspuskohtaisesti, tarpeen mukaan. Hyvin on toiminut , aina on uusittu ja näillä mennään. Olen pystynyt rakentamaan mielekkään työuran, esiintynyt ja pitänyt puheita. Jatkan lääkitystä vaikka eläkkäälle, jos on tarvetta. Nykyään tosin tarvitsee harvemmin, mutta koskaan ei tarvitse miettiä voiko mennä/tehdä jotakin, kun on tarpeen vaatiessa propral ja/tai rahoittava. Vaikea kuvitella, että eivät auttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan onneksi vain hyötyy ihmisarasta äidistä, joka näkee mörköjä kaikkialla ja siirtää pelkonsa omiin lapsiin :( Voisiko niitä lapsia tehdä vain siinä tilanteessa, että on itse ANNETTAVAA lapselle, eikä vain silloin, kun niistä itse hyötyy. Joo, ymmärrän ahdistuksen ja pelot, ei siinä mitään, minusta tuo itsekkyys on vain paljon pahempi asia.
Tehdään kaikkia kivoja juttuja yhdessä, ennen koronaa vein harrastuksiin, uimahalliin, nyt viikonloppuna mennään geo kätköilee ja frizbee golfaa. On paljon asioita, joissa ei tarvitse olla sosiaalinen. Ap
Frizbee XDDDDDDDDDD
Kuuntele tai lue Gary John Bishopin kirja ”unf**k yourself”. Sieltä voisi löytyä työkaluja
Eipä tässä muuta sanomisa sulle ap ole kuin: Mene hoitoon.
Olet selkeä mt-ongelmainen.
Jos joku tekee lapsia vain siksi, ettei tarvitsis lähteä työelämään, niin totisesti päässä on jotakin pahasti vialla.
Mitä sun miehesi tekee ap?
Miten te selviätte vain miehen palkalla?
Asutteko jossan vuokramurjussa suurperheenne kanssa?
Mitä ajattelit ap tehdä sitten, kun kaikki lapsesi lähtevät kotoa, sillä jossain vaiheessa he kaikki lähtevät tietenkin?
Mites ap olet ajatellut tulevaisuudesta, kun et ole töissä ollut, niin mistä saat eläkettä sitten kun vanhuus on totisinta totta, ja sitähän se jossain vaiheessa on.
Entä mitenpä sitten ap, jos kuitenkin se avio /avoero kohdallesi sattuisi. Vaikka se nyt ei ole todennäköistä, niin kukaan meistä ei voi tietää, milloin se saattaakin omalle kohdalle sattua.
Mies maksa elatusmaksut alaikäisistä lapsista, mutta ei maksa sulle mitään.
Haluaistiko ap elää loppuelämäsi pelkkänä yhteiskunnan elättinä ja luuserina, pelkän toimeetulon, asumistuen, lapsinlisien ja lasten elatusmaksujen varussa. Kitataen kaljaa joka vkonloppu ja seikkailen Tinderissä, jossa toivot että joku mies lähtis monilapsisen yh-huoltajan kaveriksi.
Provohan tuo aloitus on aivan selkeästi, joten ap on ansainnut tämän tosi paskaisen tulevaisuuden kuvan sen rinnalle, että monet vastaavat provoon täysin toisin.
Lopuksi, mukavaa kevään jatkoa sullekin ap, kaikesta paskasta huolimatta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan onneksi vain hyötyy ihmisarasta äidistä, joka näkee mörköjä kaikkialla ja siirtää pelkonsa omiin lapsiin :( Voisiko niitä lapsia tehdä vain siinä tilanteessa, että on itse ANNETTAVAA lapselle, eikä vain silloin, kun niistä itse hyötyy. Joo, ymmärrän ahdistuksen ja pelot, ei siinä mitään, minusta tuo itsekkyys on vain paljon pahempi asia.
En sanoisi itsekkääksi. Ap ei kerro montako lasta on, mutta voisi epäillä, että aikamoinen katras on tullut synnytettyä. Se on kaikkea muuta kuin itsekästä, jos on monta kertaa jaksanut käydä raskauden, synnytyksen, kenties imetyksen ja tähän päälle vielä raskaan vauvavuoden jokaisen lapsen kohdalla uudestaan läpi. Ja näiden päälle hoitanut myös aiempien lasten tarpeet. Todella kova ja raskas fyysinen ja henkinen suoritus ja arvostustahan tuo vain herättää, varsinkin kun kuulostaa, että ap on myös hyvä äiti ja tekee lasten kanssa asioita kuten uimahallissa käyminen.
Sinulla on myös inhottava asenne, että muka sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivällä ei olisi mitään annettavaa lapsille. Ap sanoikin, että kyllä hän käy lasten kanssa paikoissa eikä eristäydy kotiin eli aivan hyvältä äidiltä kuulostaa. Ja lapsilla on myös isä, jolta lapset voivat ottaa mallia sosiaalisissa tilanteissa toimimisesta, jos äiti ei osaa antaa siihen tarpeeksi hyvää mallia. Se, että on jokin puute, ei tarkoita, että lapsia ei saisi tehdä. Vaikka ihminen on jossain asiassa puutteellinen, hänellä voi silti olla paljon annettavaa monessa muussa asiassa.
Ap itse kirjoitti, että pakoilee työelämää mm. lapsia tekemällä, joten tästä päättelin hänen tekevän lapsia pakoillakseen työelämää. Ei silloin syynä ole se, että haluaa antaa lapsille jotain vaan se, että haluaa itse hyötyä. Totta kai hän voi olla mainio äiti mm. siinä, että touhuaa lasten kanssa paljon ja perushoiva voi olla hyvää. Ja yleensä vanhemmuudesta keskusteleminen jääkin tähän. Milloin on fyysisesti hyvässä synnytysiässä ja jaksaa valvoa, onko lapsella säännölliset ruoka-ajat jne.
Se, mistä paljon vähemmän puhutaan, on sellainen henkinen perintö, minkä vanhempi lapsilleen jättää. Siinä yksi tärkeä osa on, miten ihminen toimii yhteisössä, mikä on hänen paikkansa, miten hän toimii toisten kanssa. Onhan nytkin ollut puhetta siitä, miten koulutusaste periytyy vahvasti ja on sukuja, joissa on työttömiä sukupolvesta toiseen. En tarkoita, että kaikkien ihmisten pitäisikään kouluttautua mahdollisimman korkealle, jos se ei itseä kiinnosta, mutta tarkoitan sitä, että se malli tulee pitkälti kotoa käsin. Millaisen mallin antaa ihminen, joka ei uskalla käydä vanhempainillassa ja joka ei ole työelämässä nimenomaan sen takia, että pelkää? Aivan eri asia olisi, jos ap aktiivisesti yrittäisi hoitaa ongelmiaan, se opettaisi lapsille sitä, että asioihin voi itse vaikuttaa. Eli ei tarvitse olla täydellinen, tietenkään ei tarvitse, mutta jos asenne on se, että olen ongelmainen, eikä mikään auta, säälikää minua, niin ei se lapsille nyt kovin hyvää kuvaa maailmasta ja vaikuttamisen mahdollisuuksista anna. Ei, vaikka kotona äidin kainalossa olisikin kivaa.
Minusta ihminen voi antaa lapselle henkistäkin perintöä, vaikka hänellä olisi rajoituksia osallistumisessa yhteiskuntaan. On suorastaan vähättelyä olettaa, että ihmisestä ei ole muuhun kuin perushoivan antamiseen, jos hänellä on vaikeuksia. Esim. omalla kohdallani lapset tietävät taustani alkoholistiperheessä ja tietävät, että minulla on omat hankaluuteni, joiden vuoksi olen aikamoinen erakko. Sääliä en kuitenkaan ole koskaan kerjännyt ja apua olen hakenut vähän joka suunnalta, vaikka mikään ei olekaan tuottanut toivottua tulosta. Lapsilleni ei ole koskaan tullut mieleenkään valita minun tietäni, sillä heillä ei ole samoja ongelmia kuin minulla. Huoliensa kanssa he kuitenkin kääntyvät edelleen puoleeni. Aikuisinakin he uskovat, että äitinä kykenen heitä neuvomaan ja tukemaan omista ongelmistani huolimatta. Olen rehellisesti sanonut, että kokeilkaa elämässä asioita enemmän kuin mihin itse olen uskaltautunut. Pelko voi invalidisoida yhtä tehokkaasti kuin fyysinen vamma, mutta se ei ole hävettävä asia. Selitettäessä lapset ymmärtävät yhtä hyvin sen tuomat rajoitteet kuin esim. pyörätuolin tuomat rajoitteet.
Ap, olet tosiaan liian vanha.
Miksi et ole apua hakenut aiemmin.
Eikö oma perheesi tai edes puolisosi perhe ole nähnyt, ettet ole aivan täysissä sielun voimissa.
Entä puolisosi? Onko hänkin mt-potilas, kun ei missään halunnut perheen kasvamista, vaikka yksin kävi töissä ja elätti sekä sinut että lapset.
Vai kävikö edes puolisosi töissä?
Miten hoiditte lapsenne ja kotinne? Vai oliko ainoa päämäärä elämässä tehdä suuri määrä lapsia, joista saa suuret määrät lapsinlisiä, joilla elättää perhe, asumituen ja toimeentuen lisäksi.
Aloitus on aivan tämän palstan peruspuhdas trolli.
Yksikään ainoa tervejärkinen suomalainen nainen ei koskaan toimi ap:n kertomalla tavalla.
Ja miksikö ei?
Siksi, että jokaine tervejärkinen nainen osaa hakea apua sosiaalisiin jännitystilantesiin.
Apua on tarjolla jo peruskoulussa, sen jälkeen lukoissa ja ammattikoulussa, Ja sen jälkeen ylemmissä koulutuksissa. Ja jos ei kuulu noihin mihinkään, niin apua saa mielenterveystoistoista.
Ohis, terveydenhoitajalta.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa huomaa kuinka paljon on tätä "heikompaa ainesta". Kaikilla on nykyään joku diagnoosi ja lapsille haetaan diagnoosit jo ennen kouluikää. Liikaa heikkoutta näissä nykyajan pullamössöihmisissä.
Ottais äkkiä lapsituet ainakin pois. Erittäin häiriintynyt keksintö.
Ja älä missään nimessä mitään aspaduunia ota. Ihmiset on niin ilkeitä.