Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko. Olen nyt vuosia paennut työtä / opiskelua tekemällä vauvan kolmen vuoden välein. Nyt alan olla liian vanha vauvan äidiksi. Mitäs nyt?
15.04.2021 |
Mikä auttoi sua? Saako tk:sta helposti rauhoittavia?
Voin mennä häihin ja synttäreille, kun sitä ennen voi ottaa rohkaisu ryyppyjä. Mies hoitaa vanhempain vartit ja illat, plus kevät ja joulujuhlat. Luojan kiitos Koronasta! Päästiin näistäkin.
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei siihen auta kuin altistaa itseään sosiaalisille tilanteille, niihinkin tottuu. Ja opetella suhtautumaan itseensä vähemmän vakavasti. Et ole maailman tärkein henkilö, eikä ketään oikeasti kiinnosta sun toilailut. Vaikka mokaisitkin itsesi sosiaalisessa tilanteessa, ei sillä ole mitään väliä, koska miksi olisi? Ei siihen kuole. Olet vain yksi rippunen tässä maailmankaikkeudessa.
T: Ex-pelkuri
Juuri näin.
Olen itse ollut nyt 10 v. kotiäitinä ja nuorin täyttää 3 v. todellakin aion mennä töihin, vaikka olenkin introvertti ja ahdistaa ihmisten joukossa oleminen yms. Mutta päätin etten ajattele itseäni, vaan perheeni parasta ja altistan itseni epämukavuudelle ja ajoittaiselle ahdistuksen tunteelle.Minua motivoi se, että ajattelen lapsilleni mahdollisimman hyvää tulevaisuutta ja parempaa taloudellista tilannetta.
Käännä ajatuksesi siis itsestäsi muihin, se auttaa. Ei helppoa, mutta kokeile ettet ajattele omia pelkojasi ja tuntemuksiasi liikaa, vaan mieti läheistesi parasta ja toimi sen mukaisesti.No olen matalasti koulutettu ja saan enemmän rahaa kotona.. Joten ei se ainakaan motivoi.
ApNo tässä se totuus tuli.
Eli ap toimii ihan järkevästi, eikö? Rahallisesti tulee toimeen paremmin tuilla kuin töihin menemisellä, ei se ap:n vika ole vaan systeemin aiheuttaman kannustinloukun vika.
Ja miksi monilapsisen perheen äidin edes olisi pakko mennä töihin? Ap:kin oli ymmärtääkseni jo 40v, ihan hyvän ja arvostettavan uran hän on luonut kotiäitinä ja se ura on edelleen käynnissä. Monen lapsen arjen pyörityksessä on iso homma. Tietenkin homma helpottuu kun lapset kasvaa, mutta kyllä isommillekin lapsille pitää ruoka tehdä ja myös olla henkisesti läsnä ja tehdä lasten kanssa asioita. Yhden tai kahden lapsen äiti jaksaa käydä töissä, mutta kun lapsia on 4-7 niin mielestäni on jopa kohtuutonta olettaa, että naisen pitäisi käydä vielä töissäkin arjen pyörityksen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska tapa paeta töitä :D Luuletko muuten saavasi töitä helpostikin? Itse olen "paennut" töitä 15 vuotta sillä, etten vain ole hakenut niitä kuin sen verran, että voin työkkärin puhelussa sanoa hakeneeni. Yhden kerran jouduin haastatteluun, mutten saanut paikkaa.
Ei niihin töihin pääse edes ne jotka sinne on hakenut ja haluaisi..
Ei pelkoa että pääsisi töihin ja opiskelemaan, kun on niin huono.
Sun on helppo paeta töitä kun oot vaan oma tuppisuu ja jännittäjä itsesi niin ei kukaan sua ota töihin vahingossakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meet työhaastatteluun vielä viinalta haisevana niin ei pelkoa että joutuisit töihin.
Jos nyt jostain kumman syystä joudut töihin niin tietysti hoidat siellä hommat niin huonosti että saat potkut sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on kai niitäkin töitä, joissa ei sosiaalisuutta niin vaadita. Ja niissä hommissa on ne muutkin ihmispelkoiset. Ap sopii kuin nenä päähän johonkin pommisuojaan arkistoimaan.
Aika harvalla alalla Suomessa oikein revitään ja pakotetaan töihin. Muihin paikkoihin riittää niitä motivoituneitakin hakijoita, joten tuskinpa ap:n tarvitsee pelätä työllistyvänsä. Lapset toki omaksuvat saman elämän tyylin, mutta sehän on sitten vain veronmaksajien ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet tosiaan liian vanha.
Miksi et ole apua hakenut aiemmin.
Eikö oma perheesi tai edes puolisosi perhe ole nähnyt, ettet ole aivan täysissä sielun voimissa.
Entä puolisosi? Onko hänkin mt-potilas, kun ei missään halunnut perheen kasvamista, vaikka yksin kävi töissä ja elätti sekä sinut että lapset.
Vai kävikö edes puolisosi töissä?
Miten hoiditte lapsenne ja kotinne? Vai oliko ainoa päämäärä elämässä tehdä suuri määrä lapsia, joista saa suuret määrät lapsinlisiä, joilla elättää perhe, asumituen ja toimeentuen lisäksi.Aloitus on aivan tämän palstan peruspuhdas trolli.
Yksikään ainoa tervejärkinen suomalainen nainen ei koskaan toimi ap:n kertomalla tavalla.
Ja miksikö ei?
Siksi, että jokaine tervejärkinen nainen osaa hakea apua sosiaalisiin jännitystilantesiin.Apua on tarjolla jo peruskoulussa, sen jälkeen lukoissa ja ammattikoulussa, Ja sen jälkeen ylemmissä koulutuksissa. Ja jos ei kuulu noihin mihinkään, niin apua saa mielenterveystoistoista.
Ohis, terveydenhoitajalta.
Onpas empatiakyvytön, ylimielinen ja tuomitseva terveydenhoitaja. Olet ilmiselvästi väärällä alalla. Harmittaa niiden ihmisten puolesta, jotka joutuvat sinun asiakkaiksi.
Itse huomasin sairaanhoitajakoulussa, että tuomitsevampaa ja tylympää porukkaa saa hakea kuin hoitajaopiskelijat. Kaikki muka tiedetään, mutta mitään ei oikeasti ymmärretä.
Vierailija kirjoitti:
No on kai niitäkin töitä, joissa ei sosiaalisuutta niin vaadita. Ja niissä hommissa on ne muutkin ihmispelkoiset. Ap sopii kuin nenä päähän johonkin pommisuojaan arkistoimaan.
Niihin töihin on liikaa hakijoita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden pelko, mutta pystyy menemään esim. uimahalliin ja töihin ei?
Minulta on psykiatri kysynyt tällaisen samanlaisen kysymyksen ja ihan tosissaan. Että ei minulla kyllä mitään sosiaalisten tilanteiden pelko ongelmaa näyttäisi olevan kun kerran pystyn kerran viikossa käymään harrastuksessa ja psykiatrin vastaanotollekin uskalsin tulla. Ihmettelen, miten jopa tuollaisen ammatti ihmisen on vaikea ymmärtää tätä ongelmaa. Mitä siellä lääkäri koulussa oikein opetetaan :D
Uimahallissa ei vietetä kahdeksaa tuntia päivässä ja uimahalliin ei tarvitse mennä joka päivä. Sama juttu muissa harrastuksissa, ne ovat kerran pari viikossa ja kestävät 1-2h.
Ainakin minulla se ongelma on se, että töihin ja kouluun mennään joka päivä. Kyllä minä pari kertaa viikossa pystyn selviytymään ahdistavista tilanteista, mutta kun niihin tilanteisiin on pakko mennä joka päivä niin iskee väsymys. Väsyn siis siihen, että koko ajan joka päivä pitää olla sietokykynsä rajalla. Jossain kohtaa ei vaan enää jaksa sietää sitä päivittäistä toistuvaa stressiä ja ahdistusta ja lopulta olenkin sitten jättänyt koulun kesken.
Tämä. Moni yrittää siedättää itseään ja kokeilee kaikenlaista, mutta kun jatkuvasti toimii oman sietokykynsä rajalla, lopulta iskee uupumus ja ihmisen on pakko luovuttaa. Siksi sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivälle jää käteen vain rikkonaisten yritysten ja epäonnistumisten tuoma itsetunnon lopullinen romahdus.
Annetaan ap:n syrjäytyä rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei siihen auta kuin altistaa itseään sosiaalisille tilanteille, niihinkin tottuu. Ja opetella suhtautumaan itseensä vähemmän vakavasti. Et ole maailman tärkein henkilö, eikä ketään oikeasti kiinnosta sun toilailut. Vaikka mokaisitkin itsesi sosiaalisessa tilanteessa, ei sillä ole mitään väliä, koska miksi olisi? Ei siihen kuole. Olet vain yksi rippunen tässä maailmankaikkeudessa.
T: Ex-pelkuri
Ei totu. Olen altistanut usein,Jännitän silti ja stressaan koko ajan
Voit sanoa noin sekunti ennen kuo le maa si. Sitä ennen sinä et tiedä, muututko koskaan tai opitko uusia asioita. Tietysti jos olet päättänyt, ettet halua oppia etkä muuttua, niin se on eri asia, ja silloin sinun ei pidä teeskennellä ja vakuutella, ettei niin voi tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden pelko, mutta pystyy menemään esim. uimahalliin ja töihin ei?
Minulta on psykiatri kysynyt tällaisen samanlaisen kysymyksen ja ihan tosissaan. Että ei minulla kyllä mitään sosiaalisten tilanteiden pelko ongelmaa näyttäisi olevan kun kerran pystyn kerran viikossa käymään harrastuksessa ja psykiatrin vastaanotollekin uskalsin tulla. Ihmettelen, miten jopa tuollaisen ammatti ihmisen on vaikea ymmärtää tätä ongelmaa. Mitä siellä lääkäri koulussa oikein opetetaan :D
Uimahallissa ei vietetä kahdeksaa tuntia päivässä ja uimahalliin ei tarvitse mennä joka päivä. Sama juttu muissa harrastuksissa, ne ovat kerran pari viikossa ja kestävät 1-2h.
Ainakin minulla se ongelma on se, että töihin ja kouluun mennään joka päivä. Kyllä minä pari kertaa viikossa pystyn selviytymään ahdistavista tilanteista, mutta kun niihin tilanteisiin on pakko mennä joka päivä niin iskee väsymys. Väsyn siis siihen, että koko ajan joka päivä pitää olla sietokykynsä rajalla. Jossain kohtaa ei vaan enää jaksa sietää sitä päivittäistä toistuvaa stressiä ja ahdistusta ja lopulta olenkin sitten jättänyt koulun kesken.
Tämä. Moni yrittää siedättää itseään ja kokeilee kaikenlaista, mutta kun jatkuvasti toimii oman sietokykynsä rajalla, lopulta iskee uupumus ja ihmisen on pakko luovuttaa. Siksi sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivälle jää käteen vain rikkonaisten yritysten ja epäonnistumisten tuoma itsetunnon lopullinen romahdus.
Usein huono itsetunto on seurausta ikävistä lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista, kuten kiusaamisesta tai vanhempien väheksynnästä. Itsetunto-ongelmat ovat usein esimerkiksi pelkojen ja ahdistuksen taustalla.
Itsetuntoaan voi kuitenkin kohentaa. Hyvästä itsetunnosta eli itsensä tuntemisesta on paljon apua arjessa.
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/b6ff6a9f-e751-4d58-9a51-ff2b…
Aina kannattaa yrittää ja harjoitella...
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Sosiaalisten tilanteiden pelon voittamisessa olennaisinta on altistaminen. Tätä tehdään asteittain ja sen voi aloittaa mielikuvaharjoituksista. Altistuksessa siirrytään asteittain haastavammalta tuntuviin tilanteisiin. Jos ahdistus nousee ylivoimaiseksi, voidaan palata aina askel taaksepäin. Altistusten myötä positiivisten selviämiskokemusten määrä lisääntyy ja tilanteen herättämä ahdistus vähenee. Tilanteiden kohtaaminen antaa myös mahdollisuuden tarkkailla ja kyseenalaistaa omia herääviä ajatuksia ja niiden paikkansa pitävyyttä. Jännitystä ja fyysisiä tuntemuksia voi hillitä erilaisin rauhoittumis- ja rentoutumiskeinoin. Kun mieli täyttyy negatiivisista ajatuksista ja itsensä tarkkailusta, saattaa sosiaalinen toiminta näyttäytyäkin kömpelönä. Ilman harjoittelua sosiaaliset taidot eivät kuitenkaan kehity.
Itseään kohtaan on hyvä löytää armollisuutta, ”mitä väliä, vaikka mokaisin!”. Vaikka tulisimme kuinka sosiaalisesti taitaviksi, ei se tarkoita, ettemme joskus olisi vähän nolojakin.
MILTÄ SOSIAALISTEN TILANTEIDEN PELKO TUNTUU
Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä on huolissaan siitä, että on ”nolo” tai käyttäytyy negatiivista huomiota herättävästi muiden seurassa. Sosiaalisten tilanteiden pelko saattaa tuntua esim. esiintymistilanteissa hikoiluna, tärinänä, äänen värinänä, kasvojen punastumisena, ”perhosina vatsassa” tai tarpeena käydä toistuvasti vessassa. Huolena on usein se, että muut huomaavat jännittämisen, vaikka oireet ovat harvoin muille nähtävissä. Ajatuksissa pyörivät pelot siitä, mitä muut ajattelevat, vaikka todellisuudessa muut eivät kiinnittäisi henkilöön lainkaan huomiota.
Julkinen esiintyminen tai erityisen huomion kohteena oleminen kiusaannuttaa monia. Vähemmän ujokin jännittää työhaastattelua tai sokkotreffejä. Jos sosiaalinen kanssakäyminen herättää kuitenkin vahvoja pelon ja ahdistuksen tunteita puhutaan sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kun pelot ja ahdistus vaivaavat jo ennen itse tilannetta tai odotukset tilanteesta ohjaavat välttelemään niitä lähes täysin, voi elämänlaatu heiketä merkittävästi. Välttely johtaa nopeasti ihmissuhteiden ja arjen rajoittumiseen ja saattaa vaikuttaa työssä tai opiskeluissa selviämiseen. Tätä ei tarvitse nähdä luonteenpiirteenä vaan pelkonsa voi voittaa.
No tässä se totuus tuli.