Lue keskustelun säännöt.
Onko oikein jäädä uupumus oireiden vuoksi muutamaksi päiväksi kotiin? Työharjoittelu.
15.04.2021 |
Olen ollut erittäin väsynyt nyt viime aikoina. Muutama päivä sitten vain tuntui, että väsymys pahenee, en muista oikein mitään ja tekeminen on ponnistelun takana. Noloa unohdella koko ajan enkä aina edes muista mitä tein minuutti sitten ja keskusteltaessa saatan unohtaa mistä edes puhuimme.
Olen ahkera mutta on työlästä oall taas aivan uudessa paikassa, uusien ihmisten kanssa ja keskittyä uuteena arkeeni, olen myös muuttanut hiljattain uuteen kaupunkiin. Sopeutuminen ottaa aikansa.
Taustalla on myös paljon muutakin kuten ne syyt miksi muutin jne.
Tuli tunne, että nyt on pakko jotenkin yrittää rauhoitella itseään, antaa stressin laueta ihan omissa oloissaan ja sehän purkautuikin itkun merkeissä kotiin päästyäni yksi päivä. Voimat vaan olivat niin loppu, että päätin, että ihan sama miten tässä käy mutta aion nyt ottaa vähän vapaata kunhan saan vähän selvitettyä sumuista olotilaani.
En saa tietenkään palkkaa ja työntekijöitä on tarpeeksi ilman minuakin, joten tavallaan minun ei pitäisi murehtia nyt mitään työpaikan kannalta. Sairaslomaa ei tarvitse ymmärtääkseni hakea satunnaisen poissaolon vuoksi.
Tämä on ominaista minule, että tunnen syyllisyyttä aina jos jään kotiin. Pelkään, että minut tuomitaan tai että minua pidetään laiskana.
Se ei kuitenkaan ole totta ja olen poissa vain silloin kun tuntuu, etten voi tehdä muutakaan oman oloni helpottamiseksi. Mieleni käy sellaista rumbaa nyt läpi, että se tuntuu vaikuttavan koko kehoon.
Tietenkin ollessani töissä esitän reipasta, hoidan hommani ja olen ystävällinen. Minusta pidetään, sillä olen tekevä ja oma-alotteinen. Ei ole mitään ongelmia ollut ja tahdon kyllä kehittyä alalla. Ei tämäkään kuitenkaan helpota oloa, että otan vapaata kun stressaan mitä muut ajattelevat. Alan myös miettimään, että mitä jos en saakaan jatkaa muutaman päivän poissaolon vuoksi vaikka eihän se niinkään voi mennä enkä aio ottaa tätä tavaksi.
En vain keksi miten saisin hermostoni rauhoittumaan. Ehkei tässä kirjoittamisessakaan ole mitään perää mutta tahdon jäsennellä näitä ajatuksia ja tuntemuksia.
Kommentit (42)
Lisäyksenä vielä, että en todellakaan nauti tästä kotona olemisesta tai nyt harrastele mitään. En tapaa ketään ja yritän keskittyä nyt asioihin, jotka veisivät tämän pahimman yli. On todella outoa olla sellaisessa tilassa, että pää ei toimi ja olen koko ajan ns.. jossain muualla ja sumussa. En tiedä mitä tulisi tehdä. Tietenkin jatkan harjoittelua aivan kuin tähän mennessä ilman poissaoloja. Tämä tuli kuitenkin itselleni aika puun takaa tällä viikolla, tuntui, että nyt on pakko jotain tehdä. En tiedä oliko tämään oikea ratkaisu.
Tunnen oloni kyllä jo paremmaksi kuin alkuviikosta, että sinänsä tästä ehkä oli apua. Yritän nyt joskus olla itseni puolella ja jos joku ei siitä pidä niin en voi sille mitään. Tuskin kenenkään maailma tähän kaatuu. Joskus on vain jostain löystettävä jotta pääsee taas vähän eteenpäin. Jos en tässä pärjää nyt tämän poissaolon vuoksi niin avaan oven jollekin toiselle sitten kyseisessä paikassa ja yritän muualla uudestaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäyksenä vielä, että en todellakaan nauti tästä kotona olemisesta tai nyt harrastele mitään. En tapaa ketään ja yritän keskittyä nyt asioihin, jotka veisivät tämän pahimman yli. On todella outoa olla sellaisessa tilassa, että pää ei toimi ja olen koko ajan ns.. jossain muualla ja sumussa. En tiedä mitä tulisi tehdä. Tietenkin jatkan harjoittelua aivan kuin tähän mennessä ilman poissaoloja. Tämä tuli kuitenkin itselleni aika puun takaa tällä viikolla, tuntui, että nyt on pakko jotain tehdä. En tiedä oliko tämään oikea ratkaisu.
Tunnen oloni kyllä jo paremmaksi kuin alkuviikosta, että sinänsä tästä ehkä oli apua. Yritän nyt joskus olla itseni puolella ja jos joku ei siitä pidä niin en voi sille mitään. Tuskin kenenkään maailma tähän kaatuu. Joskus on vain jostain löystettävä jotta pääsee taas vähän eteenpäin. Jos en tässä pärjää nyt tämän poissaolon vuoksi niin avaan oven jollekin toiselle sitten kyseisessä paikassa ja yritän muualla uudestaan.
Ap
Oletatko, että työelämä on sellaista, missä mennään yksityiselämä edellä ja ollaan lepolomilla, kun tulee muutoksia ja "siltä nyt vaan tuntuu"? Tuskinpa kenenkään maailma kaatuu, mutta toivottavasti tulet kohtaamaan runsaasti kaltaisiasi tapauksia eli huoltomies ei tule apuun, koska on huono päivä, aamulla tulee soitto hammaslääkäriltä, joka ei sinä päivänä viitsikään tulla töihin ja lapsesi päiväkodissa sanotaan aamulla, että eivät voi ottaa lasta hoitoon, koska niin moni aikuinen on jäänyt tulematta töihin.
Ole ihmeessä itsesi puolella ja hyväksy se, että väsyttää. Toisaalta hyväksy myös se, että aina ei yhden oven sulkeminen avaa uutta ovea, joskus aukeaa pelkkä ikkuna ja siitä voi pudota.
No nyt on kyllä aika kärjistettyä tekstiä.
Aivan kuin olisin nyt oikeasti tehnyt jotain järkyttävän kamalaa kahden päivän poissaolollani? Joka ei nyt ole ihan muuten vain otettu vaan minulla on taustalla syyni. Olen kokenut olevani oikeasti työkyvytön.
Joskus on ajateltava itseään ja lisäksi ei minua varten ole tarvinnut ketään sijaista hommata. Jos olisin palkkalistoilla tekijänä olisi tilanne toisenlainen. Silloin keskustelisin painavasti esimieheni kanssa, hakisin lääkäristä sairaslomaa, jota ehdottomasti saisin varmasti pidemmänkin jakson. Tiedän sen koska oloni on puhunut sen puolesta jo pidemmän aikaa.
Jos nyt pystyn edes jollain tavalla tasapainottamaan tilannettani niin teen sen. Tässä on hurjasti asoita joita olen käsitellyt ja olen nyt myös yksin niiden kanssa tällä hetkellä ja yritän pärjätä elämääni eteenpäin.
En vain koe harjoittelijana niin pahana, että olen hetken kuvioista pois. Sitten menen opiskelemaan toivon mukaan paremminvoivana ja opinkin toivon mukaan enemmän. Hoidan nyt asiani parhaani mukaan vaikka en ole varma teenkö aina oikean ratkaisun.
Ap
No, keskitypä nyt sitten lepäämään, äläkä väsytä itseäsi puolustelemalla itseäsi täällä.
Kai sinä olet käynyt jo lääkärille puhumassa uupumuksestasi? Sitten sinun kannattaa harkita, oltko ehkä valinnut väärän alan, kun jo harjoittelukaudella iskee uupumus. Miten kuvittelet pärjääväsi työelämässä? Ilman lääkärintodistusta ei saikulle pääse tai sitten voi harjoittelupaikka mennä alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nyt on kyllä aika kärjistettyä tekstiä.
Aivan kuin olisin nyt oikeasti tehnyt jotain järkyttävän kamalaa kahden päivän poissaolollani? Joka ei nyt ole ihan muuten vain otettu vaan minulla on taustalla syyni. Olen kokenut olevani oikeasti työkyvytön.
Joskus on ajateltava itseään ja lisäksi ei minua varten ole tarvinnut ketään sijaista hommata. Jos olisin palkkalistoilla tekijänä olisi tilanne toisenlainen. Silloin keskustelisin painavasti esimieheni kanssa, hakisin lääkäristä sairaslomaa, jota ehdottomasti saisin varmasti pidemmänkin jakson. Tiedän sen koska oloni on puhunut sen puolesta jo pidemmän aikaa.
Jos nyt pystyn edes jollain tavalla tasapainottamaan tilannettani niin teen sen. Tässä on hurjasti asoita joita olen käsitellyt ja olen nyt myös yksin niiden kanssa tällä hetkellä ja yritän pärjätä elämääni eteenpäin.
En vain koe harjoittelijana niin pahana, että olen hetken kuvioista pois. Sitten menen opiskelemaan toivon mukaan paremminvoivana ja opinkin toivon mukaan enemmän. Hoidan nyt asiani parhaani mukaan vaikka en ole varma teenkö aina oikean ratkaisun.
Ap
Ja näin "muutamaksi päiväksi" (mikä tahansa lukema alkaen 3:sta ylöspäin) hupenikin jo kahteen.
Pidetään laiskana ja epäluotettavana syystä, seliselistä viis ja siksi myös tuomitaan, mutta ongelma on, että työelämä työnantajan markkinan vallitessa on brutaalia pudotuspeliä, jossa ei ole varaa: "poissa vain sillon kun tuntuu".
Ei auta mitkään 'syyllisyydentunteet', varsinkaan silloin kun ne ovat aiheellisia, kaikki eivät voi olla aina pois, jonkun täytyy vaan purra hammasta ja konkreettisesti hoitaa käytännössä muidenkin työt, oli niin kivaa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidetään laiskana ja epäluotettavana syystä, seliselistä viis ja siksi myös tuomitaan, mutta ongelma on, että työelämä työnantajan markkinan vallitessa on brutaalia pudotuspeliä, jossa ei ole varaa: "poissa vain sillon kun tuntuu".
Ei auta mitkään 'syyllisyydentunteet', varsinkaan silloin kun ne ovat aiheellisia, kaikki eivät voi olla aina pois, jonkun täytyy vaan purra hammasta ja konkreettisesti hoitaa käytännössä muidenkin työt, oli niin kivaa tai ei.
Näin silti vaikka kyseessä harjoittelu, sillä se lienee ainut käytännön näyttö onko sinusta edes tähän työhön.
Ennusteesi ei ole paras, kun jo alkumetreillä harkassa väsymys, ja toki se konkretia menee kaunistelusi edelle.
Lepoa varten on viikonloput/vapaapäivät. Miten ajattelit selvitä työelämässä, jos nyt jo harjoittelu uuvuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nyt on kyllä aika kärjistettyä tekstiä.
Aivan kuin olisin nyt oikeasti tehnyt jotain järkyttävän kamalaa kahden päivän poissaolollani? Joka ei nyt ole ihan muuten vain otettu vaan minulla on taustalla syyni. Olen kokenut olevani oikeasti työkyvytön.
Joskus on ajateltava itseään ja lisäksi ei minua varten ole tarvinnut ketään sijaista hommata. Jos olisin palkkalistoilla tekijänä olisi tilanne toisenlainen. Silloin keskustelisin painavasti esimieheni kanssa, hakisin lääkäristä sairaslomaa, jota ehdottomasti saisin varmasti pidemmänkin jakson. Tiedän sen koska oloni on puhunut sen puolesta jo pidemmän aikaa.
Jos nyt pystyn edes jollain tavalla tasapainottamaan tilannettani niin teen sen. Tässä on hurjasti asoita joita olen käsitellyt ja olen nyt myös yksin niiden kanssa tällä hetkellä ja yritän pärjätä elämääni eteenpäin.
En vain koe harjoittelijana niin pahana, että olen hetken kuvioista pois. Sitten menen opiskelemaan toivon mukaan paremminvoivana ja opinkin toivon mukaan enemmän. Hoidan nyt asiani parhaani mukaan vaikka en ole varma teenkö aina oikean ratkaisun.
Ap
Onneksi uupumus on diagnoosi, joka ei oikeuta palkalliseen sairauslomaan. Kokeilepa koeaikana keskustella esimiehen kanssa siitä, että elämäntilanteesi vuoksi et jaksa tulla töihin, mutta palkallinen sairausloma on aina paikallaan.
Työnantaja päättää, onko sairausloma palkallista vai ei. Jos sinulle on tarjota muita töitä, niin työnantaja voi ohjata niihin lepoloman sijaan. Masentunutta tai unetonta ei enää päästetä jakamaan lääkkeitä!
No nyt on huonoa ja kestämätöntä ainesta. Juu juu kyllä se surullisen kuuluisa joku muu kaiken hoitaa - aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti laiskat työntekijät koskaan koe uupumusta tai burnouttia.
Nyt nämä pari päivää levättyäsi palaat töihin sillä uudella asenteella, että työpäivä antaa sinulle muuta ajateltavaa kuin henkilökohtaisen elämäsi vaikeudet. Työ voi olla siinä mielessä myös terapeuttista ja paljon rentouttavampaa kuin maata kotona murehtimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten meinaat selvitä oikeista töistä jos jo harjoittelu väsyttää? Väsymys ja stressi on ihan normaaleja olotiloja joita koetaan elämän aikana. Vuorokaudessa on kuitenkin palautumiseen 16h. Monella toki tuo aika menee siivoamiseen, perheestä huolehtimiseen jne. joten pitää vain jatkaa.
Otathan huomioon että pahimmassa tapauksessa joku toinen hoitaa sun tehtävät kun lepäät ja rasittuu liikaa eikä voi olla sairiksella kun siltä tuntuu! Aina pitää ajatella kokonaisvaltaisesti, ei vain omaa napaa!
Ei tulisi mistään mitään jos kaikki olisivat minäminäminästä tuntuu taas uupumusta oiretta, en mee en tee.
On.
Kuukautisten takia voi olla koko viikon pois.
Vierailija kirjoitti:
En osaa kuvitella, että tuon laatuiset ongelmat muuttuisivat miksikään kahden päivän poissaololla.
Alttius ei varmaankaan käsittelemättömänä/hoitamattomana poistu kahdenmuutaman päivän päiväunilla.
Mitä ap tekisi, jos yhdellä tai vaikka kaikilla muillakin olisi sama väsysumukeissitunne aina/silloin tällöin?
Onko sinulla perhettä, ystäviä tai muita läheisiä, joiden kanssa voit keskustella ongelmistasi? Se olisi tärkeää.
Suosittelisin menemään töihin ja aloittamaan pitkäjänteisemmän ongelmien ratkaisun ja stressinhallintakeinojen miettimisen.