Lue keskustelun säännöt.
Onko oikein jäädä uupumus oireiden vuoksi muutamaksi päiväksi kotiin? Työharjoittelu.
15.04.2021 |
Olen ollut erittäin väsynyt nyt viime aikoina. Muutama päivä sitten vain tuntui, että väsymys pahenee, en muista oikein mitään ja tekeminen on ponnistelun takana. Noloa unohdella koko ajan enkä aina edes muista mitä tein minuutti sitten ja keskusteltaessa saatan unohtaa mistä edes puhuimme.
Olen ahkera mutta on työlästä oall taas aivan uudessa paikassa, uusien ihmisten kanssa ja keskittyä uuteena arkeeni, olen myös muuttanut hiljattain uuteen kaupunkiin. Sopeutuminen ottaa aikansa.
Taustalla on myös paljon muutakin kuten ne syyt miksi muutin jne.
Tuli tunne, että nyt on pakko jotenkin yrittää rauhoitella itseään, antaa stressin laueta ihan omissa oloissaan ja sehän purkautuikin itkun merkeissä kotiin päästyäni yksi päivä. Voimat vaan olivat niin loppu, että päätin, että ihan sama miten tässä käy mutta aion nyt ottaa vähän vapaata kunhan saan vähän selvitettyä sumuista olotilaani.
En saa tietenkään palkkaa ja työntekijöitä on tarpeeksi ilman minuakin, joten tavallaan minun ei pitäisi murehtia nyt mitään työpaikan kannalta. Sairaslomaa ei tarvitse ymmärtääkseni hakea satunnaisen poissaolon vuoksi.
Tämä on ominaista minule, että tunnen syyllisyyttä aina jos jään kotiin. Pelkään, että minut tuomitaan tai että minua pidetään laiskana.
Se ei kuitenkaan ole totta ja olen poissa vain silloin kun tuntuu, etten voi tehdä muutakaan oman oloni helpottamiseksi. Mieleni käy sellaista rumbaa nyt läpi, että se tuntuu vaikuttavan koko kehoon.
Tietenkin ollessani töissä esitän reipasta, hoidan hommani ja olen ystävällinen. Minusta pidetään, sillä olen tekevä ja oma-alotteinen. Ei ole mitään ongelmia ollut ja tahdon kyllä kehittyä alalla. Ei tämäkään kuitenkaan helpota oloa, että otan vapaata kun stressaan mitä muut ajattelevat. Alan myös miettimään, että mitä jos en saakaan jatkaa muutaman päivän poissaolon vuoksi vaikka eihän se niinkään voi mennä enkä aio ottaa tätä tavaksi.
En vain keksi miten saisin hermostoni rauhoittumaan. Ehkei tässä kirjoittamisessakaan ole mitään perää mutta tahdon jäsennellä näitä ajatuksia ja tuntemuksia.
Kommentit (42)
On oikein. Lepää ja hoida itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tunnet itsesi ja tiedät, että se muutaman päivän lepo ei venähdä ja pian tunnukin siltä, että et sittenkään mene enää koko paikkaan. Mikäli esimies on helposti lähestyttävä, kerro hänelle suoraan, että tarvitset parin päivän levon.
Mitä oppilaitoksessa sanotaan siihen, että otat harjoittelusta omaa lomaa? Yleensä ne päivät joutuu korvaamaan myöhemmin eli valmistuminen viivästyy. Eikä ohjaaja välttämättä anna kovin hyvää arviointia henkilöstä, jota ei työmaalla näy.
Olitkin jo hyvin laittanut että "sopeutuminen vie aikaa", ja varsinkin uudessä työpaikassa aloittaminen on stressaavaa aikaa, koska kaikki on uutta ja ihmeellistä. Anna itsellesi riittävästi aikaa palautua työpäivän jälkeen (käy lenkillä, katso telkkaria, jumppaa kotona, what ever) ja huolehdi riittävästä yöunesta. Ja koita myös olla itsellesi armollinen: kaikkea ei pidä osata heti parin ekan viikon jälkeen (varsinkaan harjoittelussa). Kerro lähiesihenkilölle näistä asioista, on hänen tehtävänään tarjota tukea ja mahd. vähentää työtehtäviä. Tsemppiä, kyllä se siitä! Terkuin: ihan samantyylisistä tuntemuksista kärsivä
Sinun kannattaa nyt vaan hoitaa tuo harjoittelu. Itke pari tuntia ja nuku kunnon yöunet. Et saa työtä tuolta paikasta etkä edes hyviä suosituksia, jos nyt jäät kotiin ilman todellista syytä. Kyllä se siitä alkaa helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei tuollaiset luonteet kyllä kauaa olisi. Työpaikka ei ole mitään sosiaalitoimisto ja päähänpaijaus laitos.
Miten harjoittelu voi muka olla niin uuvuttavaa? En käsitä. Onkohan sinulla joku mielenterveysongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimies on erittäin ihana ja ymmärtäväinen. Kerroin oireistani mutta en puhunut uupumuksesta. Kerroin voivani huonosti ja että minun on parempi jäädä kotiin. Sanoi, että ei haittaa vaikka olet muutaman päivän pois ja hän ymmärtää kyllä. Olen kuitenkin vain opiskelija ja tehnytkin hyvin hommani siihen nähden.
Koen syyllisyyttä kyllä siitäkin etten varsinaista syytä kertonut oireiden takana. Toivottavasti tämä ei huononna kuitenkaan minua tekijänä muiden silmissä. Aion olla yhtä reipas jatkossakin.
Saisin sieltä varmasti töitäkin ja toivon, että luotto minua kohtaan pysyy. Työntekijänä harvoin olen poissa töistä ja pyrin välttämään poissaoloja. Nyt tuntui vain, että on hyvä sauma hieman levätä ilman, että sekoitan mitään pakkaa työpaikalla ja että saan vain jotenkin tasapainoitettua olotilaani edes hieman.
Yritän tässä saada tehtyä teoria puolta kuitenkin työpaikkaan liittyen. Olen jaksamisen puitteissa pelännyt etten saa niitäkään tehtyä mutta nyt rauhallisessa ympäristössä voin keskittyä niihin kun työpäivä ei ime voimia kokonaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Esimies on erittäin ihana ja ymmärtäväinen. Kerroin oireistani mutta en puhunut uupumuksesta. Kerroin voivani huonosti ja että minun on parempi jäädä kotiin. Sanoi, että ei haittaa vaikka olet muutaman päivän pois ja hän ymmärtää kyllä. Olen kuitenkin vain opiskelija ja tehnytkin hyvin hommani siihen nähden.
Koen syyllisyyttä kyllä siitäkin etten varsinaista syytä kertonut oireiden takana. Toivottavasti tämä ei huononna kuitenkaan minua tekijänä muiden silmissä. Aion olla yhtä reipas jatkossakin.
Saisin sieltä varmasti töitäkin ja toivon, että luotto minua kohtaan pysyy. Työntekijänä harvoin olen poissa töistä ja pyrin välttämään poissaoloja. Nyt tuntui vain, että on hyvä sauma hieman levätä ilman, että sekoitan mitään pakkaa työpaikalla ja että saan vain jotenkin tasapainoitettua olotilaani edes hieman.
Yritän tässä saada tehtyä teoria puolta kuitenkin työpaikkaan liittyen. Olen jaksamisen puitteissa pelännyt etten saa niitäkään tehtyä mutta nyt rauhallisessa ympäristössä voin keskittyä niihin kun työpäivä ei ime voimia kokonaan.
Ap
En oikein usko, että palkkaavat sellaisen, joka uupuu jo parissa päivässä. Olet liian kallispalkkainen riski, harva työnantaja maksaa siitä, että työntekijä lepää työpäivät jaksaakseen harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En havainnut tekstistäsi, oletko opiskelija, työkokeilussa vai millaisessa harjoittelussa. Oma kokemukseni opiskelijoiden työpaikkaohjaajana on valitettavasti se, että kun opiskelija jää parin päivän saikulle väsymyksen vuoksi, hän ei enää palaa työpaikalle.
Siksi yritetään ennemmin jutella, voidaanko harjoittelupäiviä jotenkin helpottaa tai olisiko opiskelijan helpompaa tehdä esim. pelkkää aamuvuoroa. Työaikoja voidaan muutenkin rukata esim. bussiyhteyksien mukaan, jos normaaliin vuoroon ehtiminen vaatisi kulkemisen takia vaikka kohtuuttoman aikaista heräämistä.
Joskus työpäiviä on myös lyhennetty ja tarvittaessa jatkettu harjoittelun kokonaispituutta, että tunnit tulevat täyteen.
Puhu työpaikalla ihan rehellisesti väsymyksestäsi ja miettikää yhdessä, miten jaksamistasi voitaisiin tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt vielä selvennän niin en todellakaan ole uupunut työpaikan vuoksi itsessään. Elämäntilanne on vain juuri nyt viime aikoina ollut todella stressaavaa ja tunnen, että stressi kehossa laukesi tällä viikolla aika raskaasti.
Päätin nyt ajatella itseäni ja hieman laskea kierroksia. Tietenkin valitettavaa jos en saa tämän takia töitä tai jos suhtautuminen minua kohtaan muuttuu mutta aion jatkossakin yrittää parhaani ja tietenkin noudattaa työaikoja. Koen tämän olevan ihan inhimillistä enkä varsinkaan tässä asemassa ole mitenkään korvaamaton.
Harmittaa kyllä sinänsä jos vain pahennan tilannettani mutta koin tämän olevan nyt hyvä ratkaisu tähän väliin.
Ap
En osaa kuvitella, että tuon laatuiset ongelmat muuttuisivat miksikään kahden päivän poissaololla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin jaksoit kirjoittaa. En jaksanut lukea kuin neljä ensimmäistä riviä. Tarvitsisinkohan minä viikon lepolomaa?
Siis opiskeletko ammattiin ja tämä työharjoittelu on juuri sellaista työtä, mihin olisit valmistumisen jälkeen menossa? Täytyy nyt kysyä, onkohan ammatinvalinta ihan oikea, jos uuvut noin pahasti? En tarkoita tätä millään pahalla, meillä kaikilla on vahvuutemme ja heikkoutemme ja niiden mukaan kannattaa suunnata.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt vielä selvennän niin en todellakaan ole uupunut työpaikan vuoksi itsessään. Elämäntilanne on vain juuri nyt viime aikoina ollut todella stressaavaa ja tunnen, että stressi kehossa laukesi tällä viikolla aika raskaasti.
Päätin nyt ajatella itseäni ja hieman laskea kierroksia. Tietenkin valitettavaa jos en saa tämän takia töitä tai jos suhtautuminen minua kohtaan muuttuu mutta aion jatkossakin yrittää parhaani ja tietenkin noudattaa työaikoja. Koen tämän olevan ihan inhimillistä enkä varsinkaan tässä asemassa ole mitenkään korvaamaton.
Harmittaa kyllä sinänsä jos vain pahennan tilannettani mutta koin tämän olevan nyt hyvä ratkaisu tähän väliin.
Ap
En usko, että esimiehesi katsoo mitenkään karsaasti, jos olet muutaman päivän poissa ja palaat sen jälkeen reippaasti takaisin. Etenkin kun keskustelitte asiasta etukäteen. Minulle on joskus tullut vastaan sellaisia opiskelijoita, jotka vasta reilusti työpäivän alettua ilmoittelevat etteivät kykenekään tänään tulemaan, koska on huono päivä. Sellaiset herättävät epäluottamusta ja oloa, että heidän varaansa ei voi laskea.
Mutta jos työnantajasi on niin epäinhimillinen, että katsoo tilanteesi tekevän sinusta kakkosluokan työntekijän, niin tuskinpa viihtyisit siellä töissä muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt vielä selvennän niin en todellakaan ole uupunut työpaikan vuoksi itsessään. Elämäntilanne on vain juuri nyt viime aikoina ollut todella stressaavaa ja tunnen, että stressi kehossa laukesi tällä viikolla aika raskaasti.
Päätin nyt ajatella itseäni ja hieman laskea kierroksia. Tietenkin valitettavaa jos en saa tämän takia töitä tai jos suhtautuminen minua kohtaan muuttuu mutta aion jatkossakin yrittää parhaani ja tietenkin noudattaa työaikoja. Koen tämän olevan ihan inhimillistä enkä varsinkaan tässä asemassa ole mitenkään korvaamaton.
Harmittaa kyllä sinänsä jos vain pahennan tilannettani mutta koin tämän olevan nyt hyvä ratkaisu tähän väliin.
Ap
No siis jos tapahtuu yhtäkkiä jotain dramaattista tyyliin lähisukulaisen kuolema, niin kai siihen saikkua saa? Mutta luulenpa, että muuten kannattaa vain totutella työelämään, jossa hommia tehdään, vaikka olisi riidelty puolison kanssa railakkaasti, lapsi on jäänyt kiinni huumeiden käytöstä tms. Vapaa-aika kannattaa tietysti sitten suunnitella sen mukaan eli ei paineita jostain kevätsiivouksista ym. Vaikka vapaapäivät tuntuisivat sinusta hyvältä ratkaisulta, ei mikään työpaikka kestä, jos työntekijät pitävät ommoo lommoo aina kun haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Siis opiskeletko ammattiin ja tämä työharjoittelu on juuri sellaista työtä, mihin olisit valmistumisen jälkeen menossa? Täytyy nyt kysyä, onkohan ammatinvalinta ihan oikea, jos uuvut noin pahasti? En tarkoita tätä millään pahalla, meillä kaikilla on vahvuutemme ja heikkoutemme ja niiden mukaan kannattaa suunnata.
Ei työssä itsessään mitään vikaa ole. Pidän jopa siitä erittäin paljon mutta jokin hetkellinen romahdus tuli tuossa. En osaa sitä sen paremmin selittää. Itseänikin harmittaa mutta oli voimakas tunne, että nyt on parempi saada ihan hetkellinen tauko tähän kaikkeen mitä tässä on nyt olllut. Normaalisti en ole elämässäni töistä ollut juuri koskaan pois.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hyvin jaksoit kirjoittaa. En jaksanut lukea kuin neljä ensimmäistä riviä. Tarvitsisinkohan minä viikon lepolomaa?
Tiedätkö, minulle kirjoittaminen oli selviytymiskeino mieheni kuoleman jälkeen.
Ainakin itse paljon opiskelijoita ohjanneena ymmärtäisin tuon tilanteen ja sen, että opiskelijakin voi olla elämässään vaikeassa tilantessa, mikä ei sinällään työhön liity.
Mutta teenkin työtä, jossa kaikki lähtee ihmisen kohtaamisesta joten ehkä se tuo erilaisen näkökulman asiaan.
Älä aja itseäsi burnoutiin harjoittelupaikan takia. Monella on nyt samoja oireita mutta työpaikan sääntöjä ei voi muuttaa eli toimi niiden mukaan. Ei kannata puhua uupumisesta muuten kuin luottamuksellisesti.