Eron vaikutukset lapseen - Nykyajan tabuaihe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän nuorten pahoinvointi on suoraa seurausta näistä minäminä ja mun onni-vanhemmista.

Lasten ja nuorten pahoinvointi ja häiriökäyttäyminen lähti nousuun kun kansakuntamme lippulaiva päivähoitojärjestelmä alkoi valtamaa alaa. Siunaus perheestä muuttui perheen pikahuoltamikseksi jaksamisen äärirajoilla. Parisuhteet on lähinnä sukupuolten välistä sotaa, jossa kummallakin on vain niitä oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia toisiaan kohtaan ja tämän kaiken ulkopuolella on perheen lapset vailla oikeuksia. Ei yksikään nainen halua, että sanotaan ääneen ettei tasa-arvo ja enevät rahavarat (itse keksimämme ideologia) tuonutkaan sitä onnellisuutta perheisiin. Tai sitä, että pienet lapset tarvitsevat äitiään kasvaakseen terveeksi aikuiseksi.

Näin isän tyttönä sanon, että isää minä olen enemmän elämässäni tarvinnut. Äiti oli ihan ok, mutta isä parempi. Tuskin olen ainoa, joka ajattelee näin.

Parempi laittaa pienet lapset päiväkotiin, kun näiden olla äidin kanssa kotona? Irroitit nyt asian asia yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta siitä puhutaan liian vähän, että mitä jos ei eroakaan silloin kun pitäisi ja sen vaikutuksista lapseen.

Minusta siitäkin puhutaan aika paljon, kuinka vahingollista lapsen on kasvaa alkoholistiperheessä tai väkivallan keskellä. Sehän todistetusti on haitallista lapsille ja yksiselitteisesti eron paikka.

On muitakin hyviä syitä erota kuin alkoholismi, väkivalta ja pettäminen.

Yllättävän paljon julkisuudessa esitetään ihan positiiviseen sävyyn tehtyjä juttuja perheen rikkoneista henkilöistä. Haastatellaan ja otetaan kuvia uudesta kauniisti sisustetusta kodista, uudesta tukkatyylistä ja jopa uudesta rakkaasta. Haastateltava kertoo, kuinka ihanaa elämä on. Lasten ja jätetyn puolison kärsimys jätetään täysin käsittelemättä.

Minä taas kaipaisin keskustelua siitä, millaisten riskien alle avioero lapset laittaa.

Isättömyys (taloudessa) lisää lapsen riskiä tulla hyväksikäytetyksi ja riski nousee entisestään kun lapsen elämään astuu isä- tai äitipuoli ja vielä enemmän se nousee kun niitä ravaa lapsen kotona useampia. Tekijä ei välttämättä aina ole itse isä- tai äitipuoli, vaan joku hänen perheenjäsen tai tuttava.

Etenkin yh-äidit ovat seksuaalirikollisille mieleisiä seuralaisia.

Toinen tabu on puolivanhempien toteuttama epäinhimillinen kohtelu lasta kohtaan. En puhu mistään terveestä ärtymyksestä pahantuuliseen lapseen, vaan niihin tapauksiin, joissa äiti- tai isäpuoli esim. kieltää vanhempaa halaamasta lapsiaan tai kieltää tätä ostamasta lapselleen talvivaatteita, vaatii ylä-asteikäistä maksamaan omat ruokansa ja huoneesta vuokraa tai tietoisesti valehtelee vanhemmalle, että lapsi näyttäisi huonolta tai syylliseltä.

Olenpa todistanut tilannetta, jossa äitipuoli blokkasi lapsen äidin puhelinnumeron ja sitten isän ollessa töissä selosti 7v lapselle, että hänen äitinsä ei enää soittele lapselle, koska ei välitä hänestä enää. Hän pakotti lasta kirjoittamaan äidilleen kirjeitä, joissa lapsi kertoi "eroavansa äidistä".

Toisessa tapauksessa 13v lapsen isäpuoli ilmoitti, että lapsi ei syö mitään isäpuolen ostamia ruokia, ei käytä hänen ostamansa vessapaperia eikä hygienituotteita, vaan maksaa kaiken. Lapsen äiti sitten ojensi lapselle lapsilisät n. 100e/kk, jolla lapsi elätti itseään aina bussikortista voipakettiin ja shampoopulloon. Alle vuotta myöhemmin lapsi oli luopunut lemmikistään, maksoi vuokraa huoneestaan, jonne isäpuoli ostanut mm. käytetyn telkkarin, jotta lapsen ei tarvitsisi olla "turhaan" kodin yleisissä tiloissa.

Vierailija kirjoitti:

Poikani keski-arvo romahti koulussa ja oli hänelle vaikeaa tuo ero. Nyt aikuinen ja on isänsä kanssa enemmän tekemisissä kuin minä poikani kanssa.

Kaikilla keskiarvo romahtaa kun alkaa murrosikä vaivata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä minusta ole aiheena tabu, mutta ehkä niistä vanhempien välisistä eron jälkeisistä kielteisistä tunteista ja niiden vaikutuksista lapsiin ei edelleenkään keskustella riittävästi. Esimerkiksi tarpeettomasti tapahtuva vieraannuttaminen ja lapsen kääntäminen toista vanhempaa vastaan eivät ole ilmiönä varmastikaan sellaisia, että ne palvelevat lapsen etuja.

Kyllä lapsen täytyy saada tietää mikäli isä on täysi paska. Silloin hän ainakin ymmärtää että ero johtuu isästä eikä esim. Hänestä itsestään.

Jos isä on vanhempana huono, se tulee kyllä ilmi muutenkin että sitä pitäisi lapselle erityisesti kertoa. Silloinkin syyn voi selittää eikä vain todeta että isä on huono (esimerkiksi että isällä on niin hankala elämäntilanne että ei voi lapselleen olla vanhempi). Isä voi kuitenkin olla hyvä vanhempi vaikka ei olisi ollut hyvä puoliso ja tällöin ei ole mitään syytä isää lapselle haukkua.

Vähän samaa mieltä. Tuntuu, että ainoa hyväksytty kokemus olisi se, että lapsetkin voivat paremmin kahden eronneen, hyvinvoivan kanssa kuin yhdessäolevien ja riitelevien. Ehkä se onkin niin, jos riidat ovat rajuja ja jokapäiväisiä, mutta kyllä normaaleja ristiriitatilanteita pitäisi oppia sekä lasten että vanhempien kestämään. Nykyään niin monet eroavat, etten jaksa uskoa, että jokaisessa eroon johtavassa parisuhteessa olisi henkistä tai fyysista väkivaltaa.

Ja minulle on ihan sama eroavatko ihmiset vai eivät. Olenhan itsekin eronnut. Mutta fakta on se, että haitat lapsille ovat usein suuremmat kuin hyödyt.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon julkisuudessa esitetään ihan positiiviseen sävyyn tehtyjä juttuja perheen rikkoneista henkilöistä. Haastatellaan ja otetaan kuvia uudesta kauniisti sisustetusta kodista, uudesta tukkatyylistä ja jopa uudesta rakkaasta. Haastateltava kertoo, kuinka ihanaa elämä on. Lasten ja jätetyn puolison kärsimys jätetään täysin käsittelemättä.

Girl power. Kuinka löysin seksuaalisuuteni eron jälkeen...

Tuntuu että muusta ei puhutakaan kuin tästä, ainakaan tällä palstalla.

Tämän palstan suosituin näkemys taitaa olla, että olet keskenkasvuinen tyhmyli jos et hanki lapsia, mutta sitten jos hankit lapsia niin oma onnesi ei saa enää merkata mitään, itsellä ei saa olla enää mitään väliä tai on keskenkasvuinen tyhmyli jolla ei koskaan olisi saanut olla lupaa tehdä lapsia.

Lapset edellä aina, joka tilanteessa, koska niitä pitää varjella ihan kaikilta pettymyksiltä kunnes muuttavat kotoa. Onnea niille, jotka vasta silloin ymmärtävät että elämässä ei enää kaikki tapahdu vain heidän ehdoillaan. Venäläinen uimakoulu.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon julkisuudessa esitetään ihan positiiviseen sävyyn tehtyjä juttuja perheen rikkoneista henkilöistä. Haastatellaan ja otetaan kuvia uudesta kauniisti sisustetusta kodista, uudesta tukkatyylistä ja jopa uudesta rakkaasta. Haastateltava kertoo, kuinka ihanaa elämä on. Lasten ja jätetyn puolison kärsimys jätetään täysin käsittelemättä.

Miksi sitä kärsimystä pitäisi erityisesti eron jälkeen kaikille levitellä? Yleensä se kärsimys on siellä perheessä jo ennen eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä minusta ole aiheena tabu, mutta ehkä niistä vanhempien välisistä eron jälkeisistä kielteisistä tunteista ja niiden vaikutuksista lapsiin ei edelleenkään keskustella riittävästi. Esimerkiksi tarpeettomasti tapahtuva vieraannuttaminen ja lapsen kääntäminen toista vanhempaa vastaan eivät ole ilmiönä varmastikaan sellaisia, että ne palvelevat lapsen etuja.

Kyllä lapsen täytyy saada tietää mikäli isä on täysi paska. Silloin hän ainakin ymmärtää että ero johtuu isästä eikä esim. Hänestä itsestään.

Ei sitä tarvi kertoa. Lapset kyllä huomaa itsekin.

Kuten arvelin, tätä ketjua ei voi selvin päin lukea.

Monet pahis lapset ovat eroperheestä.

Johtuuko siitä, että lapset ahdistuivat erosta vai siitä, että toinen vanhemmista osoittautui ikäväksi psykopaatiksi ja sama oli periytynyt lapseenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta siitä puhutaan liian vähän, että mitä jos ei eroakaan silloin kun pitäisi ja sen vaikutuksista lapseen.

Minusta siitäkin puhutaan aika paljon, kuinka vahingollista lapsen on kasvaa alkoholistiperheessä tai väkivallan keskellä. Sehän todistetusti on haitallista lapsille ja yksiselitteisesti eron paikka.

Perhesuhteet voivat muutenkin olla kietoutuneet ja alustavat ja näistä suhteista pitäisi erota, sillä tutkitusti lapsi ottaa omissa suhteissaan mallia omasta lapsuuden perheestään. Moni sanoo ettei edes ymmärtänyt miten rakastava ja tasa-arvoisissa suhteessa ollaan.

Just näin! Oli silmiäavaavaa aikoinaan viettää aikaa ensimmäisen poikaystävän perheen kanssa ja esimerkiksi nähdä, kuinka vanhemmat puhuvat toisilleen kunnioittavasti ja että koko perhe vietti yhdessä aikaa ja tekivät asioita yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä minusta ole aiheena tabu, mutta ehkä niistä vanhempien välisistä eron jälkeisistä kielteisistä tunteista ja niiden vaikutuksista lapsiin ei edelleenkään keskustella riittävästi. Esimerkiksi tarpeettomasti tapahtuva vieraannuttaminen ja lapsen kääntäminen toista vanhempaa vastaan eivät ole ilmiönä varmastikaan sellaisia, että ne palvelevat lapsen etuja.

Kyllä lapsen täytyy saada tietää mikäli isä on täysi paska. Silloin hän ainakin ymmärtää että ero johtuu isästä eikä esim. Hänestä itsestään.

Se huonokin isä on lapsen ainoa isä. Esim. Nykäsen tytär on ollut kiitollinen siitä, ettei tämän äiti lähtenyt haukkumaan isää vaikka liitto oli riitaisa+ muut kuviot.

25 jatkaa vielä.

Lasta ei tietenkään suojaa avioliitto, jossa toinen tai molemmat osapuolet terrorisoivat koko perhettä, vaan avioliitoista, joissa kummatkin osapuolet voivat hyvin olla siihen saakka, että lapset ovat riittävän isoja esim. kertomaan, jos jotain sairasta tapahtuu vanhemman selän takana. Esimerkissäni mainittu 7v ei ymmärtänyt, että hänellä olisi isälle tai äidille jotain kerrottavaa, koska äitipuolen touhut olivat alkaneet hänen ollessaan niin pieni.

13v puolestaan osasi hakea apua, ensin äidiltään ja myöhemmin viranomaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas kaipaisin keskustelua siitä, millaisten riskien alle avioero lapset laittaa.

Isättömyys (taloudessa) lisää lapsen riskiä tulla hyväksikäytetyksi ja riski nousee entisestään kun lapsen elämään astuu isä- tai äitipuoli ja vielä enemmän se nousee kun niitä ravaa lapsen kotona useampia. Tekijä ei välttämättä aina ole itse isä- tai äitipuoli, vaan joku hänen perheenjäsen tai tuttava.

Etenkin yh-äidit ovat seksuaalirikollisille mieleisiä seuralaisia.

Toinen tabu on puolivanhempien toteuttama epäinhimillinen kohtelu lasta kohtaan. En puhu mistään terveestä ärtymyksestä pahantuuliseen lapseen, vaan niihin tapauksiin, joissa äiti- tai isäpuoli esim. kieltää vanhempaa halaamasta lapsiaan tai kieltää tätä ostamasta lapselleen talvivaatteita, vaatii ylä-asteikäistä maksamaan omat ruokansa ja huoneesta vuokraa tai tietoisesti valehtelee vanhemmalle, että lapsi näyttäisi huonolta tai syylliseltä.

Olenpa todistanut tilannetta, jossa äitipuoli blokkasi lapsen äidin puhelinnumeron ja sitten isän ollessa töissä selosti 7v lapselle, että hänen äitinsä ei enää soittele lapselle, koska ei välitä hänestä enää. Hän pakotti lasta kirjoittamaan äidilleen kirjeitä, joissa lapsi kertoi "eroavansa äidistä".

Toisessa tapauksessa 13v lapsen isäpuoli ilmoitti, että lapsi ei syö mitään isäpuolen ostamia ruokia, ei käytä hänen ostamansa vessapaperia eikä hygienituotteita, vaan maksaa kaiken. Lapsen äiti sitten ojensi lapselle lapsilisät n. 100e/kk, jolla lapsi elätti itseään aina bussikortista voipakettiin ja shampoopulloon. Alle vuotta myöhemmin lapsi oli luopunut lemmikistään, maksoi vuokraa huoneestaan, jonne isäpuoli ostanut mm. käytetyn telkkarin, jotta lapsen ei tarvitsisi olla "turhaan" kodin yleisissä tiloissa.

Toisaalta myös on paljon niitä tapauksia, joissa isä tai äitipuoli pelastaa lapsen normaalin kehityksen ja tämä uusvanhempi on parempi ja rakastavampi tuki ja turva kuin se lempattu biovanhempi ikinä oli.

Vierailija kirjoitti:

Vähän samaa mieltä. Tuntuu, että ainoa hyväksytty kokemus olisi se, että lapsetkin voivat paremmin kahden eronneen, hyvinvoivan kanssa kuin yhdessäolevien ja riitelevien. Ehkä se onkin niin, jos riidat ovat rajuja ja jokapäiväisiä, mutta kyllä normaaleja ristiriitatilanteita pitäisi oppia sekä lasten että vanhempien kestämään. Nykyään niin monet eroavat, etten jaksa uskoa, että jokaisessa eroon johtavassa parisuhteessa olisi henkistä tai fyysista väkivaltaa.

Ja minulle on ihan sama eroavatko ihmiset vai eivät. Olenhan itsekin eronnut. Mutta fakta on se, että haitat lapsille ovat usein suuremmat kuin hyödyt.

Miten ne haitat ja hyödyt pisteytetään, kun kukaan ei osaa sanoa miten kamalaksi se perhe-elämä olisi mennyt jos ei siinä kohtaa olisi erottu kun haluttiin erota? Se on pelkkää spekulaatiota.

On se yksi nykyajan ehdoton edistysaskel, että erota voi. Mutta vuoroviikko asuminen olisi aikuisellekin raskasta, saati lapselle. Lapsuusvuodet pitäisi järjestää niin hyvin kuin voi. Lapsille on tosi asiassa meluisissa ja levottomissa koulupäivissä jo kuormitusta tarpeeksi. Paljon on eronneita lähipiirissä, ja vaikuttaa olevan tabu pikemminkin se, että vuoroviikoin on aikuisesta kiva viettää omaa aikaa ilman lapsia. Se mielletään kovin houkuttelevaksi. Jos ero tulee jo taaperoiässä, niin lapsen täysi-ikäisyyteen mennessä vanhempi on viettänyt aikaa läsnä noin 8 vuotta. En haluaisi tätä itse. Lapsen näkökulma eroon ei mielestäni ole tabu, mutta paitsiossa se on, koska ei lapsi osallistu näihin keskusteluihin, eikä kaikki vanhemmat osaa jututtaa ja tulkita lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä minusta ole aiheena tabu, mutta ehkä niistä vanhempien välisistä eron jälkeisistä kielteisistä tunteista ja niiden vaikutuksista lapsiin ei edelleenkään keskustella riittävästi. Esimerkiksi tarpeettomasti tapahtuva vieraannuttaminen ja lapsen kääntäminen toista vanhempaa vastaan eivät ole ilmiönä varmastikaan sellaisia, että ne palvelevat lapsen etuja.

Kyllä lapsen täytyy saada tietää mikäli isä on täysi paska. Silloin hän ainakin ymmärtää että ero johtuu isästä eikä esim. Hänestä itsestään.

Se huonokin isä on lapsen ainoa isä. Esim. Nykäsen tytär on ollut kiitollinen siitä, ettei tämän äiti lähtenyt haukkumaan isää vaikka liitto oli riitaisa+ muut kuviot.

Eiköhän niillä nykäsenkin lapsilla seuraavat isät ole olleet paljon parempia ja turvallisempia. Kyllähän ne nyt itsekin tajuaa mikä juopporetku se bioisä oli.