Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Outoa, en taida rakastaa enää ketään.
13.04.2021 |
Mitä enemmän ikää kertyy, kaikki tunteet tuntuvat hiipuvan. En voi sanoa rakastavani ketään, en miestäni, lapsiani enkä vanhempiani. En tunnista sitä tunnetta enää vaikka kuinka pinnistelen. Olen nuorena rakastanut lujaa ja kokenut sydänsuruja monesti. Kun tapasin mieheni, tympeä sinkkuelämä jäi taakse. Muistan, että olisin rakastanut häntä, ikävöinyt poissa ollessaan ja meillä oli hellyyttä. Nyt ei oikeastaan enää mitään. En ole halannut lapsiakaan enää vuosiin, asuvat kuitenkin vielä kotona.
Mitä on tapahtunut? En tunne muutenkaan isoja tunteita, en iloa tai surua. Tälläistä tasaista vaan. Näinköhän voin enää muuttaa tilannetta. Tuntuu vähän surkealta olla näin tunteeton, tavallaan.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
No kylläpäs on outoa minulle on käynyt ihan päinvastoin rakastan jopa sellaisia ihmisiä joita en kunnolla tunne.
No, kuka sitä mittaa, että kumpi noista oudompaa on....
Ap. Kuulostat uupuneelta ja masentuneelta... siinä käy niin, että tunteet turtuu. Ei osaa ees itkeä, eikä varmaan rakastaa tai iloita eikä muutenkaan tuntea.
Levon tarpeessa olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öö.. ei oo normaalii. Ymmärrän jos rakkaus puolisoa kohtaan kuolee, mutta ei sen pitäisi ikinä kuolla omaa lastaan tai vanhempiaan kohtaan.
Kop, kop.. Henkinen maailma täällä kutsuu... Siitä se johtuu, uskoisin. Kuka tätä s?&tanan ihmiselämää OIKEASTI jaksaa? Tämän fyysisen maailman takana on jotain suurempaa, viisampaa ja kauniimpaa.
Vierailija kirjoitti:
Kop, kop.. Henkinen maailma täällä kutsuu... Siitä se johtuu, uskoisin. Kuka tätä s?&tanan ihmiselämää OIKEASTI jaksaa? Tämän fyysisen maailman takana on jotain suurempaa, viisampaa ja kauniimpaa.
En ymmärrä mitä tarkoitat. Mutta siis ajattelen, että jos kuolisin huomenna, ei sekään tunnu oikein miltään. Olen elänyt hyvää elämää enkä kaipaa enää mitään ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
No kylläpäs on outoa minulle on käynyt ihan päinvastoin rakastan jopa sellaisia ihmisiä joita en kunnolla tunne.
Miten tuo on mahdollista? Eikö se ole jo raskasta kun on niin paljon tunteita?
Erään ystäväni kanssa jutellessa hän saattaa välillä itkeä ja nauraa. Minusta se tuntuu vaan oudolta, että jonkun asian kertominen alkaa itkettää. Kyllä minäkin hyville vitseille kuitenkin nauran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa masennukselta, anemialta, hormonihäiriöltä tms. Monesti kaikkea mahdollista selitetään iällä koska ei ole ennakkoon kuvaa millainen mikäkin ikävaihe on ja luullaan että milloin mikäkin kuuluu juuri vanhenemiseen. No ei kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa masennukselta, anemialta, hormonihäiriöltä tms. Monesti kaikkea mahdollista selitetään iällä koska ei ole ennakkoon kuvaa millainen mikäkin ikävaihe on ja luullaan että milloin mikäkin kuuluu juuri vanhenemiseen. No ei kuulu.
En mielestäni ole masentunut vaikka tämä korona-aika on ollut ja oli alkuun todella raskasta. Nyt olen jotenkin sopeutunut tilanteeseen enkä enää jaksa kaivata mitään erityistä. Hormoneja syön kyllä menopaussiin. Ennen niiden aloitusta koin olevani hieman masentunut ja ahdistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä ensin kuukausi pelkällä vedellä ja sen jälkeen kuukausi tuorepuristetulla porkkanamehulla. Kun noilla olet puhdistanut ruoansulatuselimistösi, tulet huomamaan missä saatanallisessa transsissa olet elänyt. Saat tunne-elämäsi takaisin.
Alue: Aihe vapaa
No kylläpäs on outoa minulle on käynyt ihan päinvastoin rakastan jopa sellaisia ihmisiä joita en kunnolla tunne.