Ihastunut täysin väärään ihmiseen

Jos on yksipuoleisesti ihastunut, niin sille ei vain voi mitään. Jos asuu lähekkäin, kannattaa vaan yrittää olla ihan normaalisti kaveri. Ei kannata hakeutua sen henkilön seuraan johon on yksipuolisesti ihastunut, vaan yrittää löytää muuta ajattelemista ja tekemistä, muuten ajatukset ja tunteet jää vain kiertämään kehää.

Jossain vaiheessa sitten voi tavata sellaisen kiinnostavan ihmisen, joka on vapaa ja joka vastaa tunteisiin ja on kiinnostunut sinusta.

Onko sulla joku aikuinen jonka kanssa voisit miettiä tätä asiaa? Voisiko sun pakonomainen ihastuminen kertoa halusta olla jollekin tärkeä, kuulua johonkin ja luoda jotain omaa? Näin oli itselläni sun ikäisenä. En nähnyt tai kuullut mitään muuta kuin pojan johon olin ihastunut. Saatoin häiriköidä koulutunnilla jotta joutuisin käytävään jäähylle - siellä poikakin usein oli. Sama jatkui yläasteen jälkeenkin. Esimerkiksi livalla ihastuin ruotsalaiseen poikaan, nostin koko opintolainan ja ostin alusvaatteita, meikkejä ja hajuvesiä miellyttääkseni poikaa kun menisin tapaamaan häntä Ruotsiin. En tietenkään koskaan mennyt. Soitin sinne yhden kerran ja pojan kotipuhelimeen (ei vielä kännyköitä) vastasi naisääni, pojan tullessa puhelimeen hän sanoi mulle hyvin suoraan ettei halua mun tulevan Ruotsiin. Ja mä olin jo suunnitellut koko elämäni häitä myöten siellä... Näitä tarinoita on tosi tosi paljon ja näin kolmekymmentä vuotta myöhemmin hävettää ihan kamalasti. Terapiassa päädyttiin siihen, että en kokenut olevani kovinkaan rakastettu tai pidetty vanhempieni puolelta ja koitin paikata rakkaudettomuutta näillä pakkomielteisillä ihastumisilla. Kunpa vaan olisi silloin ollut enenmmän ja erilaisia ajatuksia tulevaisuuden suhteen, mutta en osannut nähdä itseäni kuin jonkun puolisona ja jonkun äitinä. Ja näin sitten toki kävi ollessani 22v. Vuosien kuluessa kasvatin perhettäni ja täytin rakkaudettomuutta sisälläni lapsilla ja miehillä. Tuon saman tyhjiön olisi täyttänyt myös itseni rakastaminen, kunnollisen koulutuksen ja työpaikan hankkiminen, jolloin olisin pystynyt elättämään kunnolla itseni ja lapseni sen sijaan että olen ollut koko aikuisiän toisten elätettävönä ja tanssi ut justiinsa näiden miesten tahdon mukaan. Eli tosiasiassa olisi vain pitänyt tyytyä ihastuksen tunteeseen (johon myös jää koukkuun helposti, varsinkin jos on yhtään add/adhd taustaa) ja rakastua omaan itseensä niin että hankkii tulevaisuuden itse ja miehen sitten vasta kun on aikaa. Mutta eipä sitä seitsemäntoistavuotiaana myöskään kovin järkevästi ajattele. Tsemppiä sun päiviin ja tulevaisuuteen. Muista että sulla on vaan tämä yksi elämä ja voit tehdä siitä itsellesi parhaan mahdollisen olemalla itsellesi kiltti, armollinen ja luomalla suunnitelman tulevaisuutta varten.