parisuhteessa kaksi eri elintasoa

Mies ostelee mielellään asioita ja maksaa matkoja yms jos seksi on hyvää ja sitä on riittävästi ja/tai olet hyvä ruuanlaittaja tai ole ns trophy-materiaalia. Parempia juttukavereita löytyy todennäköisesti omista kavereista ja harrastuspiireistä, joten niille ei kannata laskea paljon arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mennyt naimisiin tällaisen herran kanssa. Naimisiin mennessä olimme samanlaisessa taloudellisessa tilanteessa. Ulkomaankomennusten ym. myötä minun rahani ovat olleet vähissä, miehen ei. Hän sai vielä ihan kivan perinnönkin. Lopputulos on se, että miehellä on pari moottoripyörää, autoja, sijoitusasuntoja ja vapaa-aikaa. Mulla pienipalkkainen työ ja en varmaan ikinä pääse eläkkeelle. Minä autan myös lapsia sen minkä voin. Mies pitää lasten taloudellista auttamista turhana.

Joten jättäisin ainakin avioitumatta sinun tilanteessasi.

miten se avioituminen on vaikuttanut tilanteeseesi?

Avioliitossa on vähän se idea, että kaikki on yhteistä.

no ei kannata allekirjoittaa avioehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaan. Kun ostatte ruokaa toisen luo, maksatte ne tasan puoliksi. Jos menette syömään ulos, kumpikin maksaa oman osuutensa. Jos käytte leffassa, liput maksetaan erikseen.

Ihan itse olet suostunut tuohon. Etsi mies, joka on avokätinen ja miehekäs ja joka välittää sinusta niin paljon, että haluaa tarjota sinullekin asioita. Et saa mitään henkistä palkintoa tuosta näennäisestä tasa-arvosta, ja kuten olet jo huomannut, alat katkeroitua.

Mutta Ap:n miesystävä on ilmeisesti yrittänytkin auttaa ja antaisi lahjoja sekä maksaa ravintolassa ym. Ap on vain systemaattisesti kieltäytynyt näistä vedoten "tasa-arvoon" ja kiitollisuudenvelkaan.

Ap, seuraavan kerran, kun miesystäväsi antaa sinulle jotain lahjaksi, kiitä kauniisti. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta antaa vastalahjaa, etkä jää kiitollisuudenvelkaan. Ei lahjoja anneta siksi, että toinen vastavuoroisesti antaisi samanarvoisen lahjan takaisin. Miesystäväsi haluaa vain helpottaa sinun elämääsi ja tuoda siihen iloa.

Vierailija kirjoitti:

Vaivaako sinua se, että minäkin voin ostaa itselleni mitä haluan

Tuskin voit, koska olet typerä provoilija, jolle äitisi tarjoilee ruuankin lusikalla. 

9/10 tilanne on tuo että naisella on pienemmät tulot. Kyse ei aina ole valinnoista vaan siitä että naiset saa samasta työstä huonompaa palkkaa.

Miksi tämän pitäisi parisuhteessa näkyä eriarvoisuutena? Meillä on aina ollut perheen yhteiset tulot ja omaisuus. Yhdessä tienattua ja hankittua. Alussa minulla oli paremmat tulot mutta nyt olen eläkkeellä ja tienaan vain 30% nettotuloistamme.

Vuosia sitten otin enemmän vastuuta lapsista ja kodista jotta mieheni urakehitys olisi mahdollinen. Tämä siis omani kustannuksella. Urakehityksen myötä tuli myös enemmän rahaa perheen käyttöön.

En usko että mieheni hankkisi mitään itselleen keskustelematta kanssani, lupaa hän ei tietenkään tarvitse koska kummallakin on rahaa myös omalla tilillään. Se ei vaan ole hänen tyylistään. Sensijaan hän haluaa toteuttaa mun unelmia joista hän itsekin voi auttia, esim nyt katsellaan lomakotia etelästä

Vierailija kirjoitti:

Vaivaako sinua se, että minäkin voin ostaa itselleni mitä haluan vai liittyykö kateutesi suomalaisen naisen tasa-arvoiseen parisuhteeseen, jossa miehen rahat ovat oikeastaan naisen käyttörahoja. Koska tasa-arvo on sitä, että sinun on minun, tee sinä työt, minä kyllä kulutan.

Tuo ei ole suomalaisen naisen tasa-arvoa, se on suurimman osan maailman naisten tasa-arvoa. Suomalainen nainen on niin kuin ap, pohtii asiaa, en näe asiassa kateutta, sehän on heidän totuutensa, minusta ap voisi ihan rehellisesti kertoa miehelle, että asia hiertää häntä, voisiko mies olla kertomatta uusista ostoistaan edes. Toisaalta ajattelen, että mies on aika ajattelematon, kun ei huomaa erilaista taloudellista tilannetta ja edes kysy voiko auttaa kun maailman tilanne on tämä.