parisuhteessa kaksi eri elintasoa

Varakkaampi maksaa omasta aloitteestaan, jos siihen on halua ja kykyä. Noloa se olisi aikuisena olettaa jonkun muun maksavan henk.koht. menoja ellei niin olisi erikseen sovittu ja suhteenkin pitäisi siinä tapauksessa olla syvempää laatua kuin seurustelua.

Älä AP ainakaan ala lompakkoloiseksi!

En ehkä usko että kateudestakaan olis kyse? Miten hän huomioi sinua esim jos käytte reissussa tai syömässä yhdessä? Maksatteko puoliksi, mies vai sinä? Jos mies ei maksa niin sitten mulla sois hälytyskellot... Varsinkin jos oikeasti on selkeästi parempituloinen.

onko teillä joku syy miksi ette asu yhdessä jos pari vuotta ootte yhdessäki jo ollu?

Vierailija kirjoitti:

En ehkä usko että kateudestakaan olis kyse? Miten hän huomioi sinua esim jos käytte reissussa tai syömässä yhdessä? Maksatteko puoliksi, mies vai sinä? Jos mies ei maksa niin sitten mulla sois hälytyskellot... Varsinkin jos oikeasti on selkeästi parempituloinen.

Jos joskus käymme syömässä ulkona, niin mies kyllä maksaa. On muutenkin herrasmies käytökseltään. 

Kauppareissut hoidamme vuorotellen, niissä menee siis suurin piirtein tasan ostokset. Aikaa vietämme miehen luona enemmän kuin minun luonani.

AP

Kristiina xx kirjoitti:

Minua ei ap:n kaltaisessa tilanteessa häiritsisi mitenkään se, että mies ostelee itselleen juttuja omilla rahoillaan, mutta silloin alkaisi minua ärsyttää, jos mies vaikuttaisi yhteisiä ostoksia, lähinnä ruokaostoksia, tehdessä pihiltä ja tarkalta, että jos miehen mielestä kaikki ruokaostokset pitäisi puolittaa tasan, koska mitä väliä sillä on, vaikka Jompi kumpi joutuisi joskus maksamaan ruokaostoksista pari euroa enemmän? Toinen juttu, mikä minua ärsyttäisi, olisi se, jos minä ostaisin miehelle lahjoja, ja häneltä ei koskaan saisi mitään, vaikka hänellä olisi maksukykyä.

Minä taas ihmettelisin, jos miesystävä ostaisi minulle lahjoja siksi, että haluaa minun ostavan itselleen lahjoja, todennäköisesti vielä kalliimpia kuin mitä hän on minulle ostanut. Jos jollain kavereistani on rahaa, niin en todellakaan oleta, että hän ostaa minulle lahjoja hyvän rahatilanteensa takia.

Miksi sosialismi on saanut näin valtavan suosion?

Vierailija kirjoitti:

En ehkä usko että kateudestakaan olis kyse? Miten hän huomioi sinua esim jos käytte reissussa tai syömässä yhdessä? Maksatteko puoliksi, mies vai sinä? Jos mies ei maksa niin sitten mulla sois hälytyskellot... Varsinkin jos oikeasti on selkeästi parempituloinen.

Miksi sen miehen pitää maksaa seurustelusuhteessa kumppaninsa menoja? Sitä kutsutaan prostituutioksi.

Anna sen miehen joskus ostaa itsellesi jotain, mutta älä ala odottamaan häneltä mitään, vaan pidä lähtökohtana, että sinä vastaat itsestäsi. Puhukaa avoimesti, niin jännitteet vähenevät.

Toivottavasti ap nostaa asian esille miehen kanssa ja mies tajuaa, että ongelmakohdan nimi on raha. Niinpä hän jättäytyy pois työelämästä, koska silloin ap ei ole kateellinen, mutta varmasti parempituloisena mielellään elättää miestä.

Tämä on syy, miksi minä en muuta kumppanini kanssa yhteen (tai no, yksi syistä). Minun tuloni on puolet miehen tuloista ja en halua joutua kenenkään elätettäväksi. En myöskään halua, että kukaan joutuu minua elättämään. Meillä on muutenkin erilainen suhtautuminen rahaan, miehelle se on paljon tärkeämpää kuin minulle.

Kaiken maailman provoja naiset viitsivätkin keksiä ja kirjoitella.

Ja päälle päätteeksi eivät edes viitsi nähdä vaivaa, että tekisivät provoistaan edes vähänkin uskottavia.

Tyhmää.

 

 

Jos haluat saada kalliita lahjoja mieheltä, sugardaddy-suhde olisi varmaan sun juttusi.

Muutoin yleensä suhde toimii paremmin jos molemmilla on lähes samanlainen taloudellinen tilanne, joka mahdollistaa yhteiset harrastukset ja samanlaisen elämäntavan ilman, että toisen pitää rahoittaa toisen harrastuskuluja.

Vierailija kirjoitti:

Anna sen miehen joskus ostaa itsellesi jotain, mutta älä ala odottamaan häneltä mitään, vaan pidä lähtökohtana, että sinä vastaat itsestäsi. Puhukaa avoimesti, niin jännitteet vähenevät.

Kiitos tästä viestistä. Lähtökohta on tietenkin, että vastaan itsestäni ja omista kuluistani. Olen huono ottamaan mitään vastaan ja samalla koen vähän ahdistavana, että oma taloudellinen tilanne on niin huono verrattuna mieheen. Nytkin odotan palkkapäivää juokseviin menoihin.

Täytyy vain yrittää sopeutua tilanteeseen ja miettiä, mistä saisin lisätuloja. Nin korona-aikaan se vain on äärimmäisen vaikeaa.

AP

Otat vastaan ja sanot kiitos. Tarjoat itse sitten jotain vuorostasi. Vaikka itsetehtyä tai apua, jos rahaa ei ole.

Ap, olen itse ollut / olen samassa tilanteessa. Mies tienaa 5x sen mitä minä.

Asutaan yhdessä, ollaan jo pitkään asuttu. Aiemmin mua harmitti, kun miehen lapsi tuli meille ja lähes ”hieroi” kalliita merkkitavaroita naamaani. Samoin mies rehvasteli omilla merkkikamoillaan.

Nyt kun lapsi käy harvoin ja mies on kyllästynyt osteleen merkkikamoja, niin asia ei enää haittaa. Sen tosin vaadin, että mies maksaa joka pennin asumisesta ja ruoasta. Itse maksan vain vaatteeni ja omien lasteni harrastukset + vaatteet. Teen kaikki kotityöt. MUTTA saan kyllä jonkin verran säästöön omista tuloistani.

Mut ymmärrän sua hyvin ap, onhan tuo tuskaa jos asioihin on aivan eri lähtökohdat. Sinuna vaatisin, jos yhteen muutatte, miehen maksamaan leijonanosan kuluista, muutoin tuossa ei ole mitään järkeä, varsinkaan jos mies ei tajua tai ei välitä, että sinusta tuntuu pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Sinun puoleletasi kateutta. Tuskin mies ajattelee mitään sinun taloustilanteestasi. Hoida omat raha-asiasi ja keskity oleelliseen.

Eli tekeydy raskaaksi.

Ymmärrän tavallaan ap:ta. Itse en myöskään välttämättä osaisi ottaa vastaan mitään kallista. Ja kauhistelen puolituttuja, jotka antaa ilomielin miesystävänsä (siis seurustelusta kyse vielä) maksaa asumisen, ruuat, matkustelun ja about kaiken. Nainen maksaa vain meikkinsä ja vaatteensa itse.

Itse ajattelisin, että sitoutuneeseen parisuhteeseen ja rakkauteen kuuluu jakaminen. En tarkoita, että isompipalkkaisen pitäisi kustantaa toisen eläminen, vaan että kumpikin on valmis auttamaan toista ja antamaan omastaan tarpeen tullen. Nyky-aikainen ajatus siitä, että parisuhteessa olevilla on kaksi erillistä elämää, joita yhdistää ehkä yhteinen koti (jos sekään) tai seksuaalinen nautinto ja seura sen aikaa kun sattuu kiinnostamaan, on surullinen. Ihmiset ovat kadottaneet toisensa.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat saada kalliita lahjoja mieheltä, sugardaddy-suhde olisi varmaan sun juttusi.

Muutoin yleensä suhde toimii paremmin jos molemmilla on lähes samanlainen taloudellinen tilanne, joka mahdollistaa yhteiset harrastukset ja samanlaisen elämäntavan ilman, että toisen pitää rahoittaa toisen harrastuskuluja.

Eli nyt pitäisi erota, koska molemmat oli opiskelijoina peeaa ja nyt toinen on menestynyt työssään ja toinen tekee ei niinkään? Perhe pitäisi rikkoa, jotta ei olisi erilainen taloustilanne?

Anna kun arvaan. Kun ostatte ruokaa toisen luo, maksatte ne tasan puoliksi. Jos menette syömään ulos, kumpikin maksaa oman osuutensa. Jos käytte leffassa, liput maksetaan erikseen.

Ihan itse olet suostunut tuohon. Etsi mies, joka on avokätinen ja miehekäs ja joka välittää sinusta niin paljon, että haluaa tarjota sinullekin asioita. Et saa mitään henkistä palkintoa tuosta näennäisestä tasa-arvosta, ja kuten olet jo huomannut, alat katkeroitua.