parisuhteessa kaksi eri elintasoa

Voithan sinä miehelle sanoa, että asia ahdistaa sinua, mutta et odota mieheltä mitään muutosta tilanteeseen. Ahdistus monesti näkyy kuitenkin ulospäin ja pelkästään se vaikuttaa negatiivisesti suhteeseen pitkällä tähtäimellä, jos toinen ei ymmärrä, mikä mättää.

Nainen ei ikinä ole täysin tyytyväinen, ellei hän saa:

- käyttöönsä paljon rahaa

- täydellistä kontrollia rahan käytöstä

Naisten kiilusilmäisyys ja kontrollinhalu on aivan käsittämätöntä. ”Miehellä on paljon fyrkkaa mut mä en saa päättää sen käytöstä, mua vaan vaivaa joku, onko muilla samanlaista”

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei ikinä ole täysin tyytyväinen, ellei hän saa:

- käyttöönsä paljon rahaa

- täydellistä kontrollia rahan käytöstä

Naisten kiilusilmäisyys ja kontrollinhalu on aivan käsittämätöntä. ”Miehellä on paljon fyrkkaa mut mä en saa päättää sen käytöstä, mua vaan vaivaa joku, onko muilla samanlaista”

Onneksi olkoon, voitit päivän yleistämispalkinnin.

Olen ollut samassa tilanteessa ja ymmärrän täysin. Kyseessä ei ole kateus, vaan tunne alakynnessä olemisesta. Mitä enemmän elämistä tulee yhteinen elämä, sen enemmän asetelma korostuu. Parempituloisella on enemmän taloudellista valtaa suhteessa. Samalla ap:n voi olla vaikea saada normaalia henkistä tukea ja ymmärrystä omaan taloudelliseen tilanteeseen, jota mies ei välttämättä ymmärrä, jos ei ole kokemusta. Minua ainakin hävetti jatkuvasti ja tuntui että on minun syyni että elämämme oli niissä rajoissa mihin pystyin. Lopulta tuli ero monesta syystä. Vaikka mies maksoi minulle asioita, kuten ajokortin, niin henkisesti on helpompi olla yksin kuin tuossa. Esimerkiksi miehen mielestä en olisi saanut olla surullinen yhteisen ajan puutteesta koska hän osteli minulle asioita.

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei ikinä ole täysin tyytyväinen, ellei hän saa:

- käyttöönsä paljon rahaa

- täydellistä kontrollia rahan käytöstä

Naisten kiilusilmäisyys ja kontrollinhalu on aivan käsittämätöntä. ”Miehellä on paljon fyrkkaa mut mä en saa päättää sen käytöstä, mua vaan vaivaa joku, onko muilla samanlaista”

Epävarmuutta tulee myös siitä, että varakas mies kiinnostaa myös muitakin naisia, nuorempia, nätimpiä ja hoikempia myös.

Jatkan vielä.. monet parit löytävät tasapainon ja rauhan asioihin, ex ja minä emme. Ajattelen kuitenkin niin että kumppani on perheenjäsen, ja siihen kuuluu jakaminen. Jos minulla on joskus hyvät tulot mielelläni kustannan asioita rakkailleni. Teen niin jo nyt siinä määrin kuin se on mahdollista. Jos minulla on parempituloinen kumppani ja hän ei jaa arvomaailmaa johon kuuluu yhteinen elämä ja omastaan antaminen, ei suhteesta tule mitään.

Kristiina xx kirjoitti:

Minua ei ap:n kaltaisessa tilanteessa häiritsisi mitenkään se, että mies ostelee itselleen juttuja omilla rahoillaan, mutta silloin alkaisi minua ärsyttää, jos mies vaikuttaisi yhteisiä ostoksia, lähinnä ruokaostoksia, tehdessä pihiltä ja tarkalta, että jos miehen mielestä kaikki ruokaostokset pitäisi puolittaa tasan, koska mitä väliä sillä on, vaikka Jompi kumpi joutuisi joskus maksamaan ruokaostoksista pari euroa enemmän? Toinen juttu, mikä minua ärsyttäisi, olisi se, jos minä ostaisin miehelle lahjoja, ja häneltä ei koskaan saisi mitään, vaikka hänellä olisi maksukykyä.

Muuten ihan ok, mutta eikö lahja anneta oikeastaan vastikeetta? Miksi siinä turhaa ärsyyntymään, ei vain hanki lahjaa.

up

uppista

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä.. monet parit löytävät tasapainon ja rauhan asioihin, ex ja minä emme. Ajattelen kuitenkin niin että kumppani on perheenjäsen, ja siihen kuuluu jakaminen. Jos minulla on joskus hyvät tulot mielelläni kustannan asioita rakkailleni. Teen niin jo nyt siinä määrin kuin se on mahdollista. Jos minulla on parempituloinen kumppani ja hän ei jaa arvomaailmaa johon kuuluu yhteinen elämä ja omastaan antaminen, ei suhteesta tule mitään.

Minä ajattelen niin, että jos minulla on enemmän vapaa-aikaa, niin minä teen kotityöt, koska jakaminen on tärkeää. Parempituloinen jakaa rahojaan, huonompituloinen aikaansa. Parisuhde ei voi olla sellainen, jossa rahat on yhteisiä, mutta kotityöt pitää jakaa tasan.

Ap:n kannattaa vaihtaa miestä, koska ei tuo kateus poistu minnekään. Mies tuskin suostuu siihen, että lopettaa työnteon siksi, että parisuhteessa ei saa olla tuloeroja.

En ymmärrä. Tiedän pariskunnan, joka kaupassakin maksaa ostoksensa erikseen ja riitelee kassalla kumpi maksaa suolakurkut.

mies53v

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa ja ymmärrän täysin. Kyseessä ei ole kateus, vaan tunne alakynnessä olemisesta. Mitä enemmän elämistä tulee yhteinen elämä, sen enemmän asetelma korostuu. Parempituloisella on enemmän taloudellista valtaa suhteessa. Samalla ap:n voi olla vaikea saada normaalia henkistä tukea ja ymmärrystä omaan taloudelliseen tilanteeseen, jota mies ei välttämättä ymmärrä, jos ei ole kokemusta. Minua ainakin hävetti jatkuvasti ja tuntui että on minun syyni että elämämme oli niissä rajoissa mihin pystyin. Lopulta tuli ero monesta syystä. Vaikka mies maksoi minulle asioita, kuten ajokortin, niin henkisesti on helpompi olla yksin kuin tuossa. Esimerkiksi miehen mielestä en olisi saanut olla surullinen yhteisen ajan puutteesta koska hän osteli minulle asioita.

Meillä tehtiin niin, että mies antoi äidilleen kaikki ne tulot, jotka ylittivät minun tuloni. Näin meillä oli parisuhteessa kaksi tasa-arvoista aikuista ja miehen äidillä melko mukava elämä vailla rahahuolia. Ja koska mies teki tämän maksamalla äitinsä ostoksia jne., niin ei tullut veroseurauksia.

Seurustellessa tuo ei häiritsisi, mutta jos sinua häiritsee, niin ehkä miettisin syitä tälle. Onko se ylipäätään toisen elämäntyyli ja arvot, jotka ei tunnukaan omilta?

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen itse ollut / olen samassa tilanteessa. Mies tienaa 5x sen mitä minä.

Asutaan yhdessä, ollaan jo pitkään asuttu. Aiemmin mua harmitti, kun miehen lapsi tuli meille ja lähes ”hieroi” kalliita merkkitavaroita naamaani. Samoin mies rehvasteli omilla merkkikamoillaan.

Nyt kun lapsi käy harvoin ja mies on kyllästynyt osteleen merkkikamoja, niin asia ei enää haittaa. Sen tosin vaadin, että mies maksaa joka pennin asumisesta ja ruoasta. Itse maksan vain vaatteeni ja omien lasteni harrastukset + vaatteet. Teen kaikki kotityöt. MUTTA saan kyllä jonkin verran säästöön omista tuloistani.

Mut ymmärrän sua hyvin ap, onhan tuo tuskaa jos asioihin on aivan eri lähtökohdat. Sinuna vaatisin, jos yhteen muutatte, miehen maksamaan leijonanosan kuluista, muutoin tuossa ei ole mitään järkeä, varsinkaan jos mies ei tajua tai ei välitä, että sinusta tuntuu pahalta.

ja reilusti sitten myös miehelle ilmoitus, että odottaa miehen maksavan leijonanosan kuluista, jos muuttaa yhteen.

Ette edes asu yhdessä ja sinua häiritsee, että mies ostaa itselleen jotain luksusta? Miksi hänen pitäisi alkaa elättää sinua vaikka ette edes asu yhdessä? 

Olen mennyt naimisiin tällaisen herran kanssa. Naimisiin mennessä olimme samanlaisessa taloudellisessa tilanteessa. Ulkomaankomennusten ym. myötä minun rahani ovat olleet vähissä, miehen ei. Hän sai vielä ihan kivan perinnönkin. Lopputulos on se, että miehellä on pari moottoripyörää, autoja, sijoitusasuntoja ja vapaa-aikaa. Mulla pienipalkkainen työ ja en varmaan ikinä pääse eläkkeelle. Minä autan myös lapsia sen minkä voin. Mies pitää lasten taloudellista auttamista turhana.

Joten jättäisin ainakin avioitumatta sinun tilanteessasi.

Vierailija kirjoitti:

Ette edes asu yhdessä ja sinua häiritsee, että mies ostaa itselleen jotain luksusta? Miksi hänen pitäisi alkaa elättää sinua vaikka ette edes asu yhdessä? 

ja miksi pitäisi elättää vaikka asuisi yhdessä. Jos on yhteisiä lapsia ja nainen kotona lasten kanssa niin asia on eri

Vierailija kirjoitti:

Olen mennyt naimisiin tällaisen herran kanssa. Naimisiin mennessä olimme samanlaisessa taloudellisessa tilanteessa. Ulkomaankomennusten ym. myötä minun rahani ovat olleet vähissä, miehen ei. Hän sai vielä ihan kivan perinnönkin. Lopputulos on se, että miehellä on pari moottoripyörää, autoja, sijoitusasuntoja ja vapaa-aikaa. Mulla pienipalkkainen työ ja en varmaan ikinä pääse eläkkeelle. Minä autan myös lapsia sen minkä voin. Mies pitää lasten taloudellista auttamista turhana.

Joten jättäisin ainakin avioitumatta sinun tilanteessasi.

miten se avioituminen on vaikuttanut tilanteeseesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mennyt naimisiin tällaisen herran kanssa. Naimisiin mennessä olimme samanlaisessa taloudellisessa tilanteessa. Ulkomaankomennusten ym. myötä minun rahani ovat olleet vähissä, miehen ei. Hän sai vielä ihan kivan perinnönkin. Lopputulos on se, että miehellä on pari moottoripyörää, autoja, sijoitusasuntoja ja vapaa-aikaa. Mulla pienipalkkainen työ ja en varmaan ikinä pääse eläkkeelle. Minä autan myös lapsia sen minkä voin. Mies pitää lasten taloudellista auttamista turhana.

Joten jättäisin ainakin avioitumatta sinun tilanteessasi.

miten se avioituminen on vaikuttanut tilanteeseesi?

Avioliitossa on vähän se idea, että kaikki on yhteistä.