Miten te muut kestätte ajatusta, että pitäisi tehdä töitä lähes mummoksi/papaksi saakka?
Nyt vasta neljä vuotta työelämää takana ja alan olla ihan puhki ja vttuuntunut. Tätäkö tää elämä nyt on? Tätä samaa, tylsää puurtamista? Älykkyyteni ei riitä mihinkään kovapalkkaiseen työhön. Tällä 2000€/kk netolla on eleltävä.
N27
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
En tykkää työstäni vaikka onkin ns. "arvostettu" asiantuntijarooli. En tee rahalla juuri mitään muuta kuin selviydyn, joten palkankorotuksetkaan eivät motivoi. Tulisin 10 vuoden takaisella kesätyöpalkallanikin ihan hyvin toimeen.
Haluan tehdä töitä osa-aikaisesti, mutta ei käy työnantajalle...:( Pakko varmaan muuttaa maahan jossa osa-aikatyöt ovat yleisempi esim. Hollanti
muakin motivoi nimenomaan tulevaisuus ja se että noita töitä tehdään vain parina päivänä viikossa. varmasti auttaisi jaksamiseen ja elämänlaadun korotukseen. 40h viikossa hommia on jotenkin aika kivikautista nykyaikaisessa yhteiskunnassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkää työstäni vaikka onkin ns. "arvostettu" asiantuntijarooli. En tee rahalla juuri mitään muuta kuin selviydyn, joten palkankorotuksetkaan eivät motivoi. Tulisin 10 vuoden takaisella kesätyöpalkallanikin ihan hyvin toimeen.
Haluan tehdä töitä osa-aikaisesti, mutta ei käy työnantajalle...:( Pakko varmaan muuttaa maahan jossa osa-aikatyöt ovat yleisempi esim. Hollanti
muakin motivoi nimenomaan tulevaisuus ja se että noita töitä tehdään vain parina päivänä viikossa. varmasti auttaisi jaksamiseen ja elämänlaadun korotukseen. 40h viikossa hommia on jotenkin aika kivikautista nykyaikaisessa yhteiskunnassa
laiskoja olette. kommari töihin siitä!
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei ole tarvinnut ajatella noin. Tiesin saavani miljoonaperinnön kauan ennen sitä. Ja sainkin.
Olen jo mumma ja melkein 10 vuotta olisi vielä duunissa ährättävä.
Vierailija kirjoitti:
Loppupeleissä sit kattoo että mitä näiltä työvuosilta jäi käteen, toivottavasti jää edes jotain käteen.
Känsät jää käteen. Siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppupeleissä sit kattoo että mitä näiltä työvuosilta jäi käteen, toivottavasti jää edes jotain käteen.
Tosi moni keikahtaa ennen ”loppupelejä”.
Näin on, ja tosi moni katuu kun menettänyt parhaat vuodet lastensa kanssa ku röitä oli tehtävä..
Ai jaa.... jos vaihtoehdot ovat lasten kanssa oleminen tai työnteko, niin työnteko on EHDOTTOMASTI pienempi paha.
Luojan kiitos lasten hankkiminen on vapaaehtoista.
Pidän työstäni, mutta todellakin irtisanoudun ennen eläkeikää.
Laiskoja kantturoita ketju täynnä, hyi hitto!
Mitä töitä? Pätkäpaskahätäapuilmais
Pidän työstäni asiantuntijatehtävissä. Tiedän kuitenkin, etten tule ikuisesti jaksamaan tätä henkistä painetta. Etsin vastaavaa työtä helpommassa ympäristössä (ja omassa tapauksessani tämä onnistuu jopa paremmalla palkalla). Haaveilen kuitenkin mahdollisuudesta osa-aikaisuuteen kun taloudellinen tilanne sen sallii. 50-vuotiaana aion vaihtaa hyllyttämään tms ja viimeistään 60v lopetan työnteon kokonaan. Olen 29, joten eläkkeestä on turha haaveilla
Mitä te sitten muka haluaisitte tehdä, jos ette kävisi töissä?
En kestänytkään ja aloitin noin 35-vuotiaana armottoman säästämisen jotta voin jäädä aikaisemmin pois. Ei tuo vielä olisi riittänyt mutta aivan vahingossa tein samoihin aikoihin onnistuneet asuntokaupat joista sain myöhemmin omani pois ja rutkasti lisääkin. Se sysäsi koneen vauhtiin ja viidenkymmenen puolessavälissä laitoin lapun luukulle. En enää koskaan tee ansiotöitä. Ihan yliarvostettua hommaa, siis suurin osa duuneista, ja ne hommat joita pitäisi arvostaa koska ne on oikeesti tärkeitä, no, kukaan ei pahemmin arvosta. Tai ei se ainakaan palkassa näy.
Kun pääsisi ensin edes sinne töihin
Olen nyt 30v. ja ollut 25 vuotiaasta työtön.
Olen ollut ensimmäisessä koulutusta vastaavassa työpaikassani nyt vuoden. Jos seuraavatkin vuodet olisivat yhtä kiinnostavia kuin tämä ensimmäinen, en haluasi jäädä eläkkeelle koskaan.
Olen 49-vuotias ja koen olevani vasta työurani puolivälissä. Kiinnostaa nähdä, mitä kaikkea saa vielä tehdä ja kokea. Välillä on kyllä ollut tosi stressaaviakin aikoja erilaisista syistä, mutta jotenkin tässä on menty eteenpäin ja asiat ihan ok. Vastoinkäymiset ovat opettaneet suhtautumaan työelämään kevyemmin, enkä enää uhraa sisintäni työlle. Uran aikana on myös oppinut, että ainoa pysyvä asia on muutos.
Täytän tänä vuonna 40, opiskelin juuri uuden tutkinnon ja vaihdoin työpaikkaa. Oikeastaan neljäs täysin erityyppinen työ jo uralla (kaikki samaan suuntaan liippaavaa kuitenkin). Vaihtelu virkistää.
No enpä tule tekemään. En ole päässyt työelämään kiinni mt-ongelmien takia ja ei ole mitään aikomusta edes elää noin vanhaksi.. Pelkkä ajatus puistattaa että pitäus tätä paskaa jaksaa vielä vuosia. Jos pääsisin töihin, olis kyllä aika mahtavaa, mutta en usko, että nykymaailmassa saa sellasta työsuhdetta joka jatkuu eläkkeelle asti ja jos ei jaksa tehdä töitä, ei ole mikään pakko.
Tuntuu melkeenpä ett on kahdenlaisia ihmisiä; niitä jotka pääsee/joutuu tekemään töitä hullun lailla, joille työttömyys ei ole vaihtoehto ja riskinä on se että uuvuttavat itsensä. Sitten meitä, jotka eivät syystä tai toisesta pääse töihin ja tienaamaan, vaan syrjäytyvät ja elävät jonkun muun rahoilla. Meitä on yhä enemmän ja enemmän...
N32
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta valitusta ja ruikutusta! Tunnenpa itseni onnekkaaksi, kun vielä 63-vuotiaana tykkään työstäni. 2 vuoden kuluttua jään eläkkeelle. Valmistelen asioita sille mallille pikkuhiljaa.
Jos kolottaa tai on muuten jotain kremppaa, mikä haittaa työhyvinvointia, niin sitten hakeudutaan työterveyslääkärille ja hoidetaan asiat kuntoon.
Niin, ja olen eronnut, että mulla ei ole miestäkään enää riesana ja sotkemassa suunnitelmia.
Tsemppiä nyt naiset! Opiskelkaa vaikka se uusi ammatti, jokin sellainen, mikä oikeesti kiinnostaa.
Mitäs sitten kun ei vaan tiedä mitä tekisi työkseen tai opiskelisi? Olen 35v ja matapalkka-alalla, koska en tiedä mitä tehdä niin oon jämähtänyt tänne, jotta on jokin työ. Ja tiedän että samassa tilanteessa on muitakin. Paska palkka, raskas ryö, paikat rikki. Ei tätäkään kauaa jaksa, ei ole sen arvoista mikään työ että kroppani hajotan sen takia. Kesän jälkeen saa riittää ja irtisanoudun. En tiedä mitä seuraavaksi. Toivottavasti sen joskus keksii.
M26 kirjoitti:
Ei tarvii, jos kristityt luovuttas ja sallis eutanasian ja lopettasivat näkemyksiensä tunkemise muitte kurkusta alas. Pääsee sitä hengestää kyl ilmanki eutanasiaa. Ite en nää mitää syytä elää viiskymppiseks.
Sori mutta, en tunne olevani edes vanha vielä viisikymppisenä. No töistä puhe, jos on vakipaikka, niin kai siihen sellaiset rutiinit tulee, ettei väsytä liikaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hengestä pääsee helpolla ja siististi kävelemällä vaikka heikoille jäille tai hyppäämällä laivasta avomereen, ei tarvii pamauttaa aivoja pellolle ja sotkee vuokrakämppää.
Ne ei ole tarpeeksi nopeita keinoja, aivot pellolle niin siinä ei tunne juuri mitään.
Saako Kelasta täydentävää toimeentulotukea, että voi ostaa aseen ja patruunoita?
En tykkää työstäni vaikka onkin ns. "arvostettu" asiantuntijarooli. En tee rahalla juuri mitään muuta kuin selviydyn, joten palkankorotuksetkaan eivät motivoi. Tulisin 10 vuoden takaisella kesätyöpalkallanikin ihan hyvin toimeen.
Haluan tehdä töitä osa-aikaisesti, mutta ei käy työnantajalle...:( Pakko varmaan muuttaa maahan jossa osa-aikatyöt ovat yleisempi esim. Hollanti