Vauva 3vk ja elämä romahtaa

Vierailija kirjoitti:

Oletteko vielä sairaalassa? Voitko pyytää sairaanhoitajia hoitamaan vaikka yhden yön, siis hoitamaan syötöt ym? Itse olin osastolla hetken vauvan kanssa ja minut lähetettiin sieltä yhtenä itkuisena yönä kotiin nukkumaan.

Ei ne suostu hoitamaan. Haukkuvat vaan pataluhaksi ja huonoksi äidiksi kirosanoin höystettynä.

Olisit kuunnellut varoituksia lasten hankkimiseen liittyen.

Jonnanormaali kirjoitti:

Ap täällä. Kiitos viesteistänne, luin ne tänään kaikki läpi.

Sain sosiaalityön kautta ajan ensi viikolle, jota kautta voisi saada kotiin apuja.

Miehen kanssa mietittiin, mitkä tavat auttaisivat selviämään tästä. Lopetin ainakin siivoamisen ja makoilen vauvan kanssa ja keskityn vauvaan.

Olen vielä kipeä, joten en jaksa paljoakaan, mutta annan nyt itselleni luvan olla huonossa kunnossa.

Jotkut täällä tarjosivat apuaan ja kysyivät millä paikkakunnalla asun. Valitettavasti en ole ylpeä tästä tilanteestani, joten en halua paljastaa paikkakuntaani, jotta pysyn mahdollisimman anonyymina.. Täydellisyyden tavoittelija täällä siis näköjään hei.

Mutta toivottavasti saan apua sosiaalityön kautta.

Ap

Voi miten ihana kuulla sinusta ap. Juuri noin tulevat viikot tai kuukaudet. Lekottelet niin paljon kuin suinkin se vauva kainalossa siellä makkarissa. Korvike on terveellistä -kokemusta löytyy kahdesta lapsestani ( nyt jo aikuisia). Miehesi syö pääaterian päivällä tod näk töissä ja sinä älä huolehdi kovasti omasta ruuan laitosta. Hyviä eineksiä ym valmisruokia löytyy. Nyt on niiden aika. Niin syötiin meilläkin ja pitkään vielä ruuhkavuosiaikoinakin. Terveenä olemme saaneet olla. Otin vitamiinit purkista lisäksi ja vieläkin, vaikka nyt aon jo aikaa tuhtata vaikka mitä.

Kukaan ei katsele niitä teidän pölypalleroita. Tulppaanikimppu aina silloin tällöin pöydälle ja palkitse itseäsi joskus herkuilla.

Mies tuo perjantai-illaksi viinipullon ja valmispizzat. Kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hups hei, aloin antaa korviketta todella aika pian ,kun ei herununut. Kaikki kertakäyttötuotteet käytin ensimmäisinä kuukausina, jotta pääsin helpolla. Esikoiseni syntyi juurikin huhtikuussa. Olen tosi aamu-uninen ja rankinta oli herätä aamulla varhain ,kun vauvalla oli nälkä. No kahvin voimalla. 9-10 maissa lähdimme pikku ulkolenkille ja samalla käytiin kaupassa.

Itse söin helppoja eines yms sellaisia ruokia,,,, oli kiva kun hoikistuin heti. Vauvalle kiehautin porkkana-kukkakaalia ja haarukalla muusasin pieneksi+keitinvesi ja korvike . Siis sitten kun ei enää korvike riittänyt.

Pesukone pesi pyykit ja vaatteita oli riittävästi ,ettei tarvinnut pyykätä ,kuin pari x viikossa.

Toki paikkoja piti pikkasen varoa, kun oli tullut ompelia, mut sehän kuuluu asiaan..

Sipasin ruokapöydän ja tiskipöydän saman tien siistiksi ja itse laitoin aina vaatteet naulakkoon saman tien. Ei meillä tarvinnut paljon siivota. Kuka olisi siellä sotkenut??

Enne synnytystä olin pessyt ikkunat ja luutunnut koko huushollin. ( kun lapsi syntyi 3 pv yliaikaisena) . Olin terve nuori ihminen . Silloin 26v.

Ei ollut tukijoukkoja. Suku oli 600 km päässä. Sai rauhassa huseerata.

Mies kävi töissä ja piti vauvaa sylissä iltaisin tarvittaessa.

Siispä ap , ole itsellesi armollinen, äläkä vaadi mitään ylimääräistä nyt itellesi. Ps,,, kumpikin lapseni ovat saaneet rintaa minimiajan . Ei ole ollut allergioita eikä muutakaan sairauksia. Fiksuja äitejä ovat itse nyt.

Se oli näin helppoa 70–luvulla.

Jos sun vauvasi silloin 70-luvulla olisivat vaatineet tehohoitoa sairautensa vuoksi, olisivatko edes enää hengissä, kun sen ajan hoitokeinoja miettii. Sulla oli tullut pikkusen ompeleita, ap:llä komplikaatioita - ei tainnut olla ihan sama asia. Olisko näitäkään komplikaatioita osattu hoitaa silloin 70-luvulla, jolloin kaikki oli hyvin. Sairaat kuoli ja terveet porskuttivat.

Kyllä sairaanhoito70-luvulla keskussairaalassa oli loistavaa. Oli siinä se ero ,että sai melkein viikon olla hemmoteltuna sairaalassa ja päivällä vauvat oli vähän aikaa vierihoidossa. Käytin kertakäyttövaippoja tietysti ja jopa kertakäyttöpullojakin ,kun maitoa tirisi niin vähän. Tottakai se vauavaaika väsytti,kun olen kova nukkumaan ja varsinkin aamulla, mutta eihän minulla muuta tekemistä ollutkaan ,kuin pikkusen hoito ja oma syöminen. Mies söi päivällä töissä. Pesukoneet pesi pyykit ja astiat. Ei se mitään kivikautta ollut.

Up

Vauvalle velliä iltasyötöllä, että saat levättyä enemmän. Ei kaikille se maito riitä.

Hankalassa vauvavaiheessa tuntuu, että tilanne ei tule koskaan muuttumaan. Mutta kun se tulee! Tuollaisina hetkinä sitä ei vain kertakaikkisesti muista, vaan ajattelee, että elämä tulee olemaan aina tällaista. Se ei tule olemaan! Lapsi kasvaa ja kehittyy, ja sinä paranet. Lapsi muuttuu hyvin nopeastikin, ja tilanteet.

Unettomuus tekee kenestä tahansa hullun. On tärkeää, että saisit jollain tapaa nukkua, ja välillä rauhan lapsesta. Kuulostaa siltä, että olisi hyvä että lapsen isä saisi rauhoitettua sinulle keinolla millä hyvänsä lepoaikaa, ja valvoa välillä öitä. Vaikka käy töissä. Olet fyysisesti loppu ja avun tarpeessa.

Ja unohda kodinhoito ja täydellisyys. Pyydä apua ja sano että et pärjää.

Sinussa ei ole mitään vikaa. Olet niin rankassa tilanteessa, että tarvitset konkreettista apua, sekä henkistä tukea. Puhu neuvolassa ja kotona ja vaadi apua.

Vierailija kirjoitti:

Vauvalle velliä iltasyötöllä, että saat levättyä enemmän. Ei kaikille se maito riitä.

Ap:n vauva on 3 VIIKKOINEN. Velliä sitten ehkä 3-4 kk jos tarvetta on.

Mulla oli samanlaista ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen.

Omia ja vauvan terveysongelmia. Sairaalassa vähän väliä ekat viikot. Olin aika masentunut ekat 10 kk ja elämä tuntui tosi mustalta. Kukaan ei ymmärtänyt vaikka yritin selittää miltä tuntuu.

Ajan kanssa, selvittiin. Lapsi on nyt 18.

Selviät sinäkin, oikeesti. Iso tsemppi ja halaus.

Sitä oli ekan lapsen kans semmoisessa kummassa kuplassa. Luuli että tämä on tällaista ikuisesti. Eihän se ole. Mäkin sain vielä 2 lasta ensimmäisen jälkeenkin ja kaikki mennyt ihan ok.

Ap, ihana että tulit tänne vastaamaan. Halusin vielä kommentoida tuohon perfektionismiin ja häpeään omasta tilanteesta. Koen itse olevani monin tavoin perfektionistinen ja menestyvä ihminen. Korkeasti koulutettu, hyväpalkkainen ura ym ulkoisia meriittejä. Silti ajattelen että tärkeimpiä oppeja elämässä mulle on ollut kulissien purkaminen. Ei kannata näytellä että menee paremmin kuin menee. Kannattaa olla avoin ja pyytää apua. Sillä voittaa ihmiset puolelleen ja tekee maailmasta paremman paikan. Se tekee myös paremmaksi äidiksi, koska paitsi että saat siten apua, lapsesi saa mallin kotoa että apua kannattaa pyytää, ongelmista voi puhua ja apua myös saa. ❤ koen tärkeäksi sanoa tämän koska äitini oli kulisseja pystyssä pitävä perfektionisti joka ei koskaan puhunut ongelmistaan eikä pyytänyt apua - ja hänestä tuli alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

Vauvalle velliä iltasyötöllä, että saat levättyä enemmän. Ei kaikille se maito riitä.

Vellissä ei ole juurikaan enemmän kaloreita kuin korvikkeessa, eikä missään tapauksessa ne ole tarkoitettu 3-viikkoiselle.

Ap, miten voit?