Lue keskustelun säännöt.
"Kasi on hyvä numero", jankutetaan lapsen yläkoulussa ysillä
12.04.2021 |
Helsingissä. Onko opettajat tai rehtori lainkaan tutustuneet lukioiden pääsyrajoihin? Ärsyttää sikana, että suorastaan kannustetaan alisuorittamaan ja ohjataan jopa tahallaan väärin, ettei vaan saisi enempää.
Onkohan ohje annettu ylempää?
Kommentit (536)
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä ihan rikollista.
Ysin oppilas yltäisi kannustuksella ja kiitoksella kymppiin, mutta koulun asenteella taantuu kasiin.
9:n oppilas voi saada myös burnoutin tavoitellessaan 10, etenkin jos se paine tulee ulkoapäin pakkosuorituksiin yli oman osaamistason.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VT kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VT kirjoitti:
Kasi on ihan hyvä numero silloin, jos lapsella on oppimisvaikeuksia tai vanhemmat eivät ole akateemisia ihmisiä, jotka asettavat tavoiteeksi yliopisto-opinnot. Itse näemme, että meidän lasten on hyvä tähdätä yliopistoon, joten meillä hyviä numeroita ovat 9-10. Kasi on jo huono, mutta niitäkin tulee kokeista silloin tällöin harvakseltaan (peruskoulu on pitkä matka, eikä ihminen aina pysty onnistumaan :)).
Mutta jos tavoitteena ei ole yliopisto, niin varmasti kasillakin pärjää elämässä ihan kivasti.
Yliopistoista valmistuu jatkuvasti ihmisiä, joilla on ollut peruskoulu kasin keskiarvolla. Toisekseen itse näen, että lapsi elää itseään eikä vanhempiaan varten. Molemmat vanhemmat on akateemisia meilläkin, mutta lapsi voi halutessaan ryhtyä vaikka leipuriksi.
Tottakai lapsi voi valmistua leipuriksi, hyvät arvosanat eivät sulje tätä pois. Mutta huonot arvosanat sulkevat pois monta mahdollisuutta. Lapsi elää tietysti itseään varten, mutta vanhempina yritetään estää heitä ampumasta itseään jalkaan, jos suinkin vain mahdollista :)
Silloin teidän tehtävänne vanhempina on motivoida lapsi siihen ysiin. Opettaja käyttänee koulun normaalia arviointia, jonka mukaan kahdeksan on hyvä numero, ei kunkin vanhemman henkilökohtaisesti lapselleen asettamaa tavoitetta.
Vierailija kirjoitti:
VT kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VT kirjoitti:
Kasi on ihan hyvä numero silloin, jos lapsella on oppimisvaikeuksia tai vanhemmat eivät ole akateemisia ihmisiä, jotka asettavat tavoiteeksi yliopisto-opinnot. Itse näemme, että meidän lasten on hyvä tähdätä yliopistoon, joten meillä hyviä numeroita ovat 9-10. Kasi on jo huono, mutta niitäkin tulee kokeista silloin tällöin harvakseltaan (peruskoulu on pitkä matka, eikä ihminen aina pysty onnistumaan :)).
Mutta jos tavoitteena ei ole yliopisto, niin varmasti kasillakin pärjää elämässä ihan kivasti.
Yliopistoista valmistuu jatkuvasti ihmisiä, joilla on ollut peruskoulu kasin keskiarvolla. Toisekseen itse näen, että lapsi elää itseään eikä vanhempiaan varten. Molemmat vanhemmat on akateemisia meilläkin, mutta lapsi voi halutessaan ryhtyä vaikka leipuriksi.
Tottakai lapsi voi valmistua leipuriksi, hyvät arvosanat eivät sulje tätä pois. Mutta huonot arvosanat sulkevat pois monta mahdollisuutta. Lapsi elää tietysti itseään varten, mutta vanhempina yritetään estää heitä ampumasta itseään jalkaan, jos suinkin vain mahdollista :)
Silloin teidän tehtävänne vanhempina on motivoida lapsi siihen ysiin. Opettaja käyttänee koulun normaalia arviointia, jonka mukaan kahdeksan on hyvä numero, ei kunkin vanhemman henkilökohtaisesti lapselleen asettamaa tavoitetta.
Ei opettaja voi alkaa lytätä tai kehottaa aliauorittamaan tai laatia opetusta niin, että kasi on katto. Hänen kuuluu kannustaa ihan joka oppilas parhaimpaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä ihan rikollista.
Ysin oppilas yltäisi kannustuksella ja kiitoksella kymppiin, mutta koulun asenteella taantuu kasiin.
9:n oppilas voi saada myös burnoutin tavoitellessaan 10, etenkin jos se paine tulee ulkoapäin pakkosuorituksiin yli oman osaamistason.
Burnout aiheutuu yleisimmin siitä että ei saa tehdä asioita kunnolla tai ei kuunnella.
Eli juurikin tilanteessa jossa yrittää ja yrittää mutta olosuhteet on huonot tai ei saa kannustusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa no mä sanoin ton kyllä ihan ääneen jo seiskaluokan vanhempainvartissa kun opettaja sanoin noin. Sillä ei tosiaan pääse lukioon Espoossa. Ja sen mukaan meillä on eletty, poika haluaa lukioon ja se tarkoittaa, että nyt ysillä joka kokeesta on tultava vähintään se ysi, ja tunneilla osallistutaan opetukseen. Onneksi on luokalla, jossa muut ovat samalla fiilksellä iikenteessä, niin ei ole mitään lällättelyä hikariudesta kuulunut...
Älä viitsi valehdella. Espoossa on useita lukioita joihin pääsee oikein hyvin kasin keskiarvolla. Ei kasilla tietysti pääse mihin lukioon vain tai siihen itselle lähimpään mutta kyllä sillä lukioon pääsee.
No tätä just itse mietin ihan muualla asuvana, että eikö niitä lukiopaikkoja ole pk-seudulla suhteessa yhtä paljon kuin muuallakin. En oikein käsitä tätä lasten "piiskaamista" parempiin suorituksiin siinä tapauksessa, että se taso on jo valmiiksi ihan hyvä. Jos lapsi on superlahjakas ja -motivoitunut, hän saa kiitettäviä ilman vanhempiaankin. Ja jos ei ole, pitääkö väen väkisin pyrkiä johonkin eliittilukioon kokemaan itsensä porukan huonoimmaksi? Tästähän on kirjoittanut Gladwell, että yleensä kannattaa pyrkiä olemaan pienen lammikon isoin kala, eikä suuren lammikon pienin kala. Vaikka jälkimmäisessä tapauksessa se oma taso olisi sama kuin edellisessä, on jatkuva huonommuudentunne, mikä haittaa elämää eteenpäin. Se on asia ihan erikseen, jos lapsi on huippu ja haluaa itse sitä olla, mutta ei kai tällainen lapsi piittaakaan "kasi on ihan hyvä numero"-puheista. Hän ymmärtää kyllä fiksuna, että se on totta suurimman osan kanssa, mutta hän saa tehdä mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VT kirjoitti:
Kasi on ihan hyvä numero silloin, jos lapsella on oppimisvaikeuksia tai vanhemmat eivät ole akateemisia ihmisiä, jotka asettavat tavoiteeksi yliopisto-opinnot. Itse näemme, että meidän lasten on hyvä tähdätä yliopistoon, joten meillä hyviä numeroita ovat 9-10. Kasi on jo huono, mutta niitäkin tulee kokeista silloin tällöin harvakseltaan (peruskoulu on pitkä matka, eikä ihminen aina pysty onnistumaan :)).
Mutta jos tavoitteena ei ole yliopisto, niin varmasti kasillakin pärjää elämässä ihan kivasti.
Oletko nyt ihan tosissasi?
Minä olin yläkoulussa kasin oppilas, ei juuri hikettäminen kiinnostanut. No, kirjoitin kuitenkin laudaturin paperit ihan tavislukiosta ja menin Helsingin yliopistoon heittämällä sisään. Puolisoni oli seiskan oppilas, monessa aineessa kutosenkin, eikä käynyt edes lukiota. Hän vähän vanhempana meni sitten avoimen väylää ylipistoon. Molemmat olemme nyt maistereita.
Tuo lasten hiillostaminen ei johda mihinkään hyvään. Kyllä akateemisellekin uralle Suomessa pääsee, vaikka ei 15-vuotiaana todistuksessa ole pelkkiä kymppejä.
Sinällään 8 on ihan ok numero, mutta ongelma on, että Helsingissä sillä ei pääse lukioon. Nimittäin 21% lukiopaikoista täällä menee muille kuin helsinkiläisille eli naapurikuntien oppilaille. Siksi moni helsinkiläinen ei kertakaikkiaan pääse lukioon Helsingissä.
Oma lapseni laittoi lukiovaihtoehdot siinä ja siinä, ei laitettu todella huonoja lukioita yhtään. Mieluummin sitten muutetaan vaikka toiseen pikkukuntaan ja menee lukioon jälkihaussa siellä, tai suorittaa jotain ilta/etälukiota tms. millainen lukiotilanne Helsingissä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruskoulussa ovat samalla viivalla ja saman arvostelun alla ihan kaikki. Sieltä löytyy siis joka tason hiihtäjää erittäin leveällä vaihteluvälillä, kun sekä heikkolahjaiset että nerot käyvät saman koulun.
Tällaisessa porukassa kahdeksikon suoritus on auttamatta aika ankea. Peruskoulu on pakostakin suunniteltu siten, että kaikki sen läpäisisivät. Vaatimustaso on siis erittäin vaatimaton. Lukiossa kasi on jo eri asia.
Todellinen juurisyy tällaiselle kasin kehumiselle on se, että opettajille on saneltu vahva agenda ohjata koululaisia muuallekin kuin lukioon. Hyvä todiste tästä on se, ettei lukioita tai lukio-opintoja (tai sitä mihin sieltä on mahdollista päästä) juurikaan käydä oppilaanohjauksessa läpi. Sen sijaan kaikenlaiset ammattiopistot keskustellaan juurta jaksain ja niissä käydään vierailuilla ym.
Tätäkin ketjua kun lukee ei tarvitse ihmetellä miksi Suomi on täynnä psyykkisesti rikki olevia nuoria sekä aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulussa ovat samalla viivalla ja saman arvostelun alla ihan kaikki. Sieltä löytyy siis joka tason hiihtäjää erittäin leveällä vaihteluvälillä, kun sekä heikkolahjaiset että nerot käyvät saman koulun.
Tällaisessa porukassa kahdeksikon suoritus on auttamatta aika ankea. Peruskoulu on pakostakin suunniteltu siten, että kaikki sen läpäisisivät. Vaatimustaso on siis erittäin vaatimaton. Lukiossa kasi on jo eri asia.
Todellinen juurisyy tällaiselle kasin kehumiselle on se, että opettajille on saneltu vahva agenda ohjata koululaisia muuallekin kuin lukioon. Hyvä todiste tästä on se, ettei lukioita tai lukio-opintoja (tai sitä mihin sieltä on mahdollista päästä) juurikaan käydä oppilaanohjauksessa läpi. Sen sijaan kaikenlaiset ammattiopistot keskustellaan juurta jaksain ja niissä käydään vierailuilla ym.
Mun esikoiselle tuputettiin hevoslukiota, sirkuslinjaa ja lähihoitajaopintoja.
Keskiarvo 9,8.
Meni sitten Ressuun.
Vierailija kirjoitti:
Tätäkin ketjua kun lukee ei tarvitse ihmetellä miksi Suomi on täynnä psyykkisesti rikki olevia nuoria sekä aikuisia.
Moni niistä on juuri syrjäytyneitä kasin poikia, jotka eivät viitsineet pinnistellä, kun opettajakin sanoi, ettei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kaseja, ja on "kaseja". Kasi ON hyvä. "Kasi" ei ole. Yksi kasin oppilas saattaa olla edelleen kasin opiskelija lukiossakin. Toinen saattaa olla nelosen. Vaikka arvosanoille on kriteerit, niiden noudattaminen on usein vähintään koulu-, usein opettajakohtaista. Tutkitusti.
Vierailija kirjoitti:
VT kirjoitti:
Kasi on ihan hyvä numero silloin, jos lapsella on oppimisvaikeuksia tai vanhemmat eivät ole akateemisia ihmisiä, jotka asettavat tavoiteeksi yliopisto-opinnot. Itse näemme, että meidän lasten on hyvä tähdätä yliopistoon, joten meillä hyviä numeroita ovat 9-10. Kasi on jo huono, mutta niitäkin tulee kokeista silloin tällöin harvakseltaan (peruskoulu on pitkä matka, eikä ihminen aina pysty onnistumaan :)).
Mutta jos tavoitteena ei ole yliopisto, niin varmasti kasillakin pärjää elämässä ihan kivasti.
Oletko nyt ihan tosissasi?
Minä olin yläkoulussa kasin oppilas, ei juuri hikettäminen kiinnostanut. No, kirjoitin kuitenkin laudaturin paperit ihan tavislukiosta ja menin Helsingin yliopistoon heittämällä sisään. Puolisoni oli seiskan oppilas, monessa aineessa kutosenkin, eikä käynyt edes lukiota. Hän vähän vanhempana meni sitten avoimen väylää ylipistoon. Molemmat olemme nyt maistereita.
Tuo lasten hiillostaminen ei johda mihinkään hyvään. Kyllä akateemisellekin uralle Suomessa pääsee, vaikka ei 15-vuotiaana todistuksessa ole pelkkiä kymppejä.
Onnea sinulle ja puolisollesi, fiksut pärjää aina! Itsellä on kutakuinkin vastaava tausta. Mutta ennen oli ennen ja nyt on nyt. Aikaisemmin (sinun ja minun aikana) lukion sai slurvata läpi, ja kun vain perusfiksuna skarppasi huolella oikiksen pääsykokeen, niin sisällä oli. Nykyään pääsykoejärjestelmä on varsin erilainen, yliopisto-opinnoissa tuijotettaan enemmän arvosanoja ja samalla vaikuttaa, että ensimmäiseen trainee-/työpaikaan on jo melko kovat kriteerit (ainakin nuo nuoret vaikuttavat fiksumilta kun itse vastaavassa iässä olin). Eli ajatukseni on, että nykyään on helpompi jatkaa kohti yliopisto-opintoja, kun jo peruskoulussa tottuu tekemään työtä asettamaan standardin korkealle.
Mutta kuten sanottu, kasillakin saa varmasti ihan hyvän ja omannäköisen elämän, mutta mitenkään hyvänä arvosanana en sitä pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä ihan rikollista.
Ysin oppilas yltäisi kannustuksella ja kiitoksella kymppiin, mutta koulun asenteella taantuu kasiin.
9:n oppilas voi saada myös burnoutin tavoitellessaan 10, etenkin jos se paine tulee ulkoapäin pakkosuorituksiin yli oman osaamistason.
Yli oman osaamistason??? Niinku huonona asiana???
Ja minä kun luulin, että opiskelun idea juuri on oman osaamistason nostaminen.
Nyt on vähän liian pitkälle viety tuo ajatus, että jokainen kelpaa sellaisena kuin on. Ei kelpaa, vaan koululaisen ja opiskelijan työtä on oppia joka vuosi ja joka viikko ja mieluummin vaikka ihan joka ikinen päivä asioita yli oman osaamistason.
VT kirjoitti:
Kasi on ihan hyvä numero silloin, jos lapsella on oppimisvaikeuksia tai vanhemmat eivät ole akateemisia ihmisiä, jotka asettavat tavoiteeksi yliopisto-opinnot. Itse näemme, että meidän lasten on hyvä tähdätä yliopistoon, joten meillä hyviä numeroita ovat 9-10. Kasi on jo huono, mutta niitäkin tulee kokeista silloin tällöin harvakseltaan (peruskoulu on pitkä matka, eikä ihminen aina pysty onnistumaan :)).
Mutta jos tavoitteena ei ole yliopisto, niin varmasti kasillakin pärjää elämässä ihan kivasti.
Oletko ruotsinkielinen? Kielioppi on sen verran akateemisesti retuperällä, etten ihan suomenkieliseksi usko.
Yliopistoon voi mennä pidempääkin reittiä, jotkut vain kypsyvät vähän hitaammin. Se, oletko mennyt suoraan yliopistoon vai väyläopintojen kautta, ei vähennä tutkinnon arvoa. Sitäpaitsi, oppimisvaikeuksia kokevat lapset ovat huippusuorittajia, mikäli saavat kaseja todistukseen.
Voi hyvä helvetti taas tätä joidenkin uusavuttomuutta tässä ketjussa "Ei kasin keskiarvolla pääse Helsingissä lukioon." Jos ei pääse Helsingissä lukioon, niin sitten hakee jollekin toiselle paikkakunnalle lukioon, jos lukioon todella haluaa! Valinnanvaraa kyllä on melkein koko muu Suomi. Ja niistä lukioista avautuvat ovet seuraaviin opintoihin ihan samalla tavalla kuin niistä Helsingin lukioistakin. Enemmän merkitystä on sitten sillä lukion jälkeisellä koulutuksella. Vai aikooko ne kullannuppunne lopettaa koulunkäynnin suoraan lukion jälkeen, kun tuo lukiokysymys tuntuu niin kauhean tärkeältä?
Kyllä on taas sellaisesta tyhjänjauhamisesta saatu pitkä keskustelu aikaiseksi että huh huh!
Kasi oli jo ennen vanhaan hyvä numero. Minullakaan ei ollut kasia muuta kuin käyöksessä, kaikki muut olivat sen alle. Pärjäsin elämässä ihan hyvin siitä huolimatta, koulutodistusta ei kysytty kuin kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä ihan rikollista.
Ysin oppilas yltäisi kannustuksella ja kiitoksella kymppiin, mutta koulun asenteella taantuu kasiin.
9:n oppilas voi saada myös burnoutin tavoitellessaan 10, etenkin jos se paine tulee ulkoapäin pakkosuorituksiin yli oman osaamistason.
Yli oman osaamistason??? Niinku huonona asiana???
Ja minä kun luulin, että opiskelun idea juuri on oman osaamistason nostaminen.
Nyt on vähän liian pitkälle viety tuo ajatus, että jokainen kelpaa sellaisena kuin on. Ei kelpaa, vaan koululaisen ja opiskelijan työtä on oppia joka vuosi ja joka viikko ja mieluummin vaikka ihan joka ikinen päivä asioita yli oman osaamistason.
Jos kaikki kelpaisivat sellaisina kuin ovat, olisi Suomi täynnä kovapalkkaisia erikoislääkäreitä ja toimitusjohtajia. Tälläkin palstalla usein sanotaan, että on ihan oma valinta olla matalapalkkainen tai toisaalta rikas. Tällainen ajattelu ei sovi yhteen "kasi on hyvä numero"-filosofian kanssa. Jos ei halua olla aikuisena työtön tai pienipalkkaisessa hanttihommassa, silloin kasi ei todellakaan ole hyvä numero. Toki jos pappa betalar tai on jotain muuta erikoisosaamista, koulunumeroilla ei muutenkaan ole niin väliä. Mutta köyhistä oloista tulevalle ei oikein ole muita vaihtoehtoja kuin saada aika paljon kasia parempia kouluarvosanoja, jos siis aikoo aikuisena elää palkallaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä helvetti taas tätä joidenkin uusavuttomuutta tässä ketjussa "Ei kasin keskiarvolla pääse Helsingissä lukioon." Jos ei pääse Helsingissä lukioon, niin sitten hakee jollekin toiselle paikkakunnalle lukioon, jos lukioon todella haluaa! Valinnanvaraa kyllä on melkein koko muu Suomi. Ja niistä lukioista avautuvat ovet seuraaviin opintoihin ihan samalla tavalla kuin niistä Helsingin lukioistakin. Enemmän merkitystä on sitten sillä lukion jälkeisellä koulutuksella. Vai aikooko ne kullannuppunne lopettaa koulunkäynnin suoraan lukion jälkeen, kun tuo lukiokysymys tuntuu niin kauhean tärkeältä?
Kyllä on taas sellaisesta tyhjänjauhamisesta saatu pitkä keskustelu aikaiseksi että huh huh!
Miksi juuri meidän helsinkiläisten pitää kustantaa muiden kuin omien lastemme lukio-opinnot?
Tottakai lapsi voi valmistua leipuriksi, hyvät arvosanat eivät sulje tätä pois. Mutta huonot arvosanat sulkevat pois monta mahdollisuutta. Lapsi elää tietysti itseään varten, mutta vanhempina yritetään estää heitä ampumasta itseään jalkaan, jos suinkin vain mahdollista :)