Te joilla mies pihtaa, oliko mitään ennakkoarvailuja tästä? Millainen oli alussa?

Mies oli pitkään halukas, mutta sitten mulle tuli kiloja ja miehen into hiipui.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli pitkään halukas, mutta sitten mulle tuli kiloja ja miehen into hiipui.

Tämä on todella yleistä. Molemmat antaa periksi parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli pitkään halukas, mutta sitten mulle tuli kiloja ja miehen into hiipui.

Me taas ei olla oltu niin kauaa edes yhdessä että tässä kumpikaan olisi suuntaan tai toiseen kerennyt muuttua.

Me olimme ensimmäisen vuoden kuin kanit ja miehen pihtaus alkoi tyyliin yhdessä yössä. En tiedä tänä päivänäkään mitä tapahtui.

Seksiä oli alussa mutta aina vähän ja oli laiskanpuoleista. Ja silloin kun hän halusi, mutta jos minä tein aloitteen oli aina joku tekosyy miksi ei voinut. Väsytti tai ohjelma oli kesken. Mutta minun piti aina olla valmiina pausettamaan omat ohjelmat ja tekemiset. Aika äkkiä tuli tunnelma että jos en harrasta sitä nyt käsillä olevalla hetkellä vaikka vain vähän huvittaa (tai ei ollenkaan), en tiedä milloin sitä on seuraavan kerran.

Ja jos minä pihtaisin se olisi eron paikka, se on äänen sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Seksiä oli alussa mutta aina vähän ja oli laiskanpuoleista. Ja silloin kun hän halusi, mutta jos minä tein aloitteen oli aina joku tekosyy miksi ei voinut. Väsytti tai ohjelma oli kesken. Mutta minun piti aina olla valmiina pausettamaan omat ohjelmat ja tekemiset. Aika äkkiä tuli tunnelma että jos en harrasta sitä nyt käsillä olevalla hetkellä vaikka vain vähän huvittaa (tai ei ollenkaan), en tiedä milloin sitä on seuraavan kerran.

Ja jos minä pihtaisin se olisi eron paikka, se on äänen sanottu.

Kuulostaapa tutulta.

Mies ei koskaan halunnut peräkkäisinä päivinä, eikä tuntunut olevan vaikeaa olla pari kolme viikkoa erossa kun ensimmäiset vuodet elettiin kaukosuhteessa. Kysyin häneltä että mites kun muutetaan yhteen että montako kertaa viikossa, niin sanoi että ehkä kaksi, mutta se ei toteutunut koskaan, ensin oli juuri ja juuri kerran viikossa ja sitten ei enää sitäkään, nyt ei ole 20 vuoden jälkeen enää edes kerran kuussa. Miehellä on sairauksia ja väsy voittaa halun aina.

Meillä oli ensimmäiset 3-4 kk kanimeininkiä. Tai no, jälkikäteen ajateltuna silloinkin taisi olla seksiä ehkä kerran päivässä. Monet muut suhteet on alkaneet 2-5 kertaa päivässä tahdilla, eli ehkä olisi pitänyt älytä ettei toisella ole ihan yhtä kova libido kuin edellisillä.

Sitten seksi väheni kunnes loppui puolen vuoden kohdalla käytännössä kokonaan. Pian mies tunnusti ettei ollut vielä päässyt edellisestä suhteesta yli ja päädyimme eroamaan. Muutaman kuukauden päästä palasimme kuitenkin takaisin yhteen. Ensimmäinen yhteinen yö oli kuuma, sen jälkeen halut on olleet parhaimmillaankin luokkaa 2 kertaa kuussa ja pahimmillaan luokkaa 2 kertaa vuodessa.

Turruin torjutuksi tulemiseen niin pahasti, että alkaa olla omatkin halut hukassa. Tänä vuonna ollaan harrastettu seksiä kerran. Viime vuonna muistaakseni kaksi kertaa. Saa nähdä milloin halut herää uudelleen - ja onko se silloin jonkun muun kanssa.

Mies oli tosi halukas alkuun, mutta toisen lapsen jälkeen ei enää seissyt. Mulla olis haluja riittänyt, eikä kilojakaan ollut tullut. Ärsyttää yhä kun kuusi vuotta jo mennyt ilman seksiä.

Pihtaaminen on väärä sana. Haluttomuus on varmastikin se oikea. Itsellä haluttomuus alkoi siinä vaiheessa kun ex halusi lasta, eli useamman vuoden ajan mentiin kuin kanit. Tiedostan itse jälkikäteen oikein hyvin haluttomuuteni syyn. Ja meidän tapauksessa luottamus oli aika matalla kun ex jäi liian monta kertaa kiinni epämääräisistä valheista. Enkä halunnut joutua tilanteeseen jossa lapselta olisi viety ydinperhe.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli pitkään halukas, mutta sitten mulle tuli kiloja ja miehen into hiipui.

Meillä toisin päin. Mies lihoi itse ja halut loppuivat siihen. Jatkuva torjutuksi tuleminen vei mun itsetunnon. Erohan siitä tuli.

Ei ollut sitä kanivaihetta oikein ollenkaan. Ehkä joka toinen päivä pantiin. Eikä oikein koskaan puhunut seksistä, siis mistä tykkää tms. Ei nuollut ikinä ja tästä ei myöskään puhuttu. Olin parikymppinen ja eka ihan vakava suhde, niin en oikein itsekään osannut tai uskaltanut siitä puhua. Eikä se silloin häirinnyt. Lasten syntymien jälkeen lopahti sitten ukon kiinnostus, vaikka itse säilyin hoikkana ja paikatkin palautui hyvin. Sen jälkeiset miehet kuitenkin tiukaksi kehuneet. Eli ei yhdessä enää olla. Ja iso syy oli tuo. Nyt on helpompi harrastaa seksisuhteita, koska tuo vähän parisuhteissa hirvittää. Se arki tulee kuitenkin kuvioihin ja en mitään kämppistä halua. Tämän vakipanon kanssa on niin ihanaa, kun haluaa mua ja näyttää sen. Eikä tarvitse kuitenkaan katsella sen sohvalla röhnötystä tai hikisukkia. Jos homma hiipuu, voi etsiä toisen, kun ei ole suurempia tunteita.

Mies ei ole koskenut yli neljään vuoteen. Selittelee, nukkuu nykyään sohvalla. Alussa seksiä oli ehkä puolen vuoden ajan, mutta kun tajusin, että se oli aina minun aloitteestani ja miehellä alle 45-vuotiaana Viagra käytössä silti, niin lopetin aloitteet ja päätin katsoa miten käy. Tulos: ei läheisyyttä, seksiä eikä jatkossa puoleltani enää parisuhdettakaan. Kerran mies tuli pyynnöstäni makkariin, mutta puoliveltolla ei onnistunut ja ilta päättyi kuten ennenkin, itkuun ja pettymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Pihtaaminen on väärä sana. Haluttomuus on varmastikin se oikea. Itsellä haluttomuus alkoi siinä vaiheessa kun ex halusi lasta, eli useamman vuoden ajan mentiin kuin kanit. Tiedostan itse jälkikäteen oikein hyvin haluttomuuteni syyn. Ja meidän tapauksessa luottamus oli aika matalla kun ex jäi liian monta kertaa kiinni epämääräisistä valheista. Enkä halunnut joutua tilanteeseen jossa lapselta olisi viety ydinperhe.

Meillä taas ihme kyllä niin päin, että lasta yrittäessä seksiä oli tarjolla enemmän. Tai ehkä ero oli siinä, että aloitteita tuli itse tehtyä enemmän, eikä se puolihaluton miellyttämisseksi ahdistanut silloin niin paljon kun siihen oli hyvä syy.

Taas naiset kuvittelevat, että mies on aina kuin rasvattu panokone, jonka muna on pystyssä taikaiskusta.

Eiköhän miehenkin hormonit ailahtele, ja jos on stressiä ja väsymystä niin ei se kulli tuosta vain notkahda pystyyn.

Pihtaamisesta kun kerta on puhe, niin selkeästi on odote kullin penetraatiosta, joten et taida puhua mistään muusta seksuaalisuudesta.

Onko muilla ollut tietoa miehen haluista aiemmissa suhteissa? Oma puolisoni on ymmärtääkseni ollut aiemmissa suhteissa halukkaampi, enkä meinaa päästä tästä millään yli. Itse haluttomuudesta kyllä, mutta en siitä ajatuksesta, että se kohdistuu nimenomaan minuun eikä ole mitään yleistä libidon heikkoutta.

Vierailija kirjoitti:

Taas naiset kuvittelevat, että mies on aina kuin rasvattu panokone, jonka muna on pystyssä taikaiskusta.

Eiköhän miehenkin hormonit ailahtele, ja jos on stressiä ja väsymystä niin ei se kulli tuosta vain notkahda pystyyn.

Pihtaamisesta kun kerta on puhe, niin selkeästi on odote kullin penetraatiosta, joten et taida puhua mistään muusta seksuaalisuudesta.

Miten niin "aina"? Tässäkin ketjussa on kirjoittajia, jotka ovat olleet vuosikausia puutteessa.

Ja ei se muu seksi paljon lohduta, jos syy on se ettei toinen halua minua riittävästi harrastaakseen yhdyntää. Halutuksi tulemisen tunne kun on monelle naiselle iso osa seksuaalisuutta. Sanotaan, että sääliseksi voi rikkoa antavana osapuolena, mutta kyllä se voi rikkoa vastaanottavankin.

Mies jos on haluton on miehessä vikaa. Nainen jos on haluton on miehessä vikaa. Ite kohta 2 vuotta tutkinut itseäni, että missä vika ,kun naiseni ei halua. Siis tämä aika on ollut täysin kuivaa kautta.

Aika outoja juttuja ketjussa. Hyvin esineellistävää puhetta.

Veikkaan että sama provo kirjoitellut melkein kaikki.

Puuttuu käsitys miehen maailmasta kokonaan. 

Ei mies ole panokone. Nainen voi katsoa peiliin ja olla rehellinen että kiinnostaisiko...

Valitus ja nalkutus vetää halut, päätteen äärellä on paljon parempi ja variaatiota.

Outoa sakkia kun jaksaa vuosia ilman intiimiä touhua. Joku riippuvuussuhde varmaan sitten.