Lue keskustelun säännöt.
Mun mies ei ole 10v aikana koskaan ostanut mitään lahjaa tai millään tapaa yllättänyt minua
11.04.2021 |
En ole asiasta koskaan miehelleni sanonut, koska voin ostaa itse itselleni sen mitä tarvin. Silti koen aika erikoisena sen ettei omalle puolisolle, lastensa äidille halua koskaan ostaa mitään. Jouluisin ja syntymäpäivisin hän sanoo että minun tulee käydä itse osatamassa jotain ettei häntä sitten nolota jos joku kysyy mitä sain häneltä.
Kun aloimme seurustella, oli kyse rahasta. Tai sen puutteesta. (Tosin silloin itse leivoin ja tein miehelleni "ilmaisia" yllätyksiä) sitten kun rahatilanne helpottui, ajattelin että tilanne muuttuisi.
No ei muuttunut.
Onko muita joita mies ei muista koskaan yllätyksillä tai lahjoilla?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Meitä miehiä on erilaisia, osa sosiaalisempia, rajoittuneimpia, ollut erilainen nuoruus, kotiolot.
Lahjan, kukkien, omalle rakkaalle naiselle mukavien yllätyksien suunnittelu ja toteutus voi tuntua olla epänormaalilta eikä ne koskaan pyöri mielessä.
Sitten sinun on paras tehdä jotain tuolle asennevammalle, jonka näköjään itsekin tiedostat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan odota saavani lahjoja eikä munua haittaa jos en niitä saa. Elämässä on muutakin tärkeämpää.
En minäkään. En tarvitse enkä ansaitse mitään. Elämässä on muutakin tärkeämpää kuin minä. Minä olen huono ja arvoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä miehiä on erilaisia, osa sosiaalisempia, rajoittuneimpia, ollut erilainen nuoruus, kotiolot.
Lahjan, kukkien, omalle rakkaalle naiselle mukavien yllätyksien suunnittelu ja toteutus voi tuntua olla epänormaalilta eikä ne koskaan pyöri mielessä.
Sitten sinun on paras tehdä jotain tuolle asennevammalle, jonka näköjään itsekin tiedostat.
Kerroin tosiasioita elämästä.
Ihmisillä on erilaisia tapoja osoittaa rakkautta toista kohtaan. Naiset ehkä arvostaa enemmän lahjoja kuin miehet? Ei minunkaan mies kovinkaan usein osta lahjoja, en voi kuvitellakaan häntä ostamassa mulle esim koruja tai hajuvettä. Mutta tekee kaikenlaista eteeni. Kerran esim. kun mainitsin että olisi kiva jos pihalle saisi kasvihuoneen, hän suunnitteli ja rakensi sen mulle. Kun mulla oli käsi kipsissä teki kaikkensa helpottaakseen mun elämää ja opetteli jopa laittamaan mun hiukset :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä nuo asiat selväksi jo seurustelun alkuaikoina. Minä sanoin miehelle että odotan muistamista syntymäpäivänä, jouluna jne. varsinkin jos odottaa itse minulta saavansa lahjoja. Nykyään hän on jo varsin hyvä asiassa.
Itse seurasin lapsuuteni ajan vanhempiani, kuinka äiti lahjoi ja palveli isää eikä juuri koskaan saanut mitään itse. Päätin etten itse sellaiseen suostu.
Ihan oikeasti? Että nämä asiat pitää tehdä erikseen selväksi, aikuiselle ihmiselle?
Ikävä kyllä. On olemassa todella paljon miehiä jotka eivät "osaa" ostaa vaimolle/tyttöystävälle lahjaa. Ei kai sitten äiti ole opettanut. Koulutettujakin tapauksia, mutta tällaiset kohteliaat tavat on oppimatta.
Miksi isän ei tarvitse opettaa?
Ja vaikka kotona ei olisi opetettu, pitäisi oppia kun seuraa lähipiirin elämää, näkee mainoksia, leffoja, tv-sarjoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten monelta turhalta mielensäpahoittamiselta säästyttäisiinkään, jos ymmärrettäisiin se tosiasia, että kukaan meistä, ei se mieskään, ole ajatuksenlukija.
Opetelkaa puhumaan toisillenne!
Ja kuuntelemaan sekä ymmärtämään, mitä toinen sanoo.
Pihien mielihyvä kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Mun entinen poikaystävä oli niin pihi, ettei häneltä saanut mitään lahjaa ja kun menin kylään hänen luokseen, piti ruokaostoksetkin puolittaa ettei hän vaan jäisi yhtään miinukselle. Sitten kävi niin, että kun oltiin seurusteltu puoli vuotta, hän jätti minut hieman ennen minun syntymäpäivää, jottei tarvitsisi ostaa lahjaa.
Nämä pihistelevät lokkimiehet yleensä myös varmistavat, että saavat kahmittua suihinsa jopa 80% ruoista, vaikka on puoliksi maksettu. Jää kato voitolle nääs.
Tyypillinen suomalainen mies. Minä, minä, minä itte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä miehiä on erilaisia, osa sosiaalisempia, rajoittuneimpia, ollut erilainen nuoruus, kotiolot.
Lahjan, kukkien, omalle rakkaalle naiselle mukavien yllätyksien suunnittelu ja toteutus voi tuntua olla epänormaalilta eikä ne koskaan pyöri mielessä.
Sitten sinun on paras tehdä jotain tuolle asennevammalle, jonka näköjään itsekin tiedostat.
Kerroin tosiasioita elämästä.
Etkä kertonut, vaan kerroit tietoisesti valinneesi että sinun ei tarvitse huomioida muita. Ja näköjään et aio edes korjata vikaasi vaan turvaudut "tämä on kohtaloni"-ajatteluun. Sinunlaisesi ovat hirveä taakka läheisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Miten monelta turhalta mielensäpahoittamiselta säästyttäisiinkään, jos ymmärrettäisiin se tosiasia, että kukaan meistä, ei se mieskään, ole ajatuksenlukija.
Opetelkaa puhumaan toisillenne!
Ja kuuntelemaan sekä ymmärtämään, mitä toinen sanoo.
Mitä ajatuksia tässä pitäisi osata lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on itsestään selvää huomioida puolisoa ja muita läheisiä merkkipäivinä. Ihan peruskäytöstapoja. En ole koskaan joutunut keskustelemaan kumppaneiden kanssa siitä, että ”olisi kiva saada synttärilahja”, vaan kyllä ihan jokainen on jollain tavalla itse osannut huomioida. En ymmärrä mistä ihmeestä tollasia epähuomaavaisia möllejä löytyykään?
Olen duunariperheestä lähtöisin ja sielläkin aina isä muisti hääpäiväkukat ja järjesti yllätysjuhlia äidille. Äiti hemmotteli isää merkkipäivinä, ja vietimme ja vietämme edelleen isän- ja äitienpäivää, jos ei nyt enää juuri samana päivänä, niin jossain vaiheessa vähintään kakkukahveilla. Nimipäiväkortit ja pikkujoululahjat ovat myös aina olleet perheessä ja suvussa tapana.
Myös nykyisen puolisoni kanssa huomioimme toisiamme naisten- ja miestenpäivänä, ystävänpäivänä, nimipäivinä... Ei lahjan tarvitse olla mitään ihmeellistä, esim. kukkia, karkkia, erikoisolutta, raaputusarpa, leivokset koko perheelle - kiva, että jotenkin muistetaan. Synttäriaamuna ja isän-/äitienpäivänä aamiainen vuoteeseen, joku lahja ja onnittelulaulu on ihana ja odotettu juttu.
Ymmärrän, ettei kaikki muista ”arkisempia” merkkipäiviä, mutta todella oudolta tuntuu, että pitäisi edes keskustella siitä, että synttäreitä kuuluisi jotenkin muistaa.
Jospa sinä teet miehellesi hänen elämänsä yllätyksen ja muutat pois kotoa.
Siis oikeasti. Etkö ole itsenäinen suomalainen nainen, joka hankkii omilla rahoillaan vaatteena ja korunsa yms tai jos olet alistetussa asemassa, voitko vinguttaa miehen korttia? Muut kuin homomiehet eivät ymmärrä edes muodista yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gigoloita on tuolla välimeren rannoilla. Tosin sellainen ei välttämättä pysy kuvoissa kymmentä vuotta.
Kyse on käytöstapojen puutteesta.
Miehelläni ei ole ollut isän tai parisuhteen mallia ja äitinsä oli ankara työläisnainen, jonka mielestä kaikki ylellisyys ja huomioiminen oli turhuutta.
Avioliittomme alkutaipaleella opetin miehelleni esim. pöytätavat, joista hänellä ei ollut mitään käsitystä.
Hän vietti ensimmäistä isänpäiväänsä mykkänä kaikesta huomiosta, selvästi liikuttuneena.
Hän oppi vuosien saatossa, ettei toisen huomioiminen vaadi paksua lompakkoa, vain kauniin ajatuksen, ja että hyvä kannattaa pistää kiertämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex-mies ei ikinä osannut ajatella omilla aivoillaan yhtään mistään. Kun hänelle sanoi jostain asiasta, hän kyllä heräsi ajattelemaan sitä, mutat ei puhettakaan, että olisi itse osannut hoksata jotain. Itse tein hänelle pikku yllätyksiä ja muistin, esim. jokaisena synttärinään leivoin hänelle kakun eikä hän muuta muistamista kaivannutkaan. Pyöreitä täyttäessään tein hänelle erityisen synttärikortin, johon kirjasin asioita, joita hänessä rakastan. Joskus saatoin muuten vaan yllättää jollain kivalla jutulla, kuten suunnittelamalla kivaa yhteistä viikonlopputekemistä. Harvoinpa hän viitsi ajatella minua sen kummemmin, joskus saatoi tuoda kaupasta suklaata pyytämättä. Kun täytin pyöreitä vuosi miehen jälkeen, mies unohti autuaasti koko synttärini enkä viitsinyt häntä enää muistuttaa. Tullessani kotiin mökiltä vauvan kanssa keittiönpöytä ja vessa olivat räjähdyksen jäljiltä, ja aloin väsyneen vauvan kanssa niitä ensimmäisenä siivoamaan, että päästiin iltapalalle ja vessaan, mies oli töissä. Monta kertaa sain kuulla miehen suurista suunnitelmista, kuten siitä, etä olisi äitien päivänä laittanut minulle pihviaterian, mutta sitten se ei jostain syystä ollutkaan onnistunut. Eli yllättämisen sijaan hän kertoi mitä oli aikonut tehdä ja miksi se oli mennyt pieleen. Näitä kertoja oli useampi, olisi mieluummin ollut vain hiljaa. Nykyään sama meno tuntuu jatkuvan uuden naisensa kanssa, nainen jaksaa selvästi vielä yrittää.
Sori, et me miehet ollaan tälläsiä. Ajatellaan vaan eri tavalla ku te. Monesti me kovasti yritetään yllättää ja rakastaa, muttei sit ehkä aina osu ihan kohdilleen.
Mut yritetään ja jatketaan yrittämistä.
Lahjoista tuli mieleen valmistumiseni uuteen ammattiin näin aikuisena. Olin luokaltani (kaikki naisia ja parisuhteessa) ainoa, joka ei saanut mieheltään valmistujaislahjaa. Mies oli ihan ihmeissään, kun ei ollut tullut ajatelleeksi koko asiaa. Joulu- ja synttärilahjat hän on kuitenkin aina ostanut. Ainakin tämän otoksen perusteella miehet tavallisesti ostavat lahjoja.
On ihme ketju, minusta tuntuu lapselliselta. Olen nainen. Minulle tärkeintä on arkirakkaus, toisen huomaaminen ja huomioiminen. Lahjat on kauheita, en itse haluaisi ikinä oikeasti mitään. Tarpeetonta tavaraa kaapin täytteeksi. Olen onnellinen mieheni huomaavaisuudesta arkisin, sekä siitä että hän mahdollistaa toiveitani ja tukee valintojani.
Tykkäämme molemmat arjesta, ei ne ekstraherkut tai juomat mitenkään sen hienommilta tunnu. Juhlat järjestäisin mutta sekään ei ole sallittua nyt.
Ravintolaan mentäisiin syömään jos olisivat auki. Eivät ole, pitää tyytyä omaan keittiöön. Yritän kyllä viikottain tehdä mahdollisimman hyvää ruokaa.
No, myönnän että kukkia on ihana saada.
Me olemme sopineet mieheni kanssa, ettemme enää osta toisillemme mitään lahjoja. Sen sijaan vietämme vaikka hotelliviikonlopun jossain kaupungissa, tai keksimme jotain muuta elämystä. Mitkä kieltämättä tällä hetkellä ovat kortilla. Joskus ostamme shampanjaa, ja mies kokkaa jotain herkullista. Hän on hyvä kokki.
Muistan seurustelun alkuvuosilta, kun sain mieheltäni joululahjaksi kossupullon. Petyin aluksi, kunnes mies pyysi katsomaan tarkemmin pullon etikettiä. Mies oli ostanut viikonloppupaketin hotelli Kämpiin uudeksi vuodeksi. Mies käsittelee työkseen kuvia, ja oli tulostanut pulloon uuden etiketin. Oli kyllä hieno yllätys! Mies on kyllä aina tuskaillut noiden lahjojen kanssa, vaikka monet ovat olleetkin itselleni mieluisia. Uskoisin, että monella miehellä on samanlainen tilanne, on hyvin vaikea keksiä kivaa ja sopivaa lahjaa.
Jos lahjoja haluaa, kannattaa vinkata miehelle jo hyvissä ajoin ja hyvinkin tarkasti, mitä haluaa. Jos haluaa vaikka hajuvettä, kannattaa kertoa, minkä merkkistä ja mitä tuoksua.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole millään tavoin yllättänyt? Onko miehesi kuollut? Vaikka minun mieheni ei minulle lahjoja ja kukkia ostakaan, niin kyllä hän yllättää minut aika useinkin eri tavoin.
Hän saattaa vaikka pestä autoni ilman sen enempiä kyselemisiä, lisätä siihen tuulilasinpesunestettä samalla kuin lisää sitä omaan autoonsakin, hän saattaa ostaa k-raudassa käydessään kukkamultaa kukkasilleni tai kevätlannoitetta pihakasveille ja laittaa sitä sen enempää numeroa asiasta tekemättä. Normaalia on myös, että hän on laittanut takkaan tulen sillä aikaa, kun olen koiran kanssa sateessa kävelemässä tai sitten saunan lämpiämään ja tuonut sinne samalla puita sen verran, että ne riittävät hyvin. Hän vaihtaa puhtaat lakanat sänkyymme etätyöpäivänsä aikana ja käytössä olleet löytyvät puhtaina ja kuivina kaapista viikattuina. Hän laittaa usein myös ruokaa niin, että töistä tullessani täällä odottaa ihana tuoksu ja pöytä on katettu valmiiksi.
Ihan tällaisia normaaleja ihania mukavia yllätyksiä siis tulee lähes joka päivä. Meillä on hyvä olla yhdessä, juttelemme paljon ja välitämme toisistamme.
kuulostaa aivan minunkin mieheltä! Aamulla aamuvirkkuna, hän sytyttää tulen takkaan, jotta minulla on mukavan lämmin herätä. Hän tekee aamiaiseksi munakasta tai leipoo sämpylöitä ja keittää kahvin.
Kun lähden lenkkeileen, hän lämmittää saunan.
Nyt hän vähän nalkutti, kun olin "villiintynyt" kukkasiemen-kaupoilla, mutta sitten pyytämättä osti monta säkkiä puutarhamultaa.
Hän fiksaa aina tietokoneeni ja tuo toisinaan putelin punaviiniä minulle.
Hyvä suhde, jossa välitetään toisistamme ja huomioidaan toisiamme.
Nuo lahjat, kukat ja korut, ovat vain suhteen pinnallista koreilevaa "pintakuorrutetta".
Mies ymmärtää rakkaudenosoituksena sen, jos hän tekee puolestasi jonkun käytännönhomman, jota sinä pidät tärkeänä.
En minä ainakaan odota saavani lahjoja eikä munua haittaa jos en niitä saa. Elämässä on muutakin tärkeämpää.