Miten erota kun toinen ei suostu eroamaan?
Kyse avoliitosta, kaksi pientä lasta. Puoliso heittäytyy kaikin kuviteltavissa olevin tavoin hankalaksi kun yritän puhua eroon liittyvistä järjestelyistä. Alunperin hän aloitti eropuheet, koska kuulemma ei enää rakasta minua. Olen lasten takia yrittänyt silti jaksaa vielä yrittää yhdessä, mutta koska hän ei selvästi enää edes pidä minusta, ei halua viettää hetkeäkään kanssani aikaa jne niin en jaksa enää vaan olen sanonut hänelle, että meidän on erottava. En voi luopua tästä asunnosta, sillä tämä on alueen tasoon nähden todella todella edullinen, lapsilla on omat huoneet ja toisen päiväkoti ja toisen koulu aivan vieressä. En tule saamaan mistään lähimailtakaan toista asuntoa, johon olisi yksin varaa, tähän olisi. Kyseessä on vuokra-asunto. Puoliso ei suostu muuttamaan pois. Joten miten erota kun toinen ei suostu eroamaan vaikka periaatteessa molemmat haluaa erota?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa m*lkku puoliso, jos ei edes lasten etuun vetoaminen (kämpän sijainti päiväkotiin ja kouluun nähden, heidän tutussa kodissa pysyminen jne.) mene jakeluun.
Miten niin ei menisi jakeluun? Eihän tuossa puoliso ole rahtaamassa lapsia yhtään mihinkään omasta kotoaan. Ei miehen tai lapsien tarvitse kotoaan muuttaa yhtään mihinkään.
Ap on sanojensa mukaan se, joka on lapset pääosin hoitanut ja ollut kiinnostuneempi heistä. Lasten paikka on silloin hänen luonaan eli hän jää entiseen kämppään asumaan heidän kanssaan. Vain itsekäs, epäkypsä ukko olisi toista mieltä ja kieltäytyisi muuttamasta pois.
Vain apn näkemys ja nyt ei ole kerrottu tarinan sukupuolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinä muutat pois. Niin se vain menee. Toista et voi pakottaa lähtemään ja jättämään lapsia.
Olen ollut aina se, joka hoitaa lapset (vaikka toisin halusin, mutta hän ei ole kiinnostunut hoitamaan lapsia vaikka halusi perheen) ja pienempi lapsista täyttää vasta nyt kaksi. En voi muuttaa pois ja jättää lapsia. Jos minulla olisi rahaa niin voisin muuttaa pois lasten kanssa, mutta ei ole. Ap
Käräjäoikeus ratkaisee kumpi saa jäädä asuntoon. Eli tässä tapauksessa lapset sekä hlö joka arjessa kantaa vastuun lapsista eli ap. Siitä vaan hakemaan yhteiselämän purkua käriksestä asap.
Eihän tässä ollut kyse siitä ettei vastapuoli suostu eroamaan (se on jo tapahtunut) vaan siitä että vastapuoli suostu muuttamaan asunnosta. IHAN ERI ASIA SIIS.
Hanki oma kämppä, niin yksinkertaista. Tai kuvittelitko että sinä saat päättää kaikesta?
Hankit vuokra-asunnon ja sovit tapaamisen lastenvalvojan kanssa sen selvittämiseksi, miten huoltajuus järjestetään.
Vaikkei aviossa olla,niin yhteisten lasten takia ero on mutkikkaampi kuin lapsettomilla.
Mikä siinä on ettei lukutaitoinen osaa googlata ja soittaa vaikka laki24:ään kysyäkseen ohjeet?
Jälleen uusi esimerkki siitä, miten mies on pelkkä riesa.
Vuokra-asunnon voi purkaa omalta osaltaan, vaikka se on yhdessä allekirjoitettu. Lisäksi voit häätää hänet ulos ja jäädä itse asumaan juuri lasten etua ajatellen.
Alat vaan pyörittää pyörää nyt eteenpäin! Tsemppiä.
Kyse on siis rahasta.
Haluat elintason mutta elättäjä on väärä.
Meillä tilanne että avioero vireillä miehen toimesta mutta en saa miestä yhteisestä omistusasunnosta ulos. Mies vetkuttelee lähtöä ja tajunnut että eihän hänellä ole yksineläjää varaa perheasuntoon. No shit Sherlock ! Mulla on varaa lunastaa miehen osuus asunnosta mutta mies vetkuttaa myyntiä.
Juuri sanoi mulle että miten hän voi ottaa hoitoon lapset hänen hoitovuorollaan kun hänellä varas yksiöön ja nyt meillä omistusasuntona kolmio. Sanoin että se on hänen ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Taas tällänen stoori joka olisi helposti ratkaistu MUTTA esteenä on puoli-ilmainen asunto jossa koulut ja päiväkodit lähellä. Ja tietenkään naapurustossa ei ole ainuttakaan sopivaa asuntoa. Asuinaluetta ei voi vaihtaa koska sitten työmatkat ja päiväkodit olisivat vähintään kolmen bussimatkan takana ja omaa autoa ei tietenkään ole.
Ei ole tavatonta, ettei Helsingissä kaikilla ole omaa autoa. Ja ymmärrän hyvin, ettei haluaisi asuinaluetta vaihtaa. Lasten kannalta helpompi, jos molemmat vanhemmat asuvat suht lähekkäin, ja jos lapset tulevat kirjoille ap:n luo, ei pienempää välttämättä saa samaan kouluun, jos koulupiiri vaihtuu. Toki naapurustosta kannattaa etsiä - mieluummin vaikka pienempi asunto kuin pakkoasuminen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halua asua.
Itse muutin pois, kun mies ei suostunut. Ensi hätään yksin kun en heti löytänyt sopivaa perheasuntoa. Muutaman kkn jälkeen muutettiin lasten kans ja mies jäi vanhaan asuntoon. Yritti tunkea perässä meidän luo, muttei otettu vastaan. Jos haluat erota, niin eroat. Ei se koskaan helppoa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinä muutat pois. Niin se vain menee. Toista et voi pakottaa lähtemään ja jättämään lapsia.
Olen ollut aina se, joka hoitaa lapset (vaikka toisin halusin, mutta hän ei ole kiinnostunut hoitamaan lapsia vaikka halusi perheen) ja pienempi lapsista täyttää vasta nyt kaksi. En voi muuttaa pois ja jättää lapsia. Jos minulla olisi rahaa niin voisin muuttaa pois lasten kanssa, mutta ei ole. Ap
Teit kuitenkin hänen kanssaan useamman lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Vuokra-asunnon voi purkaa omalta osaltaan, vaikka se on yhdessä allekirjoitettu. Lisäksi voit häätää hänet ulos ja jäädä itse asumaan juuri lasten etua ajatellen.
Alat vaan pyörittää pyörää nyt eteenpäin! Tsemppiä.
Ei sitä noin vaan voi lasteen etuun vedoten häätää lasten toista vanhempaa. Mikä siinä olisi häädön peruste?
Vierailija kirjoitti:
Otat lapset ja muutat pois.
Tuo ei muuten ole ihan noin yksinkertaista.
Aikoinaan minulla oli sama ongelma kuin ap:lla. Sillä erotuksella tosin, että asuimme opiskelija-asunnossa, johon minulla oli asumisoikeus (minä siis olin opiskelija, mies ei). Mies ei tehnyt elettäkään etsiäkseen asuntoa. Itse sain kavereilta juuri sellaisia neuvoja, että "ota lapset ja muuta pois" tai "ota mieheltä avain ja lukitse hänet ulos". Ensinnäkään omasta kodista ei voi toista aikuista häätää, ja lasten asuinosoitetta ei myöskään toinen vanhempi voi omavaltaisesti muuttaa.
Meidän tapauksessa tilanne onneksi ratkesi, mutta jouduin asumaan melkein kaksi vuotta miehen kanssa, ennen kuin asia järjestyi.
Hyi että, ihan kuin exäni. Puistattaa, että olen sellaisen vätyksen antanut joskus itseäni koskea. Kun nykyään jaan elämäni miehen kanssa, joka tekee kaikkensa perheensä ja parisuhteemme eteen, oikein kuvottaa, että tuhlasin aikaani siihen edelliseen matoseen