Miten erota kun toinen ei suostu eroamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa m*lkku puoliso, jos ei edes lasten etuun vetoaminen (kämpän sijainti päiväkotiin ja kouluun nähden, heidän tutussa kodissa pysyminen jne.) mene jakeluun.

Johan on ihme asenne sinulla! Ap:han se tässä on ongelma, kun kuvittelee että miehen pitäisi tanssia hänen pillin mukaan vaikka itsellä on ratkaisun avaimet kun vaan painuu ovesta pihalle ja jättää avaimet pöydälle.

Jos mies ajattelisi lapsia eikä omaa napaansa, hän lähtisi oma-aloitteisesti. Olettaen, että asiat ovat niin kuin ap on kertonut.

Sitä se eroaminen on. Yritetään puolin toisin saada kaikki itselle. Ihan kuin molemmilla olisi joku oikeus saada se edullinen asunto, ja kaikki muu. Voivoi.

Jos haluat erota sinun pitää muuttaa pois nykyisestä asunnosta.

Varmaan tekisin niin, että muuttaisin kaikesta huolimatta itse (lapset huomioiden), jos toinen ei suostu eroamaan. Kokemusta on asumisesta samassa asunnossa (parikymppisenä), enkä itsekään tajunnut lähteä, kun nuorena oli vaikea saada asuntoja. Se oli liikaa ja kauheaa. Elämä paranee mitä nopeammin pääsee erilleen. Onko sinulla sukulaista /ystäviä tai lakimiestä joka antaisi vinkkejä tai juttelee miehen kanssa ystävällisesti. Jos löydät muualta ratkaisuja asumiseen, mitä jos alue vain paranee viihtyisyyden kannalta ja hinta menee kohtuulliseksi?

Vierailija kirjoitti:

Sitä se eroaminen on. Yritetään puolin toisin saada kaikki itselle. Ihan kuin molemmilla olisi joku oikeus saada se edullinen asunto, ja kaikki muu. Voivoi.

Eikö tässä pitäisi panna etusijalle ekaluokkalaisen mahdollisuus jatkaa samassa koulussa ja pienen lapsen mahdollisuus jatkaa samassa päiväkodissa? Ja puolisoni ei todellakaan tule olemaan lähihuoltaja, hän ei sitä itsekään halua, tekee pitkiä työvuoroja, usein iltaisin töitä jne eli ei edes käytännön mahdollisuutta pitää lapset itsellään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kummallista että eron esteenä on vaan raha. Kyllä ne asiat yleensä järjestyy jotenkin. Eikö voi yhtään tinkiä elintasosta mielenrauhan ja onnen takia?

Mutsi jäi aikoinaan leskeksi, siinä meni puoliso ja omakotitalo. Niin se vaan järjesti asiat viimeisillä voimillaan, teki töitä ja elätti kolme lasta vaikka vaikeaa oli ja elämä muuttui.

Myös hänen siskolleen kävi aiemmin samoin. Rautaisia mimmejä, pakko nostaa hattua.

Lapset kyllä sopeutuu muutoksiin yllättävän hyvin.

Kyllä tietenkin voin tinkiä elintasosta ja eron tullen on pakko. Mutta lapsen päiväkoti ja toisen lapsen koulu... En tule saamaan täältä Helsingistä mistään lähimailtakaan toista vuokra-asuntoa, johon minulla olisi rahaa. Eli toiselle lapselle pitäisi saada uusi päiväkotipaikka, joka ei täällä Helsingissä ole ihan yksinkertaista ja ekaluokkalaisen pitäisi vaihtaa koulua. En tiedä olisiko minulla täällä rahaa asuntoon, jossa molemmille olisi omat huoneet. Itse voin kyllä nukkua olohuoneessa, mutta lapsille haluaisin tarjota hyvän elämän (ekaluokkalainen ei saa nukuttua samassa huoneessa pienemmän kanssa, joka vieläkin herää öisin välillä itkemään). Ap

Teetköhän nyt asiaa hiukan liian hankalaksi itsellesi kun yhdistät lapsen hyvän elämän ja nukkumisjärjestelyt? Nuku sinä nuoremman kanssa olkkarissa, ekaluokkalaiselle oma huone. Olisiko sinulla kaksioon varaa nykyisellä alueella?

Tärkeintä on nyt saada hommat alkuun. Ei teidän ikuisesti tarvitse pienessä kopissa asua. Ja ajattele sitä elämänlaatunne parantumista kun pääset eroon ihmisestä, joka joka hetki muistuttaa että olet epätoivottu.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tekisin niin, että muuttaisin kaikesta huolimatta itse (lapset huomioiden), jos toinen ei suostu eroamaan. Kokemusta on asumisesta samassa asunnossa (parikymppisenä), enkä itsekään tajunnut lähteä, kun nuorena oli vaikea saada asuntoja. Se oli liikaa ja kauheaa. Elämä paranee mitä nopeammin pääsee erilleen. Onko sinulla sukulaista /ystäviä tai lakimiestä joka antaisi vinkkejä tai juttelee miehen kanssa ystävällisesti. Jos löydät muualta ratkaisuja asumiseen, mitä jos alue vain paranee viihtyisyyden kannalta ja hinta menee kohtuulliseksi?

Ei ole lakimiestä, ystävien ja läheisten neuvo on että heitä mies ulos. Mutta miten? Ap

Käytkö töissä? Jos et niin hae oikeusaputoimistolta apua saatko häädettyä miehen pois asunnosta?

Sinä olet lapset pitänyt 9kk kohdussa ja synnyttänyt heitä ja pitänyt huolta heistä eniten sen jälkeen niin mielestäni sinulla on täysioikeus jäädä myös asuntoon asumaan, jos miehesi ei edes tee mitään hyvää lasten ja kodin vuoksi.

Ongelmahan on myös se, että jos teillä on yhteishuoltajuus niin et noin vain saa muutettua lapsia uuteen kotiin, jos et saa isältä allekirjoitusta.

Toki kannattaa yrittää vielä hakea Hekan asuntoja, jos saisitte sieltä sopivan kokoisen ja hintaisen asunnon lastenne kanssa ja laittaa syyksi ero ja selvittää lastenvalvojalta/oikeusaputoimistolta apua ero tilanteeseen ja elatusmaksuihin.

Heittopussi kirjoitti:

Hyvä esimerkki siitä, miten hankalaa on miehen heittäminen ulos. Paljon vaikeampaa kuin moni sellaisella uhoava tulee ajatelleeksikaan. Helpompaa on aina itse lähteä.

Ap puhuu ihan tarkoituksella puolisosta, ei miehestä. Sinä vain oletat, että kyse on tietenkin miehestä.

Ero on vain ap:sta itsestä kiinni. Puolison asia se ei ole.

Puolisolta kysyt etukäteen miten lasten asuminen ja huolto eron jälkeen. Kerrot myös omat toiveesi. Asunto hakuun. Kriteereistä joutuu moni tinkimään, mutta eikö pääasia ole ero.

Vierailija kirjoitti:

No sinä muutat pois. Niin se vain menee. Toista et voi pakottaa lähtemään ja jättämään lapsia.

Kyllä muuten voi, ja siihen on keinonsa halutessaan. 

Me olemme sisarukset kerran kantaneet isäpuolen ulos asunnosta tavaroineen päivineen. Siinä ei voinut mies muuta kuin suostua kohtaloonsa, mutta viisi vuotta kesti että mitta tuli täyteen. 

Jos hän olisi soittanut poliisit, se olisi ollut hidaste ja me olisimme tehneet sen kerta toisensa jälkeen. Lisäksi silloin mieheni olisi fyysisin voimin tehnyt selväksi että osoite on uusi asunto, ei meidän vanha. Äitini lisäksi teki selväksi, että sitten hän lähtee ja siihen isäpuolella ei ole enää varaa jäädä. 

Vierailija kirjoitti:

Heittopussi kirjoitti:

Hyvä esimerkki siitä, miten hankalaa on miehen heittäminen ulos. Paljon vaikeampaa kuin moni sellaisella uhoava tulee ajatelleeksikaan. Helpompaa on aina itse lähteä.

Ap puhuu ihan tarkoituksella puolisosta, ei miehestä. Sinä vain oletat, että kyse on tietenkin miehestä.

Kyse on miehestä mutta aloitukseen kirjoitin puoliso kun en halunnut tästä mitään sukupuolijankkaamisketjua. Ap

Puolisosi on oivaltanut, että tulee halvemmaksi yrittää sinnitellä teidän kanssa kuin lähteä omilleen. Hän ei halua maksaa elareita eikä yksin koko vuokraa. Oletkohan sama joka tuossa pari viikkoa sitten kirjoitti puolison kyllästyneen teidän elämään ja haaveilevan toisenlaisesta elämästä, mutta ei ollut valmis keskustelemaan asioista?

Samaa mieltä aiemman kommentoijan kanssa, että vaikka tilapäisesti joutuisitte muuttamaan pienempään asuntoon niin eihän se tarvitse olla lopullinen ratkaisu. Lasten etu ei ole välttämättä omat huoneet hienossa talossa, vaan rakastava ja rauhallinen koti, jossa ei riidellä tai tapella jatkuvasti.

Lapsesi ovat pieniä, eivät he osaa vaatia mitään. Tuo sisaruksen yöitku saattaa loppua siihen, kunhan saat kotielämänne rauhoittumaan ja tasaantumaan.

Eroaminen onnistuu kyllä. Jos neuvottelu ei onnistu niin toki se osittaminen voidaan hootaa myös oikeusteitse, mutta sellaista vaihtoehtoa tuskin on olemassa jossa nykyinen asunto voi jäädä yksin sinulle ilman yhteisymmärrystä jos teillä ei löydy muuta omaisuutta vastaavaa määrää.

Erossa täytyy luopua jostain itse kunkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae käräjäoikeudelta avopuolisoiden yhteistalouden purkamista. Tällöin oikeus päättää kumpi saa jäädä asumaan nykyiseen asuntoon. Tietty voivat päättää niinkin että sinä muutat mutta ainakin sitten on selvä peli eikä tarvi tapella kumpi lähtee. Pitkä tie tuo toki on ja helpompi olisi jos vaan saisitte asian sovittua keskenänne. Ja eihän se että sinä muutat, tarkoita että on pakko jättää lapset. Kyllä te pärjäätte pienemmässäkin asunnossa. Vaikka kaksiossakin jos lapsille on yhteinen huone ja sinä nukut olkkarissa.

Kuinkahan pian käräjäoikeudessa saa päätöksen? Arki on aika sietämätöntä kun toinen ei puhu yhtään mitään, ei vastaa yhtään mihinkään eikä suostu mihinkään yhteistyöhön vaan uhkailee vain kaikella kiusanteolla. Tilannehan on myös se, että jos tästä muutan vaikka viikon päästä, niin koska asunto on molempien nimissä niin jos hän jättää kiusan vuoksi vuokrat maksamatta niin ne karhutaan minulta (jolla on rahasta todella tiukkaa). Ap

Tällaisessa tilanteessa sinä ap tietenkin irtisanot oman vuokrasopimuksen ja olet velvoitettu maksamaan vuokraa irtisanomisajan loppuun asti. Mies voi sitten päättää yhdessä vuokranantajan kanssa että jääkö asuntoon yksin ja maksaa koko vuokran vai muuttaako hänkin pois. Eli ainakin seuraavan kuukauden joudut vielä maksamaan osasi vuokrasta jos irtisanot oman sopparisi tämän kuun puolella. Viikossa ei onnistu missään nimessä lähteä niin että sinun ei tarvi maksaa nykyisen asunnon vuokria.

Kenen asunto on?

Voiko vuokranantajan kanssa neuvotella? Eli irtisanomiset asunnon ja sitten vuokraisimme yksin uudelleen.

Rikkaustutkani värähti. Olinko oikeassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae käräjäoikeudelta avopuolisoiden yhteistalouden purkamista. Tällöin oikeus päättää kumpi saa jäädä asumaan nykyiseen asuntoon. Tietty voivat päättää niinkin että sinä muutat mutta ainakin sitten on selvä peli eikä tarvi tapella kumpi lähtee. Pitkä tie tuo toki on ja helpompi olisi jos vaan saisitte asian sovittua keskenänne. Ja eihän se että sinä muutat, tarkoita että on pakko jättää lapset. Kyllä te pärjäätte pienemmässäkin asunnossa. Vaikka kaksiossakin jos lapsille on yhteinen huone ja sinä nukut olkkarissa.

Kuinkahan pian käräjäoikeudessa saa päätöksen? Arki on aika sietämätöntä kun toinen ei puhu yhtään mitään, ei vastaa yhtään mihinkään eikä suostu mihinkään yhteistyöhön vaan uhkailee vain kaikella kiusanteolla. Tilannehan on myös se, että jos tästä muutan vaikka viikon päästä, niin koska asunto on molempien nimissä niin jos hän jättää kiusan vuoksi vuokrat maksamatta niin ne karhutaan minulta (jolla on rahasta todella tiukkaa). Ap

Miten niin? Etsit uuden asunnon itsellesi ja lapsille (jos rahat ei riitä, saat varmaan jotain tukea sossusta tuohon tilanteeseen!) ja irtisanot oman osuutesi vuokrasopimuksesta, mies jää siihen tai muuttaa myös pois, oletko ehdottanut tällaista ratkaisua?

Älä tee asioista nyt liian vaikeaa, olet varmasti todella stressaantunut ja kaikki ratkaisut tuntuvat hankalilta, mutta vaikka lapsesi joutuisivat vaihtamaan koulua ja päiväkotia, he sopeutuvat kyllä ja tärkeintä on, että sinä huoltajana saat omat asiasi kuntoon, ne eivät tuollaisen lusmu äijän kanssa kuntoon tule! Täytyy tehdä omat ratkaisut ja tollanen aikuinen huollokki oppikoon pärjäämään myös yksin.

Taas tällänen stoori joka olisi helposti ratkaistu MUTTA esteenä on puoli-ilmainen asunto jossa koulut ja päiväkodit lähellä. Ja tietenkään naapurustossa ei ole ainuttakaan sopivaa asuntoa. Asuinaluetta ei voi vaihtaa koska sitten työmatkat ja päiväkodit olisivat vähintään kolmen bussimatkan takana ja omaa autoa ei tietenkään ole.

Ap, ero on ilmoitusasia. Kun toinen on ilmaissut aikeensa erota ja kertonut että se on loppu nyt, ollaan erottu.

Kandee hankkia se oma kämppä tai hakea toiselle häätö jos on sen omaan asuntoonsa ottanu.

Tavarat jakoon ja tapaamissopparit sekä elatusasiat kuntoon joko lastenvalvojan tai käräjäoikeuden kautta.

Eli suomeksi: Jos sinä olet avokumppanillesi ilmoittanut että sulle riitti, ero on tapahtunut eikä hänen känkkäämisensä asiaa muuta.

Koita tajuta.