Lue keskustelun säännöt.
Lapsen yökyläkaverin kommentointi...
10v tyttäreni kaveri oli meillä yökylässä, seuraavaan yökyläilyyn taitaa mennäkin hetki... Harmittaa, kun tyttö odotti yökyläilyä ovasti ja minäkin pyrin järjestämään yökyläilystä mukavana jutun. Tytöt saivat valvoa hieman pidempään, laitoin heille kattavan iltapalan, ostin pientä herkkua samoin aamupalan. Iltapalalla kaveri kommentoi, että tämä teidän kaakao ei maistu miltään, vaikka laitoin monta lusikallista ja kaakaota sekaan, muttä tää on ihan veden makuista, hyi (kyseessä ihan tavallinen maitoon sekoitettava kaakaojauhe). Aamupalalla yhtenä vaitoehtona oli moniviljamurot, joissa oli kaakaon/suklaan maku. Niitä kyllä hyvillä mielin syötiin samalla kommentoiden, että "meidän äiti ei ikinä ostais tai antais mun syödä tällaisia, nämä on aivan liian sokerisia".... Tarjolla oli molemmilla syönneillä paljon eri vaihtoehtoja leipiä, hedelmiä, rahkaa ym.
Leikit oli kovaäänisiä ja illalla piti jo hieman rauhoitella, kun kiljahdeltiin ja huutonaurettiin sekä heiteltiin superpalloa sisällä seinään? niin, että hyllyssä tavarat tippuivat ja kaatuivat pallon sinne lennellessä hieman ennen nukkumaanmenoa. En halunnut olla "ikävä äiti" ja annoin alkuun heidän touhuta ja leikkiä vapaasti sekä äänekkäästikin, mutta kun meno ja äänekkyys vaan iltaa kohti nousivat oli pakko jo puuttua. Oma tyttönikin "hyssytteli" jossain vaiheessa kaveriaan ja pyysi olemaan rauhallisemmin, mutta se ei kauaa pysynyt muistissa. Tyttö on ns.hyvän perheen tyttö ja ajattelisin, että käytöstavat on hallussa. Tuli tunne, että meillä ns. tavallisessa perheessä kyläillessä ei tarvikaan noudattaa sääntöjä tai käytöstapoja ja voi myös vapaasti arvostella kaikkea. Ei jäänyt hyvä mieli tästä yökyläilystä, vaikka siitä mukava juttu koitettiin järjestää. Aiemminkin yökyläläisiä on ollut, mutta kaikki on sujunut mukavasti.
Mielipiteitä? Miten olisitte toimineet vastaavissa tilanteissa?
Kommentit (413)
Käväisin taas pitkästä aikaa katsomassa, että mitkä aiheet täällä tällä kertaa puhuttaa. Tässäkin ketjussa suurin osa on asiallisia ja empaattisia kommentteja, mutta mistä aina sikiää ne tietyt ääliöt, jotka oksentelee ilkeitä ja asiattomia kommentteja toisten aloituksiin? Ennen osattiin omaa tyhmyyttä hävetä, nykyään se on joidenkin mielestä ansio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te aikuiset ihmiset olette näin herkkiä lapsen puheille?! Mielestäni terveellä itsetunnolla varustettu aikuinen ei jää vatvomaan ja noin kovasti ota itseensä jotain kymmenen vuotiaan kommentteja siitä, että "teillä kaakao maistuu ihan erilaiselta kuin meillä..."
Vierailija kirjoitti:
Miten te aikuiset ihmiset olette näin herkkiä lapsen puheille?! Mielestäni terveellä itsetunnolla varustettu aikuinen ei jää vatvomaan ja noin kovasti ota itseensä jotain kymmenen vuotiaan kommentteja siitä, että "teillä kaakao maistuu ihan erilaiselta kuin meillä..."
No ehkä ap.n esimerkit oli aika heppoisia. Mutta ketjussa on tullut paljon esille näitä asioita. Kun lapset tulevat yökyläikään (tai muuten vierailevat), monille aiheuttaa hämmennystä lasten kommentit ja mietitään, miten niihin suhtautuu. Siksi on kiva lukea toisten kokemuksia ja mietteitä.
Itse kirjoitin kokemuksen kaverista, joka muutti kaupunkiin ja siitä, miksi haukuin kavereille koko paikan. Koska koin sen pitkän viikonlopun niin nöyryyttäväksi ja pettymykseksi, kun entinen bestis oli niin muuttunut ja mollasi kaikea, mistä itsekin oli lähtöisin. Toki typerää käytöstä minulta lapsena. Mutta kun menin kouluun ja kaverit kyseli, että millaista bestikselläni on nyt, haukuin koko reissun ja kaikki tapahtumat ja elokuvat ja muut, koska oli niin paska olo. Ja eihän se kiva reissu ollutkaan, kun koko ajan sain entiseltä bestikseltä kuulla, kuinka juntti olen ja kuinka hän häpeää minua uusien kaupunkilaiskaverien edessä.
Eli näitä näkökulmia eri puolilta on kiva lukea.
Vierailija kirjoitti:
Asun syrjäkylällä. Poikani eka luokasta lähtien, meillä oli yövieraita joka toinen viikonloppu ja tietenkin juhlapyhinä 1-7 henkeä. Yllättävän hyvin käyttäytyviä ja arvostelua sain vain yhdeltä pojista, jonka ruokavalio oli rajoittunut vain niihin, mistä piti, pahasti allerginen toi usein omat ruokansa. Minulla oli tapana sanoa aika napakasti, mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja ja asia oli sillä selvä. Lapset oppivat nopeasti rajat ja myös sen, voiko kieltoa rikkoa.
Jos vieraita on noinkin usein, minusta on mukavaa, jos lapsi tuo mukanaan jotakin ruokaa - ryhmän pojista yksi toi aina pienen kassillisen ruokaa (lihaa, makkaraa, leipää, kahvia..,) yksi varakkaiden vanhempien lapsi ei koskaan mitään, yhdellä oli herkkuja iso kassi ja allergikko toi tosiaan itselleen. Ryhmän ystävyys oli alkanut tarhassa ja jatkuu vieläkin (nyt reilusti yli kahdenkymmenen)- aloitan kuukauden päästä pintaremonttia ja mukaan tulee ainakin yksi tyttö ja yksi poika tekemään sitä - ruokapalkalla - tosin ruuan he joutuvat tekemään itse, kun minä olen töissä.
Meille ei ole kyllä lapsen luo yökylään kutsutun kaverin tarvinnut tuoda prismapussillista jauhelihaa ja kahvia ja leikkeleitä ja leipää. Tuollahan jo olette netonneet hyvin, kun olette kutsuneet 7 lasta yökylään ja odottaneet, että jokainen tuo ruokasäkin mukanaan. Ei ole tarvinnut kutsua kuin pari kertaa kuussa, niin olette netonneet kuukauden ilmaiset ruoat itsellenne.
Se rikkaan perheen lapsi ei varmaan tajunnut tuoda ruokasäkkiä perheellenne, koska heillä itsellään on ollut varaa ruokkia vieraat
Vierailija kirjoitti:
Miten te aikuiset ihmiset olette näin herkkiä lapsen puheille?! Mielestäni terveellä itsetunnolla varustettu aikuinen ei jää vatvomaan ja noin kovasti ota itseensä jotain kymmenen vuotiaan kommentteja siitä, että "teillä kaakao maistuu ihan erilaiselta kuin meillä..."
No ap:han kertoi tuossa myöhemmin miksi tuon tytön kommentointi harmitti ehkä tavallista enemmän. Tytöt ovat lähes aina heillä, jos haluavat olla yhdessä. Ilmeisesti toisen luo ei jostain syystä ole kaverit tervetulleita päivisin eikä yökyläänkään. Jos asetelma on noin ja tytöt aina toisen perheen ”vastuulla” niin onhan se ymmärrettävääkin. Ehkä 10-vuotias ei ymmärrä sitä vielä ”arvostaa”, mutta ei se varmaan mukavalta tunnu, jos olet itse se joustava vanhempi ja sittenkin tulee turhaa arvostelua turhista asioista. Olkoonkin sitten lapsi kyseessä, joka ei ehkä osaa ajatella asiaa niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap hanki itsetunto. Jostain syystä puhut jostain hyvästä perheestä ja tavallisesta perheestä. En ymmärrä miksi.
Lapsista perheen moraalisen statuksen voi nähdä helposti ja nopeasti. Se ei ole kiinni rahasta, vaikka sillä saa muita asioita ja hyvin usein myös näkemystä maailmaan matkustelun myötä.
Luokkayhteiskunta on ollut täälläkin , ja on vieläkin, vaikka nykyaikaan kuuluu voimakas tasa-arvon ajatus. Missä on todellinen tasa-arvo? Mitä sinä haluat elämältä kun "hyvän perheen" käsitys pelottaa sinua noin paljon?
mun mielstä lasten ei tarvitse yökyläillä toistensa luona ja itse teen selväksi heti alkuun että meiullä on nämä säännöt ja niitä noudatetaan tai sitten meille ei jatkossa voi tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäi mietityttämään, että mitä tarkoittaa "hyvän perheen tyttö"?
Aatelissuku?
Ei yh-tai sateenkaariperhe?
Rikkaita?
Vai riittääkö tavallinen perhe, jossa ei rikollisia/juoppoja/huumeita?Ihan vilpittömästi kysyn, kun itselle tällainen määritelmä on vieras.
Varmaan vilpittömästi tarkoitti perhettä (oli siinä kaksi tai kymmenen jäsentä) missä on hyvä käytöstavat ja lapset käyttäytyvät empaattisesti ja ovat kiinnostuneet muista ihmisistä. Sinä itse vedit käsitteeseen nyt avioeron, huumeet ja homot.
Vierailija kirjoitti:
Olisin avannut suuni ihan siinä tilanteessa. Jutellut molempien tyttöjen kanssa ihan asiallisesti käytöstavoista, ja erityisesti siitä, miten kylässä käyttäydytään.
Nimenomaan heti puhuttu aihe.Myös jos nirsoili tarjottu ravinto.Ehkä nirsoili,liikaa vaihtoehtoja? Tai pieni koti ikävä kuitenkin? Purkasi käytökselään sen.Kyllä siinä olisi pitänyt otta heti aikuisen pomon paikka ja kertoa perheenne säänöt.Eikä sallia tilanne joka sitten ärsytää vielläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ehkä kannattaa lähestyä hyvänä oppituntina omalle lapselle. Että kaikki ei ole samanlaisia kuin itse ja sen on ok tai ei ole ok, käytöksestä riippuen. Tässä on hyvä mahdollisuus käsitellä erilaisia ihmisiä ja miten jotkut käyttäytyy ja että millainen käytös ei ole kivaa ja millainen on. Samalla voi myös todeta että vaikka kaveri on tosi kiva niin se ei tarkoita että hän tekee niinkuin on oikein. Ja siksi sille omalle kannattaa sanoa, että ajattelee aina omilla aivoillaan mikä on oikein ja mikä on väärin. Tämä pätee moneen muuhunkin asiaan, nimittely, selän takana pahan puhuminen, määräily tai mikä vaan. Parhaan opetuksen ja evästä elämän matkalle annat lapsellesi, jos käyt läpi sitä että moni ihminen tulee tuottamaan myös pettymyksiä hänelle. Tällä tyylillä jossa kaikki on aina kivaa ja mikään ei saa olla vaikeaa ja hankalan tuntuista, tekee hirveän ison karhunpalveluksen lapselle. Sitten kasvaa tätä aikuisväestöä (jota nytkin paljon näkee) jossa kaikki pettymykset, pienetkin, käyvät heti mielenterveyden päälle kun ei ole mitään kykyä suhtautua tai suhteuttaa asioita mittakaavoihin.
Olen huomannut, että vanhemmat pyrkivät nykyään todella paljon miellyttämään ja suorastaan mielistelemään lapsia. Ja siten myös otetaan itseensä huonosti kasvatettujen ja käyttäytyvien pikkulastenkin kommentit. Siitähän tuossa vieraan lapsen kohdalla on kyse. Joko tuo lapsi pyörittää kotonakin koko firmaa tai sitten hän on saanut muita lyttäävän käytösmallin vanhemmiltaan. Sinuna en vaivaisi päätäni pätkääkään millään muulla, kuin miettimällä, että miten oma lapsi ei altistuisi tuollaiselle kaveriseuralle. Ongelmat tarttuvat viimeistään teini-iässä ja lapsestasi kasvaa tuolle kaverille todennäköisesti jonkinlainen palvelija. Ei tee hyvää itsetunnon kehittymiselle kyseinen seura. Itsetunto-ongelmia ja sen seurauksia ollaankin sitten terapiassa ihmettelemässä parinkymmenen vuoden päästä.
Aikuisen pitää puuttua tilanteisiin, jossa hänen vastuullaan oleva lapsi käyttäytyy ikävästi, oli vieras tai oma. Rajoittamisen välttely, periksi antaminen ja jämäkkyyden puuttuminen on nykyään useimmissa lasten käytösongelmissa taustalla. Pelätään niin paljon ojentamisesta seuraavaa mielipahaa lapselle, että hyväksytään kaikenlainen ikävä käyttäytyminen. Itseasiassa aikuinen pelkää enemmän, ettei lapsi tykkää tällöin hänestä. Eikä rajoittamistilanteissa varmasti tykkääkkään. Mutta kunnioitus syntyy kuitenkin nimenomaan siitä, ettei aikuinen pelkää kohdata konfliktia.
Sain siis sen vaikutelman, että loukkaannuit vieraan lapsen käytöksestä ja sinulla oli vaikeuksia puuttua epätoivottuun käytökseen omassa kodissasi. Et tietysti voi vastata toisten lasten kasvatuksesta, mutta voit vastata siitä, millaista käyttäytymistä kotonasi hyväksytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tuosta riehumisesta ajattelisi yhtään mitään tai vetäisi johtopäätöksiä, koska lapset ovat vielä kuitenkin sen verran pieniä. Ilo, jännitys, uusi tilanne ja väsymys siinä vaan purkautui todennäköisesti. Ja mitä tuohon murokommentiin tulee, niin kuulostaa että lapsi yritti olla kohtelias, toki tökerösti meni, mutta asia voi olla kuitenkin niinkin.
On meilläkin joskus kaverien kanssa meno yltynyt melko villiksi, mutta seuraavaa kertaa varten olen aina valmistautunut ja heti ovella lukenut lakia että missä menee rajat, nukkumaanmenot yms. Villiä menoa on hankala rauhoittaa, mutta ennakointi helpottaa yleensä.
Tuon ikäiselle voi hyvin jo sanoa, että "Ei ole kovin kohteliasta arvostella" ym. Kaikki lapset on yhteisiä, yhdessä kasvatetaan. Niin ainakin itse toivon, jos oma lapseni käyttäytyy huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öö, mitähh...?
10v lapsi on sanonut kaksi (2) ajattelematonta kommenttia ruoasta, kommentit kuulostaa lievästi ikäväsävyisiltä. Ainakin kun ensin omassa päässä niitä tovin pyörittelee ja paisuttelee ja sitten kirjoittaa vauvapalstalle, sopivasti värikynää käyttäen.
Sitten lapset on innostuneet leikeissään niin että vauhtia on ollut liikaa.
Aikuinen tilanteessa ei saa sanaa suustaan, ja kehittelee päässään jotain teorioita "hyvän perheen tytöstä joka sorsii tavallista rahvasta" ja kokee ahdistusta ja loukkaantumista niistä.
Nyt vähän herätystä siellä, hei! Lapset nyt välillä mölisee mitä sattuu ja joskus innostuu leikeissään. Sitten niitä kasvatetaan niistä asioista. Ne vasta opettelee. Hölmöä aikuisen hyperventiloida tollaisista.
Vierailija kirjoitti:
Öö, mitähh...?
10v lapsi on sanonut kaksi (2) ajattelematonta kommenttia ruoasta, kommentit kuulostaa lievästi ikäväsävyisiltä. Ainakin kun ensin omassa päässä niitä tovin pyörittelee ja paisuttelee ja sitten kirjoittaa vauvapalstalle, sopivasti värikynää käyttäen.
Sitten lapset on innostuneet leikeissään niin että vauhtia on ollut liikaa.
Aikuinen tilanteessa ei saa sanaa suustaan, ja kehittelee päässään jotain teorioita "hyvän perheen tytöstä joka sorsii tavallista rahvasta" ja kokee ahdistusta ja loukkaantumista niistä.
Nyt vähän herätystä siellä, hei! Lapset nyt välillä mölisee mitä sattuu ja joskus innostuu leikeissään. Sitten niitä kasvatetaan niistä asioista. Ne vasta opettelee. Hölmöä aikuisen hyperventiloida tollaisista.
Sinähän se väritit melkoisesti asiaa. Alkuperäisessä tekstissä oli kyllä puututtu asiaan. Tilanne oli tuntunut ikävältä.
Hyperventilointia aiheutti sinun hengästyttävän väritetty teksti.
Olipa huonot käytöstavat lapsella. Olisin varmaan todennut siihen kaakaojuttuun, että tätä meillä nyt on tarjolla, mutta voit saada vettä tai maitoa tilalle, jos ei maistu. Murojuttuun, että meillä on nyt tällä kertaa tällaisia vaihtoehtoja, ei näitä aina ole näin paljon eri sorttia, mutta nyt on spesiaalina myös suklaamuroja, sillä sipuli. Syöt näistä vaihtoehdoista mitä tahdot.
Metelöintiin olisin todennut, että kello x loppuu meteli ja mennään nukkumaan. Ainakin itse muistan lapsuudesta, että juttua riitti kyllä paljon pidempäänkin, mutta yritettiin kuitenkin olla herättämättä koko taloa. Eli ymmärtäisin sen, että nukkumaan käyminen on hankalaa, mutta yrittäisin kuitenkin olla aika tiukkana. Myöskään tätä ennen leikit ei saa rikkoa paikkoja tai tavaroita, oli yökyläily tai muu kyläily.
Yökylä on jännää ja riehututtaa. Meillä oli myös kaveri kuin superpallo, rauhoittelin siitä ja olin tomera, että nyt nukutte, tai erotan teidät eri huoneisiin nukkumaan.
Ihan hyvä kasvatus, mutta tunnen perheen, ja lapsi oli entuudestaan tuttu. Oli siis tiedossa että on vähän energinen mutta ihan kiva kaveri.
Ehkä vähän ohis, mutta mun periaate on muistuttaa lasta siitä, että aikuisellakin on tunteet. En ole immuuni arvostelulle ja kerron myös lapselle (ikätason mukaan toki), jos kommunikointitapa tuntuu ilkeältä.
Käytökselle on myös aina jokin syy. Tulee mieleen, onko taustalla jopa kateutta, mikä sitten purkautuu näin. Olit varautunut hienosti ja kiva äiti. Ehkä lapsella on voinut olla omassa kodissa äskettäin riitaa tai hankala ilmapiiri? Tai olet äitinä antanut jotain sellaista mistä hänellä on vaillejäämistä.
Toki hyvä myös reflektoida omaa herkkyyttään. Esim. aamiaissuklaamurot kuittaisin sillä, että halusin ilahduttaa ja laittaa tarjolle jotain ”spessuaamiaista”, mukava kuulla ettei teilläkään ole totuttu syömään jatkuvasti suklaasokerimuroja, minustakaan ne eivät ole paras ja terveellisin vaihtoehto, mutta kiva niillä on joskus herkutella :)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vähän ohis, mutta mun periaate on muistuttaa lasta siitä, että aikuisellakin on tunteet. En ole immuuni arvostelulle ja kerron myös lapselle (ikätason mukaan toki), jos kommunikointitapa tuntuu ilkeältä.
Käytökselle on myös aina jokin syy. Tulee mieleen, onko taustalla jopa kateutta, mikä sitten purkautuu näin. Olit varautunut hienosti ja kiva äiti. Ehkä lapsella on voinut olla omassa kodissa äskettäin riitaa tai hankala ilmapiiri? Tai olet äitinä antanut jotain sellaista mistä hänellä on vaillejäämistä.
Toki hyvä myös reflektoida omaa herkkyyttään. Esim. aamiaissuklaamurot kuittaisin sillä, että halusin ilahduttaa ja laittaa tarjolle jotain ”spessuaamiaista”, mukava kuulla ettei teilläkään ole totuttu syömään jatkuvasti suklaasokerimuroja, minustakaan ne eivät ole paras ja terveellisin vaihtoehto, mutta kiva niillä on joskus herkutella :)
Ei hitto mitä ylianalysointia minulta. Ei ihme että mies aina moittii mun ”psykologisoivan” kaikki asiat 😂Olen siis ton viestin kirjoittaja. Pistän puhelimen pois ja meen tekee jotain järkevämpää.
Lapsia ja aikuisia ihmetyttää toisten tapa elää ja asua, vaikka kaikki kuitenkin periaatteessa tietää, että huusholleja on joka lähtöön. Kyllähän meilläkin hämmästyttää se, että lapsella ei ole omaa huonetta.
Itsekin kävin lapsena yhden kaverin luona ja se oli ensimmäinen kerta, kun kävin talossa, jossa oli valtava määrä tavararöykkiöitä ja vaatekasoja joka puolella. En sanonut paikan päällä mitään, mutta myöhemmin kysyin toiselta kaverilta, että onko siellä aina ollut sellaista.