Lapsen yökyläkaverin kommentointi...

Jäi mietityttämään, että mitä tarkoittaa "hyvän perheen tyttö"?

Aatelissuku?

Ei yh-tai sateenkaariperhe?

Rikkaita?

Vai riittääkö tavallinen perhe, jossa ei rikollisia/juoppoja/huumeita?

Ihan vilpittömästi kysyn, kun itselle tällainen määritelmä on vieras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos tuo oli tytön "kaverin" tapa kiusata tyttöäsi? Sulle tuli epävarma olo, mut niin tuli varmasti tytöllesikin! Kannattaa olla tarkkana tuon nimenomaisen kaverin kanssa nyt tästä eteenpäin.

Minulla oli tuossa iässä juuri tuollainen kaveri. Hän kommentoi aina rumasti äitini tekemiä ruokia, kotiamme ja tapojamme. Muistan, miten pahalta tuntui äitini puolesta, kun hän oli tehnyt pitkään meille ruokaa ja sitten kaveri sanoi miten pahaa se on. Olin aivan järkyttynyt miten joku kehtaa puhua noin, jo pienenä ymmärsin miten muille ihmisille puhutaan ja tämän olen oppinut nimenomaan vanhemmiltani.

Että kyllä tuon ikäiset ymmärtävät, jos heitä kasvatetaan kunnolla.

Siinä vaiheessa aikuisen kuuluu huomauttaa asiasta, ettei tuollainen käytös ole ok ja sanoa asiasta myös huonosti käyttäytyvän lapsen vanhemmille. Jos vaan viittaavat kintaalla eikä neuvot mene perille, niin tuollainen mukelo ei tule enää kylään.

Vierailija kirjoitti:

Kateellinen lapsi kiusaa ja haukkuu toisten lasten kivoja juttuja. Yleensä omassa kodissa ei saa tehdä tai syödä mitään.

Niin. Muistan omasta lapsuudesta, että olin varmasti tällainen huonosti käyttäytyvä kauhukakara. Koskaan en kuitenkaan esimerkiksi ruokia haukkunut, vaan söin ihan mielettömällä ja ylimenevällä ruokahalulla. Saatoin luvatta mennä vaikka jääkaapille hakemaan jotain. Olen alkoholistiperheestä, jossa ei koskaan saanut mitään, ei ollut pelikonsoleita tai muita... Sitten, kun pääsin tällaisten kavereiden luo olin niin tohkeissani kaikesta minulle uudesta. Olin myös kateellinen ja itkin sitä monesti, että miksi minulla ei ole sitä tai tätä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateellinen lapsi kiusaa ja haukkuu toisten lasten kivoja juttuja. Yleensä omassa kodissa ei saa tehdä tai syödä mitään.

Niin. Muistan omasta lapsuudesta, että olin varmasti tällainen huonosti käyttäytyvä kauhukakara. Koskaan en kuitenkaan esimerkiksi ruokia haukkunut, vaan söin ihan mielettömällä ja ylimenevällä ruokahalulla. Saatoin luvatta mennä vaikka jääkaapille hakemaan jotain. Olen alkoholistiperheestä, jossa ei koskaan saanut mitään, ei ollut pelikonsoleita tai muita... Sitten, kun pääsin tällaisten kavereiden luo olin niin tohkeissani kaikesta minulle uudesta. Olin myös kateellinen ja itkin sitä monesti, että miksi minulla ei ole sitä tai tätä...

Meillä kävi paljolti sinunkaltaisesi lapsi. Hänellä toki oli kaikki kalliit pelit ja vehkeet. Mutta muuten taisi olla ongelmaa kotona tosi paljon.

Alussa oli vaikea suhtautua siihen rajattomuuteen. Ja siihen, että äiti vain ilmoitti, että häntä ei kiinnosta lastaan hakea tänään. 

Lapsi tykkäsi olla meillä ja se menikin siihen, että saattoi olla viikon meillä, kun kotona ei kiinnostanut, missä lapsi on. Pikku hiljaa meidän perheen säännöt myös aukeni lapselle ja homma alkoi toimia. Jopa ne kommentit meidän ruoista yms alkoi naurattaa, eikä niistä enää loukkaantunut.

Hän vietti meillä paljon aikaa 16 vuotiaaksi asti. Nytkin käy täysi-ikäisenä aina silloin tällöin meillä.

Joten ei se huono käytös aina ole niin yksiselitteistä. Tässäkin oli paljolti kyse näissä lapsen kommenteissa siitä, että oli tottunut syömään kotona noutoruokaa ja ranskiksia ja makkaraa. Ja siihen, että sai pelikoneellaan viettää vaikka 12 tuntia päivässä, eikä ketään kiinnostanut. Ei se ihme sitten, jos aamupalan murot ja ruisleipä ja juusto ja tee tuntui alussa ankealta. Ja se, että käskin ulos leikkimään aurinkoisella ilmalla, eikä vain roikkumaan pelien kanssa sisällä.

Asun syrjäkylällä. Poikani eka luokasta lähtien, meillä oli yövieraita joka toinen viikonloppu ja tietenkin juhlapyhinä 1-7 henkeä. Yllättävän hyvin käyttäytyviä ja arvostelua sain vain yhdeltä pojista, jonka ruokavalio oli rajoittunut vain niihin, mistä piti, pahasti allerginen toi usein omat ruokansa. Minulla oli tapana sanoa aika napakasti, mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja  ja asia oli sillä selvä. Lapset oppivat nopeasti rajat ja myös sen, voiko kieltoa rikkoa. 

Jos vieraita on noinkin usein, minusta on mukavaa, jos lapsi tuo mukanaan jotakin ruokaa - ryhmän pojista yksi toi aina pienen kassillisen ruokaa (lihaa, makkaraa, leipää, kahvia..,) yksi varakkaiden vanhempien lapsi ei koskaan mitään, yhdellä oli herkkuja iso kassi ja allergikko toi tosiaan itselleen. Ryhmän ystävyys oli alkanut tarhassa ja jatkuu vieläkin (nyt reilusti yli kahdenkymmenen)- aloitan kuukauden päästä pintaremonttia ja mukaan tulee ainakin yksi tyttö ja yksi poika tekemään sitä - ruokapalkalla - tosin ruuan he joutuvat tekemään itse, kun minä olen töissä. 

Seuraavalla kertaa antaisin kaakkaon sijaan sieniteetä.

Ei minun mielestä lapsia pidä mielistellä. Miksi pitäisi? Jos tuolle pennulle ei kelpaa kyläpaikka ja osaa käyttäytyä, niin menköön jonnekin muualle. Minä olisin ainakin onnellinen, jos en joutuisi vahtimaan muiden lapsia, etenkin huonosti käyttäytyviä. Kun on seuraavan kerran tyrkyllä kylään, niin sanot reilusti vanhemmille, että ei onnistu, koska käyttäytyi viimeksi asiattomasti ja rikkoi paikkoja. Siinä saavat miettiä, mikseivät saakaan lasta pois kotoa ja viettää vapaailtaa keskenään....

Munkin yhden lapsen kaveri on vähän rajaton,  saattaa käydä avaamassa jääkaapin ja kysyä, että saanko ottaa tota ja tota. Ajan myötä on vähän kasvanut siitä pois. Aluksi koin tosi haastavaksi hänen vierailut, koska en ollut tottunut siihen, että joku käyttäytyy noin, ja yritin miellyttää. Jossain vaiheessa tutustuin vähän äitiinsä ja tajusin, että kotona kyllä kasvatetaan, mutta tyttö nyt vaan on utelias ja minun silmiini röyhkeä/rohkea. Yhden ystävän kanssa tätä puin, ja hän neuvoi pitämään rajat - sitähän varten me aikuiset ollaan. Nyt kun tulee kylään, saattaa edelleen kysyä, että saanko x/y? Ja sitten useimmiten sanon, että et saa. Ja ei hän sitä jää jankkaamaan. Eli minun piti itse kasvaa kestämään se, että joudun olemaan aikuinen sellaiselle lapselle, joka käyttäytyy eri tavalla kuin itse käyttäytyisin. Omien lasten kanssa kyllä sitten puhuin, että sellaista käytöstä en toivo heiltä sitten vieraisilla. 

Itseäni huvitti, kun naapurin tyttö oli yökylässä ja kommentoi kaikkea meillä olevaa siihen tyyliin, että "teillä voi olla rahaa, mutta ei rakkautta". Meidän tyttären kummisetä on lapseton sinkku ja hän on ostanut meille lahjaksi paljon mm. pleikan, ipadin, käsikonsoleita jne. (omistaa alan liikkeen). Tyttö toisteli tätä mantraa aina meillä käydessään ja aloin kieltämättä kyllästyä siihen. Luulen, että hän oli kuullut tätä kotonaan ja toisteli vain vanhempiensa puheita. Eipä jäänyt epäselväksi, mitä naapurit meistä ajattelivat😊.

Olisin avannut suuni. Ei ole vaikeaa. Meillä suu ei tahdo pysyä ollenkaan kiinni.

Olipa aiheesta kertynyt pitkä ja monipuolinen keskustelu! Kiitos kaikille kommentoijille näkemyksistä asiaan liittyen! Hyviä pointteja olette tuoneet esille ja olen niitä miettinyt tässä. Sitäkin paljon, että eihän sitä tosiaan koskaan tiedä, mistä pohjalta lapsen kommentit ja käytös kumpuavat. Ja huomioin senkin, että olen tyttöä ennenkin miettinyt. On tavallaan ujon oloinen ja hieman sisäänpäin kääntynyt, mutta meillä "uskaltaa" nykyään olla muutakin-esimerkiksi juuri isoääninen ja vähän villi.

Tytöt leikkivät ja viettävät aikaa yleensä oikeastaan aina meillä, ei koskaan tämän tytön luona ja jos tyttäreni joskus kysyykin, että oltaisiinko välillä heidän luonaan niin yleensä se ei sovi, vaikka välimatkaa ei ole paljon. Tytöt viihtyvät toistensa seurassa ja olen pyrkinyt mahdollistamaan heidän kaveruuttaan sillä, että meillä saavat olla ja viettää aikaa. Toki välillä patistan heidät myös ulkoilemaan keskenään. Tyttäreni ei ole myöskään koskaan saanut olla heillä yötä eikä tuo kaveri koskaan ehdotakaan, että olisivat siellä yötä. Siksikin ehkä pahoitin mieleni, että olen pyrkinyt parhaani mukaan joustamaan ja tukemaan tyttöjen kaveruutta mahdollisuuksien mukaan. Ja nytkin halusin, että yökyläily olisi kiva juttu ja sitten kommentointi olikin ikävän sävyistä. Kuitenkin tyttöjen yhdessä olo mahdollistuu ainoastaan enimmäkseen sillä, että saavat olla meillä tai ulkoilla yhdessä. Toki aina ei meillekään voi tulla ja on omia menoja, mutta ns. turhaan en koskaan kiellä.

Ap

No oma lapseni on ollut niin harvoin yökylässä ja muutenkaan kylässä etten ihmettelisi jos suustaan pääsisi samanlaisia sammakoita. Ei ole kyse kasvatuksen puutteesta, mutta kaikkea ei varmaan ole muistanut sanoa ja kieltää, ja loput menee itsepäisyytensä ja kokemattomuuden piikkiin. Ylpeä en tietenkään olisi jos näin kävisi, mut aloittajalle vain muistutukseksi että kyseessä vielä lapsi jolla ei välttämättä ole kokemusta kaikista tilanteista

No yleensä tytöt  yrittävät olla vieraskoreita.Pitää  ymmärtäää  että on  vähän jännää teillä ekaa kertaa.  Kaikkilapst eivätniin hallitse puheitaan,   sattaa  etei edes  tajua  arvotellensa. En ole vielä ikinä .loukkaantunut lasten kavereiden puheesta.  Olen ollut monelle  poikien kaverelle  aika läheinen,  niin silloin voi  jopa toivoa  mitä laitetaan ruuaksi. Sanon aina etten  passaa kello  21.00  jälkeen... Yksi oikein  soitti   mökiltä  kotiin , ettei    Virpi nyt anna  ruokaa enää.   Onneksi me äidit oltiin hyviä kavereita ja naurettiin  vaan  kun  äiti oli   12- vuotiasta  liikaa kotona  passannut. Meillä pitää itse tehdä  voileivät  9jälkeen. Ulkohuussi oli myös tälle  pojalle  kauhistus. Nyt paimennna  etäasunnossa murkkuikäisiä   lastenlasten kavereita.    He haluasivat  koko yön olla poreilevassa paljussa lillumassa terassilla.

Ihan hyviä ideota selventämän tilanteita.  Meillä on sovittu niin että se yökylä tarjoaa kaiken ruuan..  Toisinkin voi tietyst  sopia.  Se joka kuljettaa  jalkapallotreeneihin maksaa myö s ne hampurilaiset.  Ihmiiiä voi  olla  erilaista rahankäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa tuo ajatuskin yökyläilyistä! Sehän on muutamien vanhempien masinoima juttu, että pääsevät viettämään laatuaikaa kahdestaan ja ryyppäämään.

Itse en yökyläillyt enkä pyytänyt kavereitkaan yöksi meille. 

En ymmärrä koko juttua.

Meillä on lapsilla ollut yökylävieraita ja suurimmaksi osaksi ne ovat juuri tuota mitä ap kertoo.

Muutaman kiltti tyttö on ollut, mutta kiellän kyllä nyt jo kaikki suunnitelmat.

Sitähän se. Päästään kekstailemaan ja ryyppäämään. Siitähän siinä on useissa tapauksissa kyse. Jopa ”paremman väen” ollessa kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa tuo ajatuskin yökyläilyistä! Sehän on muutamien vanhempien masinoima juttu, että pääsevät viettämään laatuaikaa kahdestaan ja ryyppäämään.

Itse en yökyläillyt enkä pyytänyt kavereitkaan yöksi meille. 

En ymmärrä koko juttua.

Meillä on lapsilla ollut yökylävieraita ja suurimmaksi osaksi ne ovat juuri tuota mitä ap kertoo.

Muutaman kiltti tyttö on ollut, mutta kiellän kyllä nyt jo kaikki suunnitelmat.

Sitähän se. Päästään kekstailemaan ja ryyppäämään. Siitähän siinä on useissa tapauksissa kyse. Jopa ”paremman väen” ollessa kyseessä.

Niin, jos lapsia on vain se yksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suorapuheisia lapsia on ollut aina. Olen itsekin kuullut ruokapöydässä, että ”mun äiti tekee tästä ruoasta parempaa”, mutta olen tokaissut takaisin vain että ”jos on hyvät käytöstavat, niin tuollaista ei sanota päin naamaa ruokapöydässä”. Kommentointi loppui siihen ja lapsi nieleskeli loput ruoat nöyryytettynä ja itku kurkussa.

Olen tosin kuullut kehujakin, eli ”en ole koskaan syönyt parempaa lasagnea” ja ”sun pitäis antaa sun resepti mun äidille”. Eri lapsilta tosin.

Lapsen nöyryyttäminen ei ole hyvää käytöstä aikuiselta.

Lapsi nöyryytti ensiksi minua 😄 Enpä ole itsekään lapsena enkä aikuisena moittinut tarjottua ruokaa, vaikken siitä olisi pitänytkään. Eikä mulla olisi ollut myöskään pokkaa sanoa jollekin ”kaverille” hänen vanhempansa kuullen, että oot tyhmä tai ruma. Sellaistakin olen nähnyt.

Aika mielenkiintoista että koet nöyryyttämiseksi sen, että lapsen mielestä sama ruoka äidin tekemänä maistuu paremmalle. Tottakai maistuu kun siihen hän on tottunut. Sanoiko hän että sinun ruokasi on pahaa? Ei ainakaan tekstistäsi käynyt ilmi.

Itse olisin saattanut hymyillä ja sanoa että sinun äiti onkin taitava ruuanlaittaja. Juttua olisi voinut vaikka jatkaa siihen ettei kuitenkaan ole kohteliasta kylässä sanoa noin.

Kyllä minä "kasvatan" kotonani lasten kavereitakin, jos huomaan liian huonoa käytöstä. Tai neuvon tavallaan miten meillä käyttäydytään. Ja perustelen asioita. Lapsen kaveri on esim huijannut läksyissä ja mun piti laittaa nimmari että on tehnyt ne, sanoin että en laita jos on huijannut, ei niin saa tehdä. Käsken odottamaan huoneessa, jos ei syö meillä kun jotkut haluavat norkoilla siinä sitten kun muut syö enkä tykkää siitä. Meillä ei juosta ja riehuta sisällä, ei haukuta ja arvostella toisia. Onneksi suurinosa onkin tosi mukavia ja nuorimmaisen paras kaveri yökyläilee usein ja kaikki menee oikein hyvin, mukava lapsi on.

Ne on lapsia, eikä aina tiedä miten ei saa käyttäytyä. Se pitää sitten kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni huvitti, kun naapurin tyttö oli yökylässä ja kommentoi kaikkea meillä olevaa siihen tyyliin, että "teillä voi olla rahaa, mutta ei rakkautta". Meidän tyttären kummisetä on lapseton sinkku ja hän on ostanut meille lahjaksi paljon mm. pleikan, ipadin, käsikonsoleita jne. (omistaa alan liikkeen). Tyttö toisteli tätä mantraa aina meillä käydessään ja aloin kieltämättä kyllästyä siihen. Luulen, että hän oli kuullut tätä kotonaan ja toisteli vain vanhempiensa puheita. Eipä jäänyt epäselväksi, mitä naapurit meistä ajattelivat😊.

Kyllä sen huomaa milloin lapsi puhuu aikuisten suulla. Toki lapsilla voi olla ihan uskomaton ja monipuolinen mielikuvitus, mutta varsinkin rahaan liittyvät kommentit on usein peräisin vanhemmilta. Se onkin ihan järkyttävää, että miksi vanhemmat puhuvat lasten kuullen jostain toisten perheiden raha-asioista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni huvitti, kun naapurin tyttö oli yökylässä ja kommentoi kaikkea meillä olevaa siihen tyyliin, että "teillä voi olla rahaa, mutta ei rakkautta". Meidän tyttären kummisetä on lapseton sinkku ja hän on ostanut meille lahjaksi paljon mm. pleikan, ipadin, käsikonsoleita jne. (omistaa alan liikkeen). Tyttö toisteli tätä mantraa aina meillä käydessään ja aloin kieltämättä kyllästyä siihen. Luulen, että hän oli kuullut tätä kotonaan ja toisteli vain vanhempiensa puheita. Eipä jäänyt epäselväksi, mitä naapurit meistä ajattelivat😊.

Kyllä sen huomaa milloin lapsi puhuu aikuisten suulla. Toki lapsilla voi olla ihan uskomaton ja monipuolinen mielikuvitus, mutta varsinkin rahaan liittyvät kommentit on usein peräisin vanhemmilta. Se onkin ihan järkyttävää, että miksi vanhemmat puhuvat lasten kuullen jostain toisten perheiden raha-asioista...

Olen kasvanut perheessä, jossa katkerat vanhempani aina mollasivat muita (varsinkin äiti)... Kuinka ne on tuollaisia rikkaita ja parempia ihmisiä olevinaan. Hienostellaan ja ostellaan uusia autoja jne. Ihan keskiluokkaisia mekin oltiin ja äiti itseasiassa oli se, jolla oli kauhea näyttämisen halu ja halusi pitää kulissit kunnossa ja olla parempi, kuin muut. Sitten, kun joku teki jotain sellaista mitä äitini olisi halunnut, mutta ei ollut varaa, niin alkoi kauhea haukkuminen ja arvostelu.

En koskaan näitä juttuja tuonut esille ystävieni kotona, mutta huomasin, kuinka välillä tuli katsottua jotenkin kateellisena, että miten heillä on tuollaista ja "rikkaat" kai elää näin. Eikä todellakaan ollut kyse mistään rikkaista, vaan ihan tavallisista ihmisistä, kuten mekin.