Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen yökyläkaverin kommentointi...
10v tyttäreni kaveri oli meillä yökylässä, seuraavaan yökyläilyyn taitaa mennäkin hetki... Harmittaa, kun tyttö odotti yökyläilyä ovasti ja minäkin pyrin järjestämään yökyläilystä mukavana jutun. Tytöt saivat valvoa hieman pidempään, laitoin heille kattavan iltapalan, ostin pientä herkkua samoin aamupalan. Iltapalalla kaveri kommentoi, että tämä teidän kaakao ei maistu miltään, vaikka laitoin monta lusikallista ja kaakaota sekaan, muttä tää on ihan veden makuista, hyi (kyseessä ihan tavallinen maitoon sekoitettava kaakaojauhe). Aamupalalla yhtenä vaitoehtona oli moniviljamurot, joissa oli kaakaon/suklaan maku. Niitä kyllä hyvillä mielin syötiin samalla kommentoiden, että "meidän äiti ei ikinä ostais tai antais mun syödä tällaisia, nämä on aivan liian sokerisia".... Tarjolla oli molemmilla syönneillä paljon eri vaihtoehtoja leipiä, hedelmiä, rahkaa ym.
Leikit oli kovaäänisiä ja illalla piti jo hieman rauhoitella, kun kiljahdeltiin ja huutonaurettiin sekä heiteltiin superpalloa sisällä seinään? niin, että hyllyssä tavarat tippuivat ja kaatuivat pallon sinne lennellessä hieman ennen nukkumaanmenoa. En halunnut olla "ikävä äiti" ja annoin alkuun heidän touhuta ja leikkiä vapaasti sekä äänekkäästikin, mutta kun meno ja äänekkyys vaan iltaa kohti nousivat oli pakko jo puuttua. Oma tyttönikin "hyssytteli" jossain vaiheessa kaveriaan ja pyysi olemaan rauhallisemmin, mutta se ei kauaa pysynyt muistissa. Tyttö on ns.hyvän perheen tyttö ja ajattelisin, että käytöstavat on hallussa. Tuli tunne, että meillä ns. tavallisessa perheessä kyläillessä ei tarvikaan noudattaa sääntöjä tai käytöstapoja ja voi myös vapaasti arvostella kaikkea. Ei jäänyt hyvä mieli tästä yökyläilystä, vaikka siitä mukava juttu koitettiin järjestää. Aiemminkin yökyläläisiä on ollut, mutta kaikki on sujunut mukavasti.
Mielipiteitä? Miten olisitte toimineet vastaavissa tilanteissa?
Kommentit (413)
Ne on kymmenvuotiaita lapsia, Ei ne mene rikki siitä, että komentaa lopettamaan sen, mitä ei halua heidän tekevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa äitiä harmittaa, kun ”paremman väen” tyttö olikin ihan tavallinen? Äiti varmaan kovasti haluaa, että tyttären kaveripiiriin tulee ns. parempaa väkeä ja nyt kävi näin.
Ap:n kirjoituksesta ei tuollaista käsitystä saanut. Oletko tämän huonotapaisen vieraan äiti kenties? Jos omasi käyttäytyy kuten ap kuvaili, annapa hiukan kurinpalautusta ja muistuta kuinka kylässä käyttäydytään.
Tuollainen käytöstavaton kaveri olisi lentänyt meiltä ulos jo illalla. Kylässä syödään mitä tarjotaan, eikä arvostella mitään, tämän pitäisi olla sanomattakin selvää.
Lapset on vasta oppimassa käytöstapoja, toiset oppii aiemmin toiset myöhemmin. Joku jo kirjoitti tuolla, että sinun kodissa sinä olet se, joka opettaa tarvittaessa käytöstapoja, mutta nöyryyttää ei tarvitse. Ihme touhua se, että et itse puutu huonoon käytökseen (eli sallit sen) ja sitten märmätät täällä että en kyllä enää toiste häntä haluaisi kylään
Vierailija kirjoitti:
...ja ap jatkaa provoiluaan. Kun yhdestä provosta ei ketjua synny, niin tarinatäti pistää toisen tulille.
Säälittävä elämää joillakin ja päänuppi sekaisin kuin seinäkello.
Itteeskö tarkoitat. Ilmeisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä, taustalla saattaa olla vaikka mitä.
Meillä oli kerran harjoittelija, joka sanoi joka ruuasta hyi !
Emäntä laittoi aina parempaa ja hienompaa ruokaa, mutta tämä harjoittelija yökkäsi kaikille ruuille.
Lopulta emäntä kysyi, mitä teillä kotona syödään.
Vastaus oli, tuppiperunoita ja ruskeaa kastiketta ( siis pelkkää vehnäjauhoa ja vettä ) aina.
Hän ei ollut oppinut syömään muuta ja kaikki muu ruoka oli outoa.
Siis ei pitänyt sun laittamasta kaakaosta, leikki raisusti ja totesi ettei saa kotona sokerimuroja. Miten aikuinen ihminen loukkaantuu tästä näin perusteellisesti? Kyseessä kuitenkin 10-vuotias lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sepä harmi, että kaveri kiljui, huusi ja heitteli superpalloa ihan yksinään, vaikka ap:n lapsi istui hiljaa tuolissaan.
Jep. "Ei meidän lapsi".
Mun mielestä tuossa ap:n kuvailemassa yökyläilyssä ei ollut mitään outoa. Mulla on kaksi lasta, nyt jo lähes aikuisia, mutta yökyläilijöitä meillä on ollut aikoinaan paljonkin. Lapset ovat monesti kovaäänisiä ja puhuvat asioista usein ilman ujostelua. Jos meno menee liian rajuksi, niin sitten rauhoitellaan. Ei siinä sen kummempaa. Ja toisaalta minusta olisikin outoa jos ääntä ei tulisi ala-asteikäisistä. Kaikenlaista kommenttia on lasten suusta kuultu, enkä ole niitä itseeni ottanut. Ei kymmenen vuotiaat osaa harkita sanojaan vielä kovin hyvin, saati ajatella perheen äidin tunteita. Tuo muro-case meni mulla ihan yli hilseen.. todennäköisesti lapsi oli vain onnellinen kun kerrankin sai syödä niitä "kotona kiellettyjä epäterveellisiä muroja". Mun pojalla oli kanssa meidän mökillä yökyläilemässä kaveri joka ilmiselvästikään ei koskaan kotona saanut syödä suklaamuroja. Poika hamstrasi muroja oikein olan takaa ja minähän annoin, kun kerran se sai hänet onnelliseksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuollaistahan se oli joka kerta, kun joku oli yökylässä. Meteliä, riehumista, arvostelua ja vaikka mitä. Muistan aina kun vielä joskus kolmelta yöllä oli hirveää tirskuntaa ja omat lapset pyysivät, että nukuttaisiinko jo. Onneksi nuo yökyläajat ovat kaukana takanapäin. Joskus oli pakko ottaa joku yökylään, kun ei kehdannut kieltää, eikä kukaan nukkunut koko yönä ja sai pelätä, että seinät suurinpiirtein hajoavat.
Omat lapset eivät riehuneet ja omat lapset pyysivät nukkumaan :D millaisiakohan ne sinun lapsesi olivat kyläpaikoissa?
Me muutettiin muutama vuosi sitten useiden kilometrien päähän kerrostalolähiöstä uudehkolle omakotitaloalueelle. Tyttären vanha kaveri tuli sitten meille kylään, oli asunut ennen meidän naapurissa. Oltiin tyttären kanssa keksitty heille kaikkea kivaa tekemistä, he kävivät mm.lähellä olevassa kylpylässä uimassa, sen jälkeen kävivät leffassa ja loppuillan olivat meillä kotona keskenään, meillä muulla perheellä kun oli menoa. Täällä he saunoivat ja pelasivat videopelejä. Ajattelin, että heillä oli kivaa.
No, kunhan tämä kaveri lähti kotiin, sain kuulla miten se oli valittanut kaikesta. Kuulemma meillä on ruma koti, ruoka oli ollut pahaa, kylpylä oli surkea, leffa tylsä, koko kaupunki kuulemma masentava paikka. Siinä meni se kaveruus. Ja mä suutuin aivan hirveästi, koska tyttäreni pettymys oli tietysti kova. Mutta ilmiselvää kateuttahan tuo valittaminen oli.
Tämän jälkeen, en ole enää jaksanut välittää lasten kavereiden valituksista. Lapset nyt on lapsia ja joku siellä taustalla hiertää, jos kaikki on huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen käytöstavaton kaveri olisi lentänyt meiltä ulos jo illalla. Kylässä syödään mitä tarjotaan, eikä arvostella mitään, tämän pitäisi olla sanomattakin selvää.
Alapeukuttajat: tekö hymyssäsuin kuuntelette vieraan lapsen valitusta kaikesta, sekä ruoasta että kodistanne ja hymistelette vain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuollaistahan se oli joka kerta, kun joku oli yökylässä. Meteliä, riehumista, arvostelua ja vaikka mitä. Muistan aina kun vielä joskus kolmelta yöllä oli hirveää tirskuntaa ja omat lapset pyysivät, että nukuttaisiinko jo. Onneksi nuo yökyläajat ovat kaukana takanapäin. Joskus oli pakko ottaa joku yökylään, kun ei kehdannut kieltää, eikä kukaan nukkunut koko yönä ja sai pelätä, että seinät suurinpiirtein hajoavat.
Omat lapset eivät riehuneet ja omat lapset pyysivät nukkumaan :D millaisiakohan ne sinun lapsesi olivat kyläpaikoissa?
Oma lapseni ainakin nyt vielä aikuisenakin muisteli kerran yhtä kaveriaan, kuka ärsytti häntä yökylässä. Koska tämä kaveri ei saanut kotona olla koneella, tyttöni luona yökylässä olisi koko yön halunnut istua koneella ja roikkua siihen aikaan ns. tyttöjen sivuilla. Monta kertaa kuulemma pyysi, että pane jo nukkumaan.
Toki meilläkin oli ns. koneaika. Mutta kun oli joku yökylässä, lupasin, että saavat illalla olla koneella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin muutama vuosi sitten useiden kilometrien päähän kerrostalolähiöstä uudehkolle omakotitaloalueelle. Tyttären vanha kaveri tuli sitten meille kylään, oli asunut ennen meidän naapurissa. Oltiin tyttären kanssa keksitty heille kaikkea kivaa tekemistä, he kävivät mm.lähellä olevassa kylpylässä uimassa, sen jälkeen kävivät leffassa ja loppuillan olivat meillä kotona keskenään, meillä muulla perheellä kun oli menoa. Täällä he saunoivat ja pelasivat videopelejä. Ajattelin, että heillä oli kivaa.
No, kunhan tämä kaveri lähti kotiin, sain kuulla miten se oli valittanut kaikesta. Kuulemma meillä on ruma koti, ruoka oli ollut pahaa, kylpylä oli surkea, leffa tylsä, koko kaupunki kuulemma masentava paikka. Siinä meni se kaveruus. Ja mä suutuin aivan hirveästi, koska tyttäreni pettymys oli tietysti kova. Mutta ilmiselvää kateuttahan tuo valittaminen oli.
Tämän jälkeen, en ole enää jaksanut välittää lasten kavereiden valituksista. Lapset nyt on lapsia ja joku siellä taustalla hiertää, jos kaikki on huonosti.
Mun mielestä kyllä kuulosti enemmänkin että tais kaveri ikävöidä sitä että asuitte naapurissa ja näkivät useammin. Ei tahtonut nähdä mitään hyvää uudessa paikassa koska se paikka vei kaverin kauemmas.
Meilläkin kävi kerran kaveri joka arvosteli meidän kotia. Meinasin että tuota lasta en enää kylään toivo. Mutta sitten pääsin asiasta yli (lapset on lapsia) ja se poikien kaveruus jatkuu vielä tänäkin päivänä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin muutama vuosi sitten useiden kilometrien päähän kerrostalolähiöstä uudehkolle omakotitaloalueelle. Tyttären vanha kaveri tuli sitten meille kylään, oli asunut ennen meidän naapurissa. Oltiin tyttären kanssa keksitty heille kaikkea kivaa tekemistä, he kävivät mm.lähellä olevassa kylpylässä uimassa, sen jälkeen kävivät leffassa ja loppuillan olivat meillä kotona keskenään, meillä muulla perheellä kun oli menoa. Täällä he saunoivat ja pelasivat videopelejä. Ajattelin, että heillä oli kivaa.
No, kunhan tämä kaveri lähti kotiin, sain kuulla miten se oli valittanut kaikesta. Kuulemma meillä on ruma koti, ruoka oli ollut pahaa, kylpylä oli surkea, leffa tylsä, koko kaupunki kuulemma masentava paikka. Siinä meni se kaveruus. Ja mä suutuin aivan hirveästi, koska tyttäreni pettymys oli tietysti kova. Mutta ilmiselvää kateuttahan tuo valittaminen oli.
Tämän jälkeen, en ole enää jaksanut välittää lasten kavereiden valituksista. Lapset nyt on lapsia ja joku siellä taustalla hiertää, jos kaikki on huonosti.
Mun mielestä kyllä kuulosti enemmänkin että tais kaveri ikävöidä sitä että asuitte naapurissa ja näkivät useammin. Ei tahtonut nähdä mitään hyvää uudessa paikassa koska se paikka vei kaverin kauemmas.
No luulen, että molempia. Vanhassa kotikaupungissamme kun ei ole mitään huvituksia ja nykyisen kotimme lähellä on kaikkea mahdollista ja tyttäreni on saanut paljon uusia ystäviä täältä.
Lapsen koulukaveri tuli kerran koulun jälkeen meille ollessani äitiyslomalla. Laitoin tytöille välipalaksi mandariineja ja leipää. Tää tyttö otti mandariinin ja söi pari palaa ja sitten liiskasi sen pöytää vasten! Oltiin aivan ällikällä lyötyjä. Riehakasta oli ja kamu kävi kierroksilla, vaati saada parikuisen vauvan syliin ja kun sanoin että ei nyt tällä kertaa, vauva on nyt väsynyt tms. Niin alkoi vähän suuttumaan että miksi minä sitten saan pitää vauvaa sylissäni! Vierailu kesti ehkä pari tuntia, mutta olin kyllä sen jälkeen aivan poikki :D ei ole meillä enää sen jälkeen käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin muutama vuosi sitten useiden kilometrien päähän kerrostalolähiöstä uudehkolle omakotitaloalueelle. Tyttären vanha kaveri tuli sitten meille kylään, oli asunut ennen meidän naapurissa. Oltiin tyttären kanssa keksitty heille kaikkea kivaa tekemistä, he kävivät mm.lähellä olevassa kylpylässä uimassa, sen jälkeen kävivät leffassa ja loppuillan olivat meillä kotona keskenään, meillä muulla perheellä kun oli menoa. Täällä he saunoivat ja pelasivat videopelejä. Ajattelin, että heillä oli kivaa.
No, kunhan tämä kaveri lähti kotiin, sain kuulla miten se oli valittanut kaikesta. Kuulemma meillä on ruma koti, ruoka oli ollut pahaa, kylpylä oli surkea, leffa tylsä, koko kaupunki kuulemma masentava paikka. Siinä meni se kaveruus. Ja mä suutuin aivan hirveästi, koska tyttäreni pettymys oli tietysti kova. Mutta ilmiselvää kateuttahan tuo valittaminen oli.
Tämän jälkeen, en ole enää jaksanut välittää lasten kavereiden valituksista. Lapset nyt on lapsia ja joku siellä taustalla hiertää, jos kaikki on huonosti.
Mun mielestä kyllä kuulosti enemmänkin että tais kaveri ikävöidä sitä että asuitte naapurissa ja näkivät useammin. Ei tahtonut nähdä mitään hyvää uudessa paikassa koska se paikka vei kaverin kauemmas.
No luulen, että molempia. Vanhassa kotikaupungissamme kun ei ole mitään huvituksia ja nykyisen kotimme lähellä on kaikkea mahdollista ja tyttäreni on saanut paljon uusia ystäviä täältä.
Minun paras kaveri muutti kaupunkiin. Minä jäin maalle ja pieneen kouluun. Hiihtolomalla bestis pyysi kylään. Jännitti ja tuntui kivalta nähdä parasta kaveria. Mutta se oli ihan erilaista, kuin toivoin. Kaveri oli muuttunut lyhyessä aikaa. Täällä me kaupunkilaiset sitä ja me kaupunkilaiset tätä ja ette te siellä maalla ymmärrä. Mentiin elokuviin ja selitti minulle, että älä nyt munaa minua, kun minun kaupunkilaiskaverit näkee meidät.
Koko sen kolme päivää sain kuulla, kuinka me landepaukut ollaan sitä ja kuinka hänen hienot kaupunkilaisbestikset osaa ja heillä on niin jännää.
Itkun partaalla tulin kotiin ja kyllä haukuin koko reissun ja bestikseni uuden kerrostaloasunnon ja kaikki mahdollisen, kun oli niin nöyryytetty ja surullinen olo. Siihen loppui meilläkin ystävyys.
Kateellinen lapsi kiusaa ja haukkuu toisten lasten kivoja juttuja. Yleensä omassa kodissa ei saa tehdä tai syödä mitään.
Alue: Aihe vapaa
Minulla oli tuossa iässä juuri tuollainen kaveri. Hän kommentoi aina rumasti äitini tekemiä ruokia, kotiamme ja tapojamme. Muistan, miten pahalta tuntui äitini puolesta, kun hän oli tehnyt pitkään meille ruokaa ja sitten kaveri sanoi miten pahaa se on. Olin aivan järkyttynyt miten joku kehtaa puhua noin, jo pienenä ymmärsin miten muille ihmisille puhutaan ja tämän olen oppinut nimenomaan vanhemmiltani.
Että kyllä tuon ikäiset ymmärtävät, jos heitä kasvatetaan kunnolla.