^^JOULUKUISTEN viikko 33^^

Eihän näin pitänyt käydä! Pakko kai taas kirjoitttaa muutama rivi kun sain pojan nukkumaan. Nyt ei tarvinnut paljoa taistella,taisi olla reppana niin väsynyt kun ei ole tänään nukkunut päikkäreitä kuin puoli tuntia rattaissa. Ruokakin maistui ihan hyvin taas vaihteeksi. En tiedä mikä sitten aamulla oli kun ei syönyt oikein mitään. Voihan tää olla hampaistakin johtuvaa, en tiedä. Sormella kun kokeilee alaetuikeniä niin jotain terävää siellä tuntuu, vaan mitään ei näy. Jospa ne sieltä on sit tulollaan, ettei tarvi tekareita hommata, niinkin meille on jo vinoiltu.



Liinuksi kyseli syömisestä. En tiedä kauanko olet niitä karkeita soseita yrittänyt syöttää, mutta meillä ei ainakaan mennyt kuin viikon verran " kakoessa" . Alkuun sit hienonsin ne soseet sauvasekoittimella ihan mössöksi, sitten käytin muutaman päivän haarukkaa ja sit ihan yhtäkkiä poika ei enää kakonutkaan niitä könttejä. Nyt menee jo ihan täysillä vaikka hampaitakaan ei siis ole. Vähän aikaa " pureskelee" ja sitten nielaisee. Vettä annan sit nokkiksesta aina muutaman lusikallisen välein.



Jestas miten tää aika on mennyt nopeesti! Vastahan me plussattiin ja nyt jo äitiysloma vetelee viimesiään. Apua! Poikakin on niin iso, että jotenkin tuntuu ihan hullulta puhua edes vauvasta enää. Onhan tämä ollut ihanaa aikaa ja paljon ihanaa on varmaan vielä edessä. Esikoinen kun on kyseessä niin kaikkihan on uutta ja ihmeellistä. Ajatella, että vielä muutama vuosi sitten olin sitä mieltä että mä en tee lapsia ollenkaan! Onneksi alkoi toi biologinen kello tikittää ja saan sittenkin kokea äitiyden ihmeen. No jopas alkaa menemään taas syvälliseksi, täytyy lopettaa...



Felice ja isopikkumies

Nopsaan käväsen täällä, ihme kiire koko ajan, kun en koneelle ole ehtinyt iäisyyksiin.



Meillä poika on iso ja vahva ja konttailee äidin riemuksi ympäri taloa. Tänän laitettiin huoneet uuteen uskoon ja Juho (*terveisiä kaimalle*) sai oman huoneen myös. Poika nukkuu välillä jo koko yön, olis tarkoitus vieroittaa yötissistä. Päivisin vielä onneksi luomu maistuu. -töihin kävin ilmoittamassa vuoden lisää armon aikaa, eli ensi vuoden syyskuussa vasta harkitsen sinne paluuta.



Pisteet on täälläkin mielessä, kun vielä jotakin tulostakin tulisi ja niitä noudattaisin... Mietteissä on vielä vauvakuumeenpoikanenkin... pidetään se siellä mielessä vielä, ei ole menkatkaan vielä alkaneet. Tästä riennän taas iltapalan tekoon... tuli kolme kuranaamaa ovesta sisään... ja mieskin...



*Kitta75 ja katras*

... Karen isoveli, 15 v, on nimittäin Juho, mutta Kassuksi eli toisella Kasimir-nimellä kutsutasan. Sellainenkin taisi jouluisissa olla.



Karen toinen sisarus, 17-vuotias Ona lähtee ensi viikolla vaihto-oppilaaksi Jenkkilään. Tosi harmihan se on sisarussuhteelle, kun ei Kare ensi kesänä häntä enää muista! Mutta sitten toivottavasti jo ymmärtää mahdolliset erotkin. Nytkin, kun ovat puolet ajasta äidillään, Kare kelaa hetken ennen kuin muisti. Ennen yhteistä Kreetan-matkaa ei ehkä muistanut olenkaan, nyt sentään tulee hymy alle puolen minuutin viiveellä. Suhtaudun lähtöön ristiriitaisesti. Tämä on ollut aika raskasta aikaa. Olen alklanut näin jälkeenpäin katua monia tekoja, joita teininä tein. Tai ainakin sitä miten käyttäydyin muita ihmisiä kohtaan. Noi, parempi myöhään kuin ei milloinkaan...



Karen saa Onan huoneen siksi aikaa kun on poissa. Jatkosta, siis siitä, onko vielä täällä vai muuttaako pois, ei ole tietoa, ja saa ollakin. Kare kumminkin nukkuu meidän vieressä vielä hyvän aikaa.



Ja mitäs tänään puuhattiin? Olen alkanut lopultakin rakentaa meille päivärutiinia, ja osittain toimii hyvin. Ruokailut olen saanut menemään ihan hyvin. Ulos emme todellakaan saa lähdettyä usein ennen puolta päivää eli ennen ekoja päikkäreitä, joskus niiden aikana, joskun jälkeen. Käymme ainakin 3 kertaa viikossa kaupungilla milloin milläkin asialla. Kare pitää ihmisvilinästä. Mutta pitää kovasti myös luonnosta, onneksi me harrastamme myös sitä, ettei ihan vaan asfalttiviidakossa. Hiekkalaatikolla pyrimme käymään päivittäin ainakin hetken verran.

MIGREENI=( esti mua kirjoittamasta,vieläkin päätä särkee=(

Juholla alkaa kohta eka muskari,poika vaan vetelee sikeitä ja maitoakin piti antaa ennemmin ettei siellä heti tuu nälkä vaan kohta ei ehdi jos ei herätä(mä muuten inhoon herättämistä).



antakaa mulle voimia iltaan,pitäis suhdesotkuja selvitellä,pelottaa!!!!!!



äityliini ja Juho 8kk3viikkoa

Pitää jotain kirjoitella ja nostaa pino etusivulle. ;)



Kiva kun vihdoinkin saadaan vähäsen vettä ja ukkonenkin pikkasen jytisee. (sais kyl pysyy poissa, mua on näin vanhemmiten ruvennu vähän pelottaan... :( )



Käytiin tänään taas neuvolas( oikeestaan lääkäril) kuulemas röngtenkuvien tulokset. Ihanaa, ei ollu mitään ylimääräistä, nikamat oli just sellaset ku pitiki.

Nyt lekuri vaan ihmetteli, et ku se " luupiikki" selvästi tuntuu, ni miten sitä ei kuvista huomannu/erottanut. On vaan niin harvinainen tapaus et ensviikol käydään vielä lastenlääkärillä näyttään. Jospa sit selviis et tartteeko tehä jotain. Ei kyl arista eikä vaivaa mitenkään.



Saatiin taas ylimääräset punnitukset ja mittailut ku halusin tietää mitä kolmen viikon aikana on tapahtunu. Paino oli vähä noussu ja pituuttakin oli tullut sentti lisää. 8835g ja 73,5cm on mitat nyt.

8kk neuvolaan pääsekin isukki (äitiä ei sillon huolita mukaan =( )

Meidän neuvolatätillä on joku " iseihin tutustumis" -kampanja päällä.

Oikeestaan ihan kivaakin... (paitsi isukin mielestä =D)



Julius on ruvennut urakalla käyttään noita hampuleitaan, aina kun mahollista, puree äitiä sormesta. :( Näkkäriä on mukava jyrsiä, naama loistaa ku hangon keksi ku näkkärin näkee.



Mä taasen unohin oliko jotain kyselyy päällä (niinkuse joku ihme ois :)) )



Hoitovaapasta tais olla jotain puhetta. Mä jään kituutteleen kotio, ainaski ens kesään (vaik vois ansiosidonnaisellekin jäädä, ku ei oo vakipaikkaa) en haluu ottaa riskiä et " joutuski jonnekin töihin ja Julius pitäs panna hoitoon. Tää ku on tällänen tuppukylä jossa ei makseta kuntalisiä. (hyvä jos kelassa etes tietävät sellasesta) Eiköhän tota toimeen tule vähemmälläkin.



Vaan eiköhän tässä ollu taas tarpeeksi, seuraavaan kertaan...



K ja Julius 7kk 2vkoa

Minäpä kanssa näitä kuulumisia..vaikka mitään ei erikoista..

Äitiliinille tsemppiä suhdejuttuihin.......

Meillä alkaa muskari vasta ensi kuussa sinne oisin kanssa menossa kiva päästä johonkin kotona vähän meinaa tylsistyttää välillä ja jotain seurakunnan juttuja kanssa sinne ajattelin piipahtaa joskus...



meilla anoppi sanoi mulle viimeksi kun heilla oltiin ja Iirikselle annoin 8kk jotain kalapataa ja muussasin kanssa kun ei hän syö niin isoja paloja viela niin anoppi etta " mienaatko tehdä lapsestasi sihtikurkun" :o.Haloo miten ihmiset voi päästää tollasia asioita suustaan sanoi hän joskus aikoinaan että kyllä tätä teidän tyttöa on pidetty liikaa sylissä kun ei viihdy yksin lattialla hoh hoijjaa kyllä kai vauvoja sylissä pitääkin pitää eikä lattialla kirkumassa ainakin vielä pieniä....NO noita sammakoita aina saa kuulla joskus mutta muuten on anoppi ihan ok!



PIitäis mennä tiskaamaan..inhoaa inhoaa....



Annora ja Iiris8kk ja risat

Olipas kiva lueskella n. samanikäisten kuulumisia!

Meidän ihana typy on ollut yöunilla jo kasista lähtien, kohta varmaan kuuluu kitinää kun heräilee tissinhimoisena... Siihen liittyen mulla olis kysymyskin: kuinka vieroittaa yösyötöistä kun tuttia meillä ei ole käytössä??? Imuhalut on vielä suuret vaikka soseita ja puuroja menee päivän mittaan ihan kiitettävästi, eli varsinaista nälkää ei tytöllä pitäisi olla.

Toinen " ongelma" on se että nukahtaminen tapahtuu iltaisin aina rinnalle - ja sinne äidin ja isin sänkyyn tyttö myös useimmiten jää koko yöksi kun pinnasänkyyn nostaessa tuppaa aina heräämään : (

Mukavaa loppukesää kaikille ja töihin palaajille tsempppiä!

Mies lähti yövuoroon, lapset on nukkumassa ja äitillä on aivan omaa aikaa... Joskus ihan mukava olla aivan yksinään, vaikka miehenkin seura tekisi myös terää, kun on ollut niin paljon taas töissä viime aikoina :(



Ensi viikolla alkaa sitten aivan kunnon arki, kun tytöllä alkaa kerho ja muskari. On taas rytmiä päivälle, kun saa kuskata tyttöä eessuntaas, mutta sitä kai tässä jo kaipaakin. Tyttö on niin innoissaan, kun taas on enemmän kavereita kuin vain tylsä äiti :)



En muista oonko vastannut, mutta minä oon palaamassa töihin tammikuussa. Vakipaikkaa ei ole,lapsille on hoitopaikka jo tiedossa, mutta kun olen sairaanhoitaja, töitä on joka paikka pullollaan, niin töiden saannista ei ole suurta huolta. Palkkaa kun maksettaisiin vielä paaaaljon enemmän, olisi asiat mallillaan :) Siihen tuskin parannusta on luvassa lähiaikoina. Mä vain painiskelen tässä valintojen edessä, kun ei tiedä hakeutuuko johonkin suurempaan sairaalaan töihin, jossa olisi haastetta ja toimintaa vai jääkö oman paikkakunnan tuttuun ja turvalliseen palvelukeskukseen, jossa olisi mukavat työkaverit, ymmärtävä työnantaja, mutta hieman puuduttava päivärytmi :( Vähän aikaa on vielä miettiä, kohta pitää alkaa tekemään ratkaisuja...



Meillä jässikkä konttailee aina vain sukkelammin, yksi iso kolahdus sattui tänään seisomaan noustessa: jalka lipesi ja lensi selälleen lattialle, kuului ISO kopsahdus ja kamal itku, mutta onneksi säikähdyksellä selvittiin. Tää on kyllä niin sellasta aikaa, että hetkeksikään et voi pientä jättää ja siltikin silmien alla tapahtuu joku kopsahdus. Kasvaisi poitsu nyt äkkiä sen verran, että otteet olisi himpun verran varmemmat. Esikoisen kanssa ei ollut tällaista ongelmaa, kun nousi seisoman monta kuukautta vanhempana kuin tää jässikkä.



No nyt kai täytyy tänkin mamman lähteä goisimaan, jotta aamulla on taas virkut silmät klo 7 :) Öitä kaikille!



T Meimi79& jässikkä 8kk+ja neiti5½v

Ihana iltarauha.Täytyy tässä odotella,että alkaa joku kauhu/jännitysleffa ja ukko halus että kateltais yhessä.No ei kyllä nukutakkaan,kun tuli ilta taas kitattua kahvia. Ja kun päivä on sitä touhua tytön kanssa,niin näin illasta on mukava olla rauhassa itsekseen vaikka sitten aamulla väsyttääkin.



Meimi kirjoitteli pään kolisemisesta.Meillä sitä kanssa riittää,kun suht aikasin lähti typy liikkeelle ja seisomaan.Ja on kuitenkin aika hempula vielä.Joten ne,jotka murehtii ettei vauvat vielä kovasti liiku,niin ei kannata. Meidän esikoinen lähti kanssa paljon myöhemmin kuin tämä vilkeri ja liikkuminen oli silloin paljon varmempaa,eikä sattunut haavereita niin kovasti.Luin taas jousimieslapsi-horoskooppia ja sanottiin että laastaria ja sidetarpeita kannattaa varata.Huh...



Meidän pojan kavereissa on muutama erittäin tapaturma altista tyyppiä.JOita ollaan jatkuvasti kärräämässä sairaalaan,millon on joku murtuma tai tikattavaksi.Täytyy toivoa,ettei sellaista koheltajaa tule.Huolta noista lapsista on muutenkin niin kovasti.



Eipä sitten mitään ihmeellistä tänään olekkaan tapahtunut.Aadalla oli ruttu päivä,eli kai tylsää.Vaikka koitettiin parhaamme mukaan keksiä puuhaa.No,oppi se jotain uutta taas.Nimittäin piiloleikissä laittamaan itse peiton/tyynyn päänsä päälle ja sitten paljastamaan itsensä piilosta,kun äiti kyseli missä Aada on...Hauskaa oli.



Ralliviikonloppukin olisi edessä.Olen ennen ollut aina kova rallikävijä,mutta 3-vuonna on jäänyt väliin.Päivällä puhuin ukolle,että haluaisin mennä,niin tuo kehotti että senkus menet.No joo,ei huvita ihan itse lähteä siihen ruuhkaan ajeleen tolla autonrämällä.Joten kattelemme telkkarista.Tosin ei siellä aja mun iki ihana suosikkini hartsa :) (rovanperä),niin ei se haittaa vaikka taas jääkin väliin.



Tulipahan höpöteltyä taas joutavanpäiväsiä.Mukavaa aurinkoista viikonloppua teille!!!!!

t.Liinuksi+Aada 8kk ja risat

Oltiin eilen ekaa kertaa poitsun kanssa perhekahvilassa ja mukavaa oli. Nyt harmittaa etten ole aikaisemmin mennyt, kaksin pojan kanssa oon vaan kökkinyt kaiket päivät. Oon vaan niin arka menemään mihinkään missä en tunne ketään. Nytkin jännitti ihan sikana, mutta ihan turhaan, ainahan pienten lasten äideillä puhumista riittää, jos ei muusta niin lapsista. Poitsu oli heti kuin kotonaan, konttaili pitkin poikin ja kiipeili vieraitten mammojen syliin... No eipähän ainakaan pahemmin vierasta näköjään. Seuraavaksi täytyykin sitten uskaltautua kai puistoon=)



Joko te olette laittaneet pikkuisia potalle? Me hommattiin vähän aikaa sitten potta ja aina ruuan jälkeen oon laittanut pojan siihen istuskelemaan. Pidän vaan sen aikaa kuin viihtyy, heti jos alkaa könyämään ylös, otan pois, ettei tule traumoja *heh*. Saalis on kyllä aika huono, yhden kerran on tullut kakat pottaan. Mutta eihän tässä mitään kiirettä ole, kunhan vaan vähän totutellaan.



Mukavaa viikonloppua!

on ollut sellainen hulabaloo,etten kertakaikkisesti oo ehtinyt tänne kirjuuttaa... ja nimenomaan negatiivisella tavalla hulabaloo...



meillä ehti olla jo varsinainen parisuhdekriisi.. mietittiin jo,onko parempi erota vai yrittää vielä.. minä olin jo valmis pakkaa kamat.. nyt sitten kasimir on kipee.. JÄLLEEN KERRAN... jo viime viikolla käytiin lääkärissä,kun haroi korviaan ja nukkui superhuonosti.. lääkärin mielestä siellä ei näkynyt mitään.. tällä viikolla sitten alkoi huutaa keskellä yötä,eikä siitä tullut loppua,ja nimenomaan sellaista kipukiljuntaa,että teki mieli itsekin itkeä,kun toiseen koski.. eilen käytiin lääkärissä ja lekuri sanoikin,että toisessa korvassa on tapahtunut muutoksia ja on punainen,kurkku oli myös tosi punainen ja lähettikin nieluviljelyyn,mutta sieltä ei löytynyt mitään.. ei kuitenkaan saatu korvaankaan mitään reseptin tynkää,joten viime yön meidän pikkuinen huusi taas eikä panadol auttanut lainkaan... tänään sitten TAAs lääkäriin... nyt on kyllä mulla jo varsinainen tappofiilis,olen niin vihainen noille lääkäreille,kun eivät kerralla voi tehdä asioita selviksi,niin että poika voisi edes alkaa parantua. ei nimittäin ole mikään nautinto katsoa lastaan,joka huutaa kipua... suorastaan ketutttaa ja paljon!



tuosta korvatulehduskierteestä pitikin muutan kysyä,jos joku teistä tietäisi..eilen vaan äippä sanoi,et koirakin voi aiheuttaa nuo korvatulehdukset,että se allergia oireilee niin.. onkohan se totta? meillähän kassulla on siis ollut jo 3tulehdusta ja tämä kai sitten neljäs ja ikää vasta 7,5kk!! en kyllä halua koirastakaan luopua ihan turhan takia,mutta tietysti lapsen etu menee lemmikin edelle,jos vaan nuo tulehdukset siitä johtuu,niin pitää etsiä koiralle uusi koti...



sitten hieman kyselyä.. elikkä... mitä kaikkea te puuhaatte päivisin??

minusta tuntuu,et kassu tarviis jotain enemmän,mutta en tiedä yhtään,että mitä! nyt oon käyny aika usein leikkipuistossa ja poika on kiikkunut ja leikkinyt hiekkalaatikolla,mutta eipä se nyt puolta tuntia pidempään noissa touhuissa viihdy.. vauvajumppa alkaa syyskuussa,joten sieltä saa varmaan jotain juttuja,mutta entä muuten...? pojan omat lelut ei kiinnosta lainkaan,mieluummin on johtojen kimpussa,repii lehtiä palasiks sun muuta.. odotusaikana kuvittelin,että luen paljon pojalle,mutta eipä se kyllä onnistu näin käytännössä!!! kassua kiinnostaa enempi repiä se kirja palasiks kuin katsoa värikkäitä kuvia saati kuunnella jotain satua.



jeps.. nyt tais poika alkaa heräilee... pirullisen kipeen näköinen se kyllä on,silmän aluset ihan tummat.. toivottavasti tämä lekuri osaa edes auttaa meitä ja paraneminen voi alkaa :)



parempaa viikonloppua teille muille joulukuisille!



-annukka-

Annukalle voimia, voin kuvitella miten kauheelta tuntuu, kun oma rakas pikkuinen on kipeenä ja lääkäritkin vaan pompottelee. Kysymykseen siitä mitä päivisin tehdään, voisin sanoa, että me enimmäkseen pyöritään tuolla kaupungilla tai sitten ollaan kotona. Kaupungilla ollessa poika viihtyy hyvin rattaissa, kun näkee " elämää" . Kotona poitsu tutkii paikkoja joka konttaamalla tai kävelytuolilla. Meillä sama homma, että omat lelut ei oikein kiinnosta, vaan kaikki muu ja varsinkin kaikki kielletty. Tällä hetkellä in ja pop on vetolaatikoiden aukominen ja sisällön levittäminen lattialle. Olen vaan katsonut, että niissä laatikoissa joihin poika ylettyy, ei ole mitään terävää tai muuten vaarallista.



Laitoin tossa ihan erikseen avauksen 9kk:n ikäisen yöhoitoon viemisestä, mutta ei ainakaan vielä ole vastauksia tullut. Kysynpä nyt sitten täälläkin, että minkälaisia kokemuksia teillä on tuommoisen " mammanpojan" viemisestä hoitoon. Kyse on siis yhdestä yöstä ja hoitajana mummo eli minun äitini. No, helpompi kai kopioida tähän se koko juttu. Eli siis:



Felice - 18.08. 12:55 vastaa tähän viestiin (1/1)

9kk:n ikäinen ensi kertaa yöhoitoon, kokemuksia?

Mulla alkaa paniikki iskeä, kun pitäis laittaa poika (silloin tasan 9kk) ekaa kertaa yöksi hoitoon. Ei ole ollut vielä kenenkään muun kuin mun hoidossa päivälläkään. Ihan muutaman tunnin on joskus ollut isänsä kanssa, mutta aika vähän sitäkin. Nyt pitäis sitten olla kaks päivää ja yksi yö vieraan hoidossa. Tai siis hoitaja on kyllä tuttu, oma äitini. Poika ei ole kyllä ollut hänenkään kanssaan niin etten olisi itse ollut mukana. Hirvittää miten nukuttamiset yms onnistuu. Poika kun on joskus sellainen, että ei rauhoitu kuin minun syliin, jos on oikein väsynyt. Tosin jos joku muu on rauhoitellut olen aika nopeasti ottanut pojan syliin, että en sitten tiedä kuinka kauan olisi huutanut vieraassa sylissä... Yleisesti ottaen poju on kyllä tosi iloinen, sosiaalinen ja rohkea tapaus. Ei ole ainakaan vielä vierastanut ketään, mutta miten olisi voinutkaan kun aina olen ollut " saatavilla" kun on ollut vieraita ihmisiä lähistöllä.



Niin että kokemuksia kaipailen, miten on mennyt jos jollain on ollut samanlainen tilanne. Olen nyt kahden vaiheilla, kovasti tekisi mieli vähän " tuulettumaan" , mutta kun sitä on ollut ja on edelleen niin kiinni tuossa pienessä, että osaisiko sitä sit kuitenkaan rentoutua. *pähkäilee*



Semmoisia mietteitä tällä kertaa=)



Felice ja mammanpoika viikon päästä jo 9kk!

Mies lähti kauppaan ja tilasin siideriä,lightia tietty=)

2 vaatekokoa pitäis saada alemmaksi niin olisin tyytyväinen ja tuo alamaha tekee sen etten mahdu vielä siihen kokoon.(ja siiderihän siis edistää laiharia,köh)

Yhteensähän kiloja on 16 lähtenyt.

Juho sanoi tänään äitän lisäksi vauva ja mamma=)



hauskaa viikonloppua!!!!!!



t.äitiliini ja Juho 8kk3viikkoa tasan

Felice:rohkeasti vaan,itsellä meillä ei ole juurikaan lapsenvahteja ollut mutta meille on tullut hoitaja joskus kun on tuulettumassa käyty ja meillä nyt on kyllä sekin että molemmat on yönsä OK nukkuneet.

Miehen kanssa pitäis mennä kait 26.8 bilettämään yhdessä 5,5 VUODEN TAUON JÄLKEEN =0

(se lapsenvahdin puute,erikseen on käyty).

Mutta siis tuttu ihminen on joten hyvin se varmaan menee mutta muistan tuon tunteen joskus kun ekan kerran meni jonnekin.

Mutta vaikka söisikin yöllä tai muuta,eiköhän se yksi yö mene OK!!!

Mitä tehdään päivisin,no leikin sekä esikoisen ja pojan kanssa yhdessä ja erikseen,ulkoillaan liki joka päivä.välillä lapset omissa oloissaankin ja yhdessä he jo viihtyvät=)

sisko naurattaa veljeään.

Hienoa, että jaksatte pitää turinaporukkaa yllä! MEikkis aina silloin tällöin harvakseltaan entää koneelle lukaisemaan parit viestit, mutta sitten on taas hulinaa - ja iltaisin olo on niin zombie, etten enää kykene kovin kummoista tekstiä kellekään latelemaan. Ü

Meillä kesä on mennyt miehen kellari-sauna-suihkurempan ohessa. Olen siis itse viettänyt aikaa milteipä sataprosenttisesti ilman aviosiippaani lasten kanssa keksien sosiaalisena pulinatätinä kaikenmoista seuraa ja puuhaa. Ihan kivaa, mutta kyllä maar on helpottavaa ja ihanaa ja rentouttavaa ja kaikkea, kun tuo äijä vihdoin joskus kömpii ylös tuolta keltsusta ja sanoo, että rouva on hyvä ja tulee saunomaan! Väliaikaisratkaisuna meillä on käsisuihku minivessaan kyhätyssä minisuihkualtaassa. Varsin veikeitä akrobatiaharjoituksia saa siellä kokeilla, mikäli mielii vaikkapa pestä tukkansa. Ja yltympäriinsä ammeestaan loiskuttavaa Almaa ei ole voinut kuukausiin enää kylvettää muualla kuin puutarhassa (onneksi lämmin kesä), kun aloimme jo oikeasti huolestua keittiön ja muiden tilojen kosteusongelmien takia neidin hiukan innostuttua ammeessaan.



KAikki nauravat mummelillemme ja ihmettelevät hänen intoa, energisyyttään ja aktiivisuuttaan. Jo nelikuisena ryömimään lähtenyt pikkupeto mennä tempoo veljensä perässä ympäri rintamamiestaloamme hihkuen, kiljuen, nauraa räkättäen - ja karjuen. Ihan muina miehinä pikkuinen (ei enää ole lainkaan sellainen jätti kuin syntyessään, kun on käyttänyt kaiken energiansa ikiliikkumiseen ja tipahtanut satamiljoonaa tasoa näillä neuvolatädin käyrillä) kaluaa kahdella hampaallaan leluja tai huitelee lasioville, johdoille ja jalkalampuille (vaikka ymmärtää erinomaisesti sanan EI ja osaa kyllä yhdistää ne näihin paikkoihin!) ja karjahtelee tuon tuosta mennessään kuin diktaattori (tai kuin äitensä oikein riehakoiduttuaan oppilaittensa edessä luokassa... tai kuin edesmennyt isoisoisänsä, melko persoonallinen ja kovaääninen näyttelijä - suvun tuttu, kantava ääni!). Sitten tuijottaa pippurisilmillääm tukkansa takaa tarkkaillen tyytyväisenä mylväyksensä tehoa ympäristössä.

Viime päivinä olen alkanut yhyttää Almaa yhä kielletymmissä puuhissa: nurkan takana hän esim. seisookin polvillaan ja on avannut jotenkin lipaston laatikon ja kaivelee sieltä cd-levyjä. Kengät ja eritoten niiden pohjat ovat suurinta herkkua, mitä Alma tietää. Sisarrattaissa ketales otti ja rupesi peippailemaan tänään aivan päättömästi vain naureskellen makeasti puuhilleen. Oli lentää tuhannesti katuun, jollei refleksini olisi olleet tarpeeksi nopeat. Kekkasi myös, miten kaksi ja puolivuotiaan velipojan päästä nyppäistään siinä rattaissa istuessa kalastajanhattu ja oli riemuissaan toistaen uutta temppuaan hatun omistajan riemuksi ja lopulta mielipahaksi noin satakuusi kertaa. Samoin mössöksi nassutettua maissinaksua oli kiva tököttää velipojan selkään ja sille himoitulle hatulle.

Alman lempisana on TÄITÄ ja sen abessiivi TÄITTÄ. Niitä toistelee makustellen ja tohkeissaan käheällä, korsteenimuorin äänellään.

Nukkuminen on vieläkin melko takkuista: heräilee tuon tuosta, mutta viime päivinä, KOP KOP KOP, on alkanut rauhoittua tuttiin tissin sijaan.



Töitä en vielä etsi vaan olen ainakin vuoden kotihoidontuella kotona. Ja juu, vauvakuume valtaa alaa...

Mummeli heräsi, joten päätän raporttini täältä tähän!



Vitanova ja Alma isokukkaisessa kesämekossaan

kunhan nyt kirjoitan,sillä pääni on aivan sekaisin ja sydän murskana,enkä tottapuhuen voi vain istua mitään tekemättömänä... me nyt sitten toden totta erotaan (nyt se on sanottu " ääneen" ) ja minä muutan takaisin kuopioon,missä koko suku on...ajatukset vain poukkoilee päässä,eikä enää tiedä,mitä ajatella ylipäänsä mistään. välillä toivon,että voisin kelata takaisin viime lauantaihin,jolloin rauhallinen idylli räjähtii tuhannen siruiks,mutta järki taas sanoo,että näin tulee olemaan parempi vielä jonain päivänä...



sanonpa nyt sitten vielä toisenkin totuuden,kun nyt tänään näitä lauon... eron syynä on miehen alkoholismi,tätä luurankoa olen yrittänyt piilotella jo kauan,mutta en minä enää jaksa. ette edes voi kuvitella,miten minä vihaan noita ruskeita olut pulloja tai sitä hajua... minä en henk.koht. voi edes ymmärtää,miten joku voi/haluaa laittaa oluen/alkoholin oman perheen ja oman lapsensa edelle! siitä minä olen niin helvetin vihainen...



toisaalta minusta tuntuu niiiiiin pahalta viedä mieheltä lähestulkoon kaikki.. en nyt siis puhu kalusteista,vaan meistä... miten yksinäiseltä hänestä mahtaa tuntua,kun kukaan ei odotakaan häntä kotiin,eikä hän kuule pojan naurua... yritän kyllä kovettaa tunteeni pois,sillä itsehän on tiensä valinnut (nytkin jäi töistä pois ja lähti ryyppää..),mutta en voi mitään. kyllä minä vielä jotain sentään tunnen häntä kohtaan,ehkä se on lähinnä sääliä,mutta kuitenkin...



minua pelottaa aloittaa kaikki yksin,ja olla yksin vastuussa pojasta. olen tosin ollut sitä jo melkein nyt,mies ei ole edes koskaan syöttänyt poikaa ja vaipanvaihto kertoja voi laskea sormin ym...



nyt enää odotan tietoa,saanko asunnon jo heti syyskuulle vai miten homma etenee.. vatsa on koko ajan jännityksessä,en ole syönyt mitään sitten lauantain ,litkinyt vain kahvia litratolkulla,että pysyn päivät hereillä,kun yöt menee itkiessä...



en tottapuhuen tiedä,miksi halusin kertoa tänne kaiken.. ehkä tämä " salailu" alkoi vaan tympiä ja piti purkautua jonnekin... ehdin varmaan vielä käydä uutisia kertomassa,kunhan tämä soku tästä selvenee... sitt voi olla että tulee pidempikin paussi,kun tietokone jää miehelle...



aurinkoisempia päiviä muille!!!





-annukka-

Itse olen kyllä varmaan laiskimmasta päästä pinoutujia, mutta yritetäänpä ryhdistäytyä.



Poitsun kanssa on edelleen ihanaa ja helppoa elämä. On ollut koko ajan terveenä ja on muutenkin niin iloinen ja tyytyväinen vauva, että kiitollinen saa olla. Kovasti mennään eteenpäin konttaamalla ja kävelytuolillakin semmoista kyytiä, että saa varoa varpaitaan jos tielle osuu... On myös alkanut nousemaan pystyyn joka ainoaa mahdollista tukea vasten ja tarkkana saa olla, ettei mene koko ajan selälleen. Kaikki kielletty kiinnostaa ihan kamalasti, esim viherkasvien repiminen/syöminen, kirjahyllystä kirjojen kiskominen/syöminen... yms. Lelut ei sitten kiinnostakaan viittä sekuntia kauempaa=) Kuuluu vissiin tähän ikään tuo pohjaton uteliaisuus ja kaiken tutkiminen.



Poitsu on nyt 8,5kk ja hampaita ei ole vielä yhden yhtäkään! Mutta tehokasta on myös tuo ikenillä järsiminen, että ei kai niillä hampailla mitään kiirettä ole. Hyvin maistuu ja menee alas kaikki 8kk kaupan mössötkin, joissa on jo vähän isompia palasia seassa. Käteen olen antanut näkkäriä järsittäväksi ja kamala sotkuhan siitä tulee, mutta poika tykkää kun on vähän makuakin.



Kokoa meidän pikkuvauvalla oli 8kk neuvolassa 10,5kg ja 76cm, että ei ihan sieltä pienimmästä päästä vissiin... Hyvin on kasvanut, kun ottaa syntymämitat huomioon (2900g ja 49cm). Vanttera poika vaikka syntyessään oli aika laiheliini!



No enpä nyt keksi mitään järkevää enää, joten lopetan tähän. Kirjoitelkaahan nyt KAIKKI kuulumisianne, niitä on aina niin mukava lukea=)

miksi me ollaan näin laiskoja=)

nytkin mulla melkein kiire mutta pakko kertoa:

Juho sanoi ÄITTÄ kolmesti*niisk*=)

Ja konttausasennossa hytkyy vaikka aina ei ite kunnolla siihen vielä pääse mutta jos mä laitan,hytkyy hienosti.Nousee itekin mutta ei pysy kauaa.

Tytön muskari jatkuu tänään ja sinne mennäänkin noiden lastenohjelmien jälkeen.

Mä ostin kaameen kapulani=) tilalle eilen kamerakännykän(ei muuten pitänyt ostaa kamerakännyä mutta.....).

Kaverinkin näin joka tuskailee,eilen oli laskettu aika.



äityliini ja Juho 8,5kk+

Ihan oikeesti ihan hirvittää että me jouluiset kadotaan kohta pliis tulkaa kaikki pinoutumaan niin uudet kuin vanhatkin.....



Meillä viikonloppu kului mummolassa mun äiti hoiti Iiristä kun me miehen lapsuuden kotona poljettiin jyviä ja pinottiin puita taloamme varten oli ihan kiva tehdä pitkästä aikaa jotain ruumiillista työtä kun täällä kotona vaan tulee oltua...

Niin nyt aionkin ryhdistätyä ja aloittaa jumpassa ja uimassa käymisen on meinaan tullu kiloja yli kymmen sen jälkeen kun muutettiin suomeen siis 5kk aikana ihan mahdotonta sitä tää kotona oleminen teettää kai ja hyvän syöminen aina kun tyttö nukkuu niin minä hiivin kaapille ja mä kun oon aina vannonut että mä en liho hoh hoijjaa...NO nyt alkaa kuutos ottaa niin päähän kun kaikki housut kiristää ja suurin osa ei mahdu jalkaan aarg...



Iiris on ihana kun hän sanoo äitii ja isii ja heiluttaa aina lähtiessä.Nyyh mun lapsukainen kasvaa liian nopeaa...



alkuviikkoja ja pinoutumis säteitä lähettelen kaikille



Annora ja Iiris

Täällä tuntuu nykyään päivät menevän niin nopsaan,ettei ehdi koneella istumaan.Eikä kyllä mitään uutta kirjoteltavaa olekkaan.

Aada hokee vaan vauvavauvavauvaaaaa ja mämmämämmäää.Sen selvempiä sanoja ei irtoa.

Vaikka välillä vierastaakin,niin selvästi haluaa nähdä paljon muitakin ihmisiä ja lirkutella niille.Nauttii ihastelevista huomionosoituksista.

Äitin lahkeessa on silti kiva olla roikkumassa ja huutamassa,jos jotain koittaa tehdä.Enkä haluais valittaa,tiedän että on vaan asenne ja tottumiskysymys,miten nyt hoitaa asioita. Kun tuo esikoinen on jo niin iso,niin kerkesin välissä oppimaan taas siihen,kuinka helppoa oli keskeytymättä tehdä hommia rauhassa.Joten opetteluahan tämä nyt vaatii.Niin hassua,kun taas on lelut pitkin lattiaa ja aina joku dublo jalan alle osuu..

Aada ei kanssa ole kovin kiinnostnut omista leluistaan,vaan niistä kielletyistä.Mutta pitää kyllä huolen,että lelut on ympäri huushollia..

Isoveikka on tosi tärkeä ja se saakin likasta irti parhaimmat naurut ja riehumiset.Musiikki myös alkaa pikkuista tanssittamaan jo mukavasti.



Sellasta meille.Niin ja esikoinen se meni tänään sitten yläasteelle.Taisi täällä äiti jännittää enemmän,kuin poika.Jännä lukujärjestys nykyään,saavat joka kuukausi uuden.Kamalan hiostavaa ja omituinen usva/savunhaju.Alkaakohan venäjän mettäpalojen käryt levitä jo tänne sisäsuomeenkin..



Viikonjatkoja kaikille :)

t.Liinuksi+Aada8kk1vko+ " pojat"